Kitarat: kitarakamat ›

Joulusiivousta tehdessä purin laitepinoja hetkellisesti. Samalla tein vihdoin pitkään suunnitellun urakan ja päivitin kamalistaukseni. (En yleisesti nähtäville, mutta omille tallentimille ja tietysti pilveen myös). Otin valokuvia ja kirjasin sarjanumeroita sekä muita tunnistusta helpottavia yksityiskohtia kuten väritystä ja kolhuja ylös. Näitä perusasioita pitäisi aina säännöllisesti muistaa tehdä, mutta ne tapaavat unohtua vuosikausiksi. Osasta kitaroita olin ottanut jo ennen sarjanumerot ylös, mutta yhdestäkään vahvarista en ollut samaa muistanut tehdä. Aika mahdotonta saada tavaraa takaisin mikäli tuntomerkit on tyyliä "JVM, sunburstin värinen Lespa ja mustavalkoinen strato vietiin".
 
Mikä on pitkäkyntisten kiinnostus kitarakamoja kohtaan tällä hetkellä? Aiemmin ne olivat erittäinkin haluttuja, mutta nykyään varkaat eivät taida olla enää niin kiinnostuneita ainakaan elektroniikasta. Vieläkö viimeisen parin vuoden aikana on väeltä viety soittovehkeitä ja onko niitä saatu takaisin? Kiinnostaisi myös korvausasiat vakuutusyhtiön kanssa, ja miten tietyn tavaran arvo lasketaan. Hankkiiko vakuutusyhtiö minulle käytettynä/uutena vastaavat pedaalit tai saman vuoden Gibsonin mikä on viety ja vaikuttaako korvaussummaan vaikkapa kitaran päivitykset? Jos lähdetään esim. jenkeistä tullien kanssa tilaamaan vastaavia custom-mikkejä, niin siinä saattaa parin kitarani hinta melkein tuplaantua. Uskooko vakuutusmiehet asian, ja minkälainen todistustaakka omistajalla näissä tilanteissa on? Pahvilootia ja vanhoja sähköpostiviestejä hankinnoista on ainakin osittain tallessa.
 
Mitään siis ei ole itseltäni viety, enkä suunnittele vakuutuspetosta. Ajattelin vain varautua varotoimina ikäviin skenaarioihin. Vuosien saatossa kertyy yllättävän suuri ja yhteensä arvokas määrä erilaista soittokamaa, vaikka minkään vehkeen yksittäinen arvo ei olisikaan erityisen korkea. Kun tekee listauksen näistä ja muistelee tehtyjä maksusuorituksia niin telkkari, tietokoneet yms. eivät ole niiden rinnalla kalliita.

No mä olen kyllä tehnyt omista kamoistani listauksen ja ottanut kuviakin niistä, mutta mitään erikoista vakuutusta en ole ottanut vaan tavallinen kotivakuutus joka korvaa käsittääkseni tyyliin uuden hinta kaupasta miinus ikävähennys eli vuoden -59 Gibson LesPaulista ei saisi varmaan enää mitään korvausta :-). No mulla ei semmoista ole, mutta jos olisi niin luulen, että pitää vakuutusyhtiön kanssa sopia ja yksilöidä erikseen jos joku poikkeuksellinen kitarakama vaatii poikkeuksellista suojaa.
 
Mä luulen, että keikkakäyttöön ja reeniskäyttöön mun kamat on aika suojattomia koska kotivakuutus kai korvaa lähinnä kotona sattuneet vahingot tai luulisin, että pitää sopia erikseen jos tarvii lisäsuojaa keikka tai reeniskäyttöä varten.
 
