Kitarat: kitarakamat ›

Elikkä onko kelläään kokemusta noista PRS:n kitaroista? Mm. millainen kaula (ohut vai paksu), mikit? ym..
 
Itse olen erittäin kiinnostunut tuosta PRS:n SE Paul Allender singature kitarasta.

Käsittääkseni aika paksut kaulat ruukaa olla PRS:n kepeissä. Sehä sopii händyyn jos on sopiakseen. Korjatkaa jos oon väärässä

Yhtä PRS:ää olen kokeillut, ja se oli kyllä hyvä peli. Kauloja on kaiketi paria eri laatua. Valitettavasti kokeilemassani yksilössä oli paksumpaa mallia, olisikohan nimi ollut wide fat, ja meikäläisen lyhyehköille sormille se ei sopinut. PRS:n kaulat tuntuvat muutenkin jakavan mielipiteitä, joten kannattaa kokeilla ennen ostoa.
 
Sitten pitää korjata yksi (mun mielestä) harhaluulo. Muutamaan kertaan oon kuullut PRS:n rinnastettavan Les Pauliin. On toki selvää, mikä malli PRS:n innoittajana on, muttei niillä niin paljoa ole yhteistä, että ne toisensa korvaisivat.
 
Ainakin tämä yksi kokeilemani PRS oli laatukamaa. Jos kaula olisi ollut vähän ohuempi/kapeampi, se olisi ehkäpä tarttunut mukaani. Tämähän on vaan mutua, muttei näin äkkiseltään tule mieleen, että tällä foorumilla olisi PRS:stä ollut kellään kovin pahaa sanottavaa. Voi tietysti johtua siitäkin, että merkki on kallis, eikä käyttäjäkokemuksia löydy yhtä paljon kuin monista huokeammista merkeistä.
 
E: Mikeistä en osaa juuri sanoa, kun pääsin kokeilemaan kitaraa vain Pod XT:n ja kuulokkeiden läpi. Akustisesti tämä ko. yksilö soi erittäin hyvin.

Serkkuni sanoi että PRS:ltä olisi lupa vaatia samalla hinnalla parempaa laatua kuin Gibsonilta. Tiedä sitten kuin pitää paikkansa mutta näin kehui että asia on. Eli 1500€ Gibson vs. saman hintainen PRS. PRS vie voiton. Kukin tehköön omat päätöksensä ja minä puhun omasta puolestani vasta kun olen molempia testannut. ;)

Serkkuni sanoi että PRS:ltä olisi lupa vaatia samalla hinnalla parempaa laatua kuin Gibsonilta. ... Eli 1500€ Gibson vs. saman hintainen PRS. PRS vie voiton...
 
Heheh, kyllä tähänkin ketjuun vielä kunnon tappelu saadaan aikaiseksi. Varsinkin kun näin oikein yritetään.. :-)

Heheh, kyllä tähänkin ketjuun vielä kunnon tappelu saadaan aikaiseksi. Varsinkin kun näin oikein yritetään.. :-)
 
No voin sanoa etten tietoisesti tappelua yrittänyt saada aikaan. Kerkesin vain kirjoittaa ennen kuin muistin että täällä kamapuolella Gibson on pyhä. ;) Eli älkööt kukaan provosoituko tuosta vaan antakaa niitä omia kokemuksia ja muuta. Peace. ;)

Minulla oli yhdessä vaiheessa PRS McCarty, oli kyllä kaikin puolin laadukas peli. Olisin ostanut omaksi, mutta se tilanne meni sitten miten meni. Omistin myös Gibsonin LP Standardin, PRS miellytti minua lähinnä ergonomiselta kantita enemmän. Rungon muotoilu oli kätevämpi, kaulaliitos helpposoittoisempi (LP:ssä se osui jonnekin 16. nauhan tienoille) ja soundit monipuolisemmat. Gibsonista taas tuo intonaation säätö oli parempi, tuossa PRS:ssä oli kiinteä talla jossa yksittäisten kielten intonaatiota ei voinut säätää. Kummassakin oli pieniä viimeistelyn vikoja: McCartyssa rungon bindaus epäselvä yhdessä kohtaa, Gibsonissa koko bindaus oli rungossa epätarkka sillä tavalla että se reuna tarttui vaatteisiin. Myös upotukset siinä oli hieman epäsiistit.
 
