Kysyisin kaikilta pörisevän ja sopivan likaisen bluespohjaisen rockin ystäviltä vinkkejä soundin luomiseen ja pedaalihankintoihin. Peruskamani ovat suht. tuhtisoundinen puoliakustinen (Aria ta-80), putkivahvari (kotisoitossa Epiphonen Valve Junior) ja Proco-Rat -distortion (käytän sitä pienellä säröllä saadakseni soundiin likaisuutta).
Kiinnostaisi kuulla mielipiteitä, millä mun kannattaisi jatkaa laitteistoani saadakseni perussoundiini lisää särmää ja pärinää. Kannattaisiko hankkia joku overdrive (Boss BD, Carl Martin Crunch Drive, Red Snapper, mitä näitä nyt on..), boosti, kompressoriefekti vai ihan jotain muuta. Suositelkaa pedaaleja ja kertokaa omia kokemuksianne niistä.
En siis hae mitään kovaa särösoundia vaan ennemminkin Jon Spencer Blues Explosionin soundin tapaista luontaista rouhevuutta..
Toivottavasti sepostukseni oli tarpeeksi vaikeaselkoinen! Kiitos! |
Kysyisin kaikilta pörisevän ja sopivan likaisen bluespohjaisen rockin ystäviltä vinkkejä soundin luomiseen ja pedaalihankintoihin. Peruskamani ovat suht. tuhtisoundinen puoliakustinen (Aria ta-80), putkivahvari (kotisoitossa Epiphonen Valve Junior) ja Proco-Rat -distortion (käytän sitä pienellä säröllä saadakseni soundiin likaisuutta).
Kiinnostaisi kuulla mielipiteitä, millä mun kannattaisi jatkaa laitteistoani saadakseni perussoundiini lisää särmää ja pärinää. Kannattaisiko hankkia joku overdrive (Boss BD, Carl Martin Crunch Drive, Red Snapper, mitä näitä nyt on..), boosti, kompressoriefekti vai ihan jotain muuta. Suositelkaa pedaaleja ja kertokaa omia kokemuksianne niistä.
En siis hae mitään kovaa särösoundia vaan ennemminkin Jon Spencer Blues Explosionin soundin tapaista luontaista rouhevuutta..
Toivottavasti sepostukseni oli tarpeeksi vaikeaselkoinen! Kiitos!
Minä en välttämättä lähtisi ratkaisemaan ongelmaa ensimmäiseksi pedaaleilla, vaan kiinnittäisin huomion itse kitaraan. Itse en yhtään tykkää soittaa humbuckerkitaroilla, koska en saa niistä oikeanlaista dynamiikkaa, likaisuutta ja särmää sitten millään. Soundi jää aina liian siloiseksi. Mutta miten olisi vaikkapa P90-mikkinen kitara tai sitten ihan tavallinen Tele?
Millaiset kielet kitarassasi on? Miten paksut, mitä materiaalia? Kuinka korkealle säädetyt? Jos lähdetään irrottamaan yksinkertaisesta signaaliketjusta maksimaalista tehokkuutta, kielten merkki ja malli merkitsee. Minun kokemukseni mukaan.
Sitten soittotyyli. Raakuutta ja likaa, särmää ja pärinää saa vain soittodynamiikan hallinnalla. Toisin sanoen, lyömällä kieliä säälimättömän kovaa. Siihen ei mikään pedaali, kitara eikä vahvistin tarjoa oikopolkuja.
Mutta jos pedaalisuosituksia kysytään, tottakai niitä myös tulee ;-) Rat on jo varsin häijy vehje, mutta ei ehkä parhaimmillaan kotisoittovolyymeilla. Kokeilepa vaikka jotakin germaniumpohjaista Fuzzface-tyyppistä vekotinta. Fuzz ja Rat, Rat ja fuzz -yhdistelmiä, treble bleedin -modauksen väsäämistä kitaraan jne... Ei se ole vika. Se on ominaisuus.
Romantikkoitkijät #1 |
Pitää taas mainostaa Barber Electronicsin Direct Drivea. Omasta mielestäni loistava, ehkä paras TS-tyyppinen säröpedaali. Omaan korvaani selvästi parempi kuin tuplasti maksava Fulltonen Fulldrive, mutta makuasia. 100€ pintaan niitä saa käytettynä. Ja säätövaraa cleanboostista marshallmaiseen säröön. Linkit rakennuskuviini: http://img335.imageshack.us/gal.php?g=reunalistapetsitoinenkulma9zj.jpg
ja http://www.mikseri.net/users/kuvat.php?id=110922 |
Rutisevaa ja likaista blues saundia tuotan itse big muffilla, sustainia sen verran et kitaran vola täysillä on sopivasti leadia varten , tone klo 12.30 ja volaa tarpeeksi. sitten vaan vahvarista liika basso pois, midleä tarpeeksi ja straton kaulamikki päälle. Sitte komppisaundia varten tipautan kitaran volaa alespäin.
Jos haluun vähemmän törkyistä saundia ja enemmän sellasta nättiä ja pehmeää niin turvaudun voodoo labsin sparkle driveen. Relaa, beibi! |
jazzfooker
Jungleman
LaMotta
Terry Pantheras
Iron Horse
fuzz
GuitarManiac32
varakeef
PJS