Kitarat: kitarakamat ›

Moi taas.
 
On tossa jouten yks kitara. Ajattelin scallopoida, otelauta ruusupuu. Täytyykö hankkia jotain nitroselluloosalakkaa pinnoitukseen vai meneekö pelkkä öljy?
 
Ajattelin viimisenpäälle tehdä. Tai niin hyvin ku pystyn..
 
Kiitos vastauksista taas :)

Ruusupuulle öljyä vaan.

Starkeister: Moi taas.
 
On tossa jouten yks kitara. Ajattelin scallopoida, otelauta ruusupuu. Täytyykö hankkia jotain nitroselluloosalakkaa pinnoitukseen vai meneekö pelkkä öljy?
 
Ajattelin viimisenpäälle tehdä. Tai niin hyvin ku pystyn..
 
Kiitos vastauksista taas :)
 
Ei ole mitään aitoa perustetta sille, että ruusupuuta ei saisi lakata. Eipähän paskaannu samaa tahtia kuin perinteinen, eli lakattu on siten parempi.
 
Olen siis itse lakannut nitrolakalla yhden ruusupuuotelaudan. Sama se olisi vetää vaikka polyuretaanilla. Kivan kiillon saa ainakin.
 
Pelkkä öljykin toki riittää.
 
E: Ei siis sonta tartu samalla tavalla scallopituun, kuin tavalliseen, eli pelkkä öljy riittää kyllä mainiosti. Yksi Scallop-Warmoth ruusupuulaudalla löytyy.

Kyllähän koverrettu ruusupuuotelauta voisi olla hieno kiiltäväksi lakattuna.

Varsinkin Rickenbackereista löytyy lakattuja ruusupuuotelautoja, joten siitä vaan, jos sellainen tuntuu hyvältä.

Mitä sitten käy jos otelaudan eben/ruusupuu vähän elää/halkeilee ja siinä on kova lakkapinnoitus päällä? Vai voisko lakka peräti ehkäistä halkeamia?

tomaattiorava: Mitä sitten käy jos otelaudan eben/ruusupuu vähän elää/halkeilee ja siinä on kova lakkapinnoitus päällä? Vai voisko lakka peräti ehkäistä halkeamia?
 
Voi ja varmasti ehkäiseekin. Kyllähän ruusupuusta tehdyt kaulatkin viimeistellään lakalla, tai sitten öljyllä/vahalla. Aika riskaabelia olisi jättää noinkin huokoinen tavara vailla viimeistelyä. Tästä syystä onkin varsin erikoista mielestäni, että se otelaudan ruusupuu jätetään säännöstään paljaaksi. Vaikka mukavaahan ajanvietettä se niiden öljyäminen on ;).
 
Eihän ruusupuiset akustisetkaan halkeile sen enempää kuin muutkaan. Niissä on lakka päällä.
 
Todella tumma ja voimakkaasti kuvioitu ruusupuu on todella nättiä lakattuna. Enemmän saisi sellaista näkyä. Siihen kun vielä lyötäisiin "clay-dot" otelutamerkit päälle, niin housuthan siinä sotkeutuu.
 
Tietenkin joku soitinrakennusmestari saa olla eri mieltä. Enhän mä näistä mitään ymmärrä. Kunhan harrastan.

Itse en kyllä lakkaa haluaisi ruusupuiseen otelautaan. Varsinkin koverrettuna likaantuminen ei ole minkään tasoinen onhgelma. Tykkään tuntumasta paljaana enemmän. Ylipäätään haluan lakkoja ja maaleja kitaroihin mahdollisimman vähän.

Mitä helvettiä täällä oikein sössötetään? Ei ruusupuuotelautoja ole ollut tapana lakata kuin ehkä juuri Rickenbackerilla, ja sekin on a) turhaa b) paskan näköistä. Öljyä vaan, ei se siitä lakalla yhtään paremmaksi muutu mutta epäonnistumisen riski kasvaa kyllä.

vvaltsu: Mitä helvettiä täällä oikein sössötetään? Ei ruusupuuotelautoja ole ollut tapana lakata kuin ehkä juuri Rickenbackerilla, ja sekin on a) turhaa b) paskan näköistä. Öljyä vaan, ei se siitä lakalla yhtään paremmaksi muutu mutta epäonnistumisen riski kasvaa kyllä.
 
Ei mitään sössötetä vaan keskustellaan. Viimeksi kun tarkistin, niin tämä oli keskustelufoorumi.
 
Jos jokin ei ole ollut "tapana", niin se ei tee siitä huonompaa. a) Ei ole turhaa, mutta ei myöskään välttämätöntä b) taitaa olla mielipide
 
Epäonnistumisen riski kasvaa aina tehdessä, mutta ei toki tehdä mitään, tai yritetä uutta. Voi mennä vaikka pieleen.
 
Eikös ne Rickenbackerilla käyttäneet pähkinapuuta otelaudoissa?
 
