Kitarat: kitarakamat ›

Hei ja hoi.
Kitarakaasu on kova ja etenkin explorer-mallinen suht laadukas keihäs himottaisi döödiksen soittoon hommata. Kitaralta haen ennen kaikkea sopivuutta örinämörinän riffimurjomiseen, tiluttaja en ole.
Espin edwardsilla olisi aika maukas ex 125 malli reilun tonnin hinnalla.
Thoman myy Gibsonin mustaa ex tributea vajaalla 900e hinnalla.
Mutta kumpi olisi parempi? Dirtyfingersit epäilyttää emg-aktiiveihin tottunutta, toisaalta Gibson olisi aina Gibson..
Vai pitäisikö tulla hulluksi ja ottaa musta hevonen torilta, vaikka joku Schecter C-1 tai ltd-ec1000..?
Onko kokemuksia tai näkemyksiä

Afterburner:
Vai pitäisikö tulla hulluksi ja ottaa musta hevonen torilta, vaikka joku...
 
No ei PRS kuitenkaan?

Ensin pitäisi tietää, mitä ollaan hakemassa. Onko kitaran oltava tietyn muotoinen ja/tai tietyn merkkinen? Itse pidän Exploreria sen verran hankalan mallisena, että en ottaisi sellaista, jos se muoto ei ole se juttu, mitä ollaan hakemassa. Ja jos muoto pitää olla tuo, niin noista näkemättä ottaisin ehdottomasti Edwardsin. Jos taas ikoninen brändi on se, mikä inspiroi soittamaan, niin sitten se g-kirjaimella alkava.
 
Jos ei oikein tiedä mitä haluaa, niin suosittelisin käytettyjä, koska niissä hakuammunnan kustannus jää paljon pienemmäksi. Sitten kun eri kitaroita kokeilemalla on löytänyt sen mitä hakee, uuden kitaran arvonalenemasta maksaminen on mun mielestä helpompi perustella.

Mikko1978: Ensin pitäisi tietää, mitä ollaan hakemassa. Onko kitaran oltava tietyn muotoinen ja/tai tietyn merkkinen? Itse pidän Exploreria sen verran hankalan mallisena, että en ottaisi sellaista, jos se muoto ei ole se juttu, mitä ollaan hakemassa. Ja jos muoto pitää olla tuo, niin noista näkemättä ottaisin ehdottomasti Edwardsin. Jos taas ikoninen brändi on se, mikä inspiroi soittamaan, niin sitten se g-kirjaimella alkava.
 
Jos ei oikein tiedä mitä haluaa, niin suosittelisin käytettyjä, koska niissä hakuammunnan kustannus jää paljon pienemmäksi. Sitten kun eri kitaroita kokeilemalla on löytänyt sen mitä hakee, uuden kitaran arvonalenemasta maksaminen on mun mielestä helpompi perustella.
 
Joo, Ex mallit olleet aina mieluisia syystä tai toisesta ja siksi nytkin sellainen kiilarissa. Edwards itselläkin tällä hetkellä ykkösenä, negatiivista en ole niistä kuullut. Itsekin yleensä käytettyjä olen hankkinut, mutta Edwardseja (ex) ei juuri torilla ole näkynyt.

Juhani_t: No ei PRS kuitenkaan?
 
Snadisti pieneks käy explo vaikka alkais Santanasta pistosahalla askartelemaan.

Mikko1978: Ensin pitäisi tietää, mitä ollaan hakemassa. Onko kitaran oltava tietyn muotoinen ja/tai tietyn merkkinen? Itse pidän Exploreria sen verran hankalan mallisena, että en ottaisi sellaista, jos se muoto ei ole se juttu, mitä ollaan hakemassa. Ja jos muoto pitää olla tuo, niin noista näkemättä ottaisin ehdottomasti Edwardsin. Jos taas ikoninen brändi on se, mikä inspiroi soittamaan, niin sitten se g-kirjaimella alkava.
 
