Kitarat: kitarakamat ›

Eli nyt on päässyt käymään niin, että nykyinen "ykköskitara" Ibanezin RGT42DX on jäänyt huonon soitettavuudensa, soundinsa ja virityksen äärimmäisen hankaluuden takia nurkkaan pölyttymään vanhan ruoskan Eko S-300 Strato -kopion tieltä. Ikivanha Eko alkaa kuitenkin lahoamaan käsiin, mikkivalitsin pätkii ääntä ja runko on täynnä kolhuja, otelauta aivan mätä ja muut osat lonksuu ja kolisee, joten pitäisi saada uusi ykköskitara ja olen päätynyt aitoon Stratocaster American Deluxeen.
 
Fender kuitenkin tarjoaa valinnanvaraa niin paljon, että pakostakin herää seuraavat kysymykset:
 
1. Musiikkimaku on siirtynyt Ibanezin oston ajoilta lähemmäksi Purple ja Zeppelin osastoa, mutta kuitenkin välillä tekee mieli raiskata vanhaa Ekoa raskaammillakin biiseillä. Kumpi malli kannattaa siis valita, SSS vai HSS? Syökö HSS version tuimemmat mikitykset soundia jos soittaa kevyempää musiikkia, entä onko SSS mallin mikit kuinka löysät? Ekon SSS mikitys toimii hyvin sekä raskaassa että kevyemmässä, joten siltä pohjalta olisin valitsemassa SSS mallia, mutta tallahumbucker kelpaa tietty jos se ei ole liian äänekäs.
 
2. Puuvalikoima on vähintäänkin hämäävä. Runkoja on leppää ja saarnia ja otelautoja on ruusupuuta ja vaahteraa. Fenderin sivujen mukaan rungossa leppä on tummempi ja tunkkaisempi soundiltaan kun taas saarni on aavistuksen kirkkaampi (?). Otelautojen puiden vaikutuksesta soundiin ei minulla ole taas aavistustakaan. Minkälaista yhdistelmää siis kannattaisi harkita Purple/Zeppelin/70-luvun proge tyyppiseen soitantaan?
 
3. Saako Suomesta jostain suoraa American Deluxeja, vai ostanko thomannista? Ja saako Suomessa halvemmalla? Tiedän ainakin, että F-Musiikki Vantaalla myy yleisesti Fendereitä, mutta en tiedä hintatasosta verrattuna thomanniin.
 
Kiitos jo etukäteen vastaamaan vaivanneille.

kyllä paras olis jos pääsisit testaamaan kumpaakin humpparilla ja ilman. ruusupuu on kait enempi semmonen tummempi saundinen kuin tuo vaahtera taas kirkkaampi. ite oon aatellu omaan s/s/s mikkiseen stratooni laittaa tallaan ykskelasen kokosen humpparin että sais vähän muhkeamman saundin jolla ois parempia heviäkin veivata. kyllähän tuolla nytkin vetelee tietysti...

Kato kitarapajan valikoima ennnen pääksen tekoa. Ite osti talvella american telen ja kitarapaja oli se kauppa josta sen sai halvimmalla.... ja säädöt kaupan päälle vuodeksi eteenpäin...

Ja jos ei ole IHAN pakko olla lavassa Fender, niin katsasta myös Leo Fenderin myöhempi merkki eli G&L. Jenkeissä tehtyjä Legacyja voi saada ihan hyviin hintoihin käytettynä, kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoakseni.
 
Mitä puihin tulee, niin otelauta on mielestäni aikalailla makuasia. Minusta stratoon ja teleen kuuluu vaahteraotelauta jo pelkän ulkonäön takia. Runkopuun valinnan puolesta valinta on soundikysymys. Toki saarni on yleensä leppää nätimmän näköistä, mutta saattaa olla myös hieman painavampaa, joskin painoero on aika mitätön. No, joka tapauksessa saarni on minun kokemuksieni mukaan soundiltaan hitusen leppää kirkkaampi, mutta myös kompressoidumpi. Lepässä taas on reilusti keskialuetta. Olipa puu kumpaa lajia vaan, niin strato kuulostaa kyllä aina stratolta.

