Kitarat: kitarakamat ›

Nyt on piru irti ja kohta on Jacksoni polttopuina. No ei nyt sentään, mutta melkein.
 
Tänään saapui Saksanmaalta kauan odotettu Thomannin paketti, jossa tulivat myös nämä otsikon mukaiset kielet. Illalla rupesin kieliä vaihtamaan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, ja aluksi kaikki meni niin kuin pitikin. Laitoin ensin kitaraani 9-setin kyseisiä kieliä. Kaikki ok, kunnes rupesin kiristämään kieliä pistääkseni soittopelin vireeseen. SPRÄNG! Punotut kielet yksi toisensa jälkeen purkautuivat tallasta poies. Siis tämä "punos" mikä lieneekään, purkautui ja kielet irtosivat sen myötä. Ja ei, varmistin monesti, etteivät ne jutskat tallassa mihin kieli laitetaan, ole liian kireällä. "Voihan vitalis" ajattelin, ja napsaisin purkautuneet pätkät kielistä pois. Uutta putkeen. Hiljaisuuden rikkoo yllättävä SPRÄNG! ja taas mentiin. Näin parhaaksi heittää kielet hevonkuuseen, toisin sanottuna roskikseen menivät. Kyllä vitutti ja vituttaa edelleen. Ei siinä muuta kuin 10-settiä perään. "Tsadamtsadam, kaikkihan sujuu niin kuin pitääkin" - ainakin aluksi. SPRONG! Ja taas sama juttu. Ma ei jumara. Kielet on tullut vaihdettua useasti ennenkin, eikä ikinä ole ollut tällaista vikaa, ei edes silloin, kun joskus muinaisina aikoina ensimmäistä kertaa vaihdoin itse kielet.
 
Missä vika?

Mitenkähän kireälle oikein viritit niitä? Vinkki: vaihda yksi kieli kerrallaan ja viritä se vireeseen muiden kielien kanssa.

Siis ihan normikireydelle, ja sehän tässä ihmetyttääkin. Nuohan ovat pinnoitetut, lieneekö sillä osuutta asiaan?
Lisätään vielä sen verran, että pelastin sen mitä pelastettavissa on, ja kasasin noista ehjistä ja osittain myös pätkityistä kielistä setin, joka on nyt paikallaan ja vireessä. Soi kaikesta huolimatta oikein mainiosti. Taitavat olla .010, .013, .017, .026, .032 ja .046, eli A-kielen napsaisin toisesta setistä talteen. Pitää laittaa huomenna Thomannille palautetta ja kysellä onko muilla ollut samanlaista ongelmaa - palautettua tuommoisia kerran roskiksessa olleita tuskin enää saa :-)
 
Voisinpa tässä samassa kysäistä suosituksia kielistä, nuo varakieliksi tarkoitetut kun voi unohtaa. Perus rockin rämpyttelyyn 9 tahi 10 sarjaa voi suositella, sähkökitaralle tietenkin :-) Olen tähän asti käyttänyt vain DR-kieliä, suosituksia muistakin otetaan vastaan.
 
EDIT: Perhanan lahopää (minä). Unohtui sanoa, että 9-sarjan paksumpi E-kieli ei muiden tapaan purkautunut toisesta päästään, vaan napsahti siististi keskeltä katki. Tämä päästi helvetin valloilleen, jonka jälkeen muut purkautuilivat miten sattuu.

Itsellä kävi samoin noiden kielien kanssa. Molemmat E-kielet katkesivat jo virittäessä, tosin punotun E:n sain vielä juuri ja juuri uudelleen kiinni ja vireeseen (kitarassa siis OFR ja Sperzelin lukkovirittimet). Muistaakseni toinen katkesi virittimestä ja toinen tallasta. Eivät kyllä pahemmin vakuuttaneet.
 
Suosittelen Elixiriä, olen nyt vuoden käyttänyt, enkä enää muita viitsi kitaroihini laittaa. Tatsi on ehkä hieman liukkaampi kuin normaaleissa kielissä, mutta itseäni se ei ole haitannut, päinvastoin. Tulee vähemmän möykkää asemaa vaihtaessakin.

