Kitarat: kitarakamat ›

Hola!
Onkos tietoa tekeekö joku koviakitaralaukkuja?

Tekee. &#032

Hyvä otsikko.

Timppa1969: Hola!
Onkos tietoa tekeekö joku koviakitaralaukkuja?
 
Jos oikein flightcasea haluat, bluescaselta tilailemaan.

Moi.
 
Timppa1969: Hola!
Onkos tietoa tekeekö joku koviakitaralaukkuja?
 
Kitaranmentäviä flightcaseja tekevät kaikki casevalmistajat, mutta jos kaipaat muotolaukkua niin homma kallistuu ja hankaloituu huomattavasti.
 
Muotolaukun materiaali- ja valmistuskustannukset ovat länsikäsityönä ihan jotain muuta kuin mitä halpismuotolaukkujen hintataso antaa ymmärtää, joten koska aniharva on käsityöstä valmis maksamaan, ei tekijöitäkään vaivaksi asti ole.
 

 
Asiahan ei sinänsä meille kuulu, mutta ihan mielenkiinnosta, mihin kitaraan ei valmista (muoto)laukkua uutena tai käytettynä saa?
 
T:Samuli

basisti1971: Moi.
Kitaranmentäviä flightcaseja tekevät kaikki casevalmistajat, mutta jos kaipaat muotolaukkua niin homma kallistuu ja hankaloituu huomattavasti.
T:Samuli
 
Flightcase, sellainen "yleissopiva", lähtee ehkä halvimmillaan tuolta:
https://www.thomann.de/gb/harley_benton_flight_case_wood_guitar.htm
Ja niinkuin BBW tuossa sanoi, kotimaasta voi kysellä Blues/Transitcaselta. Kyllähän noita "täysverisiä" flightcaseja on monesta puljusta saatavilla. Ongelmahan sitten tulee siinä jos se laukun tuleva "asukas" ei oo ihan tavallisen kokoinen. Mutta jos sitten "tilaushommiksi" menee, varmasti onnistuu. Halpahan se ei siinä tapauksessa ole.
Jos nyt ei sitten ihan ehdottomasti ole tarvetta tuollaiselle ihan "oikealle" fightcaselle, niin onhan noita kovia laukkuja vaikka kenellä. Se käyttötarvehan sen sanelee, mikä laukku on tarpeen ja täyttää vaatimukset. Onko se sitten SKB, Gator tai joku muu, vai pitääkö sitten olla oikea painava flightcase perhoslukoilla..

Moi.
 
fox: Flightcase, sellainen "yleissopiva", lähtee ehkä halvimmillaan tuolta:
https://www.thomann.de/gb/harley_benton_flight_case_wood_guitar.htm
 
Eri ikäisiä Bentoniittituotteita on aina hankalaa vertailla, mutta ainakin viitisentoista vuotta sitten tuo kyseinen laukkumalli oli hintaansa nähden varsin heikko esitys, etenkin Blues-/Transit-/DIY- ATA-tyylisiin laukkuihin tottuneelle.
 
Thonista ei ole omakohtaista kokemusta, mutta jos kotimaisten toimijoiden kaikesta päätellen salaisia hintoja ei halua arvailla tai päivän hintaa kysellä, valkkaisin mieluummin tuon vaikka hinta tuosta Bentonista tuplaantuukin.
 
Laadukkaat tarvikkeet (Adam Hall) ja materiaalit (Farmifankka) yksittäisen "ATA" kitaralaukun tekemiseksi kustantavat kuitenkin hivenen ostopaikasta riippuen satkun molemmin puolin, joten en ainakaan itse näe kahta sataa kohtuuttomaksi valmiista kotiovelle tuotavasta.
 
T:Samuli

basisti1971:
Laadukkaat tarvikkeet (Adam Hall) ja materiaalit (Farmifankka) yksittäisen "ATA" kitaralaukun tekemiseksi kustantavat kuitenkin hivenen ostopaikasta riippuen satkun molemmin puolin, joten en ainakaan itse näe kahta sataa kohtuuttomaksi valmiista kotiovelle tuotavasta.
 