Fender tarjoaa stratocastereista todella monia vaihtoehtoja, ja niistä löytyy vaihtoehdot jokaiseen makuun. Sikäli, kun olet katsellut american deluxe -sarjaa, oletan, että budjettisi uudelle kitaralla liikkuu aika mukavissa summissa, joten voit melko vapaasti tutkia Fenderin mallistoja. Ja ehdottomasti tuollaisessa budjetissa, mikäli kitaran tulee olla nimenomaan Fender, lähtisin katselemaan ensisijaisesti kahta sarjaa: American vintagea ja american deluxea.
 
Stratocasteria valittaessa kitaran specsit vaikuttavat suuresti soundiin, ja merkittävimpänä soundillisena vaikuttajana ovat kitaran kaula/otelauta materiaalit ja mikit. Rungon materiaali vaikuttaa myös, mutta kaula ja otelaudan puilla on huomattavasti suurempi vaikutus soundiin. Fenderin kaulat valmistetaan melkein poikkeuksetta vaahterasta, mutta otelauta materiaaleiksi tarjotaan yleisesti kahta eri vaihtoehtoa. Nämä ovat ruusupuu ja vaahtera. Ruusupuu otelauta antaa soundiin tummuutta, pehmeyttä/smoothia, sekä lämpöä. Vastakohta ruusupuulle on vaahteraotelaudat, jotka ovat huomattavasti kirkassoundisempia, terävämpiä, suurempi attack. Otelautojen paremmuutta ei voi oikeastaan sanoa, kuin omina mielipiteinään, ja sikäli kun on kyse sinun kitarasta, en ala kertomaan omia mieltymyksiäni. Neuvon ehdottomasti käymään kaupassa ja testaamaan molempia vaihtoehtoja.
 
Toinen merkittävä asia, joka viakuttaa kitaran soundiin on kitaran mikit. Stratocasterin klassisessa konseptissa oli käytössä kolme single coilia (yksikelaista), joiden signaalia on mahdollista ohjailla yhdellä volume- ja kahdella tonepotikalla (tonet keski- ja takamikille). Toinen vaihtoehto mikeille on humbucker tuplamikki, joka antaa huomattavasti tuhdimman/hurinattoman soundin. Humbukereita on saatavilla stratoihin niin HSS kuin myös HH virityksillä. On jälleen vaikea alkaa sanomaan, tarvitsetko juuri sinä kitaraasi tuplamikkejä. Testaamalla sen saa parhaiten selville. Kuitenkin, kun mainitsit suosikeiksesi purplea ja zeppeliniä, niin voin kyllä ainakin omalta kohdaltani sanoa, että single coilit ovat itselleni olleet enemmän kuin riittävät tuollaisessa 70' luvun rockissa/heavy rockissa. Ja erityisesti suurena purple fanina tuotannot on tullut kyllä kaluttua läpi. Single coilit ovat todellakin omiaan tuollaisessa purplen ajan tuotannossa. Mutta mikäli haluat soittaa myös heavyä tai metallia, niin siinä tapauksessa single coil saattaa jäädä helposti liian ponnettomaksi, jolloin humbucker tulee hyvinkin tarpeeseen.
 
Kitaran valinnassa kitaran soittotuntuma on myös vähintään yhtä merkittävä, kuin itse kitaran soundi. Ja erityisen merkittävä tekijä tuntumassa on kaulan shape. Fender tarjoaa suuren joukon erilaisia kaulaprofiileita, joista jokaisen on mahdollista löytää juuri se itselleen sopiva. Peruskaulaprofiilit Fenderillä ovat:
 
V = löytyy mm. american vintage 57' stratoista. Profiili muistuttaa tuntumaltaan hieman v-kirjainta. Väittävät, että profiili helpottaisi erityisesti niitä, jotka tykkäävät soittaa peukalolla matalia kieliä (kuten minä). Mene ja tiedä... Kuitenkin tämä profiili jakaa mielipiteitä hyvin paljon, osalle juuri se oikea, toiset vihaavat.
 
