Kitarat: kitarakamat ›

Ihan vaan lämpimikseni kyselen:
 
Millä kriteereillä hankitte kitaranne?(eikä puhuta nyt hinnasta)
Itselle tärkeää on,että kitara tuntuu heti ensi kosketuksessa kädessä hyvältä. Se tuntuu kädessä hyvältä,jos ei ole liian painava,sekä kaulan täytyy olla suht ohut D-prof,eikä saa olla kapea. Otelauta ei saa olla profiililtaan liian kupera ja sen pitää olla ruusupuuta ja jumbonauhat. Paksu lakkaus kaulassa on hanurista ja tahmaa ainakin meitsin kourassa julmetusti. Siis lähes paljas puu/kevyt mattalakka kaulassa sopii minulle. Bodyn muoto pitää olla stratotyyliä ja värin luonnollisin värein värjätty puu,tai sunburst. Puun syyt ja kuviot pitää näkyä. Vihreät,siniset,metalliflake ym. ei käy. Ei saa olla peittävästi maalattu. Kaksikelaiset ja laadukkat passiivimikit pitää olla. Floikka on tarpeeton vitkutin ja virittimet pitä olla kunnolliset. Mikin kytkimessä pitää olla puolitukset. Puuosat kunnon puuta,eikä mitään faneria ;). Kaikista tärkein ominaisuus on mielestäni kuitenkin tuo käteensopivuus.
Joku tietysti pistää taas lukkoa(tämmösiä stanan turhanpäiväsiä listauksia,prkl),mutta siinähän siitten pistää.
Mutta vastatkaa nyt muut ainaskin :)

1. Täytyy olla tarkoitukseen sopiva (ts. blueshommiin ei välttämättä kannata hommata sitä floikkahirmua ja EMG:tä eikä tintticasteria metallijyystöön), niin soundillisesti kuin tyylillisesti
 
2. Ei saa olla tylsä
 
3. Saa olla halpa mutta ei saa olla huono
 
4. Helppo soitettava, kevyehköt bendaukset, pitää soida kunnolla ilman että täytyy ensin tanssia ripaskaa kuun valossa jne jne (joo, olen laiska ja mukavuuden haluinen. Siispä tyypillinen taiteilijasielu... :P)

-Tuntuu hyvältä, eli ei V-profiilin kaulaa, liian pientä radiusta tai liian pieniä nauhoja.
 
-Soi hyvin, eli sekä sustain että tone kunnossa.
 
-Ei paina liikaa.
 
Muulla ei ole väliä. Minua ei haittaa, vaikka jonkun mielestä floikkahirmulla ei saisi soittaa jazzia tai bluesia, soitan silti.

Kitaran hommaaminenhan lähtee usein siitä, että ihastuu johonkin tiettyyn malliin. Sitten testataan kaikki vaihtoehdot jotka vain pankkitilin saldon kanssa ovat sopusoinnussa. Niistä sitten löytyy sopiva tai toteaa, ettei kyseinen malli loppupeleissä kuitenkaan ole se oma juttu.
 
Mitä itse kitaraan tulee, niin itse olen tällaisella listalla liikkeellä:
- Ei liian painava (4,5 kg on mulle aika maksimi)
- Ei liian leveä tai ohut kaula (esim. PRS:n kaulat on mulle jo liian leveitä, Flaxwoodin mitat on ehdoton maksimi mulle)
- Ei kuolleita kohtia kaulassa
- Nauhat hyvin viimeistelty
- Ei kaulapainoinen
- Ei piileviä vikoja (esim. kaularauta ei toimi tms)
- Hyvä vakioelektroniikka (tästä joutuu välillä tinkimään kun sokkona ostaa käytettyjä)
- Soundi on sitä mitä haettiin
- Laadukkaat metalliosat (tallat, virittimet jne.)
- Miellyttää silmää
- Hinta-laatusuhde kohdallaan (toisin sanoen ei haittaa, jos alle 500€ kepissä on pieniä kosmeettisia virheitä, mutta yli tonnin kepissä niitä ei enää saa olla)

Omistan tällä hetkellä 2 kitaraa, toinen enemmän "moderniin" musaan ja toinen kaiken maailman pluusrock räpellyksiin. Tää lista vastaa aika lailla nykyisiä mieltymyksiä. Jos olis rajattomasti valuuttaa niin sitten vois hankkia lisäksi Lespaa, hevikeppiä, puoliakustista, jne.
 
