Kitarat: kitarakamat ›

Ajattelin laittaa tän kysymyksen tuonne 'kitarat/soittaminen' osastolle jossa tilu hommille oma lankansa, mutta menee tää varmaan täälläkin.
 
Eli mikä tai mitkä ominaisuudet kitarassa ovat suurimmassa osassa kun halutaan herkästi reagoiva=soiva kitara tiluttamiseen?(kohtalaisen ärsyttävä sana muuten)
Vai onko vahvistimella osansa ja mikä?
 
Itse tiluttelu ei niinkään kiinnosta,mutta olen huomannut että kitaroissa on eroa siinä joutuuko nopeissa sooloissa jokaisen nuotin piikkaamaan vai pystyykö osan ns. ohittamaan täppäämällä.
 
Jostain luin Ynkän sanoneen että hän käyttää nimenomaa sooloissa sekä piikkausta että täppäystä koska läheskään kaikkia nuotteja hän ei edes ehdi piikkaamaan tai ei ole tarvis piikata tai edes yrittää.
Ja hyvältähän toi mr.YM:n soundi on aina kuulostanut.
 
Mulla oli joskus joku LTD ruoska, en edes muista mallia kun myin sen jo ajat sitten pois kun sen kaula ei sattunut käteen enkä muutenkaan tykännyt silloin jostain syystä siitä. Lisenssi floikka ei pitänyt virettä jne..
Ainut positiivinen mielikuva mitä siitä jäi, niin oli juuri kuinka helppoa sillä oli täppäillä.
Eli nuotit soi tosi kirkkaasti ja vahvasti pelkästää sormenpäillä naputtelemalla. Joku mielikuva oli että saatoin vaihtaa siihen rosteri kielet. Ja nauhathan siinä oli Jumbot.
Olisiko niillä tai niiden yhdistelmällä ollut jotain vaikutusta?
Vaikea uskoa että pelkästään ne "ESP" prändätyt mikit olisivat olleet niin hyvät.
 
Vahvistin on pysynyt samana eli se ei ole vaikuttanut asiaan.
 
Oikeastaan mikään kitara mitä sen jälkeen olen omistanut ei ole ollut yhtä "herkkä" soimaan.
 
Tälläkin hetkellä harjoittelen erästä sooloa jossa todellakin toivoisin että kitarassa olisi enemmän ns. potkua mutta ei kuitenkaan hunajaisen soundin kustannuksella.
 
Mikä avuksi??

Hyvä tiluttaja.

Jeszse: Hyvä tiluttaja.
 
No tässähän se on kiteytettynä se tärkein puoli tilutuksesta. Pitää osata soittaa, niin sittenpä sen kitaran ja vahvistimen osuus asiassa on aika pieni. Taitaa Ynkälle olla ihan sama, vaikka sille lyötäis käteen landola tai epiphonen halvin malli, ynkältä se silti tulisi kuulostamaan...
 
Näissä kitarahommissakin on mielipiteitä yhtä monta, kuin on soittajaakin. Toiset tykkää mahdollisimman ohuista kauloista ja tasaisista otelaudoista, kuumista mikeistä ja kelluvista talloista, unohtamatta hiton matalaa actionia... Toiset taas kääntyvät enemmän perinnekitaroiden puoleen. Pitää olla paksu kaula, pyöreämpi otelauta, pienet nauhat, kiinteä tai perinteisempi vibratalla, heikkotehoiset mikit jne.
 
Itse olen vähän välimallin jätkä, vaikka sinänsä en tiluttajaksi itseäni luokittelisi. Vaikka välillä vähän nopeampaa juoksutusta sun muuta pistänkin sooloon, niin enemmän melodian ehdoilla koitan pelata. Itse tykkään suht ohuista kauloista ja kohtuullisen tasaisista otelaudoista. Nauhat mieluummin mallia jumbo, mutta kyllä vintagenauhoillakin soittelee. En moisia kylläkään omaan kitaraani ottaisi. Mikit ei saa olla liian kuumat, eikä action saa olla liian matala tai korkea. Sellainen kultainen keskitie, missä on hyvä saundi ja kitara soi hyvin, muttei kitara kuitenkaan muistuta munaleikkuria. Periaatteessa ihan sama mikä talla, kunhan ergonomia on hyvä ja vire pysyy vähän kovemmassakin väännössä.
 
