Kitarat: kitarakamat ›

Terve,
 
olen pitkään soitellut melkein pelkästään akustisia soittimia. Teininä tuli väännettyä heavya JEMin kanssa. JEM on kyllä vieläkin tallella, mutta soundi ei ole aivan sitä mitä haen ja se perskeleen kampi ärsyttää. Tarkoitus olisi soitella pääosin puhtaalla ja miedosti särötetyllä soundilla, miksei välillä vähän suuremmallakin säröllä. Musiikkityylinä olisi jonkinlainen proge. Bändissä on rummut, nauhaton basso, viulu sekä laulu. En halua mitään älyttömän tummasoundista soitinta kuitenkaan, mikään honottava jazz-soundi ei ole hakusessa. Olen tähän asti soittanut akustisella, mutta se ei oikein toimi kauhean hyvin rumpujen kanssa. Rahaa olisi varmaan käytettävissä tähän investointiin 500€.
 
Tietoni sähkökitaroiden maailmasta ovat hyvin vajavaiset. Tahtoisin kovasti löytää dynamiikkarikkaan sähkökitaran. Eli ei mitään LTD-aktiivielektroniikka meininkiä. Mites näissä hommissa tuo mikitys toimii? Minkälainen ero on yksikelaisten ja humbuckerien välillä? Saako yksikelaisilla laajemman skaalan vai riippuuko se vain mikrofonivalinnasta? Olisiko yleensäkin dynamiikka halutessa hyvä olla kohtalaisen tehottomat mikit?
 
Kitaran tietysti pitäisi varmaankin soida itsessään jo hyvin. Meneekö ihan metsään, jos ajattelisin hommata jonkun pienikoppaisen puoliakustisen? Miten mahtaisi toimia esim tällainen Ibanezin artcoren tyyliset kitarat http://www.levytukku.fi/www/tuotteet.html?product_id=101. Kävin tänään levytukussa ja tuo pisti silmääni. Onko puoliakustisten juttu nimenomaan nuo humbuckerit?
 
Ajattelin kyllä mennä testaamaan, mutta yritän vain tässä hakea vertaistukea, ennen kuin lähden yrittämään onneani. Olen aivan idiootti näinä päivinä sähkökitarkoiden suhteen.
 
Sille pitäisi tietysti hommata kaveriksi joku putkivahvistin. No täytyy katsella sitä sitten myöhemmin. Voi olla, että kitaran hommaaminenkin venyy pitkälle, mutta hyvä aloittaa suunnittelu hyvissä ajoin.
 
Kiitokset etukäteen jos joku osaa vastata jotain viisasta.

Joku telecasteri voisi olla oikein mainio tässä(kin) tapauksessa. Siinä on siis yksikelaiset mikit ja soundi ei ole juur hirveen tumma.

Minä lähtisin itse stratocaster -linjalle. Single coil mikeillä saat nimenomaan upeimmat clean-rosot sähkökitaramaailmassa. Soundi ei myöskään ole liian tumma, eikä missään nimessä jazz-kitaramainen "honotus". Soundi on kirkasta, mutta samalla myös pehmeä, terävä, mutta myös mahdollisuus tuhdimpaan. Todella monipuolinen kitara. Hyvän vahvistimen kanssa ei ole stratocasterin voittanutta ( täysin mielipide kysymys).
 
Paljon on myös muita todella loistavia vaihtoehtoja, ei ole strato missään nimessä ainoa, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Dynamiikka on kylläkin enemmän kiinni vahvistimesta ja soittajasta kuin kitarasta itsestään, vaikka toki silläkin vaikutuksensa on. Vahvistimen reagointi soittajan tatsiin on se juttu, ja eri vahvistimet tietenkin reagoi siihen eri tavalla. Myös sen dynamiikan, eli äänen säröytymisen ja puhdistumisen luonne riippuu hyvin pitkälti vahvistimesta ja elementeistä, miten ne puskevat äänen pihalle ja millaisella karaktäärillä. Vahvistimissa on siis suuria eroja ihan sen suhteen, miten ne käyttäytyvät ja miltä ne kuulostavat.
 
Onhan niissä kitaroiden mikeissä toki eroja. Humbuckerit ovat tukevammat ja yleensä tehokkaammat, eli ne säröytyvät helpommin. Säröytymistä voi kuitenkin säädellä vahvistimen gain-namiskalla. Yksikelaisten soundia noin yleisesti pidetään hiukan heleämpänä ja avoimempana kuin kaksikelaisten, mutta nämä ovat hirvittäviä yleistyksiä, joiden tarkoitus on antaa vain jonkinlainen käsitys aiheesta. Mikkejä on tuhansia erilaisia ja mitään ehdotonta sinkkujen ja humppareiden eroista ei voi sanoa. Tuolla ylhäällä on FAQ-ketju kitaran mikeistä, tsekkailepas sieltä vähän tietoa.
 
