Kitarat: kitarakamat ›

Uteliaisuus voitti itsesuojeluvaiston ja päätin kysäistä mielipiteitä / tuntemuksia
seuraavasta:
 
Kun olen tätä palstaa lukenut, niin olen laittanut merkille
että kitaroissa tuntuu monen haavena olevan omistussuhde USAssa
tehtyihin kitaroihin (vrt. Gibson / Tokai, Fender / Squier).
Eli halutaan se "made in USA" kepukka käteen vaikka samanlaisen / tasoisen kepukan,
joka on tehty kaukoidässä saisi paljon halvemmalla. Liekö kyseessä status symboli?
 
Sitten päästäänkin asiaan:
 
Entäpä vahvistimet? Kun kitaroissa tuntuu olevan tärkeää että se on tehty tuolla
amerikanmantereella, niin vahvistimissa ei näytä monelle olevan väliä vaikka piuhan perässä vinkuu Kiinan Vox tai Meksikon Fender. Miksi näin? Mietteitä.
 
Ps. toivottavasti en laukaissut kenessäkään raivokohtausta. (Edes kirjoitusvirheillä.)

Yksi syy USA-kitaroiden suosioon voisi olla parempi laadunvalvonta (tai ainakin myytti siitä). Vahvistimien kanssa pienet lapsukset rakennusvaiheessa eivät kenties ole yhtä fataaleja kuin kitaroissa. Kitarassa jo pienikin heitto osien sijoittelussa tai kaulan kulmassa/suoruudessa voi irrottaa laitteen käyttäjältä kohtuullisen paljon ärräpäitä kaupanteon jälkeen.
 
...ja kun kaikki muutkin ajattelevat kitaroiden yhteydessä, että USA=laatu, myös kitaroiden jälleenmyyntiarvo nousee. Monet soittajat pistävät ajan saatossa laitteistoa kiertoon ja käytettyjen jenkkiskittojen hinnoittelun perusteella ne kestävät vanhenemistakin paremmin kuin Korean lelut ;) esim. 1000€ maksanut korealainen lähtee 600€:lla ja 1000€ maksanut jenkki 800€.
 
Tässä minun kymmenen penniäni aiheen tiimoilta.

Entäpä vahvistimet? Kun kitaroissa tuntuu olevan tärkeää että se on tehty tuolla
amerikanmantereella, niin vahvistimissa ei näytä monelle olevan väliä vaikka piuhan perässä vinkuu Kiinan Vox tai Meksikon Fender. Miksi näin? Mietteitä.
 
Moni keräilee kitaroita, mutta harvempi vahvistimia. Vintage-mielipiteet ja mielikuvat ei vaikuta vahvistimissa niin paljon kuin kitaroissa?
 
V.

Mulle ei valmistusmaalla ole suurempaa väliä, mutta en kovin mieluusti osta mitään kiinalaista sarjatuotantokamaa ihan periaatesyistä; valmistajat käärivät hyvin fyrkkaa halvoistakin tuotteista, kun siirtävät valmistuksen Kiinaan, jossa ei noudateta ympäristömääräyksiä (no, tässä ei kyllä esim. USAkaan loista) eikä työntekijöille makseta juuri ollenkaan liksaa, mistään muista etuuksista puhumattakaan.
 
Statuksesta tai muustakaan ei mulle ole kyse kamoja valitessa, vaan ostan sellaisia laitteita, joista pidän. Yhtään kiinalaista vahvistinta ei ole tullut vastaan, josta pitäisin, mutta jos jotkut pitävät niin mikäs siinä.

Kitara on ainakin aloittelijalle henkilökohtaisempi kapistus. Ja tuntuu olevan ammatilaisillekin.
 
Mun käyttökamani on tällä hetkellä Made in USA, Kanada ja Mehiko. :P Vaffistin on USA, tosin sitä en käytä.

Kyllähän nuo jenkkikitaroiden paremmat puut ja raudat tuntuu kätösissä selvästi helpommin kuin vahvistimen juotokset. Ja onhan Peaveyn Valve King esim. saanut kritiikkiä täällä kehnosta laadustaan...

Kyllähän nuo jenkkikitaroiden paremmat puut ja raudat tuntuu kätösissä selvästi helpommin kuin vahvistimen juotokset. Ja onhan Peaveyn Valve King esim. saanut kritiikkiä täällä kehnosta laadustaan...
 