Jos ei oikein tiedä mitä haluaa, niin suosittelisin käytettyjä, koska niissä hakuammunnan kustannus jää paljon pienemmäksi. Sitten kun eri kitaroita kokeilemalla on löytänyt sen mitä hakee, uuden kitaran arvonalenemasta maksaminen on mun mielestä helpompi perustella.
 
Eikös tossa aika selkeesti sanota notta "etenkin explorer-mallinen suht laadukas keihäs himottaisi"

Afterburner: Joo, Ex mallit olleet aina mieluisia syystä tai toisesta ja siksi nytkin sellainen kiilarissa. Edwards itselläkin tällä hetkellä ykkösenä, negatiivista en ole niistä kuullut. Itsekin yleensä käytettyjä olen hankkinut, mutta Edwardseja (ex) ei juuri torilla ole näkynyt.
 
Mulla on ollut Gibsonin, Tokain sekä Wolfin explot ja kaikki vallan mainioita soittimia.
 
Hinta-laatusuhde oli ehkä Wolffissa paras, koska se ei maksanut juuri mitään ja kohdalle oli osunut oikein kauniit mahongit, eikä edes ollut kaulapainoinen.
 
Tokai oli erittäinkin miellyttävä, perusvarma kapine, kohdalle osui semmonen ujosti nyökkäävä, eli kantsii kattoo tarkkaan se mahdollinen kaulapainoisuus, toki leveä nahkahihna vähän jeesaa.
 
Gibson oli tietty Gibson, ja valkoisena custom-henkisenä silmäkarkki, vaan oli siinä paras soundikin. Hintalappu on sitten toinen juttu.
 
Ite jos ettisin nyt Exploa, niin toi Gordon Smithin torrakko, joka on jo hetken ollutkin torilla, olis mun testilistalla ykkösenä.
 
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1525162
 
PS. ei ole maksettu mainos, en tunne myyjää, olen vaan aina välillä tota katellut, että jospa olis tarve...

Gary the pine: Eikös tossa aika selkeesti sanota notta "etenkin explorer-mallinen suht laadukas keihäs himottaisi"
 
Noin sanotaan kyllä, mutta sen jälkeen pohditaan kahta muodoltaan täysin erilaista vaihtoehtoa ja jokerikorttikin on pöydällä.

Mikko1978: Noin sanotaan kyllä, mutta sen jälkeen pohditaan kahta muodoltaan täysin erilaista vaihtoehtoa ja jokerikorttikin on pöydällä.
 
Jaaniijoo, no toi ltd-osasto mulla meni ohi kyllä, my bad.

Afterburner: Gibson olisi aina Gibson..
 
Se on tietty vaan minun näkemys mutta tää riittäis mulle jo syyks ostaa ESP.

Gibsoni selvästi jakaa mielipiteitä. Itselläni on yksi ollut, ei pahaa sanottavaa siitä.
 
Edwardsia on mainostettu hyvin kevyeksi mahongeista yms. huolimatta. Sekin olisi plussaa.
Pitääpä olla tarkkana jos tuollainen E E sattuisi torille ilmestymään.

Afterburner: Gibsoni selvästi jakaa mielipiteitä. Itselläni on yksi ollut, ei pahaa sanottavaa siitä.
 
Edwardsia on mainostettu hyvin kevyeksi mahongeista yms. huolimatta. Sekin olisi plussaa.
Pitääpä olla tarkkana jos tuollainen E E sattuisi torille ilmestymään.
 
Ei se mahonki aina oo painavaa. Mulla on 2,7 kiloa painava mahonkinen king v, minimaalisella elektroniikalla eli ei oo bodyakaan paljon jyrsitty.

Afterburner: Mutta kumpi olisi parempi?
 