Mutta tosiaan, Telecasteria minäkin suosittelisin, ehkä vielä saarni-bodylla, joka tekee soundista napakamman. Mutta hommahan menee sitten niin, että siihen vahvistimeen pitää panostaa. Ei mistään kitarasta dynamiikkaa paljon löydy, kun se liitetään viidenkympin trankkucomboon, jossa on 8" elementti.
 
Kokonaisuus ratkaisee, tässäkin. Niin kuin aina.

Minä lähtisin itse stratocaster -linjalle. Single coil mikeillä saat nimenomaan upeimmat clean-rosot sähkökitaramaailmassa. Soundi ei myöskään ole liian tumma, eikä missään nimessä jazz-kitaramainen "honotus". Soundi on kirkasta, mutta samalla myös pehmeä, terävä, mutta myös mahdollisuus tuhdimpaan. Todella monipuolinen kitara. Hyvän vahvistimen kanssa ei ole stratocasterin voittanutta ( täysin mielipide kysymys).
 
Paljon on myös muita todella loistavia vaihtoehtoja, ei ole strato missään nimessä ainoa, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen.
 
Stratoa olisin myös itsekin toisaalta voinut suositella telen ohella, mut kammesta ei vissiin kauheesti tykätty. Tosin Jemissä on ihan eri systeemi kuitenkin kuin stratossa... Juu
 
Telellä mä silti menisin

Minä lähtisin itse stratocaster -linjalle. Single coil mikeillä saat nimenomaan upeimmat clean-rosot sähkökitaramaailmassa. Soundi ei myöskään ole liian tumma, eikä missään nimessä jazz-kitaramainen "honotus". Soundi on kirkasta, mutta samalla myös pehmeä, terävä, mutta myös mahdollisuus tuhdimpaan. Todella monipuolinen kitara. Hyvän vahvistimen kanssa ei ole stratocasterin voittanutta ( täysin mielipide kysymys).
 
Paljon on myös muita todella loistavia vaihtoehtoja, ei ole strato missään nimessä ainoa, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen.
 
Lainattu teksti on hienosti kirjoitettu ja yhdyn siihen. Stratoa ja Teleä soittelen molempia. Haen noilta soittimilta aivan eri asioita, eivätkä ne ole samanlaisia soundiltaan. Tele ei tässä aloittajan tapauksessa mielestäni ole ratkaisu, vaikka muuten suosittelen kyllä.
 
EDIT: onhan jännä nähdä muidenkin soittajien mielipiteitä. niitä ei siis tule aliarvioida. vaihtelua syntyy niin kuin aina. ;-)

Telecasteria kannattaa kokeilla. Se on kitara, jossa ei ole mitään turhaa, mutta kaikki tarpeellinen. Hyvä telecaster on soundeiltaan raikas, selkeä ja monipuolinen. Telecaster jos joku reagoi hienosti soittodynamiikan vaihteluihin. Soundin ryhdikkyys tekee siitä loistavan komppikitaran. Lisäksi se on markkinoiden kestävin ja luotettavin sähkökitara.

Telecasteria kannattaa kokeilla. Se on kitara, jossa ei ole mitään turhaa, mutta kaikki tarpeellinen. Hyvä telecaster on soundeiltaan raikas, selkeä ja monipuolinen. Telecaster jos joku reagoi hienosti soittodynamiikan vaihteluihin. Soundin ryhdikkyys tekee siitä loistavan komppikitaran. Lisäksi se on markkinoiden kestävin ja luotettavin sähkökitara.
 
Loistava puhe! Plussan saat. Saman hieman eri äänenpainoin voisi antaa Stratocasterille tosin.
 
Molemmista siis itse pidän. Ja paljon.
 
E: en tosin soita kitaroita samalla tatsilla. ne ovat erilaisia.

Mä oon erilainen ja sanon et PRS singlecut p90 tyyppisillä mikeillä http://www.prsguitars.com/singlecutstandardsatinsoapbar/index.html vois olla se sun juttu. Toihan on ymmärtääkseni kitara jostain Les Paulin ja Stratovasterin välimailta. Uskoakseni moisella vehkeellä taipuisi melkeimpä mihinkä saundiin vaan P90 on mukava kompromissi yksikelaisten ja humbuckerien väliltä ja kevyt roso-osasto hoitunee mitä hienoimmin. Toisaalta vehkeellä saa varmaan komeat saundit ankarampaankin runtuun.
 