Avaaja varmaan viittasi samanlaisista osista kasattuihin vermeisiin: Eli halutaan se "made in USA" kepukka käteen vaikka samanlaisen / tasoisen kepukan, joka on tehty kaukoidässä saisi paljon halvemmalla.

Avaaja varmaan viittasi samanlaisista osista kasattuihin vermeisiin: .
 
Eli puhtaasti hypoteettinen tilanne.

Nykypäivänä tolla valmistusmaalla ei mun mielestä enää ole niinkään ratkaisevaa merkitystä kitaroista puhuttaessa - silti itekkin juuri tilasin jenkkipelin, jokin niissä viehättää.
 
Toisaalta on hyvä että jotkut vielä ostavat noita amerikkalaisia tuotteita - muuten saadan kohta Michael Moorelta dokumentti Gibsonin onnettomista entisistä työntekijöistä, jotka firma potki pihalle siirrettyään koko tuotantonsa Koreaan.

Avaaja varmaan viittasi samanlaisista osista kasattuihin vermeisiin: .
 
Juuri näin. Esimerkiksi:
 
Gibson Explorer 1545 eur (Luthman) / made in USA
Tokai EX-70 940,5 eur (Musamaailma) made in Japan(?)

Luthmanin hinnat nyt on mitä on, kyllähän esim. mustan Explorerin saa tonnilla. Oma expa maksoi uutena 700e, ja Edwardsia saa suunnilleen samaan hintaan Japanista. Yhtäkkiä Tokai onkin se ylihinnoiteltu verme ;)

Luthmanin hinnat nyt on mitä on, kyllähän esim. mustan Explorerin saa tonnilla. Oma expa maksoi uutena 700e, ja Edwardsia saa suunnilleen samaan hintaan Japanista. Yhtäkkiä Tokai onkin se ylihinnoiteltu verme ;)
 
Johtunee valmistusmaasta ;)
 
Molemmista (Gibson ja Tokai) kaivelin maahantuojien OVH:t, kaupasta uskoisin molempien lähtevän jonkinverran halvemmalla.
 
Mutta niistä vahvistimista..

Aika surkeaa, jos ostopäätöksia ohjaavat mielikuvat laadusta.

Molemmista (Gibson ja Tokai) kaivelin maahantuojien OVH:t, kaupasta uskoisin molempien lähtevän jonkinverran halvemmalla.
 
Musamaailma on kylläkin samalla jälleenmyyjä, joka on tunnettu siitä että alennusta ei yksinkertaisesti tipu. Eli aika samoihin taitavat noiden kitaroiden hinnat asettua :)
 
Härskimmät hintaerot ilmestyvät kun verrataan vaikka japanilaisen LS-75:n ja amerikkalaisen Les Paul Standardardin hintaeroa... Ei mennä sinne, ei tule kuin tappelu ;)

Aika surkeaa, jos ostopäätöksia ohjaavat mielikuvat laadusta.
 
Tämä nauratti.

Mielikuvathan loppujen lopuksi kaiken suurimmalti osin ratkaisee.
Voisi kysyä myös miksi toiset ajelee chevillä toiset toyotalla?!?
 

 
Musamaailma on kylläkin samalla jälleenmyyjä, joka on tunnettu siitä että alennusta ei yksinkertaisesti tipu. Eli aika samoihin taitavat noiden kitaroiden hinnat asettua :)
 
Härskimmät hintaerot ilmestyvät kun verrataan vaikka japanilaisen LS-75:n ja amerikkalaisen Les Paul Standardardin hintaeroa... Ei mennä sinne, ei tule kuin tappelu ;)

Toisaalta on hyvä että jotkut vielä ostavat noita amerikkalaisia tuotteita - muuten saadan kohta Michael Moorelta dokumentti Gibsonin onnettomista entisistä työntekijöistä, jotka firma potki pihalle siirrettyään koko tuotantonsa Koreaan.
 