Sanottakoot nyt vielä, että kitaroina käytän ibanezin puolicustomia 7-kielistä (jumbonauhat, keskitehoiset mikit), ibanezin 6-kielistä customoitua rga:ta (rosteriset jumbonauhat, melko tehokkaat emg aktiivimikit), nailonkielistä akkaria ja telecasteria, jonka telepuristit varmasti haluaisivat polttaa roviolla. (Hiton tehokas humppari tallassa, ei muita mikkejä, aika vintagekokoiset nauhat, jotka tulevat vielä vaihtumaan jumboihin.)

Decadetroll: No tässähän se on kiteytettynä se tärkein puoli tilutuksesta. Pitää osata soittaa, niin sittenpä sen kitaran ja vahvistimen osuus asiassa on aika pieni. Taitaa Ynkälle olla ihan sama, vaikka sille lyötäis käteen landola tai epiphonen halvin malli, ynkältä se silti tulisi kuulostamaan...
 
Näissä kitarahommissakin on mielipiteitä yhtä monta, kuin on soittajaakin. Toiset tykkää mahdollisimman ohuista kauloista ja tasaisista otelaudoista, kuumista mikeistä ja kelluvista talloista, unohtamatta hiton matalaa actionia... Toiset taas kääntyvät enemmän perinnekitaroiden puoleen. Pitää olla paksu kaula, pyöreämpi otelauta, pienet nauhat, kiinteä tai perinteisempi vibratalla, heikkotehoiset mikit jne.
 
Voisi kuvitella, että tärkeintä on, että se kitara, speksit ja säädöt ovat itselle mieluisia - soittipa sitten mitä tahansa. Mitään absluuttisia tilu-speksejä tuskin on olemassakaan, vaan taitaa tilu-ukoilta löytyä kitaroistaan speksejä laidasta laitaan.
 
telecasteria, jonka telepuristit varmasti haluaisivat polttaa roviolla. (Hiton tehokas humppari tallassa, ei muita mikkejä, aika vintagekokoiset nauhat, jotka tulevat vielä vaihtumaan jumboihin.)
 
Kyllä telen tallassa tehoa olla pittää... Vaihdoin Duncanin STL-2:n Little 59:ksi ja siitä pikaisen BKP:n Bossin ja Duncanin Viiskakkosten testauksen jälkeen aikomus on nyt pistää STL-2 takaisin. Se sopivasti häivyttää siitä telestä sitä telen soundia. :)

Laulava Kylätohtori: Voisi kuvitella, että tärkeintä on, että se kitara, speksit ja säädöt ovat itselle mieluisia - soittipa sitten mitä tahansa. Mitään absluuttisia tilu-speksejä tuskin on olemassakaan, vaan taitaa tilu-ukoilta löytyä kitaroistaan speksejä laidasta laitaan.
 
Samaa mieltä. Ihan yhtä hyvin ne lähtee omaan lapaseen sopivalla Les Paulilla kuin 8-kielisellä multiscalella.
 
Jos pitää speksejä keksiä, niin mulle ne olisivat ainakin otelaudan radius, kaulan paksuus ja nauhojen tasoituksen laatu, jotta kitarassa saa kielet sopivan matalalle. Vintage-radiukset ja hyvin matalat nauhat eivät mulle ainakaan toimi. Kaulan paksuus on makuasia, mulle ei esimerkiksi Ibanezin alkuperäinen Wizard hammastikkupaksuudellaan toimi niin hyvin kuin paksumpi kaula. Ohutta kaulaa helposti puristaa kovempaa ja se sitten aiheuttaa "hitautta", kun käsi väsyy nopeammin eikä pysy rentona. Liian paksu kaula voi aiheuttaa samanlaisia oireita.

Tuolla se tulikin lyhyesti ja ytimekkäästi eli "Hyvä tiluttaja".
 
