Kitarat: kitarakamat ›

Kitarana on G:n sg -Stankku. Vakiomikkien soundi on etenkin puhtailla kiva ja toimisi särölläkin oikein siististi, jos treenivolalla pienessä kopissa tuo mikrofonisuus ei olisi ongelmana.
 
Eli haen kuorettomia, suuriulostuloisia (ja hiljaisia) mikkejä, tai ainakin tallamikkiä. Tavoitteena olisi monipuolinen ja jyhkeä soundi, jossa pääpaino on jyrisevässä ja tymäkässä tallasoundissa ja pyöreässä ja kuulaassa kaulasoundissa. Kaipaisin myös jonkinlaista laadukkuutta puhtaisiin; sellaista syvyyttä, joka ei ole tumppua/ohutta/latteaa.. Lisäksi kaipailen toimivia puolitus-/rinnankytkentöjä.
 
Mielessä on köyhällä ollut DiMarzion tuotteet X2N (onko liikaa trebleä? jytiseekö? Kova puhtailla?), Super Distortion (riittääkö ponsi ja kirkkaus?), super 3 ja Tone Zone (Tumppu mahonkisessa? Flatku kliini?) tallaan. Kaulaan sitten Super2, paf pro, air norton, muu: mikä?
 
Oisko mitään mieltä kytkeä toisen tonen tilalle otsikonmukainen No-Load -potikalla toimiva asteittainen puolitus? Tonea tulee sen verran harvoin käytettyä puhumattakaan erillisistä säädöistä molemmille mikeille..
 
Vahvarina toimii Laney VH100r, kaappina Marsun 1936 w. V30 ja G12H
 
Jos varannot riitäisi, niin setti lienisi BKP:n Warpig -pari..

Boing!
 
Täytesanailu.

Mulla on toisessa SG standardissa tallassa X2N, ja hyvin jytisee. Mikrofonista kiertoa eikä muitakaan hurinoita esiinny. Ei ole liikaa trebleä eikä mitään muutakaan, ihan hyvä mikki. En ole huomannut että ulostuloa olisi mitenkään liikaa, rokkimikkihän tuo on.
 
Tuota ennen oli Tone Zone, joka on vähintään yhtä hyvä. Ei vingu, eikä kuulosta sirkkeliltä. Tanakka ja korville kiva soundi. Nää kaksi on mun suosikkeja tallamikeiksi.
 
Myös Evolutionia kokeilin, ja sekin oli hyvä, etenkin hiukan kliineimmillä soundeilla. Hyvä dynamiikka jäi mieleen, seurasi hyvin sitä miten plekulla kieliä löi. Kannattaa kokeilla joskus tätäkin. Erotteleva, eri kielten sointi erottuu nätisti.
 
Kaulamikkinä on tässä samaisessa kitarassa koko ajan ollut PAF Pro, enkä löydä siitä mitään vikaa.
 
Toisessa stankussa on tallassa SD:n Custom, joka on sirkkeli, mutta olkoon. Alkuperäiset peltiromut heitin heti mäkeen kun kitaran sain, ja tuo oli ainoa mikä pakista löytyi silloin. Enää nykyisin en mikkejä vaihda jos ne eivät vingu joten tuo jäi nyt tuohon.
 
Tähän kitaraan halusin mahdollsimman kirkkaan kaulamikin joten laitoin Humbucker From Hellin tonepotikkapuolituksella. Aluksi olin aika tohkeissani tuosta puolituksesta mutta nykyisin sillä ei tule paljoa leikittyä, aika hentoinen sen vaikutus tossa on. En edes muista miten päin potikasta kierrettäessä mikki puolittuu ja miten ei, korvalla en osaa sanoa. HfH on kyllä hemmetin kirkas mikki, mitenkä lienee tommoinenkin ominaisuus saatu aikaiseksi.