T:Samuli
 
Juu, hyvinkin pitkälti juur näin. Ja on myös otettava huomioon se, että siihen menee yllättävän paljon työtä kotikonstein kyhäillessä. Jos siis haluaa, että se lopputulos on asiallisen näköinen. Vuosien mittaan tullut muutama case ja loota tehtyä, syystä tai toisesta, ja varsin hyvin voi todeta, että valmiin saa "halvemmalla". ;)
Tietenkin, jos on käsistään kätevä ja tykkää askarrella, eikä niitä työn hintoja eikä tarpeittenkaan hintoja laskeskele, niin onhan sitä kiva puuhastella.
 
t. kettu

Mä olen tehnyt pari kertaa olemassa olevaan vaneriseen yleislaukkuun omat "custom-fit" sisukset kun en yhtään tykkää että se soitin mahtuu liikkumaan vallattomasti laukun sisällä. Tähän tarkoitukseen olen viimeksi käyttänyt Finnfoam -merkkistä eristelevyä joka on mahtavaa tavaraa perinteiseen pallostyroksiin verrattuna. Halpaa, kevyttä, kestävää, helposti työstettävää, saatavilla eri paksuisena, liimautuu kivasti, jne.
 
Ainoa ongelma tai haaste on verhoilu. Ei siis johtuen tuosta eristelevystä vaan sopivan verhoilumateriaalin löytämisestä. Tuommoinen kitaran muotoinen sisus on aavistuksen hankala tehdä siististi ainakin mun taidoilla. Materiaalin pitäs olla sopivan paksua mutta hieman venyvää joka suuntaan ja pinta saisi olla samettia tai hieman pidempää karvaa.
 
Toinen vaihtoehto olisi tehdä / teettää sisus tuollaisesta tiiviistä vaahtomuovista joka siististi leikattuna ei tarvis verhoilua ollenkaan. Pitäs kokeilla varmaan tuollaisen leikkausta normaalilla kuviosahalla. Terän pituus tuo rajotteita mutta ohuempia levyjä voisi liimata päällekkäin työstön jälkeen.
 
..mulla olis juurikin yksi MusicMan logoistettu laukku johon jostain syystä mun Stignray 5 ei oikein sovi vaikka on olevinaan sille tarkoitettu. En tosin ymmärrä mille mallille tuo on tehty kun mun mielestä sen klassisen lankkustingrayn body on hieman isompi. Nyt siis pohdin että pitäsikö tuohon tehdä uudet sisukset vai laittaa kiertoon jos jollain on siihen sopiva soitin :-)

Moi.
 
fox: Ja on myös otettava huomioon se, että siihen menee yllättävän paljon työtä kotikonstein kyhäillessä. Jos siis haluaa, että se lopputulos on asiallisen näköinen.
 
Totta.
 
Etenkin ekaan caseen saa kulumaan uskomattoman paljon aikaa sovitellessa ja mittaillessa, mutta kun mitat ovat valmiina, homma on varsin suoraviivaista.
 
Tuosta valmiiden mittojen aloittamiskynnystä madaltavasta vaikutuksesta johtuen aikoinaan yhden projektin koostin pictoriaaliksi TalkBass sivustolle vaikken yleensä dokumentoikaan mitään projektejani.
 
Jälleen kerran ;) :
 
https://www.talkbass.com/threads/ma … i-ltd-explorer.597684/#post-8214586
 

 
fox: Tietenkin, jos on käsistään kätevä ja tykkää askarrella, eikä niitä työn hintoja eikä tarpeittenkaan hintoja laskeskele, niin onhan sitä kiva puuhastella.
 
Totta, kivaahan noidenkin puuhasteleminen on, ja jos ainoa teeseitsetiestä poikkeava vaihtoehto tietynlaisen casen tai laukun hankkimiseksi on customina tilaaminen, työkalut (ja niiden käyyttötaidon) ennestään omistava saattaa jollain mittarilla päästä "plussankin" puolelle"
 
T:Samuli

Moi.
 
-Q-: Ainoa ongelma tai haaste on verhoilu. Ei siis johtuen tuosta eristelevystä vaan sopivan verhoilumateriaalin löytämisestä. Tuommoinen kitaran muotoinen sisus on aavistuksen hankala tehdä siististi ainakin mun taidoilla. Materiaalin pitäs olla sopivan paksua mutta hieman venyvää joka suuntaan ja pinta saisi olla samettia tai hieman pidempää karvaa.
 
Totta, verhoilu on instrumenttilaukkurakentelussa haastavaa, hidasta ja kallista.
 
Keinoaineiden kuten Finfoam, styrox, routamatto, vaahtomuovi, keinokarva yms. kohdalla kannattaa myös etukäteen varmistaa että materiaali sopii instrumentin pintakäsittelylle.
Tai toisinpäinkin, ettei pehmuste tai verhoilu sula tai haperru instrumentin pintakäsittelyn takia kuten mulla yhdessä vanhassa kotimaista tuotantoa olevassa casessa kävi.
 