Kiva plussa mikä McCartyssa oli, oli se nostopotikalla oleva puolitus. Toki tuollaisen voi askarrella myös Lespaan, ei vaadi noissa numerosarja-buckereissa kuin kytkimen vaihtamisen.
 
Noista SE-mallin PRS:istä en tiedä mittään enkä noista arvokkaammista sen enempää kuin mitä tuota yhtä olen suhteellisen pitkään soitellut. Paras soitin se on kyllä ollut mitä itse olen soittanut ja huono homma kun siitä ei saatu aikaan diiliä.
 
EDIT: Sprachen polizei iski taas.
EDIT: Sprachen polizei kostaa!

...että se reuna tarttui villapaitaan jos päällä soitti, myös upotukset siinä oli hieman epäsiistit.
 
Hittoako soitit päällä? Hampailla soitto on ihan tuttua mut... ;-P
Ei, oikeesti, tajusin kyllä mutta oli pakko mainita kun kerrankin tajusin, heh.
 
Oliko noissa Mc(koppa)Cartyissa se talla sellanen että sen intonaatiota ei pysty säätämään?

Oliko noissa Mc(koppa)Cartyissa se talla sellanen että sen intonaatiota ei pysty säätämään?
 
Eikös niitä saa ihan molemmilla tallaratkaisuilla? Siis se PRS:n oma talla, jonka intonaatiota ei sis pysty säätämään, ja sitten ihan tavallisella kiinteällä tallalla. Se yksilö jota mä kokeilin (ei McCarty, vaan Gold Top tjsp.) oli tavan kiinteällä tallalla. PRS:n omat tallat on kaiketi säädetty toimimaan parhaiten kymppisetillä ja perusvireessä.
 
Sitä vaan ihmettelen, kun jossain vaiheessa oli se PRS/Recto-buumi Jenkkilän pomppuhevibändeillä - kitaroihin lyötiin kunnon vaijerit kiinni ja laskettiin ties mihin ö-vireeseen. Että miten mahtoi toimia lyhyt skaala + talla, jonka intonaatiota ei voinut säätää?

Eikös niitä saa ihan molemmilla tallaratkaisuilla? Siis se PRS:n oma talla, jonka intonaatiota ei sis pysty säätämään, ja sitten ihan tavallisella kiinteällä tallalla. Se yksilö jota mä kokeilin (ei McCarty, vaan Gold Top tjsp.) oli tavan kiinteällä tallalla. PRS:n omat tallat on kaiketi säädetty toimimaan parhaiten kymppisetillä ja perusvireessä.
 
Sitä vaan ihmettelen, kun jossain vaiheessa oli se PRS/Recto-buumi Jenkkilän pomppuhevibändeillä - kitaroihin lyötiin kunnon vaijerit kiinni ja laskettiin ties mihin ö-vireeseen. Että miten mahtoi toimia lyhyt skaala + talla, jonka intonaatiota ei voinut säätää?
 
Aa juu okei. Mä en PRS:stä niin kauheesti tiedä ja muistelin jotta kaikki mitkä on eteen tullut ovat olleet tolla PRS:n tallalla. Tai sit mä oon ollut vaan niin sokea tai en ole kiinnittänyt huomiota niin kauheesti. Mikä on ihan todennäköistä. Mua kun ei oo PRS:t koskaan niin kauheesti napannu. Muutamat SE-mallit kyllä kiinnostaa.
 
Eikös niillä vieläkin ole PeRSeitä ja rectoja? Vai oonko mä taas jäljessä? :-D
Ja jos niissä on sit ollut tuo tavan talla eikä PRS:n oma ratkasu?

