Kitarat: kitarakamat ›

Olenko oikeassa?
 
0-taso:
Kitaran elektroniikka maadoitetaan yleensä esimerkiksi tallaan tms. Tämä maadoitus on ikäänkuin koko systeemin nollataso. Kun kieli värähtelee mikrofonin lähellä (magneettikentässä), se aiheuttaa jännitemuutoksia tähän nollatasoon nähden (+/-). Mitä suurempi vaihtelu, sen suurempi amplitudi ja sitä suurempi äänenvoimakkuus. Mitä tiheämpään jännite vaihtelee, sen korkeampi ääni.

Olenko oikeassa?
 
0-taso:
Kitaran elektroniikka maadoitetaan yleensä esimerkiksi tallaan tms. Tämä maadoitus on ikäänkuin koko systeemin nollataso. Kun kieli värähtelee mikrofonin lähellä (magneettikentässä), se aiheuttaa jännitemuutoksia tähän nollatasoon nähden (+/-). Mitä suurempi vaihtelu, sen suurempi amplitudi ja sitä suurempi äänenvoimakkuus. Mitä tiheämpään jännite vaihtelee, sen korkeampi ääni.
 
Jollain tapaa...
Kitarapiuhaa pitkin kulkee kuuma & maa, jotka muodostavat sen nolla tason(mikä lieneekään).
Mikrofoni muodostaa kielten ympärille magneettikentän, jota häiriöimällä kielet saavat aikaan jännitteen muutoksia mikrofonin kelan johtimien eri päissä.
Sähkömagneettinen induktio.
 
En vaan osaa selittää selkeästi.

Maassa on nollapotentiaali ja magneettikentän värähtely luo jännitepotentiaalin taas siihen toiseen päähän. Nämä sitten muodostavat sen värähtelevän tasavirran minkä vahvistin lopulta vahvistaa vaihtovirraksi ja kaiutinkartio muuttaa ilmanpaineen muutoksiksi.

Nämä sitten muodostavat sen värähtelevän tasavirran minkä vahvistin lopulta vahvistaa vaihtovirraksi ja kaiutinkartio muuttaa ilmanpaineen muutoksiksi.
 
Ei tasavirtaa ole kuin yhden laista. Se ei värähtele, vaan virta pysyy samana ajasta riippumatta. Kitaran ulostulo on vaihtojännitelähde, virta riippuu myös siitä minkälaisen kuorman se näkee.

Ei tasavirtaa ole kuin yhden laista. Se ei värähtele, vaan virta pysyy samana ajasta riippumatta. Kitaran ulostulo on vaihtojännitelähde, virta riippuu myös siitä minkälaisen kuorman se näkee.
 
Se nyt riippuu miten sitä ajattelee: vaihtovirta on nimitys virralle, jonka suunta vaihtuu positiivisen ja negatiivisen välillä ajan mukaan. Tasavirta taas koko ajan yhden suuntaista, joka voi kyllä siitä huolimatta vaihdella nollan ja piirin maksimiarvon välillä.
 
Mut ite asiassa en tiedä miten tilanne tuossa edes on, vaihteleeko se kitaran signaasuuntaansa vai ei.

Se nyt riippuu miten sitä ajattelee: vaihtovirta on nimitys virralle, jonka suunta vaihtuu positiivisen ja negatiivisen välillä ajan mukaan. Tasavirta taas koko ajan yhden suuntaista, joka voi kyllä siitä huolimatta vaihdella nollan ja piirin maksimiarvon välillä.
 
Tällaisessa tapauksessa olisi parempi sanoa, että kokonaisvirta koostuu tasa- ja vaihtokomponentista.
 
Mut ite asiassa en tiedä miten tilanne tuossa edes on, vaihteleeko se kitaran signaasuuntaansa vai ei.
 
Niin kitaran hyötysignaali, kuin analogiset audiosignaalit yleensäkin ovat aina luonteeltaan vaihtosignaaleja. Signaalin vaihtelua ajan suhteen kutsutaan taajuudeksi, joka tässä tapauksessa määrää sävelkorkeuden.
 
Kuten aiemmin jo mainittiin, kitaran tapauksessa (ja valtaosassa audiosovelluksia yleensäkin) on järkevämpi ajatella signaalia vaihtoJÄNNITEsignaalina. Kitaran mikrofoni on periaatteessa generaattori, jonka käämin päiden välille indusoituu sähkömotorinen voima (käytännössä vaihtojännite, X volttia), kun käämin läpi kulkevan magneettikentän voimakkuus vaihtelee.
 
Koska vahvistimen sisäänmeno edustaa aina jonkinlaista nollasta poikkeavaa kuormaa (itse asiassa kitaran omat potikat tekevät sitä myös), systeemissä esiintyy myös sähkövirtaa. Karkeasti yleistettynä on kuitenkin niin, että ko. sovelluksen eniten kiinnostava asia on mikrofonin navoissa näkyvän jännitteen käyrämuoto, jolloin se virta on sinänsä toissijainen asia.

Se nyt riippuu miten sitä ajattelee: vaihtovirta on nimitys virralle, jonka suunta vaihtuu positiivisen ja negatiivisen välillä ajan mukaan. Tasavirta taas koko ajan yhden suuntaista, joka voi kyllä siitä huolimatta vaihdella nollan ja piirin maksimiarvon välillä.
 
Sekavirraksi kutsuivat koulussa tuollaista.
 
Mut ite asiassa en tiedä miten tilanne tuossa edes on, vaihteleeko se kitaran signaasuuntaansa vai ei.
 
