Kitarat: kitarakamat ›

Moro!
 
Tämmöisestä aiheesta kiinnostuin, eritoten strato-osastosta..
 
Ihan ekaksi tulee mieleen kasari-Squierit, joita aika varauksetta hyviksi kitaroiksi mainostetaan. Joskus aikanaan meni omien käsien läpi saman aikakauden Tokai ja Fernandes, jotka muistan hyviksi kitaroiksi, mutta silloin yli kymmenen vuotta sitten ne eivät olleet mulle mitenkään 'se' juttu.
 
Nyt sitten sattui käpäliin jälleen Fernandes 80-luvun alusta, ja onpahan mainio kitara tuo. Mitäs muita näitä nyt sitten on? Greco, Burny, Aria, Yamaha, Tokai..? Mistä kannattaisi lähteä asiaa enemmän kaivelemaan?
 
Mitä nopsasti googlettelin, niin nuo mainitut merkit alkavat olla jo ihan arvostettuja ainakin hintojen perusteella asrvioituna, mutta onko jotain tuntemattomampia merkkejä, jotka ovat laadullisesti samaa seurakuntaa, mutta eivät ehkä yhtälailla suuren yleisön tunnistamia, eli voisi löytää vielä hyviä diilejä? Ja mistä kannattaisi katsella, eBay?
 
Millaisia kokemuksia raadilla ylipäätään on näistä 80-luvun alkupuolen japsistratoista?
 
Kiitos!
JuSu

Electra? Electran MPC Les Paulit oli ainakin aika innovatiivisia kitaroita, niistä löytyy vaikka mitä pikku parannuksia, jopa sisäänrakennettuja efektejä jotka kaiken lisäksi toimii.
 
http://www.preservationsound.com/wp … 2012/04/Electra_MPC_Guitar_1976.jpg

Lifelover: Electra? Electran MPC Les Paulit oli ainakin aika innovatiivisia kitaroita, niistä löytyy vaikka mitä pikku parannuksia, jopa sisäänrakennettuja efektejä jotka kaiken lisäksi toimii.
 
http://www.preservationsound.com/wp … 2012/04/Electra_MPC_Guitar_1976.jpg
 
Tuolla on varsin kattava selonteko Electroista
http://www.rivercityamps.com/electra/
 
Noista sisäänrakennetuista efekteistä puhuttaessa ei passaa unohtaa Fresheriä, jolla oli noita stratomallisia myös. Ja jos puhutaan japsikitaroista "ennen lawsuit-episodia" emmehän millään muotoa voi unohtaa Hoshino/Ibanezia, joka tunnettiin "arvonimellä" King of The Kopies. Niillä oli runsaasti noita stratomalleja. Myös Matsumoku ("Uncle Mat") teki malleja laidasta laitaan.
 
http://matsumoku.org/models/models.html
www.ibanezcollectors.com
 
Jos nyt tässä yhteydessä unohdetaan sitten kaikki "hinnat alkaen"-mallit ja huokeiden kopioiden kasaajat, joita niitäkin on vallan rutkasti (luulen, ettei Jusu noita tässä yhteydessä edes kaipaa listattavaksi..) vois tsekata vielä vaikka Moridairan brändin H.S.Anderson, eiköpä se Princekin yhdellä H.S.Andersonilla soitellut..
Mutta tosiaan, pitkään noitten kanssa puljanneena, on aivan totta että vallankin nuo paremmat "japsi-vintagesoittimet" ovat tuolta 2000-luvun alusta aika tavalla sitä hintatasoaan nostelleet. Vallankin tuolla isossa maailmassa, missä sitä kysyntää (ja hintakilpailua) on ihan eri malliin kuin Suomen varsin suppeilla markkinoilla.

JuSu: Moro!
Millaisia kokemuksia raadilla ylipäätään on näistä 80-luvun alkupuolen japsistratoista?
 