Aina kun kysyy tuon kysymyksen niin pitäisi pohtia, että millä tavalla parempi. Tonnin hintaluokassa jos ei kitaralla voi soittaa niin kannattaa ehkä siirtyä johonkin toiseen soittimeen, esim. triangeliin. Lähinnä itse ajattelisin ulkonäköä. Minusta Gibsonin explorerit on hienompia kuin tällä hetkellä muiden valmistajien, kun selailen thomannia niiden osalta. Explorer ja V on nykyisin aika harvinaisia, johtuu ehkä heviskenen muuttumisesta. Harmittavaa on erityisesti värivaihtoehtojen puuttuminen. Gibsonilla on kuulemma ollut laadunvalvonnan kanssa ongelmia, mutta sen voisi itse todistaa hankkimalla sellaisen.

Krice:Tonnin hintaluokassa jos ei kitaralla voi soittaa niin kannattaa ehkä siirtyä johonkin toiseen soittimeen, esim. triangeliin..
 
Tuo lienee jonkin verran tarkoituksellinen kärjistys, mutta ei se kyllä niin ole että hinta määrittelee sen miten kukin omalla kohdallaan kokee jonkin tietyn kitaran soitettavuuden. Jos esim. kaula on ihan "vääränlainen" kyseessä olevalle kitaristille tai kitara painaa "tonnin", niin vaikka hintaa olisi 2000 € niin ei se paljoakaan "lämmitä" siinä soittotilanteessa. Joku muu taas voi ihastua ikihyviksi samaiseen soittopeliin.
 
Ja eikös jollekulle tällä palstalla kirjoittelevalle ollut varsin ylitsepääsemätön ongelma se jos volumepotentiometri sijaitsi jollakin tapaa väärässä kohdassa?

Joo, ei tässä triangelia olla hankkimassa. Kuten tuossa alussa muotoilin, niin yksi askarruttava seikka ovat mikit, en ole kuullut G:n dirtyfingerseistä pelkkää hyvää örinäpörinän soittamista ajatellen ja se on ehkä suurin syy, miksi Edwards vaikuttaa tällä hetkellä mielenkiintoisemmalta. Ja toki, ihan kaikilla kepakoilla hinnasta riippumatta pystyy varmasti ääntä tuottamaan. Välillä on vain mukava keskustella asiaan liittyvistä yksityiskohdista. ;)

Krice: Gibsonilla on kuulemma ollut laadunvalvonnan kanssa ongelmia, mutta sen voisi itse todistaa hankkimalla sellaisen.
 
Hymyilytti, kun vm. 2016 SG Specialin gigbagin taskusta löytyi valokuva, jossa valmis kitara on pöydällä Gibsonin tehtaalla(?) ja rekvisiittana on virimittaria sun muuta sekä iso läjä tarkistuslipukkeita, johon hutaisten vetäistään ne ok-merkit.
 
Ei ainakaan tälle yksilölle oltu uhrattu sillä pöydällä mielenkiintoa, sillä paketista vedettynä kitaran säädöt olivat todella huonot. Mutta perussäätöjen, satulan viimeistelyn ja nauhojen päiden fiksauksen jälkeen kyseessä on mitä mainioin soitin. Satulan osalta sama juttu v. 2013 Les Paulin kohdalla, laittoa vaati ja vaihtoakin mulle suositeltiin...
 
Että pienellä on usein laadukas kitara pilattu, sillä mielestäni Gibsonin käyttämät palikat ovat hyvinkin asiallisia. Henkilökohtaiset mieltymykset ovat sitten eri juttu.

