Kitarat: kitarakamat ›

Miten nuo kielet kandee "asentaa" viritintappeihin ettei lipsu, ja pysyy paremmin vireessä?

Minä laitan ne päät "nakkiin" kierrosten väliin. Eli kieli läpi tapin reiäistä, ensimmäinen kierros läpi tulevan kielen yläpuolelta, seuraava(t) alapuolelta. Tapin muoto on sellainen, että näin kielen pätkä puristuu kierrosten väliin.
 
Punotuilla kielillä kaksi kierrosta riittää, punomattomille olen laittanut enemmän.
 
Kieltä laittaessa sitä kannattaa pitää kireällä samalla kun pyörittelee tapin ympärille. Jos tapille jää löysää, niin se kiristyy pikkuhiljaa, ja kitara pitää vireen vasta ensi kesän keskiviikkona.

Mä olen käyttänyt sellaista "itselukitsevaa" tapaa, jota on hieman vaikea selittää, mutta yritetään.
 
Oletetaan, että kitarana on normaali oikeakätinen strato, jossa 6 viritintä vasemmalla puolen lapaa. Kieli työnnetään hieman vasemmalle kallistuvan virittimen reiän läpi. Kieleen jätetään hieman löysää, ja reiän läpi työnnetty pätkä kierretään viritintapin ympäri MYÖTÄPÄIVÄÄN puoli kierrosta, viedään otelaudalta tulevan kielen ali, taitetaan siitä kohdasta ylös ja takaisin tulosuuntaan. Tämän jälkeen viritintä ruuvataan, että saadaan kieli kireälle, ja ylimääräinen pätkä katkaistaan. Vaatii ehkä hieman harjoittelua, mutta tällälailla kieli vetää itse itsensä "lukkoon", eikä pääse lipsumaan.
 
Kirjassa Burrluck, Dave: Player's guide to guitar maintenance on kuvattu tämä tapa.

Gibsonin LP:n ensiasennuskielet olivat tuolla kuvaamallasi tavalla kiinni. Ylä E napsahti poikki toisena päivänä siitä taitoskulman kohdalta. Minusta se kulma onkin pelottavan jyrkkä. Mutta pitää kyllä hyvin, ei siinä mitään...
 
En minä niistä Giban kielistä kyllä muutenkaan perustanut. Ei, eivät olleet hikisten teinien rasvoittamat, vaan uudenuutukaiset käytännössä koskemattomat.

Punomattomille kielille:
http://www.saunalahti.fi/laxu/pics/articles/stringing01.gif
 
Punotuille kielille:
http://www.saunalahti.fi/laxu/pics/articles/stringing02.gif
 
Näitä menetelmiä minä käytän kaikissa kitaroissani (paitsi lukkovirittimillä varustetuissa) hyvin tuloksin. Tietysti nämä eivät juuri auta, mikäli satula ja tallapalat eivät ole kondiksessa.

Gibsonin LP:n ensiasennuskielet olivat tuolla kuvaamallasi tavalla kiinni. Ylä E napsahti poikki toisena päivänä siitä taitoskulman kohdalta. Minusta se kulma onkin pelottavan jyrkkä. Mutta pitää kyllä hyvin, ei siinä mitään...
 
Punomattomien kielten kanssa saakin olla tarkkana. Niissä kannattaa tuohon lenkkiin jättää hieman löysää, että kieli puristuisi vasta reiän jälkeen viritintappia vasten, eikä putoaisi reikään.

Gibsonin LP:n ensiasennuskielet olivat tuolla kuvaamallasi tavalla kiinni. Ylä E napsahti poikki toisena päivänä siitä taitoskulman kohdalta. Minusta se kulma onkin pelottavan jyrkkä.
Mulle kävi sama juttu "exeleillä" siksi lähdin utelemaan "oikeaa" tapaa.
Kaikki tuntuu suisivat tätä, vaikka tuo poikkimeno riski on mielestäni aika suuri.

Ei mulla ainakaan oo koskaan tuolla tavalla uudet kielet katkeilleet. Eri asia on sitten, jos vanhoja kieliä irrottelee ja laittaa takaisin.

En ole huomannut muuta eroa käyttämäni tavan ja tuon "jyrkän kulman" tavan kanssa kuin sen, että jyrkkä kulma on nasauttanut kielen poikki. Vireen pysymisongelmia ei ole ilmennyt kummassakaan. Ja kun molemmat tekevät saman asian yhtä hyvin, mutta toisessa on kielen katkeamisen riski suurempi, niin...