Kiitos!
JuSu
 
Tuossa edellisessä tosiaan tuli oltua vähän varhaisemmissa mallistoissa, aika moni noista mainituista "päätti kopiokauden" ennen 80-lukua, siitä lawsuit-episodista johtuen.
Fernandes vielä yritti jenkkimarkkinoille suoria kopioita saada myytyä, mutta ei se operatsuuni hyvin päättynyt. Fenderin vaatimuksesta 2-3 merikontillista Fernandes-stratoja joko palautettiin Japaniin, tai kaulat sahattiin lavasta poikki. Vähän kertojasta/lähteestä riippuen tämä lopputulema.
80-lukulaisista "kopioista" mulla ei oo isommin kokemusta kuin meidän soolokitaristi-Peten Tokaista ja Fernandesista. Japsi-Fendereitä toki oon useampaakin laitellut, ja itselläkin on parikin ollut. Noista sen verran että jossain vaiheessa 80-lukua oli sellainenkin villitys että sieltä kaulan tyvestä piti lakan alta koivertaa "Made in Japan"-dekaali pois ja lakata uusiksi. Tämä siis noista Japanin Fendereistä. Squiereissahan lukee lavassakin Squier.. Squier on muutes sellainen Fenderin kauan omistama brändinimi, Squier jenkeissä teki kitarankieliä... ;)

Mulla on Stagg SG 70-luvun alusta ja se on ainakin helvetin hyvä kitara. Samalta tehtaalta taitaa olla kuin ibanezit siihen aikaan

Kiva että nämä alkavat (taas) kiinnostaa.
 
Minä olen miettinyt hommaa niin, että tuhatvuotinen japanilainen puutyöperinne valui mukaan sähkökitaravalmistukseen, ja siellä on kestänyt monia muita maita kauemmin antautua hinta-ja-tuotantomäärä-ennen-laatua -ajattelulle. (Edelleen nuo MIJ Fenderit on aikast hyviä instrumentteja.)
Joku on sitä mieltä, että elektroniikka ei pärjää vertailuissa, mutta Alphan potikoita ja kytkimiä näissä usein on, ja hyviä mikkejäkin.
 
Jos kysytään tuommoista tuntemattomampaa mutta laadukasta merkkiä, niin mun nosto on Kasuga, 70-luvulta ainakin kasarin puoliväliin todella hyviä kitaroita. (Kellä mahtaa olla mun kakanruskea Tele Deluxe nykyisin..?)
 
Muuten nämä "JV:t" (lainausmerkeissä, kun itse yhdistän tuon termin vain Fenderin/Squierin japanilaisiin alkutuotteisiin) on elinikäisen projektin paikkaa, pelkästään Guyatone teki kitaroita monella merkillä: Barclay, Broadway, Coronado, Crestwood, Futurama, Howard, Ibanez, Ideal, Imperial, Johnny Guitar, Kent, Kingston, Lafayette, Marco Polo, Montclair, Omega, Orpheus, Prestige, Royalist, Saturn, Silhouette, Silvertone, Vernon, Winston, Zenta...

Itseänikin ovat vanhemmat japanilaiset kovasti kiinnostaneet. Innostus lähti siitä kun tulin jossain vaiheessa ostaneeksi kohtuullisen pahasti paskotun Ibanez pre-lawsuit LP-kopion, jonka kunnostin soittokuntoon. Tosi hauska projekti, ja tosi kiva kitara. Body oli tehty mahonki-"puikoista", ja mikit oli Maxxonin. Toisen korjasi Fox, mistä suurkiitos hänelle; Oon vieläkin tuopin velkaa.
 
Stratopuolelta mulla on ollut japsi-Fender 1986 ja Tokai Silverstar jostain 70-luvun lopulta muistaakseni. Kummatkin olivat varsin hyviä soittimia, ja ainakin vielä 10 vuotta sitten olivat Silverstarit suht' edullisia.
 
