Aihe: Puiden resonointi
1 2 3 4
Josid
22.03.2008 19:02:17
Minulla on melko suppea kokemus Les Paul-mallisista kitaroista ja tulevia kesätyörahojani ajattelin sijoittaa LP-malliseen kitaraan eikä haluttaisi heittää rahoja hukkaan huonosti kyhättyyn soittimeen.
Stratolla soittaessa kitaran body resonoi ja elämöi melko reilusti, mutta en ole LP:llä soittaessani huomannut tätä ilmiötä. Johtuuko tämä ero näiden kahden eri kitaratyypin miltei täysin erilaisesta rakenteesta, vai löytyykö Les Paulienkin joukosta soittimia jotka resonoivat huomattavasti ja voiko resonoinnista tai sen puutteesta päätellä mitään ko. instrumentin laadusta?
Magic mushrooms
NoCo
22.03.2008 20:24:37
vai löytyykö Les Paulienkin joukosta soittimia jotka resonoivat huomattavasti
 
löytyy. Eräs G. historic väristeli mieleenpainuvasti.
N.C.
LaXu
22.03.2008 21:12:05
Lisäksi stratossa on vielä ne jousetkin resonoimassa.
 
Joka tapauksessa kyllä LP:kin resonoi, mutta sitä ei kannata pitää minään hyvän kitaran ehdottomana tunnusmerkkinä. Sähkökitarastahan tässä on kyse, joten tärkeää on miltä se kuulostaa vahvarin kautta soitettuna.
esprit de corps
22.03.2008 21:33:55
Tämä fyvää faktaa myös tonne kalliiden kitaroiden ketjuun, kun ruvetan miettimään sen liekki-loimuviimeistelyn, nimmarin ja kultaosien vaikutusta Sähkökitaran saundiin mentäessä kolmen donan kepistä viiteen donaan jne...
 
Hoho, niinpä.
 
Ja oikeasti, minä väitän, että sen puiden mystisen soinnin sähkökitaroissa saa täysin peitettyä vahvistimen säädöillä ja vahvistimen valinnalla varsinkin.
 
Tai jos vedettäisiin testi, jossa olisi samanlaisia kitaroita rivissä, samoilla mikeillä, mutta eri puilla, ja säädettäisiin vahvistimet mahdollisimman samanlaisiksi joka kepillä, niin kuinka moni oikeasti kuulisi, mikä oli se skeba, jonka body oli amerikkalaista suosaarnia?
 
Ja okei, onhan niiden soinnissa eroa. Ei tässä siitä ole kyse. Minä tässä väitän, että ne erot saa melko hyvin peitettyä, jos niin vain haluaa. Joku puun resonointi on oikeasti aika yliarvostettu asia.
Vähän niinku muumi.
kissakissala
22.03.2008 22:02:06
Itse olen huomannut straton resonoivan huomattavasti enemmän kuin mahonkisen les paulini.. Ihmettelin, että aivan sekunda-puutako ne on tähän custom shopissa iskenyt, kun ekaa kertaa lespaa kokeilin. Olin jo tottunut straton todella kovaan akustiseen ääneen, mutta hyvinhän tuo sähköisesti soi, niinkun on tarkotuskin..
 
Eli eiköhän tuo resonointi ole riippuvainen käytetystä materiaalista, kova puu = resonoiva ja kirkas, pehmeä puu = noh, pehmeämpi soundi. Sähkökitaran akustisesta resnoinnista ei ehkä kannata vetää johtopäätöksiä, onko tämä nyt hyvä kitara, vaan testata kitara(t) vahvarin kanssa ja miettiä haluaako sitä kirkasta vai pehmeää soundia tai jotain siltä väliltä.
"I've got a beat up Silvertone amp.. I plug it in and it sounds like a champ" - Jack White
tommiot
22.03.2008 22:06:56
Teoriassahan resonointi syö sustainia. Eli mitä kovempi akustinen sointi, sitä lyhyemmän aikaa kieli värähtelee. Tiedä sitten millä tavalla käytännössä näkyy.
MadMatt
22.03.2008 22:08:16
 
 
Eli eiköhän tuo resonointi ole riippuvainen käytetystä materiaalista, kova puu = resonoiva ja kirkas, pehmeä puu = noh, pehmeämpi soundi. Sähkökitaran akustisesta resnoinnista ei ehkä kannata vetää johtopäätöksiä, onko tämä nyt hyvä kitara, vaan testata kitara(t) vahvarin kanssa ja miettiä haluaako sitä kirkasta vai pehmeää soundia tai jotain siltä väliltä.
 