Onhan se hienoa huomata, että yli satavuotias tehdas on edelleen se "industry standard" ja joka paikan referenssi.. ;)
Jos vähänkään enemmän on kielisoittimien kanssa puljannut, ja useammankin merkkisten, moni asia saattaa avautua jopa aivan uudessa valossa. Monesti kehiin heitetty "hinta-laatusuhde" on yksi näistä mysteereistä.. ilman yhteismitallista standardia ja luokitusta se on yhtä arvokas ja paikkansapitävä argumentti kuin mainosesitteitten hehkutus joistain mystisistä ominaisuuksista tyyliin "wow! Kokeile tätä kultakimpaletta!"
Eli selkokielellä: jos ei ole paljon hintaa, niin ei sitä laatuakaan tarvitse niin kovin paljon olla??? Tässä mielipiteeni tuosta hehkutetusta "hnta-laatukriteeristä"..
Kertauksena oppijaksoon: Teollinen soitinvalmistus on puhdasta bisnestä, tarkoituksena ei suinkaan ole valmistaa kutsumustyönä muusikoille huippulaatuisia soittimia lähinnä nimelliseen hintaan, vaan huippulaatuisia soittimia hintaan, joka kattaa sekä kustannukset kokonaan, että tuottaa kohtuullisen voitonkin jopa, jota sitten valmistaja käyttää useaan kohteeseen ja tarkoitukseen, myös toki voittoa jaetaan omistajille. Yksinkertaista yrityspolitiikkaa..
Tähän tavoitteeseen pyritään monilla tahoilla, myös toki raaka-aine -ja tarvikekulujen kontrollilla. Helpompaa tietä tässä käyttävät itämaiset markkinointiyhtiöt, joilla saattaa tai sitten ei ole myös ns. "omia tehtaita", siellä antaa markkinointiyhtiö valmistavalle tehtaalle hintakaton, jonka puitteissa tehdas valmistaa esim. 2500 kpl tietyn mallin tietyn värisiä kitaroita. Jos tehdas ei tuohon kattoon kykene vaaditussa lopputuotteen laatuhaarukassa, ne tekee joku toinen tehdas.

Jos vähänkään enemmän on kielisoittimien kanssa puljannut, ja useammankin merkkisten, moni asia saattaa avautua jopa aivan uudessa valossa. Monesti kehiin heitetty "hinta-laatusuhde" on yksi näistä mysteereistä..
 
Musta toi riippuu tasan siitä, että kuinka pitkälle ajatellaan. Varmastikin se Pacifica on hinta-laatusuhteeltaan parempi soittoa aloittelevalle, jonka soitto saattaa loppua vuoden tai parin päästä, tai vaikka aiemmin. Entäpä soittajalle, joka tietää soittohommien jatkuvan joko harrastuksen tai työn muodossa lopun ikää? Siitä parin tonnin Gibsonista/Fenderistä onkin kummasti enemmän iloa, ja vuosien päästäkin siitä saa vielä järkevän hinnan, toisin kuin niistä halpakitaroista, joissa aikanaan oli niin "hyvä hinta-laatusuhde". :-)

Teollinen soitinvalmistus on puhdasta bisnestä, tarkoituksena ei suinkaan ole valmistaa kutsumustyönä muusikoille huippulaatuisia soittimia lähinnä nimelliseen hintaan, vaan huippulaatuisia soittimia hintaan, joka kattaa sekä kustannukset kokonaan, että tuottaa kohtuullisen voitonkin
 
Mä sanoisin että oikeampi termi tohon huippulaadun tilalle olisi riittävä laatu. Jos firma haluaa ylläpitää maineen korkealatuisten soittimien valmistajana, riittävä laatu on korkeampaa kuin firmalla joka ei haluakaan asettua markkinakentällä sinne korkealaatuisten soittimien valmistajien kastiin.
 
Jos kaikki tähtäisivät huippulaatuun, kustannukset kattava hintakin olisi vähän jotain muuta kuin näillä tavallisimmilla teollisesti valmistetuilla kepeillä. Ei Gibsonillakaan tähdätä huippulaatuun ellet tilaa custom kitaraa ja maksa siitä huippulaadukkaan soittimen hintaa. Markkinoinnissa jokainen kuvaa laatuaan tietysti huippulaaduksi. Sehän on selvää.

Ei se onko jossain kitarassa/vahvistimessa ylimaallinen status arvo pelkästä valmistusmaasta riipu. Jenkeistä löytyy lukematon määrä merkkejä joilla ei härmässä ole minkäänlaista yleistä status arvoa. Kun taas joillain Korean kitaroilla saattaisi havaita jopa logosta riippuvaa ylimääräistä hypeä.
 
Jos haluaa leijua brändien ja mielikuvien yläpuolella niin jyrsin käteen diy hommiin ja omaa nimeä lapaan.