Hittoako soitit päällä? Hampailla soitto on ihan tuttua mut... ;-P
Ei, oikeesti, tajusin kyllä mutta oli pakko mainita kun kerrankin tajusin, heh.
 
Vitja, saat plussan kun luit noin tarkasti! plop plop...

Vitja, saat plussan kun luit noin tarkasti! plop plop...
 
Kun nyt ruvetaan kielenkäytöstä saivartelemaan, niin lauseesi on vieläkin väärin.. :-/ Nyt se tarkoittaa, että jos soitti villapaidan päällä. Voihan kitara toki olla villapaidan päällä, mutta kun miettii mitä lause tosiasiassa tarkoittaa, se kuulostaa vieläkin hassulta. Olisiko oikea muoto "jos sellainen päällä soitti"? :-)

Kun nyt ruvetaan kielenkäytöstä saivartelemaan, niin lauseesi on vieläkin väärin.. :-/ Nyt se tarkoittaa, että jos soitti villapaidan päällä. Voihan kitara toki olla villapaidan päällä, mutta kun miettii mitä lause tosiasiassa tarkoittaa, se kuulostaa vieläkin hassulta. Olisiko oikea muoto "jos sellainen päällä soitti"? :-)
 
Hoho, aivan mahtavaa... Ei taida olla Twinklen päivä tänään? :-)

Kun nyt ruvetaan kielenkäytöstä saivartelemaan, niin lauseesi on vieläkin väärin.. :-/ Nyt se tarkoittaa, että jos soitti villapaidan päällä. Voihan kitara toki olla villapaidan päällä, mutta kun miettii mitä lause tosiasiassa tarkoittaa, se kuulostaa vieläkin hassulta. Olisiko oikea muoto "jos sellainen päällä soitti"? :-)
 
no minun teksti kuulostaa aina hassulta, päätoimittaja repii perseensä kun minä raiskaan sanajärjestys-, sivulause- ja kielioppisääntöjä miten haluan. Pääasia kuitenkin että tulee ymmärretyksi, ei tuo nyt äidinkielellisesti surkeinta tekstiä ole tällä foorumilla.

Laatukamaa olivat ainakin 90-luvun alussa, jolloin olen viimeksi sellaista kokeillut.
 
Juolahti nimittäin noihin aikoihin mieleen, että olis mukava omistaa joku oikeasti kunnollinen ja laadukas soittopeli. Hinnasta viis, kunhan vehe on mieleinen. Ja haeskelin nimenomaan humpparikitaraa vaikka nykyisin soittelenkin käytännön syistä enimmäkseen Fendereillä.
 
Tuli kokeiltua aikamoinen rypäs erilaisia soittopelejä ja jäljelle jäi kaksi vaihtoehtoa: PRS (en muista mallia) ja Gibsonin Standard LP. Mulle ei viimeistely, soittoergonomia, kaulan muoto, paksuus yms. ole olleet kynnyskysymyksiä joten niiltä osin ei ollut ongelmia. Pääasia miltä se kuulostaa.
 
PRS oli todella käteenkäyvä ja jämerä soitin. Ja soundikin just sellainen, mitä olin hakemassa: selkeä, artikuloiva ja vinkui tarvittaessa sopivasti. Ja soittopelistä löytyi vielä kaiken lisäksi kiertokytkimen takaa aikamoinen soundipaletti- "Eiköhän tehä paperit..."
 
No, ei tehty papereita. Gibson on soundiltaan aika lailla muhjuisempi, mutta perinteisesti todettuna se ei ole vika vaan ominaisuus. Ja muutamien LP-kopsujen jälkeen namiskukkelit löytyivät tutuista, ehkä epäkäytännöllisistäkin paikoista. Elikkä se siitä ergonomiasta :) Tuo tuttuus on minusta varsinkin keikoilla oleellista samoinkuin se, että soundia ei tarvitse arpoa katkaisinta pyörittämällä :)
 
Jos mulla sattuisi olemaan joku päivä kukkaron pohjilla ylimääräistä, voisin helposti hankkia esim. PRS:n McCarthy'n. Vaikka sokkona jostain postimyynti-Thomannilta.

