Kitarat: kitarakamat ›

Moro
 
Loppukeväästä/Alkukesästä olisi tarkotus hommata uusi vahvistin ja tällä hetkellä vahvimpina ehdokkaina olisi kyseiset mallit. Nyt kysyisinkin arvon Mnettiläisten mielipiteitä.
 
Musiikki, jota soitan, on pop/rock suuntaista, mutta myös "rankat" kohdat kuuluu tärkeänä osana varsinkin uudempaan tuotantoon. Lähimpänä sydäntä olisi progressiivisempi musiikki (Porcupine Tree, Oceansize, Tool..etc.), mutta muu bändi on vähän rajoittuneempi. Kuitenkin tulevaisuutta ajattellen olisi hyvä jos toimii myös tämän tyyppisessä soitannassa.
 
Tällä hetkellä käytössä on Line6:sen FlextoneII, eli hyppäys laadussa on aika suuri, mutta mallintaviin olen tältä erää ainakin kyllästynyt. Monipuolisuutta kuitenkin haluan, joten sen takia näihin vaihtoehtoihin olen kallistumassa. Mesan vahvistimia olen myös katsonut, mutta budjetti tulee niissä vastaan.
 
Oceansizella ainakin taitaa tuo VH100R olla käytössä ja tykkäänkin heidän saundeista. Marshallissa ehkä vähän pelottaa mahdollinen middlepiikki ja särön "80-lukulaisuus", mutta monipuolisuutta tässä vahvistimessa kyllä löytyisi eikä hinta kovin pahalta vaikuta, varsinkaan ulkomailta ostaessa.
 
Nyt siis kaikki kyseisiä malleja omistavat tai testanneet mielipiteitä kehiin. Erityisesti kiinnostaa kliinin ja särön laatu näissä peleissä.
 
Lisäkysymyksenä vielä, että toimiiko jos bändin molemmat kitaristit hommaa VH100R:n? Kitaroina toimii pääasiassa Ibanez RG2620 ja PRS CE22, eli tuleeko saundeista kuitenkin liian samankaltaiset, jos molemmilla sama vahvistin?
 
Toivottavasti jaksatte lukea ja joku jopa vastata :)
 
-Sambo

En ole kokeillut JVM:ää, mutta VH100R:n omistan. Olen sillä vetänyt aivan kaikenlaista jazzista proge-deathiin, ja kyllä se ihan asiansa ajaa. Jos hirveä middlen tuuppaus pelottaa Marsuissa, niin Lanikka tuuppaa sitä middleä kyllä ihan yhtä paljon. Siihen voi vaikuttaa tietysti kaappivalinnalla, mutta mikään riipivä yläpään piikki se ei VH100R:ssä kuitenkaan ole edes V30 elementeillä, jotka omassa kaapissanikin on.
 
Monipuolisuudesta sen verran, että putkivahvistimien kanssa se on aika häilyvä termi. Harvasta putkivahvistimesta lähtee enempää kuin pari oikeasti erilaista perussoundia. Toimivalla eq:lla voi tietysti muokata johonkin suuntaan, mutta perusvire on aina sama. Siispä mun mielestäni monipuolinen putkivahvistin on sellainen, jonka soundissa mikään ei erityisesti pistä korvaan. VH100R:ssä on kaksi kanavaa, ja siitä lähtee kaksi oikeasti erilaista soundia. Molemmille kanaville on myös boostit, joilla saa säröä lisää. Kaikki neljä modea ovat erittäin käyttökelpoisia vaikka särönamiskat boosteineen olisivat melkein täysissä, ja vahvistin tuntuu ihan tykkäävän pedaaleistakin.
 
Tässä on kirjoittamani artikkeli ko. vahvistimesta: http://muusikoiden.net/artikkelit/artikkeli.php?id=894
 
Lyhykäisesti kuitenkin: VH100R:ssä on hyvä hinta-laatusuhde, ja (kitaravalinnasta riippuen) se on mielestäni juuri yllä kuvaamani neutraalisoundinen vahvistin, ja siksi siis monipuolinen. Se ei hoida täydellisesti kaikkia tyylilajeja, kuten ei mikään muukaan vahvistin. Musta tämän nupin "juttu" on ehdottomasti loistava särökanava. Puhdaskin kanava on ihan jees. Soundi on hyvällä tavalla keskiäänivoittoinen ja leikkaa varmasti bändistä läpi. Olen testannut muutamaa mielestäni parempaakin vahvistinta, mutta niidenpä hinnat alkoivatkin kakkosella.
 