Eipä tule muuta "käyttövirhettä" mieleen kuin että liian vähän kiristit tallasta kiristyspaloja..... kun mainitsit että et ainakaan liikaa kiristänyt:)
 

 
Jossain muussakin topicissa kerrottiin DR:N laatuongelmista.....hmm.kumma kun ei mulle ole sattunut paskoja dr:n settiä (en ainakaan heti muista... ) vaikka melkein 15vuotta niitä käyttänyt!
 
Tässäpä kova kieli puskista, Rotosound! Saundaa jännältä, me like:)

Eipä tule muuta "käyttövirhettä" mieleen kuin että liian vähän kiristit tallasta kiristyspaloja..... kun mainitsit että et ainakaan liikaa kiristänyt:)
 
Silloin kielet olisivat kyllä vain irronneet tallasta, eivätkä purkaantuneet.

Silloin kielet olisivat kyllä vain irronneet tallasta, eivätkä purkaantuneet.
 
Niimpä...... hmm. mutta jos juuri sen verran löysällä että sydänlanka irtoaa ja punos tarraa kiinni:) en minä tiedä haha!
 
Joskus muuten käynyt itsellekkin tuo kun olen esikiristellyt kieliä VOIMAKKAASTI kädellä venyttäen.... sitten seuraavalla kerralla hiukan varovaisemmin ja kaikki ok.

Ostat DR Hi Voltaget, kestää pitkään lähes mitä vaan ja soundaa loistavalta.

Voisinpa tässä samassa kysäistä suosituksia kielistä, nuo varakieliksi tarkoitetut kun voi unohtaa. Perus rockin rämpyttelyyn 9 tahi 10 sarjaa voi suositella, sähkökitaralle tietenkin :-) Olen tähän asti käyttänyt vain DR-kieliä, suosituksia muistakin otetaan vastaan.
 
Itselläni ei ole ollut koskaan ongelmia DR:ien kanssa. Tite-Fit ja Pure Blues -sarjoja olen käytellyt. Näistä Tite-Fit on ehkä enemmän rockiin päin kallellaan, tosin PB:t kestävät huomattavan paljon pidempään soittokuntoisina.

Tässäpä kova kieli puskista, Rotosound! Saundaa jännältä, me like:)
 
Rotosoundit oli kova sana 1960-luvulla, ja varsinkin bassonkielinä ovat pitäneet pintansa - mulla on aina ollut ykköspresarissa Rotosoundit, ja on edelleenkin. Muunmuassa The Who'n John Entwhistle soitti Rotosoundeilla.
 
Tätä mietin kuitenkin itse ketjussa, että onko teillä joilla on ongelmaa DR-värikielten kanssa kaikilla jokin kelluva talla ja lukkosatula? Sehän nimittäin saattaa katkaista kielen pintalangan kuin pihti, sellainen puristin. Vaikkei tietysti pitäisi eikä saisi.
 
Voisikohan sitä puristusta pehmittää jollain, vaikka ohuella nahankappaleella tai kumisuikaleella, ettei se katkaise punosta?

Tätä mietin kuitenkin itse ketjussa, että onko teillä joilla on ongelmaa DR-värikielten kanssa kaikilla jokin kelluva talla ja lukkosatula? Sehän nimittäin saattaa katkaista kielen pintalangan kuin pihti, sellainen puristin. Vaikkei tietysti pitäisi eikä saisi.
 
Mä mietin samaa, mutta toisaalta, jos se yht'äkkiä alkaa poikkaisemaan melkein kaikkia kieliä, niin kuulostaa aika epätodennäköiseltä. Siellä olisi jokin terävä kulma tullut kaikkiin samaan aikaan. Puhumattakaan siitä, että eri merkkiset kielet kestää ja vanhoista osittain poikenneista seteistä saa kuitenkin kasattua toimivan setin.

Mulla oli jokinaika sitten DR:n punaiset kielet floikallisessa eikä niiden kanssa ollut mitään ongelmia.
 
Normaalia löysemmiltä tuntui. Kun normaalisti käytän 9 settiä niin näiden kanssa olisi varmaan 10 ollut sopivan tuntuinen.
Soundi mielestäni kuoli nopeasti ja väri lähti muutaman soittokerran jälkeen.
Todella tyylikäs kun joka nauhan kohdalta puuttui väri!
 
En kyllä pysty suositella noita kieliä ellei sitten johonkin seinäkoriste kitaraan...