Soittajasta kiinni siis, toki kitaran pitää olla kunnossa ja hyvissä säädöissään, että on kiva soittaa ja tiluttaa.
 
Se mikä kitara sitten sopii kellekin soittajalle ja mistä pitää on soittajakohtainen esimerkkinä mainittakoon vaikkapa otelaudan radius, jotkut tykkää kaarevamasta ja toiset suoremmasta. Oma juttunsa on sitten myös mitkä kielet ja vire ja plektra ja soittajahan nämä määrittelee.
 
Hyvät välineet oikein säädettynä soittajan tarpeisiin auttaa sitä mesteri-tiluttajaa :D

Matoleka: Ajattelin laittaa tän kysymyksen tuonne 'kitarat/soittaminen' osastolle jossa tilu hommille oma lankansa, mutta menee tää varmaan täälläkin.
 
Eli mikä tai mitkä ominaisuudet kitarassa ovat suurimmassa osassa kun halutaan herkästi reagoiva=soiva kitara tiluttamiseen?(kohtalaisen ärsyttävä sana muuten)
Vai onko vahvistimella osansa ja mikä?
 
Itse tiluttelu ei niinkään kiinnosta,mutta olen huomannut että kitaroissa on eroa siinä joutuuko nopeissa sooloissa jokaisen nuotin piikkaamaan vai pystyykö osan ns. ohittamaan täppäämällä.
 
Jostain luin Ynkän sanoneen että hän käyttää nimenomaa sooloissa sekä piikkausta että täppäystä koska läheskään kaikkia nuotteja hän ei edes ehdi piikkaamaan tai ei ole tarvis piikata tai edes yrittää.
Ja hyvältähän toi mr.YM:n soundi on aina kuulostanut.
 
Mulla oli joskus joku LTD ruoska, en edes muista mallia kun myin sen jo ajat sitten pois kun sen kaula ei sattunut käteen enkä muutenkaan tykännyt silloin jostain syystä siitä. Lisenssi floikka ei pitänyt virettä jne..
Ainut positiivinen mielikuva mitä siitä jäi, niin oli juuri kuinka helppoa sillä oli täppäillä.
Eli nuotit soi tosi kirkkaasti ja vahvasti pelkästää sormenpäillä naputtelemalla. Joku mielikuva oli että saatoin vaihtaa siihen rosteri kielet. Ja nauhathan siinä oli Jumbot.
Olisiko niillä tai niiden yhdistelmällä ollut jotain vaikutusta?
Vaikea uskoa että pelkästään ne "ESP" prändätyt mikit olisivat olleet niin hyvät.
 
Vahvistin on pysynyt samana eli se ei ole vaikuttanut asiaan.
 
Oikeastaan mikään kitara mitä sen jälkeen olen omistanut ei ole ollut yhtä "herkkä" soimaan.
 
Tälläkin hetkellä harjoittelen erästä sooloa jossa todellakin toivoisin että kitarassa olisi enemmän ns. potkua mutta ei kuitenkaan hunajaisen soundin kustannuksella.
 
Mikä avuksi??
 
Tässä taitaa päteä jälleen kerran se ohje, että mene soitinliikkeisiin testaamaan erilaisia kitaroita (tai testaile kavereiden kitaroita), jotta löydät sen itselle parhaan kitaran. Makuja on niin monia ja tiluttajilla on erilaisia kitaroita Telestä Vigieriin. Säädöissä on myös isoja eroja, eli jossakin kaupan seinällä olevassa kitarassa voi olla säädöt päin prinkkalaa, kun eivät ehdi niitä jatkuvasti säädellä.
 
Mutta musakauppojen sedät ja tädit kyllä auttavat tässä ongelmassa ihan mieluusti.
 
EDIT: Tässä varmaan kitara näyttelee pääosaa - tuollaisen kuin ostaa, niin soitto sujuu kuin itsekseen :D https://www.youtube.com/watch?v=m9m4dkEbmX4 Ai että kun itselle ostaisi tuollaisen ja joku pyytäisi soittamaan. Saisivat kuulla kun setämies veivaa ränttätänttää tilukitaralla ;)

Stratocaster, dave murray mikitys eli hot railsit tallaan ja kaulaa, jb jr keskelle, 57 kaula ja kielet matalalle. Ja ilme sitten samanlaiseksi kuin murrayllä sooloja soitellessa. Siinä tärkeimmät.