C = löytyy mm. american vintage 62' stratoista.
Profiili on Fenderin ns. kultainen keskitie, kaikkein standardein profiili. Suurimmalle osalle soittajista, tämä on juuri se joka miellyttää kättä. Kaula ei ole paksu, mutta ei ole myöskään ohut. Kaula on hyvinkin mukavan tuntuinen kädessä.
 
U = löytyy vain american vintage 70' stratoista. U- profiili on hyvin tuhti ja paksu. Malli jakaa jälleen kerran mielipiteet kahtia. Etenkin lyhytsormisille soittajille profiili voi muotoutua liian paksuksi, mutta se voi toisaalta olla myös se ainut, joka miellyttää. Itse olen ainakin hyvin mieltynyt U-profiilin käyttäjä.
 
Valitessasi kitaraa, kiinnitä erityistä huomiota kaulan malliin ja sen materiaaleihin, koska loppupeleissä kaula vaikuttaa eniten siihen, istuuko kitara hyvin käteesi.
 
Fenderillä on myytävänä useita erilaisia sarjoja. Näistä erityisesti suosittelen tutustumaan mainitsemaasi american deluxe -sarjaan sekä american vintage sarjaan. American vintaget ovat nimensämukaisesti Fenderin valmistamia kitaroita, jotka jäljittelevät tietyn vuoden/vuosikymmenen stratocastereita. sarjasta valmistetaan kolmea eri mallia:
 
57' strato: V-kaulaprofiili, vaahtera otelauta, 57/62 single coil mikit.
 
62' strato: C-kaulaprofiili, ruusupuu otelauta, 57/62 single coilit.
 
70' strato: U-kaulaprofiili, ruusupuu/vaahtera otelauta, 70' luvun tyyliset single coilit.
 
Itse kahden american vintage -sarjalaisen omistajana voin ehdottomasti sanoa, että kyseessä on todella loistavia stratocastereita heille, jotka tykkäävät klassisista stratoista.
 
Toinen sarja, jonka jo itsekkin mainitsit on american deluxet. Tässä sarjassa on lukuisa joukko erilaisia malleja. On niin SSS, HSS kuin HH mikityksillä. Mallit ovat moderneja stratocastereita, osat ovat moderneja (esim vintage trem vintage -sarjoissa, modern synch trem. deluxeissa), mikit ovat moderneja single coileja/humbuckereita. Näistä johtuen deluxe stratojen soundi maailma on modernimpaa. Kaulaprofiilit näissä ovat yleisimmin C, mutta muistaakseni joukosta löytyy myös V-shape malli.
 
Ehdottomasti kannattaa mennä kauppaan testaamaan mahdollisimman montaa eri mallia fenderin stratoista. Ja huom. mallsitossa on myös muita todella hyvin malleja , otin tähän pohjalle vain nämä american vintage/deluxet, jotka olen itse kokenut todella laadukkaiksi stratoiksi.

Tässä tavallisimmat Fenderin kaulaprofiilit kuvan kera:
_
http://www.saunalahti.fi/mavartia/Fender%20profiles.jpg
 
...Ja tässä Straton kaulat mallikohtaisesti:
_
C-shaped
Jeff Beck Artist Series
Jeff Beck Signature Custom Artist
American Vintage 62
Mark Knopfler Artist Series
Robert Cray Standard Artist Series
Classic 60s
Classic Player 60s
Dick Dale Signature Custom Artist
_
Early 60s C-shaped
Time Machine 60 Closet Classic
Time Machine 60 NOS
Time Machine 60 Relic
Robert Cray Signature Custom Artist (61 shape)
Rory Gallagher Tribute
_
65 C-shaped
Time Machine 65 Closet Classic
Time Machine 65 NOS
Time Machine 65 Relic
_
60s C-shaped
Time Machine 66 Closet Classic
Time Machine 66 NOS
Time Machine 66 Relic
_
Modern C-shaped
American models
American Deluxe
American Deluxe HSS
American Deluxe Ash
_
Custom Classic "C" Neck
Deluxe models
Highway One
Standard Strat models
Stratocaster Pro (Special Editions)
Yngwie Malmsteen Artist Series
_
Custom C-shaped
Robin Trower Signature Custom Artist
_
Thick C-shaped
Vintage Hot Rod 62
_
U-shaped
Time Machine 69
American Vintage 70s
Classic 70s
_
V-shaped
American Vintage 57
_
Soft V-shaped
American Deluxe "V" Neck
Buddy Guy Artist Series
Buddy Guy Standard Artist with Polka Dots
Eric Clapton Artist Series
Eric Johnson Artist Series
Jimmy Vaughan Tex-Mex Artist Series
John Mayer Artist Series
Classic 50s
Classic Player 50s
_
Custom Classic "V" shaped
Eric Clapton Signature Custom Artist
_
Modified Soft V-shaped
Vintage Hot Rod 57
_
Boat Neck
Time Machine 56 Closet Classic
Time Machine 56 NOS
Time Machine 56 Relic
_
Thick Oval Shaped
Stevie Ray Vaughan Artist Series