E: Mä en tykkää henkilökohtaisesti tuntea otelautaa yhtään. Sehän se scalloppin hienous onkin. Tosin en kyllä kaikkia kitaroita skalpeerattuna haluaisi. Ratkaisu olis varmaan jumbonauhat.

tomaattiorava: Mitä sitten käy jos otelaudan eben/ruusupuu vähän elää/halkeilee ja siinä on kova lakkapinnoitus päällä? Vai voisko lakka peräti ehkäistä halkeamia?
 
Ei ehkäise ja jos on lakkaa päällä niin puuta on aika hankala öljytä sen jälkeen, joka siis ehkäisee kuivumista. Koverrettua ei tarvitse siis päällystää millään lakalla, se on samanlaista puuta koverrettunakin. Toki jos haluaa laittaa jonkun pinnoitteen niin voi tehdä mitä huvittaa, mutta ruusupuun tapauksessa se on turhaa.

Krice: Ei ehkäise ja jos on lakkaa päällä niin puuta on aika hankala öljytä sen jälkeen, joka siis ehkäisee kuivumista. Koverrettua ei tarvitse siis päällystää millään lakalla, se on samanlaista puuta koverrettunakin. Toki jos haluaa laittaa jonkun pinnoitteen niin voi tehdä mitä huvittaa, mutta ruusupuun tapauksessa se on turhaa.
 
Lakkahan suojelee sitä puuta. Eihän sitä lautaa tarvitsekaan öljytä silloin. Eikä kyllä itseasiassa tarvitse muutenkaan, jos kitaraa pidetään sopivassa ilmankosteudessa, eikä päästetä esimerkiksi talvella kuivumaan ja kutistumaan.
 
Siinä kyllä olet oikeassa, että välttämätöntä se ei ole.
 
E: Just tajusin, että en ole vuosiin öljynnyt yhtäkään otelautaa ja silti kaikki ehjiä. Ilmankostutin on melko toimiva vekotin. Myönnän kyllä, että öljytty ruusupuu näyttää ainakin sen hetken aikaa todella nätille.

T_V_H: Eikös ne Rickenbackerilla käyttäneet pähkinapuuta otelaudoissa?
 
Ainakin nykyään käyttävät ruusupuuta ja käsittääkseni yleensä on ollut näin:
http://www.rickenbacker.com/model.asp?model=330
http://www.rickenbacker.com/model.asp?model=360
http://www.rickenbacker.com/model.asp?model=4003

vvaltsu: Mitä helvettiä täällä oikein sössötetään? Ei ruusupuuotelautoja ole ollut tapana lakata kuin ehkä juuri Rickenbackerilla, ja sekin on a) turhaa b) paskan näköistä. Öljyä vaan, ei se siitä lakalla yhtään paremmaksi muutu mutta epäonnistumisen riski kasvaa kyllä.
 
Kyllähän se lakattu puu on öljyä monin kerroin luotettavampi.

Ei ruusupuu tarvitse mitään pintakäsittelyä, ei edes öljyä eikä varsinkaan mitään lakkaa. Jos se on hyvin likainen niin putsataan toki, 0000 teräsvillaa sopii vilauttaa syiden suuntaa ja nauhat heti perään nauhan suunnassa samalla tavaralla. Puhtaan ruusupuupinnan saa kiiltäväksi hinkkaamalla flanellikankaalla tai vaikka vanhalla villasukalla voimakkaasti, tulee ihan hieno. Ruusupuun hyvinvointi ei vaadi mitään kemikaaleja, tässä ei kannata kauppiasta tai varsinkaan kemikaalivalmistajaa uskoa, heillä on omat motiivinsa tarinoihinsa. Toki öljyäminen syventää väriä ja tuo puun syitä näkyviin esteettisesti silmää miellyttävällä tavalla mutta se on eri asia ja liittyy enemmän kitaristiin kuin kitaraan. Luultavasti öljyäminen lisäksi huonontaa soundia vähäisessä määrin.

https://youtu.be/srJNuBS_nLk
 
Siinä Dan Erlewinen videota aiheesta. Otelautaöljyn tarkoitus on siis muodostaa ohut suojaava kerros ruusupuun pinnalle, jotta lika ei tartu. Itse käytän Dandrea lemon oil-tuotetta kerran vuodessa omaan ruusupuuotelautaiseen kitaraani. Ja aion käyttää jatkossakin, sillä tällä tavalla kitaran otelauta on pysynyt uudenveroisena jo vuosikausia.
 