Juu, kelluva lisenssifloikka kitarastani löytyy. Vanhat kielet olivat DR:n TiteFitit, eikä niiden kanssa siis tosiaan mitään ongelmia ollut, hyvin palvelivat. Taitavat tästedes jäädä värilliset kielet hyllylle hautumaan minun osaltani :-)
 
Lisäys: Osaisko joku neuvoa, mistä noita Elixir-kieliä kannattaisi pk-seudulla etsiskellä? Ei taida olla ihan Musamaailman myyntiartikkeleita?

Lisäys: Osaisko joku neuvoa, mistä noita Elixir-kieliä kannattaisi pk-seudulla etsiskellä? Ei taida olla ihan Musamaailman myyntiartikkeleita?
 
Kyllä niitä melkein jokaisen puljun hyllyltä löytyy, mutta ne kannattaa ehdottomasti hakea Kitarapajalta. Huomattavasti halvempi paikka kuin muut pääkaupunkiseudulla.

ei mutta ratkaisu ongelmaan.... Otetaan DR kielet pois ja laitetaan tilalle D`Addarion ysisetti.. :)

Itse laitan punotut kielet floikkaan siten että katkaisen siitä päästä ylimääräisen pois missä ei ole punosta ja jätän 0,5-1 senttiä punomatonta osaa, jonka sitten kiristän sinne floikkaan kiinni. Punososaa ei siis ole puristuksissa eikä se pääse purkaantumaan.

Mä mietin samaa, mutta toisaalta, jos se yht'äkkiä alkaa poikkaisemaan melkein kaikkia kieliä, niin kuulostaa aika epätodennäköiseltä. Siellä olisi jokin terävä kulma tullut kaikkiin samaan aikaan.
 
Ite asiassa aika loogistakin, jos yksi kieli antaa periksi yhtäkkiä niin tallan jouset vetää kieliä tiukemmalle äkisti. Yksi kieli katkeaa niin seuraavien jännitys kasvaa lisää ja niin edelleen, kunnes ne kaikki on poikki saman tien. Tuo vaan toisaalta vaatii sen, että kielissä on juuri jotakin vikaa tuon pinnoituksen puolesta.

Ite asiassa aika loogistakin, jos yksi kieli antaa periksi yhtäkkiä niin tallan jouset vetää kieliä tiukemmalle äkisti. Yksi kieli katkeaa niin seuraavien jännitys kasvaa lisää ja niin edelleen, kunnes ne kaikki on poikki saman tien.
 
Eipä oo ainakaan mulla koskaan tullut vastaan, että jos yksi kieli poikkeaa kelluvasta tallasta, niin samaan soittoon katkeaisi muutkin, vaikka se talla niitä kieliä tiukemmalle vetää, kuten sanoitkin. Saatika sitten, että samassa rysyssä menisi useampi kielisetti.........
 
Tuo vaan toisaalta vaatii sen, että kielissä on juuri jotakin vikaa tuon pinnoituksen puolesta.
 
Tuota minä epäilisin ensimmäisenä. Silloin ei tosin taida juurikaan tallalla olla merkitystä.

Juu, kelluva lisenssifloikka kitarastani löytyy. Vanhat kielet olivat DR:n TiteFitit, eikä niiden kanssa siis tosiaan mitään ongelmia ollut, hyvin palvelivat. Taitavat tästedes jäädä värilliset kielet hyllylle hautumaan minun osaltani :-)
 
Sama minulla, että normaaleilla Titefiteillä ei ole ollut tuota ongelmaa. Joskus on tosin kielisetissä ollut yksi kieli, jonka intonaatiota ei pystynyt saamaan kohdilleen.

Eipä oo ainakaan mulla koskaan tullut vastaan, että jos yksi kieli poikkeaa kelluvasta tallasta, niin samaan soittoon katkeaisi muutkin, vaikka se talla niitä kieliä tiukemmalle vetää, kuten sanoitkin.
 
Eipä ole vaihtoehtoja oikeastaan, koska kiinteässä tallassa yhden kielen katkeaminen ei lisää jännitystä toisiin ollenkaan. Mikä muukaan ne kielet katkoisi vuorotellen kuin lisäjännitys.
 
Minulle ei ainakaan tule mitään mieleen kyllä.