Mitä tulee tuohon kahden kitaristin dilemmaan, niin ei ole mitenkään väärin tai typerää ostaa kahta samanlaista vahvistinta. Tasan samaa soundia niistä ette kuitenkaan tule saamaan, koska teillä on erilainen soittotatsi ja varmaankin erilaiset kitarat. Kyse on vain makuasioista.
 
Pakko on vielä mainita, että VH100R on ominaisuuksiinsa nähden aika halpa vahvistin (tiedän joo, se on suhteellista). Se antaisi osviittaa siitä, että jossain on kuitenkin ollut pakko tinkiä. Tälläkin foorumilla on välillä ollut juttua siitä, että VH100R olisi vähän huolimattomasti rakennettu vahvistin, ja se ilmenisi laatuongelmina.
 
Itselläni oli ongelma kanavanvaihdon kanssa, kun kanavanvaihtopiirissä oli jossain ilmeisesti kylmäjuotos, ja ilman footswichia vahvistimen kanavat alkoivat vaihtua itsestään pienen luukuttamisen jälkeen. Muihin ongelmiin en omassa yksilössäni ole törmännyt. Voi siis olla, että halpa hinta näkyy juuri tällaisissa, mutta mitenkään radikaalisti epäluotettavaksi vahvistimeksi en VH100R:ää missään nimessä sano. Halusin vain tuoda tämänkin esille.

Katso että ostat sitten uuden VH100R:n, jos siis siihen päädyt. Noissa on nimittäin käytetty aikaisemmin pintaliitoskomponenttejä, ja tietääkseni vuodesta 2005 eteenpäin ne on rakennettu normikomponenteilla. Eli siis uudenpien kestävyys noin komponenttien puolesta pitäis olla parempi. Itse tosin omistan pintaladotun yksilön, eikä tässäkään nyt siitä johtuvia ongelmia ole ollut (muita kyllä).
 
Tykkään vahvistimen soundista tosi paljon. Ja taipuu kyllä todella monenlaiseen menoon. Lisäksi tykkään siitä että säätimillä saa oikeasti jotain aikaan. Ainakin omaan korvaan saa vahvarista pelkän precensen avulla soundeja oikeasti todella tummasta ihan kirkkaaseen asti. Lisäksi säröä riittää useampaankin vahvistimeen. Itellä tosin on ilmeisesti sitten kitarassa niin raisut mikit, että "jouduin" vaihtamaan clean puolelle kärkeen ecc81-putken, ettei cleanit säröydy. Nyt on sitten cleanitkin kuosissaan.

JVM:än hinnalla saisi Koch Powertone 2:sen myös. Sitä 6550 versiota testasin, ja vaikka ei ollutkaan ihan juuri se soundi, jota minä hain, niin hyvä maku siitä vahvarista jäi. Erittäin hyvät cleanit ja soundit pikkugainista aina säröjyrään asti. Sinänsä soundi oli aika tumma ja pehmeä, joten jos haluaa todella paljon "särmää", voi tuo tuntua vähän liian kiltiltä.
 
Edit: Tuota nuppia tietääkseni käyttäneet levyllä ainakin Teräsbetoni, Amorphis ja The Gathering.

Molemmat on ihan hyviä vaihtoehtoja. Molemmisssa on middleä riittävästi soundissa, mutta kummassakaaan ei varsinaista piikkiä ole. Molemmat soivat aika tasapainoisesti ja tuntuu ettei mitään taajuutta ole älyttömästi korostettu. Molempien soundi on vähän 80-luku meininkiä, mutta hyvällä tavalla. Marshall soundaa modernimmalta 3:s ja neloskanavan viimeisellä modilla(ainakin).
 
Itse valitsisin Marshallin lähinnä sen uskomattoman monipuolisuuden ja hienon jalkaspedun vuoksi. Myös se astetta modernimman soundin mahdollisuus on mielestäni marsun valtti.
 
Jos ihan pelkästä soundista puhutaan, niin Orangen Rockerverb on mielestäni tossa hintaluokassa ykkönen. Yleensä Oranget mielletään vintage-vehkeiksi, mutta tossa on gainia riittävästi(4 gain stagesia) ja soundi on enemmän tätä päivää kuin mennyttä. Toki klassiset Oranssi-sounditkin sieltä tarvittaessa löytyy. Esim. Jim Root(Slipknot/Stone Sour) ja Andrew Stockdale(Wolfmother) käyttäjiä. Niinkuin noi esimerkit ehkä kertookin, niin löytyy klassiset rockit ja heavymmät mätöt samasta laatikosta. Lisänä huippu clean kanava ja loistava reverb(ei todellakaan mikään digitaalinen), sekä erittäin hyvä efektilooppi. Miinuspuolena Marshalliin verrattuna vain 2 kanavaa ja footswitch pitää ostaa erikseen(muistaakseni 28 euroa) ja Marshallin jalkakytkin on noin satakolme kertaa monipuolisempi.
 
http://www.orangeamps.com/rocker/ Mulla itselläni oli toi Rockerverb 50-nuppi.