Kitaran lakkaus on olennainen asia resonointiin. En tiedä Gibandereista ja niiden lakkauksista mutta ohut "thin skin" nitro viimeistely saa ainakin stratot soimaan ihan eritavalla kuin normi lakkaukset.
Nothin' but the blues
esprit de corps
22.03.2008 22:11:33
Teoriassahan resonointi syö sustainia. Eli mitä kovempi akustinen sointi, sitä lyhyemmän aikaa kieli värähtelee. Tiedä sitten millä tavalla käytännössä näkyy.
 
Hmm, mä en ole kyllä huomannut tällaista. Nimenomaan se resonointi on antanut sustainia niissä skeboissa, mitä minä olen testannut. Tai ainakaan en ole huomannut niiden syövän sitä. Lie sitten mitä.
Vähän niinku muumi.
kissakissala
22.03.2008 22:13:20
Kitaran lakkaus on olennainen asia resonointiin. En tiedä Gibandereista ja niiden lakkauksista mutta ohut "thin skin" nitro viimeistely saa ainakin stratot soimaan ihan eritavalla kuin normi lakkaukset.
 
Jep, puulaadut, lakkaus, talla, kielet ja kaikki vaikuttaa resonointiin. Loputon suo, jos tätä lähtee miettimään enemmän..
"I've got a beat up Silvertone amp.. I plug it in and it sounds like a champ" - Jack White
NoCo
22.03.2008 22:30:08
Mun kokemuksella akustisesti kovaa ja kirkaasti soi sähköillä munattomasti. Alapää puuttuu. Ohut sointi.
 
Taas kitara joka ei soi akustisesti kuin triangeli vaan murisee paksusti onkin sitten sähköillä sustainikas ja potkua löytyy.
 
Ei mikki laulajaa tee.
N.C.
svilo
22.03.2008 22:32:33
Mun kokemuksella akustisesti kovaa ja kirkaasti soi sähköillä munattomasti. Alapää puuttuu. Ohut sointi.
 
Taas kitara joka ei soi akustisesti kuin triangeli vaan murisee paksusti onkin sitten sähköillä sustainikas ja potkua löytyy.
 
Ei mikki laulajaa tee.

 
Jep jep ;)
"It's like... okay, this sounds like Fender BF, but wait... now I'm hearing Plexi... Oh, hold on... EVH tone... hey, that sounds very Tweed-ish"
pekurides
22.03.2008 22:34:52
 
 
Mun kokemuksella akustisesti kovaa ja kirkaasti soi sähköillä munattomasti. Alapää puuttuu. Ohut sointi.
 
Taas kitara joka ei soi akustisesti kuin triangeli vaan murisee paksusti onkin sitten sähköillä sustainikas ja potkua löytyy.
 
Ei mikki laulajaa tee.

 
ei se ihan näinkään aina mene, kaverilla on Neckthru jackson custom shop tunematicilla ja se soi melkein kuin heikko akustinen ilman vahvistusta ja vaffarin kanssa sitten todella paksusti ja munakkasti:) olen kade....
 
Ei kai nuiden gibojen ja muiden kanssa muuta vaihtoehtoa että pitäisi vaan päästä tyyppimään monia eri keppejä ja niistä valita suosikkinsa.
Tunteella päin vittua.
VFK
22.03.2008 22:50:42
ei se ihan näinkään aina mene, kaverilla on Neckthru jackson custom shop tunematicilla ja se soi melkein kuin heikko akustinen ilman vahvistusta ja vaffarin kanssa sitten todella paksusti ja munakkasti:) olen kade....
 
Ei kai nuiden gibojen ja muiden kanssa muuta vaihtoehtoa että pitäisi vaan päästä tyyppimään monia eri keppejä ja niistä valita suosikkinsa.