Mulle ei viimeistely, soittoergonomia, kaulan muoto, paksuus yms. ole olleet kynnyskysymyksiä joten niiltä osin ei ollut ongelmia. Pääasia miltä se kuulostaa.
 
Eli valitsit kitaran saundin perusteella mieluummin kuin tuntuman, mukavuuden ja soitettavuuden perusteella?
 
No ei siinä mitään, itse olen vain juuri toista "ääripäätä" eli jos kitara on hyvä soitettava ja kaikin puolin kelpo peli mutta mikit paskat niin minä hommaan sen ja vaihdan mikit.
 
En siis nyt mitenkään provoa vaan mietin vain että kun on niin monenlaisia motiiveja soittimen hankinnassa. Itelle vain on melko tärkeää että soitin jolla soitan on helppo soitettava koska saundi ei paljon auta jos ei saa soitettua. Peace :)

No ei siinä mitään, itse olen vain juuri toista "ääripäätä" eli jos kitara on hyvä soitettava ja kaikin puolin kelpo peli mutta mikit paskat niin minä hommaan sen ja vaihdan mikit.
 
Mutta onhan kitaran soundissa muutakin kuin mikit. ;-) Niin kuin ylempänä sanoin, PRS ja Les Paul ei ole todellakaan sama kitara soundin puolesta, sen enempää kuin tuntumankaan, vaikka niihin kuinka laittaisi samat mikit.

Elikkä onko kelläään kokemusta noista PRS:n kitaroista? Mm. millainen kaula (ohut vai paksu), mikit? ym..
 
Itse olen erittäin kiinnostunut PRS:n SE Paul Allender singature kitarasta.
 
Allender on SE Custom, mutta vaahterakaulalla, vrt. USA CE ja Custom. Mikit on ilmeisesti samat kuin muissa SE-malleissa. Kaulalla lentää lepakot kuiden sijasta.
 
SE-malleissa on Wide Fat kaulamitat:
 
Width of the fingerboard at the nut: Wide Fat and Wide Thin 1 11/16 "
Width at the body: Wide Fat and Wide Thin 2 1/4"
Depth of neck at the nut: Regular and Wide Fat 27/32 "
 
Yleistriviaa kauladimensioista:
Regular on satulalla 1/16" kapeampi kuin WF tai WT
Reg/WF/WT sama leveys bodylla; 2 1/4"
WT on paksuudeltaan satulalla 2/32 " ohuempi kuin Reg/WF

Mutta onhan kitaran soundissa muutakin kuin mikit. Niin kuin ylempänä sanoin, PRS ja Les Paul ei ole todellakaan sama kitara soundin puolesta, sen enempää kuin tuntumankaan, vaikka niihin kuinka laittaisi samat mikit.
 
On toki enkä nyt ottanut kantaa valittuun kitaraan vaan siihen että oli melkoisen erilainen motiivi kuin omani. Tarkoitan siis että kitaran tuntumasta, soitettavuudesta ja käteen sopivuudesta ollaan valmiit joustamaan pelkän äänen takia. Eihän niistä nyt varmaan tässä luovuttu tyystin mutta siis mietin vain ääneen. Älkää minusta piitatko, kunhan ajattelin ääneen. :)

Eli valitsit kitaran saundin perusteella mieluummin kuin tuntuman, mukavuuden ja soitettavuuden perusteella?
 
Köh... tuota.. juuri niin :) Sinänsä tosi typerää, mutta taidan olla jumittunut monellakin sektorilla aikoihin, jolloin mentiin niillä värkeillä mitä oli saatavissa, ilman kuvitelmiakaan mistään modailusta yms. :)