Tämähän riippuu periaatteessa vahvistimesta, mutta eikös se putken hila ole yleensä nollatasossa?

Pitipä vielä wikipediasta tarkistaa mitä aiheesta kirjoitetaan. Suomenkielinen versio on melko vajavainen, mutta englanninkielisellä puolella asiasta kerrotaan vähän tarkemmin. Tosiaankin siellä mainitaan että joissain yhteyksissä tasavirraksi voidaan kutsua signaalia jossa virran suunta pysyy samana, mutta virran arvo muuttuu. Sähköinsinööripuolella (jonka pohjalta itsekin tässä keskustelen), puhutaan kuitenkin nimenomaan vakiona pysyvästä virrasta. Lisäksi käytännössä tasajännite on useammassa yhteydessä hyödyllinen käsite, sitähän hyödynnetään paljon myös kitaravahvistimissa ja efekteissä.
 
Se nyt riippuu miten sitä ajattelee: vaihtovirta on nimitys virralle, jonka suunta vaihtuu positiivisen ja negatiivisen välillä ajan mukaan. Tasavirta taas koko ajan yhden suuntaista, joka voi kyllä siitä huolimatta vaihdella nollan ja piirin maksimiarvon välillä.
 
Mielestäni tuossa ajattelutavassa on se ongelma että mikä tahansa vaihtojännitesignaali voidaan summata yhteen vakiojännitteen kanssa. Kun vakiojännitetaso on riittävän korkea, virran suunta ei signaalissa enää fysikaalisesti muutu. Tällä ei kuitenkaan ole mitään varsinaista merkitystä itse signaalin sisällön kannalta. Tasajännite voidaan taas helposti suodattaa pois signaalista. Tätä hyödynnetään mm. phantom-syötön kanssa.
 
Sillä ei siis monissa tapauksissa ole juurikaan merkitystä vaihtuuko virran suunta vaiko ei. Tasajännitteestä puhuminen vakiojännitteenä puolestaan on hyödyllistä, koska vakiojännitteellä on muuttuvasta jännitteestä poikkeavia ominaisuuksia. Virran suuntaan pohditaan tilannekohtaisesti ja usein jännitetasojen kautta.
 
Mut ite asiassa en tiedä miten tilanne tuossa edes on, vaihteleeko se kitaran signaasuuntaansa vai ei.
 
Käsittääkseni vaihtelee, koska passiivisessa kitarassa ei ole tasajännitelähdettä joka voisi nostaa nollatasoa jonka ympärillä signaali vaihtelee.
 
Eli määritelmäkysymys tämäkin lopulta on. Itse ainakin pitäytyisin tuossa ahtaammassa tavassa ymmärtää tasavirran ja tasajännitteen merkitys.

Sekavirraksi kutsuivat koulussa tuollaista.
 
En ole tällaiseen termiin aiemmin törmännyt, mutta vaikuttaa ihan käypäiseltä arkikieleen.

Sekavirraksi kutsuivat koulussa tuollaista.
 
On hatara muistikuva että aikanaan koulussa olisi käytetty myös nimitystä tasasuunnattu vaihtojännite. Eli siis se nollatason negatiivisella puolella oleva siniaallon puolikas kiepautetaan positiiviselle puolelle (tai päinvastoin) jolloin sinikäyrästä tulee sykkivää vaihtojännitettä.
 
E-> Jahas, kuvakin löytyi (sivulla 5) siitä mitä ajattelin. Muut voi ottaa kantaa siihen soveltuuko kitaraan.
 
http://www.mit.tut.fi/MIT-1010/MIT-1010_Luento_3.pdf

Hanok:n kanssa olen samoilla linjoilla.
 
"Vaihtovirta" voidaan määritellä hieman eri tavoin. Eräs määritelmä on se, että jännitteen polariteetti (eli myös virran suunta) muuttuu. Toisaalta, elektroniikkasuunnittelussa DC:llä (kirjaimellisesti tasavirta) tarkoitetaan usein nimenomaan vakiona pysyvää jännitettä/virtaa. Tällöin AC:ta (vaihtovirta) on kaikki vaihteleva jännite/virta.
Kaikki signaalit onkin mahdollista jakaa DC- ja AC-komponentteihinsa, joiden summa kokonaisjännite on.
 
Kitarasta tuleva signaali ei selvästikään ole siis DC:tä, koska se vaihtelee kuten audiosignaalin on tehtävä. Siihen ei myöskään passiivinen kitaraelektroniikka tuota DC-tasoa, joten se on "aidosti" vaihtovirtaa kummalla tavalla tahansa tulkittuna (vaihtelee siis referenssitason, yleensä maan, molemmin puolin).
 
On hatara muistikuva että aikanaan koulussa olisi käytetty myös nimitystä tasasuunnattu vaihtojännite. Eli siis se nollatason negatiivisella puolella oleva siniaallon puolikas kiepautetaan positiiviselle puolelle (tai päinvastoin) jolloin sinikäyrästä tulee sykkivää vaihtojännitettä.
 
Tasasuuntauksella ei ole tekemistä kitaran elektroniikan kanssa.
 
Se, haluaako tasasuunnattua siniaaltoa pitää vaihto- vai tasajännitteenä on hieman tulkintakysymys. Sen polariteetti ei muutu, joten siten se on DC:tä, mutta toisaalta jännitteen arvo vaihtelee joten sen voi ajatella olevan AC:ta jolla on jokin DC-taso (jännitteen keskiarvo).