Ibanezin RGT42DX on jäänyt huonon soitettavuudensa
 
Tämä kiinnitti vähän huomiota. Millä tavalla huono soitettavuus ilmenee? Yleensä RG:t on kyllä havaittu erinomaisiksi nimenomaan soitettavuuden kannalta, vaikka mikit yms. olisivatkin vähän huonoja.

Tämä kiinnitti vähän huomiota. Millä tavalla huono soitettavuus ilmenee? Yleensä RG:t on kyllä havaittu erinomaisiksi nimenomaan soitettavuuden kannalta, vaikka mikit yms. olisivatkin vähän huonoja.
 
Et ole koskaan kuullut esim. siitä että niiden kaula olisi liian ohut?

Et ole koskaan kuullut esim. siitä että niiden kaula olisi liian ohut?
 
Esim. tuossa minun Squerissa on C-profiilin 42mm kaula, joka on tuntuvasti ohuempi kuin Ibanez GRG170:ssä. En sanoisi, että RG:ssä on erityisen ohut kaula. Litteä ehkä, mutta useimmiten normi 43mm lankku satulan leveydeltään. Kaiken lisäksi GRG170 kaulaprofiili on hiukan U-mallinen. Yksi syy miksi en halua uutta RG:tä on siinä, että niiden (varsinkin kalliimpien mallien) kaula on liian paksu!

Tämä kiinnitti vähän huomiota. Millä tavalla huono soitettavuus ilmenee? Yleensä RG:t on kyllä havaittu erinomaisiksi nimenomaan soitettavuuden kannalta, vaikka mikit yms. olisivatkin vähän huonoja.
 
Olen yrittänyt laskea ja nostaa kieliä ja muutella tallan asentoa, mutta en saa siitä samaa repäisevää otetta kuin stratokopiostani. Ohut kaula sopii kyllä erinomaisesti tilutukseen, mutta jotenkin soittotatsi ei ole niin "sopiva" kuin stratossa. Bendaaminen on myös hankalampaa ohuella kaulalla, tai ainakin itselläni on.
 
Fender tarjoaa stratocastereista todella monia vaihtoehtoja, ja niistä löytyy vaihtoehdot jokaiseen makuun. Sikäli, kun olet katsellut american deluxe -sarjaa, oletan, että budjettisi uudelle kitaralla liikkuu aika mukavissa summissa, joten voit melko vapaasti tutkia Fenderin mallistoja. Ja ehdottomasti tuollaisessa budjetissa, mikäli kitaran tulee olla nimenomaan Fender, lähtisin katselemaan ensisijaisesti kahta sarjaa: American vintagea ja american deluxea.
 
Haen nimenomaan modernia kitaraa, mutta kuitenkin siten että siinä olisi soittotatsi ja ulkonäkö mahdollisiman Stratocastermainen. Budjetti liikkuu juuri tuolla jossain 1200e paikkeilla, siksi luultavasti päädyin tuohon American Deluxeen. Toinen kriteeri on laatu. Tuo Ibanezin RGT42DX ei nyt mitenkään hurmannut laadullaan vaikka ihan soitettava peli se on. Haluaisin, että jos ostan tuon Straton niin se kestäisi hyväkuntoisena, elektroniikka ei pettäisi jne. niin pitkään kun sitä jaksan soittaa.
 