Itse lohduttaudun sillä, että varkaita ei varmaan enää niin paljon soittokamat kiinnosta koska niitä ei saa kaupaksi. Ehkä jotain tilauskeikkoja voi olla niin että rosvolla on ostaja jo valmiina ja myös yksilöity mitä pöllii, mutta mun kamat taitaa olle sen verran epäsuosittuja että luultavasti niitä ei kukaan halua edes varastettuna...... tiedä häntä. Jos haluaisin halvalla kitarakamaa, niin todennäköisemmin löytäisin torilta halvemmalla kuin jos joku vempula kävisi mulle haluamani pöllimässä :-D

The Jack: Joulusiivousta tehdessä purin laitepinoja hetkellisesti. Samalla tein vihdoin pitkään suunnitellun urakan ja päivitin kamalistaukseni. (En yleisesti nähtäville, mutta omille tallentimille ja tietysti pilveen myös). Otin valokuvia ja kirjasin sarjanumeroita sekä muita tunnistusta helpottavia yksityiskohtia kuten väritystä ja kolhuja ylös. Näitä perusasioita pitäisi aina säännöllisesti muistaa tehdä, mutta ne tapaavat unohtua vuosikausiksi. Osasta kitaroita olin ottanut jo ennen sarjanumerot ylös, mutta yhdestäkään vahvarista en ollut samaa muistanut tehdä. Aika mahdotonta saada tavaraa takaisin mikäli tuntomerkit on tyyliä "JVM, sunburstin värinen Lespa ja mustavalkoinen strato vietiin".

 
Juurikin noin, tuossa useampi vuosi sitten kirjoittelin aiheesta, ja tuosta säikeestä voi löytyä lisää kaikenmoista hyödykästä aiheen tiimoilta:
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=8109569#p8109569
 
Mutta se pääasiahan on, että olisi hyvä olla jotain tietoa niistä itsekunkin soittotarpeista, vaikka mitään "ikävämpää" ei sitten tapahtuisikaan. ;)
 
Listaustahan voi ihan hyvin tehdä vaikka nyt.

fox: Juurikin noin, tuossa useampi vuosi sitten kirjoittelin aiheesta, ja tuosta säikeestä voi löytyä lisää kaikenmoista hyödykästä aiheen tiimoilta:
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=8109569#p8109569
 
En löytänyt ketjuasi haun perusteella, mutta siinä oli hyvää juttua.
 
Vakuutusasiassa Hallu taitaa olla oikeassa. Pelkkä kotivakuutus korvaa kitarakamoja ilmeisesti todella huonosti. Itselläni kitaravehkeet eivät edes ole mitään vuosikertaista keräilykamaa. Samojen vehkeiden hankkiminen uudestaan olisi vaan paljon kalliimpaa ja veisi hemmetisti aikaa. Mikäli joku omistaa vuosikertakitaroita, niin ne pitäisi vakuuttaa erikseen. Keräilytavaroista ja vakuutuksista löytyi vähemmän tuore artikkeli vuodelta 2008.
 
"Harrastekokoelmat sisällytetään yleensä kotivakuutukseen tai sen irtaimistovakuutukseen. Yleissääntö on se, että jos kokoelman arvo on 30% koko asunnon irtaimiston arvosta, niin tulee korvauksiakin. Vakuutusyhtiöiden enimmäiskorvausmäärät liikkuvat n. 3000-5000 euron kieppeillä yhtiöstä ja vakuutuksesta riippuen."
 
http://vintti.yle.fi/yle.fi/kirppis/node/685.html

Onko kenelläkään kokemusta kotivakuutuksen korvauksista jos soitin varastetaan tai hajoaa? Mietin, että jos on vaikka 10v vanha soitin (joka ei ole kitaralle ikä eikä mikään), onko vakuutusyhtiö sitä mieltä, että ei korvata melkein mitään ikävähennyksien takia?

LaXu: Onko kenelläkään kokemusta kotivakuutuksen korvauksista jos soitin varastetaan tai hajoaa? Mietin, että jos on vaikka 10v vanha soitin (joka ei ole kitaralle ikä eikä mikään), onko vakuutusyhtiö sitä mieltä, että ei korvata melkein mitään ikävähennyksien takia?
 
Ihan normaalit ikävähennykset, ellei kyseessä ole todistettavasti keräilyesine. Silloinkin vaatinee erillisvakuutuksen.

Antti1: Ihan normaalit ikävähennykset, ellei kyseessä ole todistettavasti keräilyesine. Silloinkin vaatinee erillisvakuutuksen.
 
Se on just näin. Ja ilmeisesti erillisvakuutuksenkin kanssa saa sitten varautua pieneen selvittelyyn. On noita selvityksiä vakuutusyhtiöiden taholta joskus meikäläiseltäkin pyydelty, varmaan heilläkin on jotain kontakteja tms., josta lisäinfoa saa.
Puhumattakaan siitä tosiasiasta, että tänä päivänä tietoa jostain vintagesoittimesta saa todella paljon helpommin vaikkapa netistä, toisin kuin joskus 80-luvulla sai.

