Kitarat: kitarakamat ›

jouluaiheinen kysely: kummilapsi pian 7-v on vahvasti sitä mieltä että rokkia pitää päästä soittamaan, ja vanhempansa ovat samaa mieltä, molemmilla ollut lapsuuden musiikkiharrastuksia ja niitä hyvällä muistelevat, vaikka jostain käsittämättömästä syystä eivät enää aktiivisesti soitakaan. eli sähkökitara pitäisi saada. tilanne on klassinen, "entä jos ei se innostukaan yhtään, rahat menee hukkaan", "ei kai se innostu jos se skitta on joku ritsa", "pitää olla makeen näkönen kans", etc. tiedätte varmaan, omasta tai muiden kokemuksesta?
 
mites tää tilanne pitäisi hoitaa? itse olisin tietysti sitä mieltä että kitara hankintaa ehdottomasti, lapsen (ja aikuisen) mahdollista musiikkiharrastusta tulee tukea. mutta mistä sopiva sähkis, les paulia en viitsi lapselle tyrkätä, lapsihan litistyy. skaala sais varmaan olla lyhyempi, vibrakampea ei kiitos vaan joku mahd simppeli tallaratkaisu. yksinkertaiset mikkiratkaisut ja joku siisti perusväri. ei liian kallis, 400 egeä vaikutti jo aika kovalta hinnalta. taloudesta löytyy vanha, pieni kotisoittoon soveltuva kombo, tosin alkoivat myös aika lailla lämmetä microcube yms. ajatuksesta. eli periaatteessa voisi selvitä pelkällä kitaralla, jos sitä säröä tarvitaan lisää, voin vaikka antaa ikuisuuslainaan jonkin omista särkijöistäni.. eli pakettiin ei tarvitsisi välttämättä kuulua pikkuvahvaria, kunhan kitara olisi sen verran laadukas ettei heti tappaisi soittohaluja.
 
kokemuksenne syvää rintaääntä arvostaen, erityisesti teidän joilla on omia musisoivia lapsia. loistavaa joulun odotusta.

Squierin 3/4-kokoinen pikkustrato kiinteällä tallalla. Ei maksane paljoa. (Edit: Täyskokoinenkin saattaa kohta jo käydä, ainakin jos lapsi on poika.)
 
Noita halpakitaroita ei tarvitse pelätä, mutta ne pitää aina, aina, aina viedä kunnolliselle soitinrakentajalle laitettavaksi säätöihin: nauhanpäät viilata, satula vaihtoon ja uudet kielet + intonaation säätö niille saman tien. Se säätämättömyys niissä mättää, ei halpuus.
 
Veikkaisin kokonaisbudjetiksi näiltä pohjin 300 euroa (kitara+laitto). Vahvistimen tarpeellisuutta kotisoitossa en oo koskaan täysin käsittänyt, mutta eipä joku MicroCube paljoa maksakaan, ja jos ne efektit innostaa soittamaan, niin niin sitten.

Squierin 3/4-kokoinen pikkustrato kiinteällä tallalla. Ei maksane paljoa. (Edit: Täyskokoinenkin saattaa kohta jo käydä, ainakin jos lapsi on poika.)
 
Noita halpakitaroita ei tarvitse pelätä, mutta ne pitää aina, aina, aina viedä kunnolliselle soitinrakentajalle laitettavaksi säätöihin: nauhanpäät viilata, satula vaihtoon ja uudet kielet + intonaation säätö niille saman tien. Se säätämättömyys niissä mättää, ei halpuus.
 
Veikkaisin kokonaisbudjetiksi näiltä pohjin 300 euroa (kitara+laitto). Vahvistimen tarpeellisuutta kotisoitossa en oo koskaan täysin käsittänyt, mutta eipä joku MicroCube paljoa maksakaan, ja jos ne efektit innostaa soittamaan, niin niin sitten.
 
Itse painiskelin saman ongelman kanssa ja päädyin Harley Bentonin JR:iin, ei olisi pitänyt. HB:sta sai vaihtaa virittimet, mikit, satulan, hioa nauhanpäät ja muuta pientä.
 
Suosittelen myös tuota Squierin 3/4,pääsee poika soittamaan heti kitaran joulupukilta saatuaan, eikä sitten joskus.

Tällainen pisti silmään torilla. Mitään kokemusta tuosta mallista ei ole, mutta body on ainakin pienikokoinen.
 
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=131746
http://www.deanguitars.com/bnds_v1/z_baby_powderblack.htm

Squierin 3/4-kokoinen pikkustrato kiinteällä tallalla.
 
Mulla on joskus viime vuosituhannelta vaihtokaupan myötä tuollainen Skujun Mini. Hyvä kitara tähän tapaukseen.
 
9-setillä ei kitara oikein toiminut, 10/11-setillä sitten aivan mukavasti. Tuossa iässä aloittelevalla sormivoimat ja -motoriikka saattaa olla vielä hakusessa, mikä aiheuttaa motivaatio-ongelmia, jos soitto tuntuu hankalalta.

