Kitarat: kitarakamat ›

Itse myin hiljattain thinline telen ja hommasin LPn tilalle. Heti myynnin jälkeen tuli morkkis, mitä prkl tuli tehtyä. Ei LPssä mitään vikaa ole, slim taper sopii kouraan hyvin, mutta jotain puuttuu. Kaduttaa..vertaistukea kiitos.
 
Edit. Myymääsi kitaraa...ennakoiva tekstinsyöttö kirjoittelee omiaan.

Pepe60: Itse myin hiljattain thinline telen ja hommasin LPn tilalle. Heti myynnin jälkeen tuli morkkis, mitä prkl tuli tehtyä. Ei LPssä mitään vikaa ole, slim taper sopii kouraan hyvin, mutta jotain puuttuu. Kaduttaa..vertaistukea kiitos.
 
Joitain vuosia sitten kävi käpälien kautta pari japsistratokopsua (Tokai ja Fernandes) 80-luvulta. Silloin en kokenut niitä pitopeleiksi, mutta muutama kuukausi sitten hankin jälleen samaa seurakuntaa olevan Fernandesin, joka on erinomainen soitin.
 
Nyt harmittaa niiden kahden myyminen aikanaan, koska muistan kyllä niiden olleen ihan yhtä mainioita luuttuja kuin tämä nyt hankkimani. Silloin vain prioriteetti ja arvostus oli itsellä jossain muualla.
 
Ja kun vielä muistelee, mihin hintaan noita liikkui kymmenkunta vuotta takaperin... *potkii itseään nilkkaan*
 
JuSu

Jouduin myymään muutama vuosi sitten japanilaisen Fender Mustangin kun auto hajosi.
 
Kadutti silloin, kaduttaa nyt, kaduttaa huomenna.

Lähes kaikkia.

Sekä Gibson Les Paul junior että Fender Baja telecaster. Molemmat kuuluisivat ns. pitopeli-osastolle.
LP junnu kadutti siinä määrin, että ostin vastaavan tilalle... eli harmitus on enää puoliksi.

En yhtäkään, mutta varmasti minulle Destroyerinsä myynyttä henkilöä kaduttaa :)

Esp 400 Strato. Yamaha SG Japan, Squier Vintage Japan Tele, Azumi outo malli, Aria SG, Ibanez BK360, Fender Japan Fotoflame Strato, Washburn T-Bird, Washburn Falcon. Nää nyt päällimmäisenä.....

Fender baja telecaster. PERKELE!
Löytyy yhä tosi hyvä tele, mutta niin...olisihan se saanut jäädä.

Kitaroissa ei ole sellaista vielä ole ollut, jonka myyminen olisi kaduttanut. Kaikkia ei olisi kannattanut alkujaankaan edes ostaa mutta onneksi niistä on aina jotenkin päässyt eroon.
 
Bassoissa sen sijaan on muutamia sekä vahvistinlaitteistossa.

Ibanez RG550 vuosimallia jotain 87-89
 
En tosin myynyt, vaan heitin roskiin muuton yhteydessä.
Kaduttaa niin julmetusti.

En mitään.

LaMotta: En mitään.
 
"(muokattu 07.12.2018 16:05:42)"
 
Taivas tietää, mimmonen lista oli ennen muokkausta.

Jucciz: "(muokattu 07.12.2018 16:05:42)"
 
Taivas tietää, mimmonen lista oli ennen muokkausta.
 
Kysyin, että 'kenen myymää?' Viitaten pelkkään otsikkoon kun en lukenut avauspuheenvuoroa. Ei tartte katua koska ei tee virheitä elämässä eikä musiikissa.

Matias.: Esp 400 Strato.
 
Sama ;D. Siksipä yritänkin saada sen nyt takaisin...

Mun oli sunburst, maksoin Kouvolan Musiikissa siitä 1550 mk..........en osannut säätää sen intonaatiota. Olisi pitänyt se opetella eikä myydä kitaraa....

Oikeasti en mitään. Montaa olen myynti tilanteessa kuvitellut kaipaavani, mutta en sitten kuitenkaan ole.
 
Ainoa mitä katuisin, on 2001 ostamani Tokain myynti, mutta jumalan kiitos, olen pahimpinakin hulluuden aikoina ymmärtänyt jättää sen myymättä..

Tinnittus: Ibanez RG550 vuosimallia jotain 87-89
 
En tosin myynyt, vaan heitin roskiin muuton yhteydessä.
Kaduttaa niin julmetusti.
 
Mitävvvvv... Mikä ihmeen aivopieru tuo nyt oli?
 
Ja asiaan... '87 Ibanez Roadstar 440p, jonka maalasin tipunkeltaiseksi ja laitoin siihen paavo pesusieni -tarran. Vaihdoin päikseen seiskakieliseen jacksoniin joskus 11v sitten ja olen itkenyt itseni uneen siitä lähtien.

En ole mitään katunut, asiat tehdään aina sen hetkisellä viisaudella. Vaan olisi mukava tietää, missä menee aikoinani jenkeistä saamani Gibson Les Paul Custom -80- luvun lopusta. Tuntomerkkeinä natural-viimeistely ja lavan takana kitaraliikkeen tarra, Sacrameto California. Kone oli takavuosina myynnissä Kitarapajalla ja pian teki kauppansa. Toinen kadottamani harvinainen Gibson on vm.-77 RD Artist Moogin aktiivielekroniikalla ja natural värillä. Siinä oli tahmaava kaula ja outo soundi, mutta olisi mukava tietää olisiko se vielä hengissä. Kaukaa haettu teoriani on, että Peer Guntin Backseat of trans am studio-videossa Nikki soitttaa samalla kitaralla. Heikkoa, joo, mutta ei kai noita tuohon aikaan, jos vieläkään, paljoa jaloissa pyörinyt?

Kadun jo valmiiksi, että tulen myymään Charvelin Model ykkösen.

Ibanez AR300 ihan 80-luvun alusta. Myin kymmenisen vuotta myöhemmin ihan liian halvalla. Ei ollut edes erityisesti rahan tarve. En vain ollut jotenkin päässyt sinuiksi sen kanssa. Eikä ollut kunnon vahvariakaan. Myöhemmin on kaduttanut, tehnyt mieli kokeilla jos nyt toimisi paremmin.