 
Mulla on kolme kitaraa jotka soivat akustisesti erittäin hienosti ja vahvistettuna soundi on paksu ja iso, valtavalla sustainilla. Yksi näistä Gibson. Yleisesti otettuna akustisesti hienosti soiva kitara soi hienosti myös vahvistettuna. Mutta valitettavasti asia ei ole niin simppeli. Toisaalta monet kitarat, esim. LP Standardit, saattavat soida vahvistamattomina melko vaisusti, mutta vahvistettuna soundi on paksu, iso ja sustainikas. Jos verrataan vastaavaan Stratoon, joka soi akustisesti paljon hienommin, mutta vahvistettuna omaa lyhyehkön sustainin ja ohuemman soundin, niin päästään asiaan, eli siihen, että sähkökitaran sointiin vaikuttavat monet asiat, myös niiden itsestäänselvien lisäksi.
 
Noiden Gibsonien(niinkuin muidenkin)testaaminen on onneksi helppoa. Kun ostetaan sähkökitaraa, niin testataan vahvistimen kautta. Eipähän tarvitse arvailla. Jos mahdollista, niin mieluiten oman vahvistimen jne. kautta.
 
Toi resonointi ei lyhennä sustainia, vaan on yleensä vain ja ainoastaan hyvä merkki. Haittaa siitä on yleensä vain, jos kitaran kaula on hammastikku-tyyppinen, jolloin resonointi saattaa kääntyä väärään suuntaan ja sammuttaa sustainin tai aiheuttaa epätoivottua soundia.
So many assholes... So few bullets.
VFK
22.03.2008 23:22:47
Hoho, niinpä.
 
Ja oikeasti, minä väitän, että sen puiden mystisen soinnin sähkökitaroissa saa täysin peitettyä vahvistimen säädöillä ja vahvistimen valinnalla varsinkin.
 
Tai jos vedettäisiin testi, jossa olisi samanlaisia kitaroita rivissä, samoilla mikeillä, mutta eri puilla, ja säädettäisiin vahvistimet mahdollisimman samanlaisiksi joka kepillä, niin kuinka moni oikeasti kuulisi, mikä oli se skeba, jonka body oli amerikkalaista suosaarnia?
 
Ja okei, onhan niiden soinnissa eroa. Ei tässä siitä ole kyse. Minä tässä väitän, että ne erot saa melko hyvin peitettyä, jos niin vain haluaa. Joku puun resonointi on oikeasti aika yliarvostettu asia.

 
Jos asia olisi noin, niin miksi ihmeessä ihmiset soittaisivat hyvillä kitaroilla? Sun teorian mukaan nato-bodyisellä ritsalla saadaan sama soundi, kuin Gibsonin Custom Shopin Art & Historic teamin valmistamalla Les Paulilla, jos vain ruuvaillaan vähän vahvistinta.
 
Asia on juuri päinvastainen, kuin väität. Hyvän vahvistimen läpi soitettuna kitaran puut ja mikit pääsevät oikeuksiinsa ja hyvinkin samankaltaisiten kitaroiden erot toistuvat hienosti. Erilaisten kielienkin(eri valmistajat, eri paksuudet) erot on helppo kuulla, erilaisten plektrojen erot, patteri vai verkkovirta speduissa jne. Ja nyt ei siis puhuta mistään erityisemmästä "hifistelystä", vaan helposti korvalla kuultavista eroista.
 
Viime viikonloppuna kokeilimme viimeksi erilaisia kitaroita(ja vahvistimia ja kaappeja ja mikkejä ja speduja)samoilla mikeillä saman vahvistimen läpi ja jokaisen kitaran omat erityispiirteet oli erittäin helppo kuulla, vaikka vahvistimen(ja välillä od-purnukoiden)säädöt olivat metalliasetuksilla. Samanlaiset kitarat, joissa on samat mikit ja täsmälleen samat puut ja kielet jne. erotkin kuuluvat selkeästi, puhumattakaan eri puulajeista valmistetuista samanlaisita kitaroista tai eri tallaratkaisuilla olevista tai eri rakenteilla olevista.
 
Suosaarni on muuten niin omaperäisen kuuloinen puulaji, että sen erotteminen on hyvinkin helppoa.
 
