Kitarat: kitarakamat ›

Kysymys asiasta, josta en mitään tiedä. Eli onko Gibsonin Lespoissa isoja eroja laadussa tai soinnissa riippuen valmistusvuodesta? Eräs pääkaupunkiseudun soitinkorjaaja kehoitti pysymään kaukana 70-luvun malleista, toisaalta oon taas kuullut että laatu oli heikkoa 80-luvulla. Netistä löytyy tietenkin vaikka mitä.
 
Jossain vaiheessa Gibsonin kitaroita myös ymmärtääkseni tehtiin Koreassa, nimenomaan Gibson merkillä.
 
Oon hankkimassa vanhan LP:n jossain vaiheessa (standard tai custom), ja olen joka tapauksessa turvautumassa jonkun Lespoista tietävän apuun. Olisi kuitenkin hienoa itsekin tietää noista vähän enemmän kuin eri mallien speksit.
 
Varsinkin omakohtaisia kokemuksia olisi mielenkiintoista kuulla.

Kysymys asiasta, josta en mitään tiedä. Eli onko Gibsonin Lespoissa isoja eroja laadussa tai soinnissa riippuen valmistusvuodesta? Eräs pääkaupunkiseudun soitinkorjaaja kehoitti pysymään kaukana 70-luvun malleista, toisaalta oon taas kuullut että laatu oli heikkoa 80-luvulla. Netistä löytyy tietenkin vaikka mitä..
 
Ja kaikki kannattaa toki uskoa.. 8) Tästä tulee hyvinkin pitkä juttu kyllä.. Jatkanpa illemmalla, jolloin ollaan sivulla 10..
 
Jossain vaiheessa Gibsonin kitaroita myös ymmärtääkseni tehtiin Koreassa, nimenomaan Gibson merkillä.
 
Ei koskaan.. Gibson on aina ollut vain ja ainoastaan "Made In USA" omalla nimellään. Siinä suhteessa vähän poikkeus.
 
Varsinkin omakohtaisia kokemuksia olisi mielenkiintoista kuulla.
 
Öö, minkä suuntaisia? ;)

Jeps, en uskonutkaan.. Noista kokemuksista, tälläkin palstalla ovat jotkut valitelleet huonolaatuisista Gibsoneista, eli jos sellainen on sattunut kohdalle, olisi kiinnostavaa tietää mikä malli ja mikä vika.
 
Edit: Tuolta löytyikin jo aika paljon aiheesta: http://muusikoiden.net/keskustelu/p … 5&t=64059&o=0&#p1320181

Norlin-kautta yleisesti pidetään huonona, mita lukenut (70-80-luku). 50-60 lukulaiset on tietty niitä parhaimpia. 90-luvulla palattu vanhaan malliin, mutta ei ole vintagea se. Soittimena ihan sama varmasti millon se on tehty jos toimii (keraily erikseen).

Olisin taipuvainen väittämään että juurikin niistä 70-luvun malleista löytyy myös todellisia helmiä. Jopa ihan järkevään hintaankin. Omasta '72 Customista http://muusikoiden.net/dyn/users/7117.jpg ei ole kuin hyvää sanottavaa. Vein juuri toisen kerran nauhojen vaihtoon, eli vuosien varrella on soiteltu tuolla ja palajon. Mitään ei ole hajoamisen takia tarvinnut vaihtaa. Jos virittimet ja talla kestävät yli 30 vuotta, niin tuskin kovin laaduttomia ovat.

Onkohan näissä hehkutuksissa mitään perää:
 
"Gibson asettaa uuden standardin! Kitarat muistuttavat viinejä, toiset vuosikerrat ovat parempia kuin toiset. Vuodet 02-04 ovat poikkeuksellisen hyviä vuosia Gibson Les Paul Standardille. Erittäin hienoa käsityötä, jossa apuvoimia on saatu "myyttiseltä" Gibson customshopilta. Materiaalit on valittu erikoisen huolella, mukana mm. loimuavaa vaahteraa ja erityisen kevyttä mahonkia. Kitarat on varustettu uusilla vintage-soundisilla Burstbucker-mikrofoneilla, ja näin on saavutettu "se oikea" soundi. Tulevaisuuden keräilykohde? 2004 Les Paul Standard jos joku on hävyttömän hyvä kitara!!! 2004-malli sisältää muutamia ominaisuuksia, jotka löytyvät klassisista vuosikertamalleista 1959 ja 1960!"
 
Tuo on dlx:n sivuilta. Voi olla että kaikki 50- ja 60-luvun kepit menee yli budjetin, joten mietin kyllä noita uusiakin.

