Kitarat: kitarakamat ›

https://www.jacksonguitars.com/gear/series/pro-series Kenelläkään kokemusta näistä? Ymmärtääkseni indonesian vehkeitä.
 
Kiinnostaisi King V malli eritoten, mikit näyttäs duncania olevan mutta floikka taasen arvoitus "Floyd Rose_ FRT-O2000 Double-Locking Tremolo (Recessed)" Eka floikallinen keppi olisi missä jopa käyttäisin floikkaa.

Prot on tehty Japanissa ja ovat erittäin hyviä soittimia.

Shredator: Prot on tehty Japanissa ja ovat erittäin hyviä soittimia.
 
Ei nää uudet taida olla yksikään Japanissa tehty, ainakin Thomannin kuvissa lukee "crafted in Indonesia". Eikös Jackson laittanut Japanin tehtaan kiinni jo aika sitten, silloin ne teki jäähyväisiksi ne Elite- Jacksonit jotka on Japanissa tehty. Elitet on USA tasoisia vehkeitä, tai ainakin todella lähellä. Mulla oli Elite King V aikoinaan.

Jape69: https://www.jacksonguitars.com/gear/series/pro-series Kenelläkään kokemusta näistä? Ymmärtääkseni indonesian vehkeitä.
 
Kiinnostaisi King V malli eritoten, mikit näyttäs duncania olevan mutta floikka taasen arvoitus "Floyd Rose_ FRT-O2000 Double-Locking Tremolo (Recessed)" Eka floikallinen keppi olisi missä jopa käyttäisin floikkaa.
 
Tuo on ihan asiallinen ja aito Floyd Rose. Korealainen, mutta osat samankaltaista teräslaatua kuin saksalaisissakin. Oikeastaan ainoa kohta jossa huomaa eroa on kammen kiinnitysholkki joka saattaa aiheuttaa hiukan klappia ja joka tuntuu kampea vemputellessa. Ei ole kovin vaikeaa vaihtaa noin 15 euron OFR-osaa tilalle jos tarve tai tunne niin vaatii.
-
Japanilaiset Jacksonit aikanaan valmistanut Chushin Gakki suljettiin tosiaan jo aika monta vuotta sitten, nykyiset Pro-sarjan kepit tehdään Indonesiassa kuten jo edellä mainittiin.

Oma kokemus on kun paria Indonesian PRO:ta olen käpöstelly myymälöissä:
Suorastaan häväistys käyttää PRO-nimeä enää näissä, ei millään lailla verrattavissa ysärin alun Japanilaisiin. Kuvissa näyttää hyvältä, todellisuudessa köykäisiä ja vaikea uskoa niiden olevan edes puuta. Viimeistelykin surkealla tasolla.
Voi ne olla soittokelpoisia jne. En minä sitä sano. Kokemuksen kautta ei kuitenkaan jatkoon.

teukka: Suorastaan häväistys käyttää PRO-nimeä enää näissä, ei millään lailla verrattavissa ysärin alun Japanilaisiin. Kuvissa näyttää hyvältä, todellisuudessa köykäisiä ja vaikea uskoa niiden olevan edes puuta. Viimeistelykin surkealla tasolla.
Voi ne olla soittokelpoisia jne. En minä sitä sano. Kokemuksen kautta ei kuitenkaan jatkoon.
 
Torilla ja liikkeissä pyörii aina toisinaan erittäin edullisia Japanin ja USA:n King V ja Rhoads-malleja. Epäilen tuossa Indonesian King V:n bling blingissä sitä miten nopeasti se karisee pois. Varmasti se on uutena ihan soittokelpoinen peli, mutta n. 800 euroa on jo paljon kitarasta. Tonnilla voi löytää USA:n Jaskan, ja silloin ollaan oikeasti laadukkaan kitaran äärellä. Oma japanilainen vuoden 1992 King V Professional näyttää edelleen melkein pakasta vedetyltä, mutta puut soi kuin 25 vuotta vanhassa kitarassa kuuluukin. Alle neljäsataa tuosta maksoin käytettynä enkä vaihtaisi päittäin missään nimessä uuteen indonesialaiseen. Mun kitara on pelkkä Professional eikä kuulu näihin ensimmäisiin myyttisiin Japanin Pro-malleihin.
 
Nykyiset Prot on siis indonesialaisia, ja kaikista halvimmat Jacksonit tehdään Kiinassa. Pro-mallin tekeminen lopetettiin Japanissa jo vuonna 1997 ja koko tehtaan toiminta Japanissa 2011-2012 aikoihin.
 