Jos jollain on kokemusta noista puuvalinnoista, niin olisin kiinnostunut erityisesti niiden vaikutuksesta sustainiin. Pidän myös diskanttisesta soundista kuitenkin siten että matalat äänet tulevat muhkeina ja että soolot pysyvät kermaisen pehmeinä... jos se nyt mitään auttaa asiaan.
 
Kitarapajan nettisivuilla ei ollut mainintoja American Deluxeista, kuten ei myöskään F-Musiikin sivuilla. Pistin F-Musiikkiin sähköpostia, että mitä on tarjolla ja paljonko maksaa.
 
Niin ja noista kaulaprofiileista sen verran, että tuossa Ekossani on tuo C-profiili ja olen todennut sen juuri sopivaksi.

Haen nimenomaan modernia kitaraa, mutta kuitenkin siten että siinä olisi soittotatsi ja ulkonäkö mahdollisiman Stratocastermainen. Budjetti liikkuu juuri tuolla jossain 1200e paikkeilla, siksi luultavasti päädyin tuohon American Deluxeen. Toinen kriteeri on laatu. Tuo Ibanezin RGT42DX ei nyt mitenkään hurmannut laadullaan vaikka ihan soitettava peli se on. Haluaisin, että jos ostan tuon Straton niin se kestäisi hyväkuntoisena, elektroniikka ei pettäisi jne. niin pitkään kun sitä jaksan soittaa.
 
Jos jollain on kokemusta noista puuvalinnoista, niin olisin kiinnostunut erityisesti niiden vaikutuksesta sustainiin. Pidän myös diskanttisesta soundista kuitenkin siten että matalat äänet tulevat muhkeina ja että soolot pysyvät kermaisen pehmeinä... jos se nyt mitään auttaa asiaan.
 
Kitarapajan nettisivuilla ei ollut mainintoja American Deluxeista, kuten ei myöskään F-Musiikin sivuilla. Pistin F-Musiikkiin sähköpostia, että mitä on tarjolla ja paljonko maksaa.
 
Niin ja noista kaulaprofiileista sen verran, että tuossa Ekossani on tuo C-profiili ja olen todennut sen juuri sopivaksi.
 
Eli moderni strato haussa. Siinä tapauksessa ehdottomasti (sikäli kun Fender merkin alla liikutaan) american deluxe tai american -sarjat tutkintaan. Molemmat hyvin moderneja kitaroita, joissa kuitenkin pohjana on se perinteikäs laadukas stratocaster. Deluxeiden lähtöhinnat taitavat liikkua mallista riippua +/- 1500e~. American seriesit jossian 1000-1200e~. Ja nämä ovat vain noita listahintoja, alennusta pitäisi saada joka kaupasta.
Molemmista noista sarjoista löytyy C-kaulat (lukuunottamatta yhtä deluxe mallia, joka on erityisesti v-shapella). American deluxe -sarjassa on oikeastaan kolmea mallia, joita nyt nopeasti ajatellen voisi sinun kohdalla harkita/kannattaa käydä testaamassa.
 
American deluxe stratocaster: leppä body, C-shape kaula, vaahtera/ruusupuu otelauta, samarium cabalt single coileilla (hurinattomat yksikelaiset), modern synch tremolo (kahdella ruuvilla).
 
American deluxe ash stratocaster: Muuten samat specit kuin yllä, mutta runko valmistettu saarnista.
 
American deluxe stratocaster: deluxe strato leppä bodyllä ja tallamikkinä fenderin oma humbucker.
 
Kaikissa american deluxe stratoissa on myös s-1 switch (sijaitsee volumenupin päässä, push/push potikka). s-1 switch tarjoaa normaalin mikkiswitchin kanssa lähes loputtoman määrän erilaisia mikkivirityksiä. Mm. parallel ja series liitännät, ja humbucker kitaroissa mikkien puolituksen. Toisinsanoen saat humbuckerista myös single coilin napin painalluksella.
 