Mietippä hetki mistä ne kitarat on tehty. Puusta(joo joo, on akryyliä ja hiilikuitua etc.) on siis oikea vastaus. Tästä voidaankin sitten äärettömän oivaltavasti päätellä mistä se kitaran soundi pääasiassa tulee. Eli hyvien puiden valinta on se ylivoimaisesti tärkein juttu materiaaleista puhuttaessa.
 
Sitten siihen ehkä tärkeimpään asiaan. Vahvistimen säädöillä tai vahvistinvalinnoilla ei ole tarkoitus peittää kitaran omaa soundia, vaan toistaa se mahdollisimman muuttumattomana(jotta niistä hyvistä puista saadaan kaikki irt), lisättynä muiden osasten omilla soundeilla. Kun tavoitellaan hyvää soundia, niin luonnollisesti kaikki lähtee parhaasta mahdollisesta kitarasta ja parhaasta mahdollisesta vahvistimesta. Sulla voi olla se sun mielestä maailman paras vahvistin, mutta huonolla kitaralla se kuulostaa vain hyvältä vahvistimelta, joka on pilattu huonolla kitaralla. Vahvistimesta ei silloin saada ulos kuin osa sen soundista ja sama toisinpäin. Huippukitara huonon vahvistimen läpi ei tuo kitaran ominaisuuksia esiin, vaan peittää niitä. Tietenkin huono lenkki ketjussa syö aina soundia, mutta paras mahdollinen kitara+vahvistin-yhdistelmä on se tärkein osanen.
 
Eri kitaroiden jne. ominaisuudet pääsevät tosiaan oikeuksiin vasta riittävän hyvän vahvistimen ja kaapin kautta(ja niitten muitten juttujen, kyllä te tiedätte), mutta kyllähän noi isommat erot selviää ton Micro Cubenkin kautta.
So many assholes... So few bullets.
trih
22.03.2008 23:27:07
Sähkökitara on keksitty sitä varten että se EI resonoi. Jos haluaa resomehua on parempi ostaa puoliakustinen tai sitten ihän täysakustinen. Sähkökitara on vuosien varrella muuttunut mystiseksi resopeliksi. Vähän niinkuin jeesustelu niin samaa tarinaa upottamalla siitä tulee joillekin totta. Jatkakaa toki.
Just.
trih
22.03.2008 23:28:55
Mun kokemuksella akustisesti kovaa ja kirkaasti soi sähköillä munattomasti. Alapää puuttuu. Ohut sointi.
 
Taas kitara joka ei soi akustisesti kuin triangeli vaan murisee paksusti onkin sitten sähköillä sustainikas ja potkua löytyy.
 
Ei mikki laulajaa tee.

 
Ei tee mikki laulajaa ei. Ja vanhemmat puut nitrolakalla ei tee biisistä parempaa. Ikävä kyllä.
Just.
pekurides
22.03.2008 23:28:58
 
 
Mä epäilen että tässäkin voi olla sama ilmiö kuin että minun mielestä melkein kaikki kitarat kuulostaa melkein samalta vedettynä etumikillä pikkurosolla kuin jonkun toisen mielestä high-gain vahvistin äärirajoillaan takamikillä dempatessaan:)
 
Minä tosin kuulen sillä takamikillä dempatessankin isot erot eri mikkien ja kielten välillä, vaffarita puhumattakaan.. sitä saundia kun tullut viilailtua erinäiset vuodet;)
Tunteella päin vittua.
esprit de corps
22.03.2008 23:48:07 (muokattu 23.03.2008 00:03:52)
Editoin tästä pitkän pätkän tekstiä pois. Ihan sen takia, että tavallaan olen Helenan kanssa samaa mieltä. Tavallaan olisi kiva vängätä. Mutta miksi vängätä, kun se ei johda mihinkään? Joten antaa olla.
Vähän niinku muumi.
JHL
22.03.2008 23:56:25
 
 
henkimaailman asioitahan nää taitaa olla, mutta tässä tapauksessa täytyy kyllä komppailla helenan ajatuksia. oma kokemukseni on sama, jos sähkis soi akustisesti kovaa ja/tai hyvällä klangilla, yleensä se sähköillä toimii vähintään yhtä hyvin.
 