Onkohan näissä hehkutuksissa mitään perää:
 
Tuskin, varmaan kaikki ensimmäisestä tehdystä soittimesta lähtien ovat olleet mainoksissa "jotakin aivan uutta ja mullistavaa!".

Tähän ei ole muuta vastausta, kuin että tavatessasi Gibsonin Les Paulin joka miellyttää, ostat sen pois kuleksimasta vuosimallista riippumatta, jos hinta on kohdillaan. Ei sillä ole mitään merkitystä, kuinka laadukkaina jotain aikakautta yleensä ottaen pidetään.
 
Lespoja on paljon tarjolla, joten hintataso on aika tarkaan tiedossa. Kyllä niin -70 kuin -80 luvun malleista saa itsensä kipeäksi maksaa (kolmannelle tonnille menee ja kaupaksi käyvät). Itsekin ostaisin niitä mieluummin kuin 90- tai 2000 lukuisia (ei siihen mitään järkisyytä ole).

Olipas upean näköinen keppi! Et varmaankaan ole luopumassa? Paljonko on mielestäsi järkevä hinta 70-luvun LP:stä?
 
Musamaailmassa on myynnissä yksi 89-malli (http://www.musamaailma.fi/bandikamat/tuotteet/223/234/kmtgstd.phtml), josta tein vaihtotarjouksen Fenderin Teleen ja Tokain LP:hen. Vaihto ei onnistu, koska kitara on myyntitilissä.
 
Kitarapajan soittimia olen seuraillut jo pitkään, mutta hinnat tuntuvat olevan aika kovia. Budjettini on alle kaksi tonnia.
 
Olisin taipuvainen väittämään että juurikin niistä 70-luvun malleista löytyy myös todellisia helmiä. Jopa ihan järkevään hintaankin. Omasta '72 Customista http://muusikoiden.net/dyn/users/7117.jpg ei ole kuin hyvää sanottavaa. Vein juuri toisen kerran nauhojen vaihtoon, eli vuosien varrella on soiteltu tuolla ja palajon. Mitään ei ole hajoamisen takia tarvinnut vaihtaa. Jos virittimet ja talla kestävät yli 30 vuotta, niin tuskin kovin laaduttomia ovat.

Olipas upean näköinen keppi! Et varmaankaan ole luopumassa? Paljonko on mielestäsi järkevä hinta 70-luvun LP:stä?
 
Juu kiitosta vaan... En luovu=) Kyllä noita näkee myytävän aikamoisella hintahaetarilla. Oisko tuollainen 1800 - 2500e, poislukien mint kuntoiset orkkis osilla.

Itselläni on 83 standardi LP ja loistopeli. Ei myynnisä.

http://muusikoiden.net/dyn/users/4367.jpg tossa on mun 20th anniversary custom vuosimallia 1974 enkä myy :)

Eräs pääkaupunkiseudun soitinkorjaaja kehoitti pysymään kaukana 70-luvun malleista
 
Se on ollu vissiin musta vuosikymmen ku samaa juttua on puhuttu myös 70-luvun Fendereistä : )

Itellä LP Customi vm. 1979 enkä myy :>

Tämä menee vähän off-topic, mutta menköön.
 
Tsekatkaapa huvikseen noita Kitarapajan sivuja (http://www.kitarapaja.com/usvi.htm).
 
Mistä noiden mallien hinta muodostuu? Esimerkiksi GIBSON 1960 LES PAUL STANDARD: Iced Tea, Case, 3.85kg... 5395e VS. GIBSON LES PAUL STANDARD: Honeyburst, 50's neck, Case, 4.06kg... 2195e
 
Noi limited edition mallit kyllä ymmärrän (Paitsi tuon Duanen (10k€)).
 
Myös muutama yksityiskohta pistää silmään, esim. LP Classiceissa mikkien muovikotelot irvistelee (http://www.kitarapaja.com/pics/nglpclwr1.jpg).

Mistä noiden mallien hinta muodostuu? Esimerkiksi GIBSON 1960 LES PAUL STANDARD: Iced Tea, Case, 3.85kg... 5395e VS. GIBSON LES PAUL STANDARD: Honeyburst, 50's neck, Case, 4.06kg... 2195e
 
Gibsonilla kitaroita tehdään linjalla ja sitten custom shopissa. Jos haluaa hyvän, niin joutuu valkkaamaan linjan kitaroista tai sitten ostaa suoraan custom shop kitaran. Jälkimmäisissä on kiinnitetty huomiota yksityiskohtiin ja puiden valintaan paremmin kuin linjalta tulevissa, joista voi löytyä pieniä virheitä. Kyllä tuo viiden tonnin kitara on taatusti parempi kuin kahden, mutta kuinka paljon on taas kysymys erikseen. Ainakin se näyttää paremmalta. Sinuna ostaisin ennemmin uuden Les Paul Standardin kuin käytetyn. Voit aina myydä sen pois vuoden päästä jos et pidä, eikä tule hirveästi takkiin.