Jossain vaiheessa innostuin hankkimaan Vantage double cutin jostain 80-luvun puolivälistä. Tosi jännä kitara messinkitalloineen ja melko kuumine mikkeineen. Aivan omanlaisensa juttu. Suosittelen kaikille, jotka hakee jotain erilaista!
 
Nykyisin vetelen Washburnin 80-lukulaisella, joka näkyy omassakuvassani. Mikeiksi on vaihdettu kasarihenkisesti Super Distortionit, mutta kyllä ne orkkiksetkin ovat ihan jees. Washburnit ovat edullista japan vintagea.
 
Ainiin, ja olihan mulla hiljan Squier SQ-sarjalainen Telecaster 1983, jossa on kaulassa keraaminen "wide range". Kova peli! Mikeissä ihan oma tonensa. SQ-sarja tuli heti JV-sarjan perään. Se on jälkimmäistä edullisempaa, mutta käsittääkseni ihan yhtä laadukasta tuotantoa.
 
Ootko JuSu jo japan vintage -huoneen jäsen? Siellä on kaikkea kliffaa tarinaa aiheesta.

Mulla oli yli 10v. sitten 77 Ibanez Silver Series Tele, hiukan sen myynti harmittaa, oli meinaan ehkä "ohuista" mikeistään huolimatta oikeen mukava ja hyvin soiva kitara. Samoihin aikoihin oli Vantage Avenger, vain tallahumppari puolituksella, mutta oli oikein resonoiva peli, messinkiä tallassa tässä myös. Ihan natural finish, suht karun näköinen mutta siis hyvässä kondiksessa. Googlen kautta löytyy varmasti kuvia. Taisi olla 80-luvun alusta se.

Japanin (vintage?) Straton olen omistanut hetken aikaa, olisko ollut 80-luvun alusta tuo ja kun kyse oli vasurista niin liekö tehty myös ns "vasemmalla kädellä" kuten niin monet halvat stratokopiotkin joita on tullut vastaan, poislukien yksi Tokain vasuri Strato Ahosen Musiikissa, se olisi pitänyt ostaa pois.
 
Melko kolkko soitin siis tuo Japanin Strato vs vasuri amerikan Strato johon sen vaihdoin aika pian kun sellainen sattu roikkumaan Hesassa yhen musakaupan seinätelineessä. Samaan kauppaan taisi mennä pari Ibanezin halpista.
Amerikan Stratosta luovuin joku vuosi sitten kun samat asiat eli humppakeikat pystyi hyvin vetään halvalla Pacificalla ja sitten kun tuli teetettyä thinline tele niin halpikset saivat lähteä, myös Gretschin 335 tyyppinen sinänsä ihan ok peli.
 
Yamaha SG 2000 löytyy, 1979 lienee valmistusvuosi, tämä on edelleen käytössä, loistava soitin, monipuoliset soundit, miinuksena jumalaton paino. Koskaan en tule tarvitsemaan Les Paul tyyppistä kitaraa, tuo korvaa sen osaston mainiosti.
 
Silvennoisen Hessulla oli joku stratokopio 70-80 lukujen taitteessa, tuli usein käytyä Lindelliin Studiolla Kyttälässä ja muistan Hessun tuota peliä kovasti kehuneen, olisiko ollut Yamaha, näin ainakin muistelisin.
 
Ari "Kankku" Kankaanpää myi Treella Ferdandesia ja Janne Louhivuori oli jonkinlaisena "mannekiinina" mukana tässä kuviossa. Aikaa en tarkkaan muista mutta varmaan joskus 85>?. Kovasti ko merkkiä hehkutettiin tuolloin, vasureita ei varmaankaan saanut koska itsellä ei noista ole kokemusta.

73nd3r: Kiva että nämä alkavat (taas) kiinnostaa.
 