Toinen vaihtoehto sarja voisi olla sitten hieman deluxea halvempi ns. american standard series. Tästä sarjasta löytyy kahta mallia ( toinen HSS, toinen SSS). SSS stratoon ei taida olla saatavilla ash bodyllä olevaa mallia, mutta HSS stratoon löytyy (värikatalogin mukaan). Malleissa on hyvinkin pitkälle samat osat american deluxejen kanssa muuten, mutta mikit ovat erilaiset. Single coileina tex mex strat mikkejä. American sarjasta löytyy myös s-1 switch molemmista malleista.
 
Ehodottomasti kannattaa mennä kauppaan testaamaan. Ainakin American modeleita tuntuu löytyvän melkein jokaisesta fenderiä myyvästä liikkeestä. American deluxejakin löytyy, mutta ei välttämättä ihan jokakaupan hyllyllä, tai varsinkaan jokaisella runko/otelauta vaihtoehdolla. Ja jos kuopioon päin on matkustelua, niin paikallisessa dlx musicissa löytyy useita american deluxeja hyllystä tällä hetkellä (tai no ainakin vielä pari päivää sitten kun viimeksi kävin). Ja american sarjojakin varmasti löytyy.

Plussat meni Biibopille ja kuhalle asiallisesta kirjoittelusta.. Stratomiehen mieltä lämmittää moinen ohjeistus ja viitseliäisyys. Ketjun aloittajalle sanottakoon että; tuossa hintaluokassa kandee tsiigailla myös käytettyjä CS Stratoja, ainakin mulla ihan ykkösenä on Custom Classic Strato jota tuskin koskaan myyn.. olisko ollu puoltoista tonnia hintaa, peli vaan paranee vanhetessaan ja irtoo ne Purplet siinä missä Henkat ja Vaughanitkin..

Eli moderni strato haussa.
Sittenhän valinta on Variax 600, vai meneekö liian moderniksi? Tuolla budjetilla siihen teettää vielä vaikka Ruokankaalla kaulan omien mieltymysten mukaan.

juu sillon ku mäkin stratoa hankin niin tuota jenkki stankkua ajattelin mutta sitten ei se kaula tuntunut hyvältä käteen. modern c. se on semmonen ohut mutta leveä. sitten yks tuttu tarjos tämmöstä 79 vuoden stratoa. tässä kaula paksumpi mutta kapeampi. kielet lähempänä toisiaan. avot!

Sittenhän valinta on Variax 600, vai meneekö liian moderniksi? Tuolla budjetilla siihen teettää vielä vaikka Ruokankaalla kaulan omien mieltymysten mukaan.
Pyydettiiin modernia Stratocasteria, vai missasinko jotain?

Tuohon vaahtera-/ruusupuuotelauta-asiaan sanoisin, että suurin ero on visuaalinen: vaahtera on vaaleampaa. Toiseksi suurin ero on soittotuntumassa. Lakkauksesta riippuen vaahteraotelauta tuntuu näppeihin ruusupuuta liukkaammalta tai tahmeammalta, kun taas ruusupuu ei ole liukasta eikä tahmeaa. Soundiero näiden otelautapuiden välillä on se pienin ero. Toki ruusupuu tuo soundiin tiettyä lämpöä ja tummuutta jne., mutta pelkästään mikki- ja kielivalinnoilla tilanne saadaan helposti päälaelleen. Ruusupuu on pinnaltaan kestävämpää kuin lakattu vaahtera. Vaahteraotelautaan tulee ajan kanssa selvästi näkyviä kulumia, joita toiset rakastaa ja toiset inhoaa. Nauhojen vaihto on vaahteraotelautakitaroissa yleensä jonkin verran kalliimpaa kuin ruusupuisissa.