Täällä onkin tullut paljon hyvää ja "hyvää" juttua kysymykseeni.
 
Ajattelinkin että varmasti ensimmäinen vastaus on ''sormista se lähtee'
 
No niinhän se lähteekin.
 
Mutta jos välineillä ei olisi mitään väliä niin miksi sitä sijoittaa satasia tai jopa tuhansia hyvään kitaraan kun samat tilut lähtee paskatalikollakin.
 
Hyvien ja oikeiden välineiden osuus korostuu mitä enemmän vasta-alkajia ollaan.
Ynkkä tiluttaa varmasti kitaralla kuin kitaralla. Nou doupt.
 
Luulen että itsellänikin on tilun perustekniika hallussa mutta niinkuin kerroin niin olen soittanut kitaraa jolla se on helpompaa kuin jollain toisella. Mikä on hyvä juttu aloittelijalle.
 
Mitä helpompaa oikeanlaista ääntä on tuottaa sen helpompaa on oppiminen
 
Sanotaan että missään näistä kitaroista ei säädöt olleet mitenkään päin seiniä. Sen verran olen perehtynyt säätämään ja pelaamaan kitaratekniikan parissa.
 
Suht aloittelijana en kuitenkaan osaa sanoa miksi juuri se kitara oli helpompi tiluttaa kuin muut.
 
Tai epäilyksiä ja arvauksia oli joten kaipasin täältä niille vahvistusta

Lisäisin vielä että kun olen nähdyt videoita joissa soittaja sormia siirtelemällä ja kieliä lähestulkoon enemmänkin _painamalla_ (eli ei puhuta edes täppäämisestä) saa aikaan hienosti soivan nuotin.
 
Tämä ei selity pelkästään soittotekniikalla.
Kuka tahansa osaa tehdä niin mutta kenen tahansa kitara ei soi näin tekemällä.
 
Ei ainakaan minun :)

Jeszse: Hyvä tiluttaja.
 
Ota plussa :-) juuri tätä olin tulossa itsekin tänne kirjoittamaan, mutta ehdit ensin. Tässä se on kiteytettynä koko homma.

kompressori.
 
Kyllähän se on otelaudan radius ja omaan käteen istuva kaula sekä kunnon työnjälki nauhoissa että actionin saa tyhmän alas jos oletetaan ettei millään soinnuilla kauheesti komppailla.
"Rautalanka"-kitara ei välttämättä oo ihan optimaalinen tilutteluun ja toisinpäin, mutta eihän tosimies semmosista välitä vaan antaa mennä.
Tietty kuumat humpparit joissa nopee attack kandee olla. Ehkä neck-thru-kaulasta ois jotain etua. Enpä usko että seittemännestä kielestä haittaakaan ois...

Matoleka: Lisäisin vielä että kun olen nähdyt videoita joissa soittaja sormia siirtelemällä ja kieliä lähestulkoon enemmänkin _painamalla_ (eli ei puhuta edes täppäämisestä) saa aikaan hienosti soivan nuotin.
 
Tämä ei selity pelkästään soittotekniikalla.
Kuka tahansa osaa tehdä niin mutta kenen tahansa kitara ei soi näin tekemällä.
 
Ei ainakaan minun :)
 
Jos säädöt jätetään huomiotta, luulenpa, että se on silti enemmän vahvarista, ym. kiinni. Kompression määrä, jne, eli paljon säröä tai kompressori käyttöön.
 
Kitaran säädöt onkin sitten se asia, mihin kannattaa ensimmäisenä kiinnittää huomiota. Ja jos mietitään itse kitaraa, niin korkeat tai koverretut nauhat varmaan auttaa asiaa. Kaulan profiili, radius, paksuus, jne, ovat kyllä edelleen mielipidejuttuja, eikä niistä voi yhtä oikeaa vastausta antaa.

Matoleka: Hyvien ja oikeiden välineiden osuus korostuu mitä enemmän vasta-alkajia ollaan.
 