Kiitoksia kaikille erittäin hyvistä vastauksista!
 
Nyt tässä nettiä selattuani on tuo Laney kyllä todella vahvoilla, kun sen saa uutena alle 900 euroon Englannista toimituskustannuksineen. Suomesta en vielä tarjouksia ole kysellyt, eli en tiedä siitä, mikä olisi tiukka tarjous. Jos vahvistimen kanssa ongelmia tulee (kuten näyttää olevan mahdollista), niin helpompi varmasti hoitaa suomalaisen kivijalkaliikkeen kanssa. Mutta todella hyvä tarjous saa olla, jotta tähän vaihtoehtoon kallistuu.
 
Myöskään Marshallin hinnat Englannissa ei kovin pahoilta näytä, vaikkakin selkeästi kalliimpi kuitenkin. Mieleen tulee, että onko todella hintaeron verran parempi?
 
Monipuolisuudella lähinnä hain sitä, etten ole tottunut pelehtimään pelkästään kitaran volumella ja irtopedaaleilla, eli yksikanavaisella en pärjäisi. Näissä molemmissa kyllä uskoisin olevan riittävästi säätöjä minulle, kun en tuossa Flextonessakaan yleensä käytä kun yhtä kliiniä ja paria eri säröä pohjasaundeina.
 
Oikeastaan tällä hetkellä suurimpana kysymyksenä on kumman kliini on "parempi"? Tietystyi aika subjektiivisia näkemyksiähän nämä on ja riippuu niin monesta muustakin asiasta.
 
Orange painii kyllä hiukan erihinnoissa, mutta kiinnostava vaihtoehto kyllä olisi myös se.
 
Kaappisuosituksia otan myös mielellään vastaan, eli onko parempi ottaa jokin muu kaappi kuin V30:llä ladattu, vai onko V30 mielestänne todella hyvä näille?
 
-Sambo

Kaappisuosituksia otan myös mielellään vastaan, eli onko parempi ottaa jokin muu kaappi kuin V30:llä ladattu, vai onko V30 mielestänne todella hyvä näille?
 
Mulla oli Laney VH100R:n alla Marsun 1936, jossa oli V30 ja G12H -yhdistelmä. Toimii todella hyvin, sen voin taata. Nimimerkki Vapour pystyy todennäköisesti vahvistamaan asian... :)
 
Edit: tosin toi V30 & G12H toimii varmasti minkä tahansa vahvarin kanssa todella hyvin...mut ainakin Marsun kotelossa toi yhdistelmä oli ihan ässä.

Miinuspuolena Marshalliin verrattuna vain 2 kanavaa...
 
Mä haluan tästä kanavien määrästä sanoa kyllä oman mielipiteeni. Toistaiseksi en ole törmännyt yli kolme kanavaiseen vahvistimeen, jossa jokainen kanava olisi ollut oikeasti erilainen. Ainakaan Englit eivät tällaisia mielestäni ole (Powerball, Screamer Thunder), ei HuugoKettusen Triamp, ei Kochin Multitone eikä oikeastaan mikään muukaan 3+ kanavainen vahvistin jota olen kokeillut. JVM:stä olen tosiaan vaan kuunnellut muutamia soundiklippejä, ja niiden perusteella se kuulostaisi menevän myös samaan kastiin - "eri särökanavilla" erona tuntui olevan särön määrä. Sen takia mä en VH100Ärrääkään sano nelikanavaiseksi vahvistimeksi, vaikka niitä moodeja siinä neljä onkin.
 
En missään nimessä tarkoita, ettei kannattaisi monikanavaista vahvistinta ostaa. Siitä vaan jos mieli tekee, mutta sen olen itse aika perusteellisesti jo todennut, että kanavien määrä kertoo harvinaisen vähän vahvistimen monipuolisuudesta. Väittäisinpä melkein, että juurikin useat monikanavaiset vahvistimet ovat olleet aikalailla yhden tai kahden soundin pelejä. Tällä ei ole mitään tekemistä vahvistimen hyvyyden tai huonouden kanssa, kunhan vaan totean, että näin asia mun mielestä on.
 