- Laadukkaat puut, hyvä ja tasapainoinen sointi. Body: leppää, mahdollisesti lehmusta tai saarnia. Kaula: vaahteraa. Otelauta: miel. ruusupuuta. Kirkas ja pikkuisen "terävä" soundi on mun mieleen.
- Pulttikaula, skaala 25.5 tai 25 tuumaa. Jumbo nauhat. Jos otelauta koverrettu, mediumit on myös ok.
- Soitettavuus: ei saa olla ylettömän raskas soittaa, toisaalta ei myöskään aivan ultrakevyt ("tilukepit").
- Kaula ei superohut, ei pesäpallomaila. Riippuu kitarasta (tiluliluun ohuempi, pluussiin ja rokkiin paksumpi).
- Tallamikki Alnico 2 humppari. Ei liikaa outputtia, reippaasti middleä. Puolitus saa olla mutta ei välttämätön. Kaulamikki Alnico 5 humppari tai 2Xsingle coil 5-way switchillä. Kirkas ja erotteleva soundi.
- Ulkonäkö: täytyy näyttää kitaralta! Ei hevisuunnikkaita/klingonialuksia. Ei bling-blingiä...
 
Tämmöisiä tuli näin äkkiseltään mieleen.

Joku tietysti pistää taas lukkoa(tämmösiä stanan turhanpäiväsiä listauksia,prkl),mutta siinähän siitten pistää.
Mutta vastatkaa nyt muut ainaskin :)
 
Toivottavasti ei tule lukkoa, hyvä topicci mun mielestä. Taisin tuossa vastauksessa keskittyä enemmän omiin mieltymyksiin kuin laatuseikkoihin...en ollut ihan varma kumpaa tässä ensisijaisesti haettiin :-)
 
Noh, tyydyn komppaamaan LaXua...

Omia mieltymyksiäni...
 
- Ei perinteinen malli (strato, lespa, puoliakustiset ym.)
- Runko leppää tai mahonkia
- Eben otelauta
- V- tai C- profilli
- Ei liian kevyt (ei tone chambereita)
- Original floyd rose
- 24 nauhaa
- Nauhat melkosen isot
- Pelkkä volumesäädin
- Ei kokonaan musta
- Keraaminen tai AlNiCo 5 humppari
- Ei liimakaula
- Hyvä soitettavuus?
 
Mikeillä ja elektroniikalla ei niin kauhean suurta merkitystä ole koska rupean niiden kanssa kikkailemaan kuitenkin.

Hauska ulkoasu on ykkönen. Maailma on täynnä hyviä keppejä...
Sen lisäksi listataan:
-Gibson-skaala.
-Ei pulttikaula.
-Soi ja toimii hyvin asennetuilla mikeillä. Testatessa ainakin jollei muutenkin. Niitähän osia voi vaihdella maailman tappiin.
 
G.A.S:
Nyt kun B.C.Rich on pistänyt tuon Exotic Classic-sarjan pihalle niin Mockingbird spalted maple topilla siitä satsista kuumottaa. Pitäisi olla 24 5/8 skaala vaikka muuta väitetään myyjäpuolella. Toinen vaihtoehto olisi Iban Jäämies-400 mutta tuo musta väritys on niin tylsä. Typy tosin totesi, että iiceen sarvi on helvetin pervo (ei tarvinnu edes kysyä) joten silloinhan se on rock :D. Hankalaa.
 
Lisäys, linkki mokkingbirdiin:
http://cgi.ebay.com/NEW-BC-RICH-EXO … QcategoryZ33035QQrdZ1QQcmdZViewItem

Satunnaisessa järjestyksessä:
 
Hyvä soitettavuus ja ensituntuma. Kitara ei saa ensimmäistä kertaa käteen otettaessa tuntua jäykältä paskalta (suosin käytettyjä), lisäksi tuntuman pitää olla samalla kevyt ja jämäkkä. Kaulassa mieluiten compound radius (ihan niinkun ois joskus sellaseen keppiin varaa), muuten radius ei saa olla liian tiukka, esim stratocastereissa yleensä on, tosin yhtä sellaista muistan soittaneeni jossa oli kyllä tämä soitettavuusasia kunnossa (Juccizen vanhalle rokkistratolle terveisiä, missä lie meneekin nykyään). Paksusti lakatut vaahteraotelaudat eivät myöskään miellytä, ovat jotenkin niljakkaita käsitellä.
 
Hyvä akustinen sointi. Säköistä puolta voi aina viilata mikkejä ja muita kilkkeitä vaihtamalla, mutta jos kitarassa on kuolleita ääniä tms. en kyllä osta.
 
Käyttötarkoitus. Kun ei tuota massia niin runsaasti ole, niin täytyy ostella sellaisia soittopelejä joilla taipuu vähän kaikki. Single-coil mikkejä tosin välttelen ihan henkilökohtaisten mieltymysten takia.
 