Jos kysytään tuommoista tuntemattomampaa mutta laadukasta merkkiä, niin mun nosto on Kasuga, 70-luvulta ainakin kasarin puoliväliin todella hyviä kitaroita. (Kellä mahtaa olla mun kakanruskea Tele Deluxe nykyisin..?)
 
Tämä kakanruskea Deluxe alkoi kiinnostaa: Oliko tuossa japanilaisvalmisteiset "wide ranget", vai mistä malli "Deluxe" mahtaa tulla?

WanhaWetäjä: Yamaha SG 2000 löytyy, 1979 lienee valmistusvuosi, tämä on edelleen käytössä, loistava soitin, monipuoliset soundit, miinuksena jumalaton paino. Koskaan en tule tarvitsemaan Les Paul tyyppistä kitaraa, tuo korvaa sen osaston mainiosti
 
Yamahan SG mallia olen ihastellut 80-luvulta asti, kun ostin ensimmäisen Guitar Playerin Helsingin
juna-aseman lehtikioskilta 80-luvun alussa. Kyseisessä numerossa mainostettiin juuri uudehkoja
SG-malleja.
Millaiset kaulaprofiilit noissa on? Onko eroja kauloissa SG600 - SG800 - SG2000?
Iski lievä ostokuume...

JuSu:
Mitä nopsasti googlettelin, niin nuo mainitut merkit alkavat olla jo ihan arvostettuja ainakin hintojen perusteella asrvioituna, mutta onko jotain tuntemattomampia merkkejä, jotka ovat laadullisesti samaa seurakuntaa, mutta eivät ehkä yhtälailla suuren yleisön tunnistamia, eli voisi löytää vielä hyviä diilejä? Ja mistä kannattaisi katsella, eBay?
 
EBaystä oon Japanista hankkinut joitain Fenkkuja, ja Japanista veikkaan sen SQ-Telenkin kulkeutuneen. Mutta parhaat japan vintage -diilit olen kyllä tehnyt m.netin Torilla. Tarjontaa on vähän, eli pitää olla kärppänä, kun tulee joku Silverstar tms myyntiin.
 
E. Tän sällin kanssa oon tehnyt useita kauppoja. Suosittelen. Äijällä kiertää kama hyvin, joten mielenkiintoisia kohteita tulee usein.
 
https://www.ebay.com/itm/Vintage-19 … e-in-Japan-/312351831091?nav=SEARCH

rheinone: EBaystä oon Japanista hankkinut joitain Fenkkuja, ja Japanista veikkaan sen SQ-Telenkin kulkeutuneen. Mutta parhaat japan vintage -diilit olen kyllä tehnyt m.netin Torilla. Tarjontaa on vähän, eli pitää olla kärppänä, kun tulee joku Silverstar tms myyntiin.
 
Pitääkin pyytää jäsenyys tuonne huoneeseen...
 
Torilta tuon oman Fernandesin bongasin, mutta hirveää kiirettä ei kyllä tarvinnut pitää, toista viikkoa oli listoilla roikkunut. Ihmettelin tätä kyllä, kun hintapyyntö oli huikeat 200 euroa... =)
 
JuSu

JuSu: Pitääkin pyytää jäsenyys tuonne huoneeseen...
 
Torilta tuon oman Fernandesin bongasin, mutta hirveää kiirettä ei kyllä tarvinnut pitää, toista viikkoa oli listoilla roikkunut. Ihmettelin tätä kyllä, kun hintapyyntö oli huikeat 200 euroa... =)
 
JuSu
 
Tsekkaa edellisen viestini edit: Ihan sun näkönen Aria Pro tarjolla Japanissa!

velipekka: Yamahan SG mallia olen ihastellut 80-luvulta asti, kun ostin ensimmäisen Guitar Playerin Helsingin
juna-aseman lehtikioskilta 80-luvun alussa. Kyseisessä numerossa mainostettiin juuri uudehkoja
SG-malleja.
Millaiset kaulaprofiilit noissa on? Onko eroja kauloissa SG600 - SG800 - SG2000?
Iski lievä ostokuume...
 
https://yamahamusicians.com/forum/viewtopic.php?t=1765 Tuolta löytyy jotain infoa SG maliien kaulaprofiileista.