Ehkäpä tässä asiassa on suunnillen 4 koulukuntaa: 1) lakattu (ei tarvi öljytä, mutta puhdistetaan kuten lakattu vaahteraotelauta ), 2) ei lakattu jota öljytään, 3) ei lakattu joka puhdistetaan mekaanisesti esim trräsvillalla 4) lakattu tai lakkaamaton jota ei huolleta ikinä, eli siinä on räkä, hiki, ihorasva ja lihapiirakan & hampurilaisen rasvat (ja sellaisella ei tee kyllä mieli soitella.) Noista voi sitten itse valita mitä kitaralleen tekee. Vapaa maailma ja niin päin pois... ;)

Tuossa videossa Erlewine käyttää ns. kuivuvaa öljyä. Näitä ovat vaikkapa tung oil/dsnish oil -tyyppiset öljyt jotka hapen vaikutuksesta muodostavat kuivan, joskin varsin pehmeän pinnan. Lemon oil taas on maaöljystä tislattua ns. white mineral oil -tyyppistä, sitruunalla hajustettua petrokemiallista tavaraa joka 'kostuttaa' ruusupuuotelautaa vaikka siinä ei mitään kostuttamisen tarvetta ole. Samainen 'lemon' oil toki hiilivetyseoksena liuottaa kaikenlaista orgaanista töhnää elikkäs puhdistaa ja samalla osin jää otelautaan josta taasen osin ajan kanssa haihtuilee varmaan poieskin. Ainakaan sointia se ei paranna jos ei ehkä suuresti heikennäkään.
 
Erlewine ei videolla puhu puun vaatimuksista vaan hygieniasta ja ulkonäöstä. Kyllähän se otelauta on helpompi pitää puhtaana ja kauniina jos joskus vähän öljyää edes jollain öljyllä mutta tämä ei ollut pointtini. Minua ei rassaa muu kuin väärät käsitykset joille ei ole asiaperusteita. Ruusupuun hyvinvointi ei edellytä mitään öljyjä, ei se halkeile eikä muutenkaan oireile ilman öljyä mutta toki voi lika tarttua helpommin. Sellaiset myyntiargumentiti kuin 'estää kuivumisen' tai 'vastaavat ovat höpö höpö.

Tässä tuli koko asia aika hyvin kiteytettynä parissa edellisessä viestissä.
 
Mitään se lauta ei "tarvitse". Sille saa tehdä mitä tykkää. Vaikka maalata keltaiseksi jos haluaa.
 
Itse meinaan jatkossakin lakata otelautoja puusta riippumatta, sillä pidän siitä huoltovapaudesta ja lookista. Traditio painaa aika vahvasti kitaramaailmassa ja toisten mielestä kaikki poikkeaminen tästä traditiosta on vähintään raipaniskuilla rangaistava teko.
 
Näiden traditioiden taustalla kummittelevat usein ihan puhtaasti tuotantotekniset syyt, eivätkä mitkään maagiset soundireseptit.
 
E: Ja voitteko hyvät ihmiset putsata ne otelaudat kun myytte kitaroita? Muutaman kerran on ollut yrjö herkässä, kun näkee sen kaiken rään ja ryönän mitä ruusupuuhuun, ja etenkin tune-o-maticin tallapalan kierteisiin on pakattu. ;)

petteri m: Ei ruusupuu tarvitse mitään pintakäsittelyä, ei edes öljyä eikä varsinkaan mitään lakkaa. Jos se on hyvin likainen niin putsataan toki, 0000 teräsvillaa sopii vilauttaa syiden suuntaa ja nauhat heti perään nauhan suunnassa samalla tavaralla. Puhtaan ruusupuupinnan saa kiiltäväksi hinkkaamalla flanellikankaalla tai vaikka vanhalla villasukalla voimakkaasti, tulee ihan hieno. Ruusupuun hyvinvointi ei vaadi mitään kemikaaleja, tässä ei kannata kauppiasta tai varsinkaan kemikaalivalmistajaa uskoa, heillä on omat motiivinsa tarinoihinsa. Toki öljyäminen syventää väriä ja tuo puun syitä näkyviin esteettisesti silmää miellyttävällä tavalla mutta se on eri asia ja liittyy enemmän kitaristiin kuin kitaraan. Luultavasti öljyäminen lisäksi huonontaa soundia vähäisessä määrin.
 
Ei niitä otelautoja öljytä ulkonäön tai helppohoitoisuuden takia. Kyllä se öljyämisellä tai muulla suojaamisella on ihan toiset tarkoitukset.

petteri m: ei se halkeile eikä muutenkaan oireile ilman öljyä
 
Puu kuivuessaan kyllä halkeilee välillä, akustisissa kuivuminen on jopa sellainen ongelma, että jotkut käyttävät kostuttimia. Sähkökitaroissa kuivumisen näkee usein niin, että nauhat alkaa törröttää otelaudasta eli otelauta kuivuu ja kutistuu kun se tuodaan esim. kosteasta Indonesiasta Suomeen, joka on kuiva ilmastoltaan ja ihmisluonnoltaan. Öljyä ei tarvitse käyttää paljon tai usein, mutta minun käsitys on sellainen, että se auttaa kuivumiseen ja sen näkee ihan itsekin kun puuta katsoo että näyttääkö se kuivalta öljyämisen jälkeen vai ei.