Squierin 3/4-kokoinen pikkustrato kiinteällä tallalla. Ei maksane paljoa. (Edit: Täyskokoinenkin saattaa kohta jo käydä, ainakin jos lapsi on poika.)
 
En ehkä itse ostaisi mitään "puolikokoista" kitaraa, koska lapset kuitenkin kasvavat aika vauhdilla ja sitä kautta "puolikokoinen" kitara saattaa käydä "pieneksi" aika pian. Kun soittaa ensimmäiset vuodet pikkukitaralla, normaalikokoiseen kitaraan siirrytäessä saattaa tulla ongelmia.
400 € saa jo aika hyvälaatuisen käytetyn, mutta joululahjaksi käytetty kitara saattaa herättää epäilyksiä pojassa ja hänen vanhemmissaan, jos he eivät ymmärrä sen laatua. Varmaan joku Squierin strato/tele, jossa tallamikkinä on humppari, saattaisi olla hyvin säädettynä oiva peli.
 
http://www.thomann.de/fi/fender_squier_tele_custom_ii_p90_bk.htm
http://www.thomann.de/fi/fender_squier_tele_custom_bk.htm
http://www.thomann.de/fi/fender_squ … r_standard_fat_stratocaster_car.htm
 
Toki onhan noita muitakin merkkejä ja malleja, mutta nuo nyt on aika perus "ok" tavaraa.

En ehkä itse ostaisi mitään "puolikokoista" kitaraa, koska lapset kuitenkin kasvavat aika vauhdilla ja sitä kautta "puolikokoinen" kitara saattaa käydä "pieneksi" aika pian. Kun soittaa ensimmäiset vuodet pikkukitaralla, normaalikokoiseen kitaraan siirrytäessä saattaa tulla ongelmia.
 
Alkuperäisessä kirjoituksessa ei kerrottu oliko lapsi poika vai tyttö. Aika monet naispuoliset kitaristikollegani soittelevat 3/4 tai muuten "vajaakokoisilla" kitaroilla aikuisenakin. Eikä se tarkoita laadusta tinkimistä - esimerkiksi Joan Jett'in tavaramerkkikitaraa Gibson MelodyMakeria on tehty koko ajan 3/4-koossa juurikin pienikokoisemmille soittajille.
 
...itsellänihän tuo MelodyMaker näyttää 1:1-koossakin lähinnä ukulelelta...
:-D

En ehkä itse ostaisi mitään "puolikokoista" kitaraa, koska lapset kuitenkin kasvavat aika vauhdilla ja sitä kautta "puolikokoinen" kitara saattaa käydä "pieneksi" aika pian. Kun soittaa ensimmäiset vuodet pikkukitaralla, normaalikokoiseen kitaraan siirrytäessä saattaa tulla ongelmia.
 
Ootko tutustunut siihen minkälaisen arsenaalin erikokoisia soittimia viulistit käyvät lapsuudessaan läpi kasvaessaan?
 
=D

En ehkä itse ostaisi mitään "puolikokoista" kitaraa, koska lapset kuitenkin kasvavat aika vauhdilla ja sitä kautta "puolikokoinen" kitara saattaa käydä "pieneksi" aika pian. Kun soittaa ensimmäiset vuodet pikkukitaralla, normaalikokoiseen kitaraan siirrytäessä saattaa tulla ongelmia.
 
Ei tuu ongelmaa isompaan siirtymisessä. Päinvastoin saattaa olla vaivalloista kurkotella isommalla kitaralla. Hyvin tuolla soittelee isommat ja pienemmät.

Ootko tutustunut siihen minkälaisen arsenaalin erikokoisia soittimia viulistit käyvät lapsuudessaan läpi kasvaessaan?
 
=D
 
aivan! itse viulua lapsena soittaneena ja juuri tähän seikkaan nojaten ajattelin että pian 7-v tyttö ehkä jaksaisi paremmin tilutella kun soitin antaisi vähän tasoitusta. kiitos vinkeistä, Squier minin kävin testaamassa, vaikutti mahdolliselta. jatkan tutkimuksia.

Parille pikkumiehelle olen konsulttiapuna ollut ensikitaran ostossa, 3/4-kokoisiakin katselin, mutta molemmille päädyttiin ostamaan kevyt stratotyyppinen, ohutkaulainen keppi.
 
Ei mikään litteäleviäsoitanheviä, vaan kapea ja ohut kaula. Siihen sitten ysisetti kiinni ja säädöt kuntoon, niin jaksaa pienilläkin käsivoimilla soittaa.
 
Mutta toki 3/4-kokoinenkin on hyvä, monesti noiden saatavuus on vain kehnoa (tuota Squier on kyllä nykyään aika hyvin saatavilla, mutta aiemmin ei kyllä meinannut löytyä järkihintaan mistään). Silloin voi edullisin ratkaisu olla jokin strato tai stratojohdannainen, joka säädetään kevytsoittoiseksi. Ja runko saa olla vaikka balsaa, nyt ei olla soundin perässä ;)