en ole koskaan omistanut yhtään les paulia, mutta muutamia johdannaisia kyllä, uskallan siis ehkä heittää kommenttia sekaan. yleisesti ottaen mahonkikitarat jotka olen omistanut (80-luvun alun Ibanez Artist ja 90-luvun alun MIJ Jackson Archtop Soloist Professional), ovat olleet jotenkin "tukossa", eivät soineet akustisesti kovinkaan hyvin. vahvistimen kauttakaan en ole niistä mitään über-soundeja saanut aikaiseksi vaikka nuo molemmat muutaman vuoden omistin ja ihan ok putkipeleillä silloin soittelin. olen myös testaillut erilaisia Gibsoneita sekä muiden valmistajien johdannaisia, en tosin mitään custom shop tms high end lespoja, mutta kauppaan ovat aina jääneet. poikkeuksena mulla edelleen oleva täysmahonkinen Hamer Special, joka soi akustisesti heti musaliikkeessä vanhoilla kielilläkin varsin vahvasti. sähköisesti Hamer soi myös todella rouheasti ja paksusti, osittain varmaan johtuu P90-mikeistä. "kirkkaammista" puista olen ruvennut baritoni-intoiluni yhä jatkuessa kallistumaan saarnin puoleen, siinä soinnissa on jotain hyvällä tavalla pianomaista ja kuulasta. testailin aikani mahonkibarskoja, mutta jäivät aina kauppaan, sen sijaan nykyinen saarnisesta perustelestä väsätty vale-baritoni soi todella kovaa. en ollut edes teleä hankkimassa kun kaveria jeesasin vahvistimen hankinnassa, hän soitti telellä ja halusi testata vahvareita omaansa vastaavilla kitaroilla. nappasin kolhitun telen seinältä, otin yhden avosoinnun ja se oli siinä. avoin ja voimakas "raang". vaihtelin tallamikkiä muutamaan otteeseen kunnes päädyin nykyiseen, joka mielestäni tarjoaa vahvistimelle tarpeeksi akustista sointia vastaavaa ääntä. erityisesti alavireissä olen ollut kovasti tyytyväinen kirkkaammin soiviin puihin, bassot tuntuu pysyvän tiukassa nipussa ja selkeänä, ja kuitenkin jyrähtää niin että miksaaja aina haluaisi vähän alimpia leikellä.
 
mutuiluahan nää vahvasti on, mutta oma tunteeni on se, että *ainakin sellaisissa soundeissa joita itse haen* sen soivan puun vaikutus lopulliseen soundiin on varsin suuri. varmasti on totta että vääntelemällä potikoita voidaan saada vaikka millä kitaralla aikaan tallenne josta en pysty erottamaan oliko kitaran runko vaahteraa, tervaleppää vai pahvia. itselleni varsinaisen korvin kuultavan soundin lisäksi erittäin tärkeää on myös soittamisen tuntuma, tatsi tai miksi sitä kukin haluaakaan kutsua, ehkä voimakkaammin resonoiva kitara antaa käsien kautta minulle oleellista palautetta meneillään olevista musiikillisista tapahtumista. en tiedä. tässä on ehkä vähän samaa fiilistelyä kuin putkien valikoimisessa, loppujen lopuksi muutokset soundiin voivat olla aika pieniä, mutta näppituntuma muuttuu niin radikaalisti että kokonaisuutena uusi putki tuntuu tuovan huomattavan muutoksen sointiin/soittoon.
 
my 2 cents...
VFK
23.03.2008 00:14:17
henkimaailman asioitahan nää taitaa olla, mutta tässä tapauksessa täytyy kyllä komppailla helenan ajatuksia. oma kokemukseni on sama, jos sähkis soi akustisesti kovaa ja/tai hyvällä klangilla, yleensä se sähköillä toimii vähintään yhtä hyvin.
 