E: "The Japanese Jackson Pro models introduced in 1990 and terminated in 1995, are some of the best imports ever to be released under the Jackson brand. Notice I said Pro models. The Professional series continued until 1999."

Allright, I stand corrected. Luulin että nämäkin tehdään Japanissa, mutta tämä selventää paljon miksi kokeilemani uudet Pro:t tuntui niin köykäisiltä. Torilla tosiaan liikkuu pilkkahintaisia Japanin-Jaskoja joita kannattaa katsella.

Joillekin tuo kitaran keveys on nähtävästi ongelma. Minulle taas asia on toisin päin:

Ihmettelen että miksi vanhat japanilaiset poppeliset Professional Pro-soloistit painavat yleensä yli 4 kg, omani 4,2 kg jos tarkkoja ollaan. Eihän tuo ole paljoa kun vertaa johonkin Les Pauliin, mutta omasta mielestäni liikaa tuommoiselle ja siksi kyseinen sinällään erittäin laadukas soloist pysyy aika lailla telineessä koska minulla on hallussani kevyempiäkin vaihtoehtoja.
 
Mahonkia ja leppää nuo indonesialaiset ovat, onko se sitten paha jos on onnistuttu valitsemaan "kevyet puut"?

Juu, ekana, niinkuin yllä jo todetaan on FRT-O2000 Floikka kelpo peli. Tosiaan kammen kiinnityksessä on kaikissa omissa neljässä yksilössä pikku klappi, mut sen saa kikkailtua pois, tai vaihdettua jos häiritsee. Itseä ei.
 
Ja tosiaan, ne ysärin Japsi Prot on erinomaisia soittimia. Itsellä on niitä ollut muutama ja myöskin 80-luvun Custom Shop Jaskoja. Nyt aikuistuttua ei ole kuin 1990 Fusion Pro, mutta siinä on todella paljon kitaraa pienellä rahalla. Noi vanhat Japsi Pro Soloistit kun alkaa olla jo aika hinnoissa ja haluttuja, syystäkin. Fusioneja löytää vielä satasilla.. Ihan en allekirjoita, että 90-91 Japsit olisi kasari U.S.A-mallien veroisia laadultaan, mutta ero on todella pieni.
 
Jälkikasvulla on juuri tuollainen Indonesian Pro King V. Noin pikaisesti kokeiltuna ihan kelvolliselta vaikutti. Hyvältä soundaava ja perushyvä keppi, ei siis mitään valittamista. Jos tuolaisesta tykkää. Tosin tollasen hinnalla saa, jos löytää, 90-91 Soloist Pron (kai RR:nkin?), joka ihan eri planeetalta laadultaan, mun mielestä.. :)

zedder: Joillekin tuo kitaran keveys on nähtävästi ongelma. Minulle taas asia on toisin päin:

Ihmettelen että miksi vanhat japanilaiset poppeliset Professional Pro-soloistit painavat yleensä yli 4 kg, omani 4,2 kg jos tarkkoja ollaan. Eihän tuo ole paljoa kun vertaa johonkin Les Pauliin, mutta omasta mielestäni liikaa tuommoiselle ja siksi kyseinen sinällään erittäin laadukas soloist pysyy aika lailla telineessä koska minulla on hallussani kevyempiäkin vaihtoehtoja.
 
Mahonkia ja leppää nuo indonesialaiset ovat, onko se sitten paha jos on onnistuttu valitsemaan "kevyet puut"?
 
No ehkä painavuus on useammin ihmisille onglema kuitenkin. Mä vähän epäilen, että kyse on siitä miten se keveys on toteutettu. Monesti keveyden tavoittelussa on käynyt niin, että soittimesta on tullut samalla heppoinen tai jopa jouskari. Kyllä laadukkaita keveitä on olemassa (miten lienee toteutettu? hiilikuituvahvikkeita sun muita tukemassa rakenteita), mutta ne ei yleensä ole enää alkaen hinnoissa.

http://audiozone.dk/index-filer/jackson-pro-professional.php
 
Tuossa on pätevä tietopaketti mikäli vanhat Japanin Jacksonit alkaa kiinnostaa. Täälläkin on välillä ollut pientä vilpinpoikasta muutamassa ilmoituksessa, kun annetaan ymmärtää rivien välistä tavallista Professionalia myydessä, että kyseessä olisi se himoittu Pro-malli. Kärjistäen Professionalit on siinä viidensadan paikkeilla ja ne oikeat Japanin PRO-mallit tonnin paikkeilla. Professionalit on jo loistavia soitettavia, ja PRO:ssa on sen päälle vielä kauniimpaa ulkonäköä reunalistoineen, arvokkaammat puut yms. ja lisää viimeistelyä.
 