Ikävähennystä vastaan pitää neuvotella valuutusyhtiöstä joku täysin eri diili kuin kotovakuutus
muuten jää Neumannn u67, Stratocaster 1954 ja LesPaul 1959 aika halvoiksi.

Kiitos vinkeistä. Itselleni ihan uutena ja yllättävänä tietona tuli miten kotivakuutus soittokamoja kohtelee. Muutama vuosi sitten kävin vakuutusyhtiössä heidän neuvojansa kanssa pitkät keskustelut uutta kotivakuutusta tehdessä. Mainitsin soittokamoista erikseen, mutta hän ei ottanut millään tapaa ikävähennyksiä puheeksi kun arvioin kamojen arvoa. Ainoastaan neuvoi ottamaan tarpeeksi korkean enimmäiskorvausmäärän koko irtaimistolle, mutta se ei taida ollakaan niin oleellinen juttu. Uuden kitaran hankinta-arvosta tehdään vuosittain ilmeisesti 10% leikkaus vakuutusarvoon, mikä tarkoittaa ettei 10-15 vuotta vanhalla ole juuri mitään arvoa vakuutusyhtiön silmissä. Todellisuudessa esim. 10 vuotta sitten uutena 1500 euroa maksaneen Gibson Les Paulin arvo käytettynä voi olla hyvin edelleen jopa 1300-1400 euroa.

Täällä on ainakin muutamilla foorumilaisilla kamalistausten mukaan useiden kymmenientuhansien soittolaitteita. Miten mahtaa heillä olla vehkeet vakuutettu ja onko jollain firmalla erityisen sopiva vakuutus juuri soittokamoille?

The Jack:
Täällä on ainakin muutamilla foorumilaisilla kamalistausten mukaan useiden kymmenientuhansien soittolaitteita. Miten mahtaa heillä olla vehkeet vakuutettu ja onko jollain firmalla erityisen sopiva vakuutus juuri soittokamoille?
 
En tiedä onko enää olemassa ns instrumenttivakuutuksia, mulla oli aioinaan IF:n edeltäjällä ja sain asiallisen korvauksen keikkapaikalta varatetusta syntikasta joka oli varastoituna lukitussa tilassa koteloineen. Vakuutustarkastaja soitti trelaiseen musakauppaan ja kysyi sieltä arvion ko soittimen hankintahinnasta kuin myös kävi katsomassa tilan mistä soitin varastettiin.
 
Arviointi tuskin toimii kitarakamojen kanssa noin helposti ja mulla oli tietty se että olin tuohon aikaan ammattimuusikko ja soitin oli työkalu jota kuljetettiin ja säilytettiin missä milloinkin ts vakuutus oli työkaluille.
 
Sen tiedän että ko vakuutukset sisältävät kaikenmoisia "ei korvata" porsaanreikiä joten tarkkana saa olla kun noita soppareita tekee vaikka vakuutuksen kohteet olisivatkin vain kotikäytössä.

Olen itse ottanut soittimilleni vakuutuksen, joka on kotivakuutuksen yhteydessä. Jokainen soitin piti valokuvata ja ottaa sarjanumerot ylös.
Kyseinen vakuutus on itseasiassa osaltaan kalliimpi kuin 'perus' laaja kotivakuutus yhteensä. Homma on sinänsä yksinkertainen: Ilmoitat soittimien vakuutus arvon, yksilöit jokaisen soittimen oman arvon mukaan(markkinahinta), valokuvaat sen ja ilmoitat kyseisen soittimen sarjanumeron ja missä soittimet sijaitsevat. Pelkkä kotivakuutus voi korvata ehkenpä yhden tai parin kitaran vahingot. Sitten jos soittimia häviää/vahingoittuu isommin, niin kotivakuutus ei kuulemma enää korvaa. Uskoisin, että vakuutus yhtiöt ovat erittäin suostuvaisia tekemään lisävakuutuksen, mutta se vaatii hiukan vaivaa ja ns."ilmaista lounasta ei ole". Toisinsanoen vakuutusmaksu nousee suhteessa vakuutetun omaisuuden ilmoitettuun arvoon.