Offtopic mutta tästä en välttämättä ois ihan samaa mieltä. Väittäisin että vaatii aikaa ja harjaannusta että oppii miten mihinkin oma kroppa ja korva reagoi. Ainakin itellä tuli aikoinaan vedeltyä ihan hirveillä saundeilla ja kitaroiden säädöt täysin miten sattuu.

Matoleka: ..........
 
Suht aloittelijana en kuitenkaan osaa sanoa miksi juuri se kitara oli helpompi tiluttaa kuin muut.
 
Tai epäilyksiä ja arvauksia oli joten kaipasin täältä niille vahvistusta
 
Huono kitara hyvissä säädöissä on helpompi soittaa kuin hyvä kitara huonoissa säädöissä. Säädöt ovat useimmalle meistä henkilökohtainen juttu, mikä nyt parhaiten kenellekin sopii. Mutta tehtaan suositukset ovat hyvä lähtökohta alkaa kokeilemaan ja kyllä se aktionikin millin sisään mahtuu melkein soittajalla kuin soittajalla.
 
Mutta kysyit, mikä tekee hyvän tilukitaran, niin ei kai siihen voi olla ihan yksiselittäistä vastausta kun niin monenlaisilla kitaroilla sitä tiluttamista hyvällä menestyksellä harrastetaan. En ainakaan itse ole keksinyt mitään yleispätevää tilukitaran reseptiä. Eniten varmaan kitaravalintaan vaikuttaa ne omat esikuvat, että jos tykkää Ynkästä, niin valitsee straton koverretulla kaulalla ja niin edespäin. Se varmaan on enemmän soundikysymys kuin tilukysymys...... ja ehkä tyylikysymys.
 
Jos kitara on ehjä ja asiallisissa säädöissä, niin se kyllä käypi soittamiseen.... tohtisin väittää näin. Mä luulen, että jengi soittaa sankarinsa kitaralla siihen saakka kunnes päättää kokeilla omia siipiään ja tehdä asiat paremmin.... tai ainakin omalla tavallaan ja valitsevat itse välineensä siitä eteenpäin.

5 seikkaa:
 
- Kitara miellyttää sinua ulkonäöltään
- Tuntuu hyvältä nakeillesi ja pääset ylänauhoille helposti ja vaivattomasti
- Pitää vireen
- Soi niin perhanan mukavan ärhäkästi makusi mukaan että puret hampaitasi ku veivaat sitä
- Kehut sitä kaikille kaikkien näiden jälkeen!
 
=) Smiley feissi

Riittävän korkeat nauhat on tärkeä juttu, sehän on tavallaan jokamiehen versio koverretusta otelaudasta :)

hevikukko: 5 seikkaa:
 
- Kitara miellyttää sinua ulkonäöltään
- Tuntuu hyvältä nakeillesi ja pääset ylänauhoille helposti ja vaivattomasti
- Pitää vireen
- Soi niin perhanan mukavan ärhäkästi makusi mukaan että puret hampaitasi ku veivaat sitä
- Kehut sitä kaikille kaikkien näiden jälkeen!
 
=) Smiley feissi
 
Tuo ulkonäköseikka ei välttämättä oo kaikille tärkee, kolme keskimmäistä kyllä!
Ite soitan vaikka millä kepillä jos se vaan toimii ja pelittää niinkuin haluun.Ei tuu peilin edes soiteltuu eikä soittaessa katottuu muuta ku sormia.
 
On näitä tullu nähtyy et ulkonäöllä ostetaan väkisin skitta mikä on päin vittua vaikka olis tarjolla tavislookilla olevaa keppiä huippukunnossa ja säädöillä. Mut sehän on se juttu sitten jollekin.

hevikukko: 5 seikkaa:
 
- Kitara miellyttää sinua ulkonäöltään
 
Olemme siis samaa mieltä kitaran olennaisimmasta ominaisuudesta!
 
:)

Kyllähän se on niin, että jos kitaran ensi kertaa nähdessä ei yhtään ota eteen niin turha sitä on lähteä kotiinkaan asti viemään.