WanhaWetäjä: https://yamahamusicians.com/forum/viewtopic.php?t=1765 Tuolta löytyy jotain infoa SG maliien kaulaprofiileista.
 
Itse olen sitä mieltä että noissa profiileissa ei isommin eroja ole, eipä noissa Ibanezin Artisteissakaan, ihan alkupään malleista sinne "huippumalleihin" asti. Rakenteellisia erojahan noissa Yamahan SG:ssa (ja jenkeissähän tuo malli onkin SBG..) on, tuo kysyjän SG 600 ja sitten SG 2000 eroavat huomattavastikin, sillä tuo 2000 on neckthrough eli kaula rungon läpi, aivan varma en ole onko tuo 600 ehken pulttikaulalla? Mallistoahan tuohonkin väliin sopii 1000-1500 ym.
Hyviä kitaroita, mutta jopa vieläpä painavampia kuin Ibanezin Artistit, joka on "kova saavutus". Olisko niin, että "soundi painaa" kuten jotkut toteavat.. ;)
Niin, siitä profiilista sen verran, että esimerkiks Ibanezin malleihin "kopioitiin" se kaulaprofiili 60-lukulaisesta Gibsonin Essistä... ja omasta mielestä noissa Yamahoissa on samanlainen profiili kuin Iban Artisteissa.

fox: Itse olen sitä mieltä että noissa profiileissa ei isommin eroja ole, eipä noissa Ibanezin Artisteissakaan, ihan alkupään malleista sinne "huippumalleihin" asti. Rakenteellisia erojahan noissa Yamahan SG:ssa (ja jenkeissähän tuo malli onkin SBG..) on, tuo kysyjän SG 600 ja sitten SG 2000 eroavat huomattavastikin, sillä tuo 2000 on neckthrough eli kaula rungon läpi, aivan varma en ole onko tuo 600 ehken pulttikaulalla? Mallistoahan tuohonkin väliin sopii 1000-1500 ym.
Hyviä kitaroita, mutta jopa vieläpä painavampia kuin Ibanezin Artistit, joka on "kova saavutus". Olisko niin, että "soundi painaa" kuten jotkut toteavat.. ;)
Niin, siitä profiilista sen verran, että esimerkiks Ibanezin malleihin "kopioitiin" se kaulaprofiili 60-lukulaisesta Gibsonin Essistä... ja omasta mielestä noissa Yamahoissa on samanlainen profiili kuin Iban Artisteissa.
 
Juu, kun tuota omaani tuossa tutkailin niin kaula on aika maltillinen ja ohuehko, ei kuitenkaan ihan lättänä.
Mun teetetyn thinline telen profiili on C, se kopsattiin pajalla olleesta SG 1000 Yamahasta joten voisi olettaa että ainakin SG 1000-2000 Yammujen profiili on kautta linjan tuo maltillinen C.
Tosiaankin suurimmat erot tulevat rakenteesta ja ominaisuuksista, jos ko kitaramallia meinaa hommata niin kyllä tuo 2000 tai jopa 3000 malli kannattaa ottaa harkintaan mieluummin kuin nuo halvemmat.
"Soundi painaa" ilmaisua käytettiin aikoinaan monista soittokamoista, Yamaha SG:n kohdalla se voi jopa pitää paikkaansa ;-)
 
Aikamoista hintaa noista pyydetään ulkomailla missä noita enemmän liikkuu, 78-81 SG 2000 malleista likemmäs 4000 taalaa, muutama vuosi sitten myytiin noita uusioversioina Fasulla alle 2000 euroa. Näitä voisikin saada käytettynä Suomesta,vintageita lienee vaikeampi löytää.