Noin se käytännössä pitäisi tehdä, jos haluaa varautua paremmin. Muut menevät tuurilla seilaten ja laajan vahingon sattuessa musiikkilaitteet jäisivät heillä suurimmaksi osaksi korvaamatta, jos niitä on kotona enemmän kuin muutama. Vakuutustarkastajat röhähtävät voitonriemuisina siinä vaiheessa jos selviää, että varautuminen on ollut pelkkä kotivakuutus, joissa on tarkoituksella jätetty epäselväksi suhtautuminen kaikkeen erikoistavaraan.

maxillaris: Olen itse ottanut soittimilleni vakuutuksen, joka on kotivakuutuksen yhteydessä. Jokainen soitin piti valokuvata ja ottaa sarjanumerot ylös.
Kyseinen vakuutus on itseasiassa osaltaan kalliimpi kuin 'perus' laaja kotivakuutus yhteensä...
 
Näköjään ainakin OP-Pohjolan sivuilla on helppokäyttöinen arvotavaravakuutuslaskuri. Vakuutusten hinta vaan on naurettavan korkea ottaen huomioon kuinka pieni riski tulipalo tai varkaudet ovat verrattuna vaikka urheilemiseen. Yhdestä 1500 e arvoisesta kitarasta menee laskurin mukaan jo vuodessa 50 e, joten helpolla vakuutussumma kasvaisi muutamalla peruskitaralla jo satoihin euroihin. Mikäli jollain on (itselläni ei ole lähellekään) 8 500 e arvoinen Ruokangas/Gibson Custom Shop -tyylinen arvokitara siitä pitäisi pulittaa vuodessa 290 e vakuutusta. En tämän tietäessäni uskaltaisi enää sellaista ostaakaan. Nykyinenkin kotivakuutus on jo yli 500 e/v, ja luulin sillä turvaavani irtaimiston arvon. Irtaimistolle oli hyvinkin kattava enimmäismäärä määritelty, mutta se ei paljoa merkitse. Ei ole tosiaan ilmaisia lounaita olemassa.

The Jack: Näköjään ainakin OP-Pohjolan sivuilla on helppokäyttöinen arvotavaravakuutuslaskuri. Vakuutusten hinta vaan on naurettavan korkea ottaen huomioon kuinka pieni riski tulipalo tai varkaudet ovat verrattuna vaikka urheilemiseen. Yhdestä 1500 e arvoisesta kitarasta menee laskurin mukaan jo vuodessa 50 e, joten helpolla vakuutussumma kasvaisi muutamalla peruskitaralla jo satoihin euroihin. Mikäli jollain on (itselläni ei ole lähellekään) 8 500 e arvoinen Ruokangas/Gibson Custom Shop -tyylinen arvokitara siitä pitäisi pulittaa vuodessa 290 e vakuutusta. En tämän tietäessäni uskaltaisi enää sellaista ostaakaan. Nykyinenkin kotivakuutus on jo yli 500 e/v, ja luulin sillä turvaavani irtaimiston arvon. Irtaimistolle oli hyvinkin kattava enimmäismäärä määritelty, mutta se ei paljoa merkitse. Ei ole tosiaan ilmaisia lounaita olemassa.
 
Sama kokemus kun joskus selvitin OP:n kanssa tuota. Lisävakuutusten hinta oli niin kova ettei niissä oikein ollut järkeä jos ei omista jotain erityistä keräilysoitinta. Ovat myös olleet pariin kertaan vakuutusneuvotteluissa sitä mieltä ettei tuollaisille max parin kolmen tonnin soittimille tarvita mitään erityistä vaan ovat kotivakuutuksessa kunhan vakuutuksen korvausraja vaan riittää. Ei mitään omakohtaista kokemusta korvaustilanteista, joten en osaa ottaa kantaa miten se käytännössä toimii jos jotain sattuu.