Tai sit ostat vaan sen telen/straton...kummasta nyt satut ite diggaamaan

Kiitoksia vertaistuesta.
 
Telestä olen haaveillut jo pitkään. Eikä stratokaan pahalta tuntuisi. Täytyy varmaan lähteä testailemaan jahka kerkiän.
 
Tuo prs-homma vaikutti myös erittäin mielenkiintoiselta. Mistä noita löytyy Suomesta?
 
Sitten tuo vahvistuspuoli. Katselin haulla. Kyllä tässä nyt ollaan ongelmien edessä kun tarjontaa on niin helkkaristi. Kyllä akustisten kanssa elämä on paljon helpompaa. Paitsi niiden mikittäminen on yhtä välineurheilua. Jatkan haun kanssa vielä ja jos ei aukea niin sitten esitän lisäkysymyksiä.

Tuo prs-homma vaikutti myös erittäin mielenkiintoiselta. Mistä noita löytyy Suomesta?
 
Ainakin Kuopion DLX-musicissa oli paljon PRS:siä, voisin siis kuvitella että myös Tampereella ja Helsingissä. En nyt ihan varma oo mutta eikös tuo kyseinen kitara kuitenkin mene "vähän" yli tuosta 500 eurosta?
 
P90-mikeillä varustettuja keppejähän löytyy tuosta halvemmastakin SE-sarjasta.

Ainakin Kuopion DLX-musicissa oli paljon PRS:siä, voisin siis kuvitella että myös Tampereella ja Helsingissä. En nyt ihan varma oo mutta eikös tuo kyseinen kitara kuitenkin mene "vähän" yli tuosta 500 eurosta?
 
P90-mikeillä varustettuja keppejähän löytyy tuosta halvemmastakin SE-sarjasta.
 
Noita SE-sarjalaisia kyttäsinkin netistä. Niiden hinnat oli tuossa 600€ tienoilla.
 
Täytyy tsekata toi DLX.

Jos nyt kitarasta lähtee dynamiikkaa hakemaan, nin varmaan se aika paljon painottuu sinne mikkipuolelle, ja siinä tapauksessa kannattanee valita alnicomikeillä varustettua keppiä. Ei silti etteikö niitä sitten vaihtelis jälkeenpäin kunhan mieleisen kitaran löytää... Itselläni on totaaliromuosista kasattu strato missä on käsinkäämityt alnico5 magneeteilla olevat mikit, ja siinä todella vaikuttaa soittotatsi soundiin. Olen enemmän kuin tyytyväinen ko. mikkeihin. Mikit on tosiaan käämitty puhtaasti käsin ilman mitään koneita ja vastukset 5.9-6.2k.n välillä

Mun täytyy vielä tähän heittää kitaravaihtoehdoksi Gibsonin ES-335 ja sen johdannaiset (mm. Epiphonen vastaava). Vaikka en itse moisella ole päässyt soittelemaankaan, tuntuisi se istuvan kuvailemaasi progeiluun. Käsitääkseni tuosta löytyy soundiskaalaa kirkkaasta tummaan, eikä se jazz-maineestaan huolimatta ole kuitenkaan tumppu vaan melko kirkas soundiltaan.
Tuohon voi sitten kokeilla erilaisia mikrofoneja.
 
Vahvareista kannattisi ehkä kokeilla Fenderin Pro- ja Blues juniorit ja Voxin ac-15.

Kun kerran kysyjä on näin totaalisen pihalla etsityn kitarasoundin ja -mallin suhteen (in a good way, eikä siis fiksaantunut juuri tiettyyn kitaramalliin), niin uskaltaisin jopa kehottaa tutustumaan omakohtaisesti Line6:n Variaxiin. Siitä ei ihan heti soundivaihtoehdot lopu ja joukosta löytyy eksoottisempiakin vaihtoehtoja pelkkien sähkökitarasoundien lisäksi, joille ko. genressä voisi kuvitella löytyvän käyttöä.

Mun täytyy vielä tähän heittää kitaravaihtoehdoksi Gibsonin ES-335 ja sen johdannaiset (mm. Epiphonen vastaava). Vaikka en itse moisella ole päässyt soittelemaankaan, tuntuisi se istuvan kuvailemaasi progeiluun. Käsitääkseni tuosta löytyy soundiskaalaa kirkkaasta tummaan, eikä se jazz-maineestaan huolimatta ole kuitenkaan tumppu vaan melko kirkas soundiltaan.
Tuohon voi sitten kokeilla erilaisia mikrofoneja.
 