Sinuna ostaisin ennemmin uuden Les Paul Standardin kuin käytetyn. Voit aina myydä sen pois vuoden päästä jos et pidä, eikä tule hirveästi takkiin.
 
Ja jos ostaa käytetyn stankun ei välttämättä tule ollenkaan takkiin jos ei diggaa ja myy poies.

Norlin-kautta yleisesti pidetään huonona, mita lukenut (70-80-luku). 50-60 lukulaiset on tietty niitä parhaimpia. 90-luvulla palattu vanhaan malliin, mutta ei ole vintagea se. Soittimena ihan sama varmasti millon se on tehty jos toimii (keraily erikseen).
 
Kaikkein "mustin" aika on siin ihan 60-luvun lopulla, johtuen tosiaan muutamasta jutusta: Ammattiyhdistyskiistat, työvoimapuute, logistiset ongelmat ja noitten kaikkien edellämainittujen yhteisvaikutus lisättynä laadunvalvonnassa tapahtuneisiin laiminlyönteihin, jotka kaikki on dokumentoitu tehtaan historiakirjassa.. Toki siellä vuosien mittaan on ollu ei-niin hyviä ratkaisuja materiaalien suhteen ynnä muuta, mutta koska kyseessä on puusta tehty soitin, ei voi sanoa, että "Älä osta syyskuun 1972 ja toukokuun 1973 välillä tehtyjä" jos kässäät pointin. OK, 70-luvulla tehtiin üüberpainavia Les Pauleja, johtuen materiaalista (mahonki) mutta silloin oli muutenkin etua siitä, että soitin oli painava, oli sitä "messinkiaikaa" tuo 70-luvun loppu..
Suuria muutoksia ei oo tapahtunut tuon mallin osalta, ei edes, kun Gibson vuonna 1986 myytiin Juszkiewickin johtamalle kolmikolle.
Noista aivan uusista mulla ei omakohtaista ja pitkällistä kokemusta ole, mutta on tuos pari vanhempaa, uusin on kovin kevyt 01-vuoden Standard DC Plus.

Samaa pilkkua tässä nyt hierotaan

Jos haluaa hyvän, niin joutuu valkkaamaan linjan kitaroista tai sitten ostaa suoraan custom shop kitaran. Jälkimmäisissä on kiinnitetty huomiota yksityiskohtiin ja puiden valintaan paremmin kuin linjalta tulevissa, joista voi löytyä pieniä virheitä..
 
Pari jo kovin monta kertaa kertomaa juttua sopii varmaan tähänkin..
Kuten tuli ilmi, tuolla tehtaan puolella tehdään kitarat sellasissa "batcheissa" ja laskennallisesti Gibsonilla menee yhteen LP:hen 8-12 työtuntia. Tuosta batchista saattaa jakaantuma jatkossa mennä seuraavasti: Tehtaalla on vierailemassa, tai on ottanut yhteytta, joku maailmantähti, joka _ostaa_ kitaran., No, työnjohtaja poimii batchista parhaan, tottakai. Seuraavassa vaiheessa pari keppiä menee joihinkin tehdastilauksiin, tai tärkeille asiakkaille. 37 jäljellä. Jenkkisisäänostajille menee (toki valkaten) 22, tietenkin kotimarkkinoille pyritään saamaan hyvää. Noista 17 saattaa tulla Euroopan markkina-alueelle vaikka 12, joista tietenkin sisäänostajat valkkaa omansa, paitsi Lurkmanni, joka on vaan jättäny tilauksen kolmesta. ;)
Ei ne välttis mitään huonoja ole, mutta kysynpä vaan, että onko ne ne batchin parhaat?? Tää menee näin.
Mitä tulee CustomShoppiin, niin kyllä ne huippumiehet tosiaan välillä tekee muutakin, kuin niit erikoismalleja ja customoituja kitaroita.. Eihän niitä voi joutilaana pitää, joten niillä sitten saatetaan teettää jotain reissueita ja mitä nyt sattuu tilauskirjassa lukemaan, lyhyen sarjan kitaroita. Vaikka sitten LP Customia.