Mape: Sama kokemus kun joskus selvitin OP:n kanssa tuota. Lisävakuutusten hinta oli niin kova ettei niissä oikein ollut järkeä jos ei omista jotain erityistä keräilysoitinta. Ovat myös olleet pariin kertaan vakuutusneuvotteluissa sitä mieltä ettei tuollaisille max parin kolmen tonnin soittimille tarvita mitään erityistä vaan ovat kotivakuutuksessa kunhan vakuutuksen korvausraja vaan riittää. Ei mitään omakohtaista kokemusta korvaustilanteista, joten en osaa ottaa kantaa miten se käytännössä toimii jos jotain sattuu.
 
Kyllä.
 
Ihan "tavallisten" kitaroiden kanssa hinnat oli joskus sitä luokkaa että ois kahen vuoden välein pitäny hukata kaikki kepit että ois jotain järkeä. Ei jatkoon.

munkero: Kyllä.
 
Ihan "tavallisten" kitaroiden kanssa hinnat oli joskus sitä luokkaa että ois kahen vuoden välein pitäny hukata kaikki kepit että ois jotain järkeä. Ei jatkoon.
 
Meillä ilmeisesti yrityksen ja kodin vakuutusten "keskittäminen" oli syynä, että vakuutus oli vielä ihan järkevän hintainen. Soittimia on kieltämättä aika paljon ja yhteenlaskettu arvo huomattava. Laajasta kotivakuutuksesta on kaksi soitinta korvattu 15-v aikana. Toisesta katkesi kaula , kun putosi lapa edellä maahan. Toinen kaatui telineestä ja otelauta irtosi. 1. Kitaran korvasivat kokonaan vastaavan hinnan mukaan(Ibanez rg770). 2. Kitaran kohdalla maksoivat korjauksen (Gibson Explorer).

Justiin hiljattain vaihdoin yhtiötä. Otin laajimman mahdollisen kodin irtaimiston vakuutuksen;
 
Jos on xx kpl kitaraa ja vahvaria -> Käsitelläänkö settiä kokoelmana vai kuinka? -> Soittimet ovat harrastusvälineitä ja kamppeet käsitellään yksittäistapauksina esim tulipalon ym sattuessa. Ikävähennystä ei myöskään laskettu viiden (?) vuoden jälkeen ollenkaan. Korvaus täyden arvon mukaan.
Soittimen / esineen ylittäessä 6000€:n (?) arvon, niin tällöin olis parempi vakuuttaa erikseen.

Mun ratkaisu on erillinen irtaimistovakuutus, kun pääsääntöisesti kamat on bändikämpällä. Kotivakuutuksen yhteydessä reilu 30e vuodessa. (Kerrostalossa kotivakuutuksesta jollain 150e omavastuulla ei pitäisi ikinä maksaa yli kahtasataa vuosi). Kannattaa säännöllisesti kilpailuttaa vakuutukset, vaikka oma säätö siinä on. Soitinten osalta tarjouspyyntö vaan siihen vakuutusyhtiöön, mistä kotivakuutus on ja pyytää mitä vakuutusinstrumentteja heillä on tarjota. Siis erillistä sointivakuutusta ei aina tarvita omaisuuden suojaamiseen, vaikka olisi minttejä permiumsoittimia (ei mitään överihintaisia).
 
Bändikämpät ovat rikollisille (lue nyk. narkkareille) kiintoisa kohde, varsinkaan kun mömmöissä ei valvontakamerat paljon purista. Tuohotyö on oma riskinsä, johon ei vaadita aina ulkopuolisia, vaan bändikämpän kavereiden kaverit jotka urpoilee pääteasteet ja haikat paskaksi.
 
Vakuutusyhtiöillä on kyllä osaamista soittimien/harjoitustilojen vakuuttamisesta, ja lähipiirin kokemuksen mukaan kuiteista ei tartte niin huolehtia (lähes kaikki kamat käytettynä hankittu), mutta merkit, mallit ja sarjikset on syytä olla tallessa. Myös vakuutusyhtiöille Google on ystävä, joka kertoo nopeasti referenssiarvon vuoden -78 jazzbassolle - oli sitä vedetty auton perässä tai pidetty kotelossa koko ajan. Varkaustapauksessa vakuutusyhtiöille poliisin tutkintanumero on tärkeä dokumentti, mille he laittavat paljon painoa, kun se suht tehokkaasti eliminoi jonkun petos yms.
mahdollisuuden. Edit. Vakuutusyhtiöön erittely kamoista ja missä ne pääsääntöisesti majailee.