 
-Q-: Toinen vaihtoehto olisi tehdä / teettää sisus tuollaisesta tiiviistä vaahtomuovista joka siististi leikattuna ei tarvis verhoilua ollenkaan. Pitäs kokeilla varmaan tuollaisen leikkausta normaalilla kuviosahalla. Terän pituus tuo rajotteita mutta ohuempia levyjä voisi liimata päällekkäin työstön jälkeen.
 
Ainakaan itse en ole kuviosahalla saanut edes veitsiterällä vaahtomuovia siististi leikattua, kuumalangalla tai vannesahalla menee huomattavasti kivuttomammin.
Kaikkein kivuttomimmin tietysti puuhaan kehitetyllä sahalla, mutta noita ei liiaksi liiku kohtuuhintaan.
 
T:Samuli

basisti1971: Moi.
 
Keinoaineiden kuten Finfoam, styrox, routamatto, vaahtomuovi, keinokarva yms. kohdalla kannattaa myös etukäteen varmistaa että materiaali sopii instrumentin pintakäsittelylle.
Tai toisinpäinkin, ettei pehmuste tai verhoilu sula tai haperru instrumentin pintakäsittelyn takia kuten mulla yhdessä vanhassa kotimaista tuotantoa olevassa casessa kävi.
 
Ja voipa olla, että tulee sille soittimellekin isoa vahinkoa, tuolla japsi-vintagepuolella on monia murheellisia tarinoita. Ei ehdottomasti noista laukun sisuskaluista (pehmusteet ym.) johtuvaa ehkä, mutta sitäkin epäillään. Ilmiö tunnetaan nimellä "gassing", ja se aiheuttaa kaikkien metalliosien syöpymistä, sekä vallankin sen toisena osapuolena ja homman alkusyynä olevan selluloidi/muoviplekusuojan hapertumisena ja hajoamisena. Tuon hajoamistuotteena on niitä syövyttäviä kaasuja jotka sitten iskee metalliosiin, reunalistoihin ja pintakäsittelyyn.
 
Ainakaan itse en ole kuviosahalla saanut edes veitsiterällä vaahtomuovia siististi leikattua, kuumalangalla tai vannesahalla menee huomattavasti kivuttomammin.
Kaikkein kivuttomimmin tietysti puuhaan kehitetyllä sahalla, mutta noita ei liiaksi liiku kohtuuhintaan.
 
T:Samuli
 
Kuumalankaleikkuri on hyvä. ;)
 
t. kettu

basisti1971: Ainakaan itse en ole kuviosahalla saanut edes veitsiterällä vaahtomuovia siististi leikattua..
 
Kuulostaa tosiaan kokeilemattakin epäonnistumaan tuomitulta yritykseltä. :)
 
Eli itse en edes kokeilisi.

basisti1971: Laadukkaat tarvikkeet (Adam Hall) ja materiaalit (Farmifankka) yksittäisen "ATA" kitaralaukun tekemiseksi kustantavat kuitenkin hivenen ostopaikasta riippuen satkun molemmin puolin, joten en ainakaan itse näe kahta sataa kohtuuttomaksi valmiista kotiovelle tuotavasta.
 
Mitä enemmän näiden koteloiden ja laukkujen sielunelämään tutustuu (tai varsinkin, jos kokeilee itse tehdä), sen halvemmilta nuo valmiit tekeleet alkaa tuntumaan.

fox:..Ilmiö tunnetaan nimellä "gassing", ja se aiheuttaa kaikkien metalliosien syöpymistä, sekä vallankin sen toisena osapuolena ja homman alkusyynä olevan selluloidi/muoviplekusuojan hapertumisena ja hajoamisena. Tuon hajoamistuotteena on niitä syövyttäviä kaasuja jotka sitten iskee metalliosiin, reunalistoihin ja pintakäsittelyyn.
t. kettu
 
Muistelen ettö taannoin oli jotain murhetta ja juttua tietyn merkkisen rumpulaukkuvalmistajan tuotteissa jossa oli tätä ilmiötä. Rumpujen metalliosat ei oikein viihtyneet. Mä olen tulkinnut niin että esim nuo eristelevyt on tarkoitettu elämään asuntojen sisäilmassa ja ne ei näin ollen kauheasti saisi reagoida ympäristöönsä, suoraa kontaktia soittimeen ei ole kun verhoilu on välissä. Tuo mainittu musarin laukku on pitkähköllä karvalla päällystettyä perinteistä styroksia. Mutta hyvä pointti tuoda esiin.
 
Luulin että ne "oikeat" vaahtomuovileikkurit on sahoja nekin, terä vain hieman erilainen ja siksi olisin kuviosahaa kokeillut. Olisko terä liian hidas sitten jos ei toimi. Kuumalangalla olen styrokseja leikannut mutta olin ajatellut että ei sovi vaahtomuoviin kun siihen on tuo oma työkalunsa kehitetty.