Tuohon vaahtera-/ruusupuuotelauta-asiaan sanoisin, että suurin ero on visuaalinen: vaahtera on vaaleampaa. Toiseksi suurin ero on soittotuntumassa. Lakkauksesta riippuen vaahteraotelauta tuntuu näppeihin ruusupuuta liukkaammalta tai tahmeammalta, kun taas ruusupuu ei ole liukasta eikä tahmeaa. Soundiero näiden otelautapuiden välillä on se pienin ero. Toki ruusupuu tuo soundiin tiettyä lämpöä ja tummuutta jne., mutta pelkästään mikki- ja kielivalinnoilla tilanne saadaan helposti päälaelleen. Ruusupuu on pinnaltaan kestävämpää kuin lakattu vaahtera. Vaahteraotelautaan tulee ajan kanssa selvästi näkyviä kulumia, joita toiset rakastaa ja toiset inhoaa. Nauhojen vaihto on vaahteraotelautakitaroissa yleensä jonkin verran kalliimpaa kuin ruusupuisissa.
 
Itse en vähättelisi soundillista eroavaisuutta, koska kitaran otelauta vaikuttaa hyvinkin merkittävästi kitaran ominaissoundin sävyihin. Toki uuden kitaraa valittaessa ensimmäiseksi kriteeriksi ei välttämättä kannata asettaa otelaudan materiaalia, eli moni muu asia vaikuttaa huomattavasti tärkeämpinä itse soittoon. Mutta siinä viaheessa, kun edessä on kaksi muuten täysin samanlaisilla specseillä varustettua esim. stratoa ( samaa sarjaa) ja ainut ero on toisen maple, toisen rosewood otelauta, niin eron huomaa kyllä todella helposti.

Jännä juttu, mun tummasoundisin Strato on vaahteraotelaudalla. Kirkassoundisin on saarnibodylla. Väittäisin, että otelaudan vaikutus soundin kirkkauteen on hyvinkin pieni - enemmän vaikuttanee soittotuntumaan ja fiilikseen.

Toisaalta on täysin totta sikäli kun kitarat valmistetaan puusta, joka on elävää materiaalia, niin yksikään kitara ei koskaan ole täysin identtinen toiseen nähden. Vaikka kyseessä olisi täysin sama sarja, samoilla puuosilla, hihnalta peräkkäin kaupanhyllyle ladotut kitarat, niin kitarat soundaavat itseltään. Sävyerot eivät varmasti ole kovin suuria, että niitä edes kaikissa tapauksissa pystyisi helposti havaitsemaan, mutta eroa voi kuitenkin toisinaan olla paljonkin. Kitarat ovat aina yksilöitä. Ja kun puhun otelautapuun merkityksestä soundillisesti, niin toki myönnän että väitteeni perustuvat osittain omiin kokemuksiini, ja miten olen henkilökohtaisesti kokenut testatessani malleja. Oikeastaan on jopa mahdollista, että joskus jos kaksi ihmistä kokeilevat täysin samaa kitaraa, niin toisen mielestä soundi on terävä, toinen taas sanoo soundia ehdottomasti pehmeäksi. Ja tämän takia paras ja oiekasti ainut keino tehdä jotain ratkaisevia päätöksiä ostaessa soitinta, on mennä kauppaan ja alkaa vain testailla ja etsiä sitä itseään miellyttävää soitinta.

Mutta siinä viaheessa, kun edessä on kaksi muuten täysin samanlaisilla specseillä varustettua esim. stratoa ( samaa sarjaa) ja ainut ero on toisen maple, toisen rosewood otelauta, niin eron huomaa kyllä todella helposti.
Mutta jos lähtee vaikka saksasta tilaamaan, niin ei tiedä paljonko saman sarjan kitarat poikkeavat esim. runkopuiden painoltaan tai muilta puiden laatuominaisuuksiltaan. En väitä, etteikö vaahtera- ja ruusupuuotelaudalla olisi "ominaissoundinsa", mutta nuo soundierot saattavat hyvinkin hukkua kitaran muiden ominaisuuksien alle. Mulla oli pitkään kaksi spekseiltaan tismalleen samanlaista ruusupuuotelautaista fender stratoa (usa 62 reissue), ja ne soivat huomattavan erilailla sekä ilman sähköä että sähköllä. Eroa oli myös näiden yksilöiden painossa aika merkittävästi.