Tuntuu menevän aika sykleissä tiettyjen Jaskojen tarjonta Torilla. Välillä noita vanhoja japanilaisia malleja on tarjolla hyvin, ja sitten ne katoaa vähäksi aikaa. Pari viikkoa - vuoden vanhoja indonesialaisia on tietysti aina kaupan.

Kiitoksia paljon vinkeistä. Pitääpä ruveta tutkailemaan vaihtoehtoja.

teukka: Oma kokemus on kun paria Indonesian PRO:ta olen käpöstelly myymälöissä:
Suorastaan häväistys käyttää PRO-nimeä enää näissä, ei millään lailla verrattavissa ysärin alun Japanilaisiin. Kuvissa näyttää hyvältä, todellisuudessa köykäisiä ja vaikea uskoa niiden olevan edes puuta. Viimeistelykin surkealla tasolla.
Voi ne olla soittokelpoisia jne. En minä sitä sano. Kokemuksen kautta ei kuitenkaan jatkoon.
 
Tästä en kyllä allekirjoita oikeastaan yhtäkään väitettä. Tuli viime keväänä tilattua tuo uusin Jackson RR24 Pro ja kyllä sen kelpaa helposti laittaa ainakin omien RR5:n rinnalle heittää. Keppi on ollut minulla nyt puolitoista vuotta ja hankala on kyllä siitä pahaa sanottavaa löytää.
 
Tykästyin jopa siinä määrin kyseiseen malliin, että pistin toisen oivallisista RR5:sta lihoiksi ja tilasin uuden RR24:n. Eipä ole kyllä kaduttanut.

Niinpä niin.
Ilman vertailukohteita voi olla paha allekirjoittaa jonkun toisen väitteitä jolla niitä taas on. Mutta kuten sanoin voi tämä nykyinen pro sarja olla asiallinenkin.
Ei vedä Japanilaisille vertoja, viimeistely näissä saattoi olla USA mallejakin parempaa.
Siitä plussaa että Jackson viimeinkin on lisännyt erilaisia keppejä tuotantoon.
Kuten tämä sinun RR24 jonka body on muuten mahonkia, siitä keveys. Mahonkilajeja on vaikka kuinka ja paljon. Kivat speksit, reunalistat myös bodyssa. Ja reverse lapa. Oikein jees.

teukka: Niinpä niin.
Ilman vertailukohteita voi olla paha allekirjoittaa jonkun toisen väitteitä jolla niitä taas on. Mutta kuten sanoin voi tämä nykyinen pro sarja olla asiallinenkin.
Ei vedä Japanilaisille vertoja, viimeistely näissä saattoi olla USA mallejakin parempaa.
Siitä plussaa että Jackson viimeinkin on lisännyt erilaisia keppejä tuotantoon.
Kuten tämä sinun RR24 jonka body on muuten mahonkia, siitä keveys. Mahonkilajeja on vaikka kuinka ja paljon. Kivat speksit, reunalistat myös bodyssa. Ja reverse lapa. Oikein jees.
 
Luetun ymmärtämisen kanssa kenties haasteita? Nuo molemmat RR5:t mitä itsellä ollut niin nimenomaan ovat japseja. Ja kyllä tämä nykyinen niiden kanssa ihan nätisti pärjää. Jenkkijaskoista en tiedä kun en ole moisia testannut.

BulletFace: Luetun ymmärtämisen kanssa kenties haasteita? Nuo molemmat RR5:t mitä itsellä ollut niin nimenomaan ovat japseja. Ja kyllä tämä nykyinen niiden kanssa ihan nätisti pärjää. Jenkkijaskoista en tiedä kun en ole moisia testannut.
 
Ei oikeestaan, sulla? Mä puhun alkuperäisistä pro-sarjan kepeistä.
Ei mulle tarvi kertoa että RR5:t on japseja. Ne on tunnetusti olleet myös hyviä.
Mutta hieno juttu sulle jos RR24 pärjää myös näille. Peukkua vaan ja ota chill-pill.

Mulla on Indonesissa tehty Juggernaut pro, siinä on hardware Jacksonin omaa ja nauhat oli vähän hassun väriset mutta levelissä ja hintaa jäi muistaakseni reilu 600€. Tehty vissii niin, että saadaan mahollisimman halvalla myytyä hyvä keppi kuluttajalle ja kukin voi sitte oman maun mukaa pistää 800€ hardware parannuksiin.