en ole koskaan omistanut yhtään les paulia, mutta muutamia johdannaisia kyllä, uskallan siis ehkä heittää kommenttia sekaan. yleisesti ottaen mahonkikitarat jotka olen omistanut (80-luvun alun Ibanez Artist ja 90-luvun alun MIJ Jackson Archtop Soloist Professional), ovat olleet jotenkin "tukossa", eivät soineet akustisesti kovinkaan hyvin. vahvistimen kauttakaan en ole niistä mitään über-soundeja saanut aikaiseksi vaikka nuo molemmat muutaman vuoden omistin ja ihan ok putkipeleillä silloin soittelin. olen myös testaillut erilaisia Gibsoneita sekä muiden valmistajien johdannaisia, en tosin mitään custom shop tms high end lespoja, mutta kauppaan ovat aina jääneet. poikkeuksena mulla edelleen oleva täysmahonkinen Hamer Special, joka soi akustisesti heti musaliikkeessä vanhoilla kielilläkin varsin vahvasti. sähköisesti Hamer soi myös todella rouheasti ja paksusti, osittain varmaan johtuu P90-mikeistä. "kirkkaammista" puista olen ruvennut baritoni-intoiluni yhä jatkuessa kallistumaan saarnin puoleen, siinä soinnissa on jotain hyvällä tavalla pianomaista ja kuulasta. testailin aikani mahonkibarskoja, mutta jäivät aina kauppaan, sen sijaan nykyinen saarnisesta perustelestä väsätty vale-baritoni soi todella kovaa. en ollut edes teleä hankkimassa kun kaveria jeesasin vahvistimen hankinnassa, hän soitti telellä ja halusi testata vahvareita omaansa vastaavilla kitaroilla. nappasin kolhitun telen seinältä, otin yhden avosoinnun ja se oli siinä. avoin ja voimakas "raang". vaihtelin tallamikkiä muutamaan otteeseen kunnes päädyin nykyiseen, joka mielestäni tarjoaa vahvistimelle tarpeeksi akustista sointia vastaavaa ääntä. erityisesti alavireissä olen ollut kovasti tyytyväinen kirkkaammin soiviin puihin, bassot tuntuu pysyvän tiukassa nipussa ja selkeänä, ja kuitenkin jyrähtää niin että miksaaja aina haluaisi vähän alimpia leikellä.
 
mutuiluahan nää vahvasti on, mutta oma tunteeni on se, että *ainakin sellaisissa soundeissa joita itse haen* sen soivan puun vaikutus lopulliseen soundiin on varsin suuri. varmasti on totta että vääntelemällä potikoita voidaan saada vaikka millä kitaralla aikaan tallenne josta en pysty erottamaan oliko kitaran runko vaahteraa, tervaleppää vai pahvia. itselleni varsinaisen korvin kuultavan soundin lisäksi erittäin tärkeää on myös soittamisen tuntuma, tatsi tai miksi sitä kukin haluaakaan kutsua, ehkä voimakkaammin resonoiva kitara antaa käsien kautta minulle oleellista palautetta meneillään olevista musiikillisista tapahtumista. en tiedä. tässä on ehkä vähän samaa fiilistelyä kuin putkien valikoimisessa, loppujen lopuksi muutokset soundiin voivat olla aika pieniä, mutta näppituntuma muuttuu niin radikaalisti että kokonaisuutena uusi putki tuntuu tuovan huomattavan muutoksen sointiin/soittoon.
 
my 2 cents...

 
Aikalailla samaa mieltä noista jutuista.
 
Saarni on tosiaan yksi parhaista puista ja mahtava myös just noissa baritoni/alavire-meinigeissä. Mietin vielä hetki sitten Customin tilaamista ESP:ltä(jää väliin hinnan vuoksi)ja toinen vaihtoehto olisi ollut saarnibodyllä, vaahterakaulalla(neck-thru)ja eeben otelaudalla. Omistin aikanaan moisen ja se oli erittäin hyvä Standard-sarjalaiseksi.
 
Toi tatsi on todella tärkeää sen viimeisen "jonkin" saavuttamiseen. Hienosti resonoiva kitara vaan tuntuu mageelta ja kun sulla on soundi just mieleinen ja saat vielä sen pikku lisä-powerin siitä kitaran fiiliksestä, niin silloin soitto sujuu parhaalla mahdollisella tavalla ja voi saavuttaa sen mahtavan tunteen, jonka kitaran soitto voi parhaimmillaan antaa.
So many assholes... So few bullets.
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1 2 3 4
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)