Thomannilla on 2016-vuoden Explorereita aika hyvään hintaan tällä hetkellä: https://www.thomann.de/fi/heavy_kit … amp;oa=pra&sw=gibson%20explorer
 
Jos cherry kelpaa väriksi, niin poistaisin aika nopsaan tuon 814 euron mallin. Jos taas pitää olla musta kuin yö kellarissa, niin ebony lähtee näemmä 899 erpalla, mutta b-stocki onkin vain 835€: https://www.thomann.de/fi/gibson_ex … 016_t_eb_b_stock.htm?ref=prod_cothr
 
Näitä kaikkia on varmasti varastossa vain yksi. B-stocki tarkoittaa asiakaspalautusta, ei varsinaista tehtaan b-stockia. 2016-vuoden Gibsoneita itsellä löytyy useampi, ja kyseinen vuosi on omaan kokemukseen hyvä. Miinuksena mainittakoon, että näissä ei tule mukana laukkua, vaan pehmeä gigbag.

Noniin.. Näköjään tänä vuonna tullut valkoinen väri exploreriin ja lentoveehen takaisin ja hintaan laitettu "vähän" värilisää. Mitähän eroa tuolla uudella ja vaikka tolla 2019 vuotisella mallilla on muuta kuin väri? Haaveilin että joskus ostaisin toisen valkoisen mutta ei tarvi ostaa näköjään, sen sijaan voisin ostaa tuon 2016 mustan tai punertavan. Yks explorer tuolta vuodelta on ollut ja harmittaa ku aivopieruissani vaihoin sg:hen sen.
 
https://www.thomann.de/fi/gibson_70 … id=c2b2842c922664929412640276c3fea2

Kylyma: Noniin.. Näköjään tänä vuonna tullut valkoinen väri exploreriin ja lentoveehen takaisin ja hintaan laitettu "vähän" värilisää. Mitähän eroa tuolla uudella ja vaikka tolla 2019 vuotisella mallilla on muuta kuin väri? Haaveilin että joskus ostaisin toisen valkoisen mutta ei tarvi ostaa näköjään, sen sijaan voisin ostaa tuon 2016 mustan tai punertavan. Yks explorer tuolta vuodelta on ollut ja harmittaa ku aivopieruissani vaihoin sg:hen sen.
 
https://www.thomann.de/fi/gibson_70 … id=c2b2842c922664929412640276c3fea2
 
Meinas limut pärähtää näytölle kun näin tuon hinnan. 2000 euroa??
 
Menee yli ymmärryksen. Sarjatuotantokitara missä sinällään ei ole mitään ihmeellistä. Vastaavan ja tietyssä mielessä paremman kitaran saa esimerkiksi Schecteriltä karkeasati neljäsosalla hinnasta. Tosin ei tuo Gibsonin tribute Explo ihan superpaha hinnaltaan ole. Jacksonilta on näköjään tullut myös tälläinen malli pihalle, jos valkoista ex-tyylistä kitaraa etsii.
 
https://www.thomann.de/fi/jackson_demmelition_fury_pdt_sw.htm
 
Ei ihan 1:1 muoto tietenkään, mutta kuitenkin.
 
Speksit ovat ainakin kohdallaan eikä maksa omaisuutta. Itse odotan innolla Harley Bentonin tulevia EX-malleja joita ovat instagram sivuillaan vilautelleet. Aika vahvasti näyttää ESP:n ex mallin ja 76 explorerin risteytykseltä.
 
Ja joku vois vääntää mulle rautalangasta, että miksi "Gibson on aina Gibson"? Ei huvittaisi hakata sitä kuollutta hevosta, mutta ei niissä mitään taikaa ole. Tai jos on, niin minä olen ilmeisesti liian puukorva ja -käsi sitä havaitakseni.
 
Gibsonin saa haluta eikä siinä todellakaan ole mitään väärää, mutta se, että se olisi jotenkin automaationa muita parempi on ihan totaalista höpöhöpöä.
 
E: Viittasin Schecterillä tähän malliin
 
https://www.thomann.de/fi/schecter_e_1_standard_black_pearl.htm
 
Ei taaskaan muodoltaan 1:1, mutta sitä jos haluaa, niin taitaa Gibson, Epiphone ja Tokai olla ainoat vaihtoehdot.
 
Ja tietysti se Edwards.