Vähemmän merkittäviä:
 
Ulkonäkö. Katu-uskottavuuteni on suurinpiirtein optimisti-jollan luokkaa maailmanympäripurjehduksessa joten nuo ulkonäkö ja uskottavuusseikat ovat aika merkityksettömiä, ei se ruma ja läski äijä kauniilla sunburstilla yhtään nätimmäksi muutu... huomio tosin saattaa kiinnittyä kitaraan eikä soittajaan.
 
Merkki ja malli. Vähän sama juttu kuin tuon ulkonäön kanssa... Mutta on myös kyse siitä, että jos löydän tarkoituksiini sopivan soittimen, en kauheasti mieti onko se m.net tai katu-uskottava.
 
Tärkeimpänä: Kitarat on tehty soittamista varten, mikäli kitara ei toimi minulla soittimena ei siitä järin paljon iloa irtoa.
 
E: Joo.. piäntä laittoo kiäliasussa ja sillee
 
Toinen vaihtoehto olisi Iban Jäämies-400 mutta tuo musta väritys on niin tylsä. Typy tosin totesi, että iiceen sarvi on helvetin pervo (ei tarvinnu edes kysyä) joten silloinhan se on rock :D. Hankalaa.
 
Hmm... Iban jäämiehestä oon nähny myös mallin jossa oli joku enmuistakenen taulu maalattuna kanteen... Oli aikas hiäno, ja muistaakseni vielä ihan tuotantomalli eikä mikään jälkimaalautettu kustomi.

25-25.5" skaala on oikeastaan ainoa vaatimus ja muu onkin sitten tilannekohtaista.

Millä kriteereillä hankitte kitaranne?(eikä puhuta nyt hinnasta)
 
Itselle on tärkeä se, että miltä kitara tuntuu kädessä, ja se saundi tietty vaikuttaa kanssa asiaan, kuinka lähellä on sitä mitä sillä hetkellä hakee. Jos puhutaan kitaran ulkonäöstä, niin mulle uppoaa telemalliset kitarat, joko sellainen sunburst tai joku valkoinen/sen tapainen. Stratomalliset kitarat ei mulle oikein iske, niitä näkee melkein jokapaikassa niin vähän alan olla jo kyllästynyt siihen muotoiluun.
Sillä on väliä millainen viimeistely kitarassa on, maalattu siististi ja muutenkin. Runko ei vaneria. Ja oli kitarassa mikä hintaluokka tahansa, niin aina mukavaa mitä paremmin pitää vireensä.
Soundillisesti ajateltuna mitä monipuolisempi, niin mielestäni sen parempi. Humbukkereissa mulle ei mikinpuolitukset ole se ensimmäinen asia, jos se muuten toimii hyvin se soundi siihen tarkoitukseen.
 
Onhan se tietty makuasia millaisen kitaran ottaisi jos saisi valita millaisen tahansa :)

1. Hinta siedettävä ja suhteessa suoranaisiin vikoihin tai nauhojen kuntoon.
 
2. Perinteisen muotoinen, jos sointi on ällistyttävä niin sallin tietyn erimuotoisuuden.
 
3. Sointi. Kitarasta riippumatta (esim. tele tai LP) korvaa hivelee paksu soundi, se ei akustisesti ole välttämätta kirkas ja kova. Sähköillä kuulee murinan. Rungossa on matalaa murinaa, elävä resonoiva ääni muutenkin.
 
Säädöistä huolimatta kitaran kielet tuntuvat murakkasointisissa "pehmeämmiltä" pikata.
 
Akustisesti kovaa ja kimakasti akustisesti soivista kepeistä puuttuu "useahkosti" alapään mureus. Vain kielet soivat fiilis. Ei minulle. Soinnissa ei ole syvyyttä.
 
Toinen tapaus on se että yläpäätä ei ole ollenkaan, värinät imeytyy jonnekkin, ei auta vaikka kuinka lyö, näitä ehkäpä harvemmin tapaa.
 
4. Kitara soi ohuillakin kielillä maukkaasti tärähdellen esim. 10-46.
 
5. En osta kokeilematta tai ilman testaamista mahdollisuutta palauttaa.
 
6. Vertailu keppinä pidän wanhaa Hameria jossa mielettömät ominaisuudet.

Tuntuu, kuulostaa, ja näyttää hyvältä.

Tuntuu, kuulostaa, ja näyttää hyvältä.
 
Aamen. Vielä kun täsmennetään, että hinta on järkevässä suhteessa soittimeen ja kiinteä talla löytyy niin loput voi soveltaa.