Vahvareista kannattisi ehkä kokeilla Fenderin Pro- ja Blues juniorit ja Voxin ac-15.
 
Tuota ES-335 suositteli myös basistimme. Hänellä oli itsellään epiluurin vastaava. Pitää pistää testilistuakseen.
 
Katselin myös itse tuota Voxin vahvistinta Thomanin sivuilta. En ole sieltä tilaamassa, se on vain hyvä paikka katsella soittimia yms.

Kun kerran kysyjä on näin totaalisen pihalla etsityn kitarasoundin ja -mallin suhteen (in a good way, eikä siis fiksaantunut juuri tiettyyn kitaramalliin), niin uskaltaisin jopa kehottaa tutustumaan omakohtaisesti Line6:n Variaxiin. Siitä ei ihan heti soundivaihtoehdot lopu ja joukosta löytyy eksoottisempiakin vaihtoehtoja pelkkien sähkökitarasoundien lisäksi, joille ko. genressä voisi kuvitella löytyvän käyttöä.
 
Jotenkin nuo mallintavat eivät ole minun juttunu. Kitara on kuitenkin pohjimmiltaan akustinen soitin, tahtoisin mieluusti kunniottaa tätä ideaalia. Hakusessa on kuitenkin yksi hyvä soundi, jota voisi sitten muokata tarpeen vaatiessa erinäisillä purkeilla. Epäilen, että Variaxissa on vähän sama ongelma kuin Podissa. Loppujen lopuksi sieltä ei kauhean montaa hyvää käyttööni sopivaa soundia saa ruuvattua.
 
Kiitos kuitenkin ehdotuksesta. Olen sen verran kuitenkin puristi, että haluan "oikean" kitaran. Akustisia kun on tullut räpläiltyä niin pitkään niin ei nappaa heti ostaa tietokoneella varustettua kitaraa. Liian suuri harppaus tällaiselle kalkkeutuneelle kitaristille.

Periaatteessa, ja käytännössäkin, sullehan sopisi mikä vain erityisesti perinnehenkisempi kepakko. Tele, strato, LP, 335, ...
Omanlaisiaan ovat kaikki. Testaamalla löytynee se itselleen paras kepakko, itse voin noista suositella mitä mallia vain.
 
Tuo budjetti toki asettaa rajoituksia jonkunlaisia omalla tavallaan. Mut kyllä tuohon hintaan pitäs löytyä käypääkin tavaraa.
 
Eli kauppaan vaan testailemaan mikä tuntuu omalta.

Eli kauppaan vaan testailemaan mikä tuntuu omalta.
 
Näin täytyy tehdä. Kiitoksia vastauksista.

Jotenkin nuo mallintavat eivät ole minun juttunu. Kitara on kuitenkin pohjimmiltaan akustinen soitin, tahtoisin mieluusti kunniottaa tätä ideaalia.

Variax on kyllä pohjimmiltaan yhtä akustinen kuin perinteinen sähkiskin. Olennainen ero on vaan siinä miten se akustinen ääni muutetaan sähköiseksi signaaliksi. Sen jälkeen siinä ei mitään eroa olekaan.
 
Hakusessa on kuitenkin yksi hyvä soundi, jota voisi sitten muokata tarpeen vaatiessa erinäisillä purkeilla. Epäilen, että Variaxissa on vähän sama ongelma kuin Podissa. Loppujen lopuksi sieltä ei kauhean montaa hyvää käyttööni sopivaa soundia saa ruuvattua.
 
Ennen kuin epäilee kannattaisi ihan oikeasti itse kokeilla, niin ei sitten niin helposti tule tehtyä vääriä johtopäätöksiä. Variaxissa ei ole mitään samaa kuin Podissa, ainakaan minusta. Itsekään en ole koskaan innostunut Podista, mutta Variaxilla on tullut soiteltua vuosikausia ja siitä löytyy aina joku kelvollinen soundi lykkää sen sitten minka signaaliketjun eteen hyvänsä. Ja Variaxin soundeja voi itsekin muutella mieleisikseen jos vakiot ei viehätä kun hommaa Workbench palikan, jolla tietokoneelta käsin pääsee koostamaan ihan omia kitaramalleja tarjollaolevista bodyistä ja mikeistä. Veikkaanpa, että hommaamalla umpimähkään jonkun noista ehdotetuista perinnekepeistä sinulla on edessä paljon kivisempi ja mutkaisempi tie siihen soundinirvanaan. Mutta itsehän tiedät mitä haluat, I respect that.