WanhaWetäjä: Aikamoista hintaa noista pyydetään ulkomailla missä noita enemmän liikkuu, 78-81 SG 2000 malleista likemmäs 4000 taalaa, muutama vuosi sitten myytiin noita uusioversioina Fasulla alle 2000 euroa. Näitä voisikin saada käytettynä Suomesta,vintageita lienee vaikeampi löytää.
 
Pikakatsauksella Ebayssä suurin osa löytyy luonnollisesti Japanista ja varsin suurtakin tarjontaa.
Sokkona tilaaminen on aina vähän riskipeliä ja tullit + verot päälle.
Kannattaa tosiaan ehkä keskittyä tuohon malliston yläpäähän.
Muistelen aikonaan, että Juha Björninen soitteli usein tv-keikoilla tummanruskealla/punaisella SG3000:lla. Sellainen olisi aika namu...

velipekka: Pikakatsauksella Ebayssä suurin osa löytyy luonnollisesti Japanista ja varsin suurtakin tarjontaa.
Sokkona tilaaminen on aina vähän riskipeliä ja tullit + verot päälle.
Kannattaa tosiaan ehkä keskittyä tuohon malliston yläpäähän.
Muistelen aikonaan, että Juha Björninen soitteli usein tv-keikoilla tummanruskealla/punaisella SG3000:lla. Sellainen olisi aika namu...
 
Noitten 2000-3000 erot on perus"ratkaisuissa" olemattomat, totta kai siinä kolmitonnisessa on sitten noita "ekstroja" lähinnä sen silmäkarkin muodossa. ;)
Kovin kitaristi joka on noita Yamahan SG:tä enemmälti käyttänyt taitaa olla tuo Carlos Santana joka siirtyi Gibsonin SG:sta ja L-6S:sta tuohon Yamahan SG 2000-keppiin.
Valmistusmäärät ei noissa käsittääkseni kovin suuret olleet, mutta kyllähän noita ihan alkuperäisinä "Suomi-kitaroinakin" jonkin verrankin on. Aikoinaan olin kovasti yhdeltä tamperelaiselta mimmiltä ostamassa SG 2000:sta mutta ei sitten päästy kauppoihin. Piti yhdelle soittajalle tuollainen hommata toimeksiantona, sitten piti ostella ihan Tanskasta asti.

73nd3r:
Jos kysytään tuommoista tuntemattomampaa mutta laadukasta merkkiä, niin mun nosto on Kasuga, 70-luvulta ainakin kasarin puoliväliin todella hyviä kitaroita...
 
Omistin itsekin Kasugan Straton, jonka ostin kesätyöstä tienaamillani rahoilla v.-78, Jyväskylässä tuolloin vaikuttaneesta Väinön Soittimesta. Kasugathan lukeutuivat hieman "laadukkaampiin" kopioihin, joka näkyi myös hinnassa.
 
En kummemmin ole harmitellut Kasugasta luopumista, joka tapahtui 80-luvun alkupuolella, kun löysin kauan etsimäni, ja useita jenkkistratoja kolunneena yksilön, joka vaikutti kaikin puolin omaan räpylään sopivalta.
 
Toki aika kultaa muistot, mutta aika nättinä ja muutenkin hyvänä kitarana natural-väritteistä Kasugan Stratoa itsekin pidin. Ainut modaus jonka tuolloin kitaraan tein, oli 3-asentoisen mikkikytkimen vaihto 5-asentoiseen. Mikkien soundi oli ihan hyvä, joskin melko herkät vingahtelemaan suuremmilla vahvistinvolumeilla mikit olivat.
 
Vuonna -86 ostin sitten valkoisen Squier Stratocasterin, jonka laatu ei sitten enää omasta mielestäni vastannutkaan niitä odotuksia, joita JV-sarjalaisista oli kuultu. Tuosta Squjusta on itselläni jäljellä enää body, kaiken muun mentyä erinäisissä kaupoissa eteenpäin.