Moi.
 
fox: Ja voipa olla, että tulee sille soittimellekin isoa vahinkoa, tuolla japsi-vintagepuolella on monia murheellisia tarinoita. Ei ehdottomasti noista laukun sisuskaluista (pehmusteet ym.) johtuvaa ehkä, mutta sitäkin epäillään. Ilmiö tunnetaan nimellä "gassing", ja se aiheuttaa kaikkien metalliosien syöpymistä, sekä vallankin sen toisena osapuolena ja homman alkusyynä olevan selluloidi/muoviplekusuojan hapertumisena ja hajoamisena.
 
Joo, tuosta olen kuullut, mutta tosiaan lähinnä selluloidin yms. hajoamistuotteiden yhteydessä.
Toisaalta kuka sitä tietää mitä keinokarvasta irtoaa, kukapa ei olisi hämmästellyt kuinka kauan Gibsonin laukkujen "tuoksu" säilyy.
 

 
Laulava Kylätohtori: Mitä enemmän näiden koteloiden ja laukkujen sielunelämään tutustuu (tai varsinkin, jos kokeilee itse tehdä), sen halvemmilta nuo valmiit tekeleet alkaa tuntumaan.
 
Totta.
 
Ennenvanhaan itsekin tekemällä saattoi päästä peruscaseissakin halvemmalla kuin tiettyjen kotimaisten pajojen asiakkaana, mutta toisaalta räkkitarvikkeiden hinnat ja saatavuus olivat sitä luokkaa että ellei Ruotsista tai Saksasta hakenut/tilannut, oltiin taas nopeasti "tehdastekoisen" hinnassa tai yli.
 
Tekemisen ilosta noita kuitenkin enimmäkseen tehtiin, ei siksi että oltaisiin säästetty rahaa.
 
T:Samuli

Luulin että ne "oikeat" vaahtomuovileikkurit on sahoja nekin, terä vain hieman erilainen ja siksi olisin kuviosahaa kokeillut. Olisko terä liian hidas sitten jos ei toimi. Kuumalangalla olen styrokseja leikannut mutta olin ajatellut että ei sovi vaahtomuoviin kun siihen on tuo oma työkalunsa kehitetty.
 
Bosch GSG 300 vaahtomuovileikkuri maksaa näköjään n. 600 euroa. Jotkut ovat menestyksellä käyttäneet sähköveistä, alle 40 euroa. Pistosahoihin saa pehmeille materiaaleille tarkoitettuja teriä. Sellaista voisi joskus kokeilla - tai sitten sähköveistä, jos halvalla silmiin sattuisi.

Moi.
 
-Q-: Luulin että ne "oikeat" vaahtomuovileikkurit on sahoja nekin, terä vain hieman erilainen ja siksi olisin kuviosahaa kokeillut. Olisko terä liian hidas sitten jos ei toimi.
 
Oskilloivat vaahtomuovileikkurit vastaavat usein moottorirungoltaan kuviosahoja, mutta siihen ne yhtäläisyydet loppuvat.
 
Olennainen osa oskilloivaa vaahtomuovileikkuria on jalkalevy joka kulkee pöydän pintaa pitkin.
Tuo jalkalevy ja leikkurin runko on kiinitetty toisiinsa kapealla U-kotelolla joka tukee ohutta leikkuuterää.
Leikkuuteriä puolestaan on monenlaisia erilaisille vaahtomuoveille, sekä sileitä että aaltomaisia veitsiteriä, kuten myös hampaallisia perinteisen kuviosahan teriä muistuttavia.
 
Joihinkin laadukkaampiin kuviosahoihin saa (/on saanut) lisävarusteena vaahtomuovileikkurijalan, mutta yleensä ostetaan tuohon puuhaan erillinen laite.
Vaahtomuovileikkureissa joihin itse olen törmännyt on terän liike ollut hyvin lyhyt verrattuna kuviosahaan jottei jalasta tarvitse tehdä ylettömän paksua.
 

 
-Q-: Kuumalangalla olen styrokseja leikannut mutta olin ajatellut että ei sovi vaahtomuoviin kun siihen on tuo oma työkalunsa kehitetty.
 
Osaan vaahtomuoveja kuumalanka on varsin näppärä, vaikkakin käryää toki enemmän kuin styroksia leikatessa.
Kuumalangalla muodot ovat myös helpommin toteutettavissa kuin terällä, joten tuon takia noita monet suosivat.
 
T:Samuli