Itse olen soittanut usa jacksoneillä, japanin jacksoneillä ja ihan halvimmilla jacksoneillä. Jokaisen olen saanut soitettavuudeltaan lähes identtiseksi, kun viitsii vähän perehtyä kitaran säätämiseen ja perus juttuihin. Isoimmat erot olleet kaulaprofiileissa. Itseasiassa vanha japanin dinky oli parempi soittaa tullessa, kun usassa valmistettu soloist. Viimeistely ja "koristeet" on usassa parempaa, mutta tämä on lähinnä vain kosmeettinen asia. Nauhojen päät on helppo pyöristää ja nauhat kiilloittaa itsekin, mutta tätä ei tosin japsissa edes tarvinnut tehdä. Soundissakaan ei ollut selkeitä eroja usaan, kun heivasin japsista duncan designed mikit.
 
Jos ostat vinku-intian kitaran, niin valmistaudu pieniin hienosäätöihin tai vie suoraan jollekkin osaavalle kitarateknikolle. Tämä pitäisi mielestäni tehdä jokaiselle uudelle kitaralle, joka pyörinyt laatikossa pitempäänkin. Nauhat irvistelee kalliimmissakin kitaroissa ennemmin tai myöhemmin suomen olosuhteissa.

Duncan Designed-mikit oli omassa Jacksonissa kanssa todella kuppaiset, ehkä jopa huonoimmat koskaan käyttämäni mikit. Mulla oli alkuun myös ongelmia törröttävien nauhanpäiden ja JT-580 tremolon kanssa. Ehkä liiankin kritiikittömästi hehkutin vanhoja japseja, ja mikäli haluaa päästä helpolla ehkä uusi indonesialainen voi olla hyväkin valinta. Jos on valmis mikkien vaihtoon ja pieneen säätämiseen suosittelen vanhaa japsia. Japsi-Jacksonista tulee enemmän käsityöläiskitaran kuin liukuhihnalla tehdyn kitaran fiilis, mutta se vaatii pientä säätöä että kitaran todellinen luonne pääsee esiin.

The Jack: Duncan Designed-mikit oli omassa Jacksonissa kanssa todella kuppaiset, ehkä jopa huonoimmat koskaan käyttämäni mikit. Mulla oli alkuun myös ongelmia törröttävien nauhanpäiden ja JT-580 tremolon kanssa. Ehkä liiankin kritiikittömästi hehkutin vanhoja japseja, ja mikäli haluaa päästä helpolla ehkä uusi indonesialainen voi olla hyväkin valinta. Jos on valmis mikkien vaihtoon ja pieneen säätämiseen suosittelen vanhaa japsia. Japsi-Jacksonista tulee enemmän käsityöläiskitaran kuin liukuhihnalla tehdyn kitaran fiilis, mutta se vaatii pientä säätöä että kitaran todellinen luonne pääsee esiin.
 
Hardware voi olla vanhassa japsissa toki hieman huonompaa, mutta kaulan kanssa ei koskaan ole ollut ongelmia vanhoissa japseissa. Se on kuitenkin ylivoimaisesti kitaran tärkein osa soitettavuuden kannalta. Myöskin tuo fenderin aikainen kaulaprofiili tuntuu jotenkin erittäin halvalta ja paljon huonommalta ainakin omaan käteen.
 
Vanhan japsi jacksonin saa käytettynä johonkin 250-400e(nähnyt jopa 150 eurolla myynnissä ja olen ostanutkin yhden professionalin tuohon hintaan) ja hardware on ehkä mahdollisesti huonompaa, kun tuliterässä kalliimmassa indonesialaisessa, mutta itse ostaisin mielummin japanilaisen halvalla käytettynä ja päivittäisin hardwarea tarpeen ja oman maun mukaan. Joka tapauksessa jos ostaisin indonesian jacksonin, niin vaihtaisin ne seymour duncanin mikit toisiin mikkeihin.
 
Kitaroiden modaus kannattaa ehdottomasti kaikkien opetella ja ei ole muuten edes lähelläkään rakettitiedettä. Ostaa hyvän aihion käytettynä, joka on kasattu alunperin laadukkaista puista, eli esim. jonkun vanhan japanilaisen jacksonin ja päivittelee hardwarea sitten pikkuhiljaa oman mielen mukaan. Käytettynä saa talloja kohtuullisen halvalla ja mikkejäkin ihan pilkkahintaan. Saa koottua itselleen mieleisen ja laadukkaan puoli-customin. Eikä tule hintaa välttämättä lähellekkään niin paljoa, kun sille indonesian kitaralle, jossa on taas arpapeliä, että meneekö kaula korkkiruuville jo ensimmäisen suomen talven jäljiltä. Loppupeleissä sieltä kalliin hardwaren alta paljastuu parin sadan euron kitaran puut.