E: Orangen Rockerverb 50 on myös mun mielestäni todella hyvä nuppi, mutta sillä on sitten hintaakin jo yli puolentoista tonnin..
 
E2: Kaappivalinnasta vielä. Mulla itselläni on Mesan 2x12 Laneyn kaverina, ja ne soundaavat tosi hyvin yhteen. Olen kuitenkin vähän jäävi tekemään soundivertailua eri elementtien välillä. Sanonpahan vaan, että elementit yksin eivät todellakaan tee kaapin soundia.
 
VH100R:n kanssa olen Mesan 2x12-kaapin lisäksi kokeillut Mesan 4x12 Road King -kaappia, Laneyn omaa 4x12-kaappia, Marsun JCM800-sarjan 4x12-kaappia, Orangen 2x12:sta ja Behringerin halvempaa 4x12-kaappia. Näistä Mesat (oma 2x12 sekä 4x12 RK) ja Marshallin JCM800 4x12-kaappi soundasivat ehdottomasti parhailta. Kaikissa noissa kolmessa on myös eri elementit, joten en osaa sanoa mitään tiettyä elementtiä joka VH100R:n kanssa toimisi parhaiten. Greenbackit saattavat kuulemma yksinään olla vähän tunkkaiset, mutta tämä on vain kuulopuhetta. Jos vaan mahdollista, niin kokeile ihmeessä eri kaapeilla. Saatat yllättyä siitä, kuinka paljon kaappivalinta vaikuttaa soundiin.

Mä haluan tästä kanavien määrästä sanoa kyllä oman mielipiteeni. Toistaiseksi en ole törmännyt yli kolme kanavaiseen vahvistimeen, jossa jokainen kanava olisi ollut oikeasti erilainen. Ainakaan Englit eivät tällaisia mielestäni ole (Powerball, Screamer Thunder), ei HuugoKettusen Triamp, ei Kochin Multitone eikä oikeastaan mikään muukaan 3+ kanavainen vahvistin jota olen kokeillut. JVM:stä olen tosiaan vaan kuunnellut muutamia soundiklippejä, ja niiden perusteella se kuulostaisi menevän myös samaan kastiin - "eri särökanavilla" erona tuntui olevan särön määrä. Sen takia mä en VH100Ärrääkään sano nelikanavaiseksi vahvistimeksi, vaikka niitä moodeja siinä neljä onkin.
 
Noi Englit on 2 kanavaisia. Vasta kun kanavat ovat täysin itsenäisiä, niitä voidaan nimittää 4-kanavaisiksi. Eli omat pre-ampit ja omat eq:t. JVM on 4 kanavainen. Kaikki kanavat kuulostavat erilaisilta, kaikki moodit erilaisilta. 1 kanava pudas, 2 pikkuroso, AC/DC, 3 hard rock, 80-luku ja 4 modernimpi särömeininki. Jos pääset sitä kokeilemaan luonnossa, niin huomaat erot selkeästi.
 
3 oikeasti erilaista kanavaa Diezel Herbert, 4 erilaista kanavaa Diezel VH4. Edullisia, mutta halpoja:)
 
Suurimmalle osalle kitaristeista riittää yksi puhdas ja yksi särösoundi, joita sitten voidaan muokata kitaran volume- ja tone-säätimillä, eri kitaroilla ja mikeillä, overdrive/säröspeduilla, sekä soittotekniikalla. Itselläni optimi on 1 puhdas ja 2 särösoundia vahvistimesta ja piuha suoraan vahvistimeen. Notta 3 kanavaa, notta.

Noi Englit on 2 kanavaisia. Vasta kun kanavat ovat täysin itsenäisiä, niitä voidaan nimittää 4-kanavaisiksi. Eli omat pre-ampit ja omat eq:t. JVM on 4 kanavainen. Kaikki kanavat kuulostavat erilaisilta, kaikki moodit erilaisilta. 1 kanava pudas, 2 pikkuroso, AC/DC, 3 hard rock, 80-luku ja 4 modernimpi särömeininki. Jos pääset sitä kokeilemaan luonnossa, niin huomaat erot selkeästi.
 
Ainakin Powerballia ja Screameria on nelikanavaisina mainostettu ties kuinka pitkään. Oon täysin samaa mieltä tuosta kanavien itsenäisyydestä. Jos JVM todellakin on noin monipuolinen, niin olisi ihan kiva päästä kokeilemaan. Jääräpäänä en kuitenkaan usko ennen kuin olen itse kokeillut. :-)
 
Suurimmalle osalle kitaristeista riittää yksi puhdas ja yksi särösoundi, joita sitten voidaan muokata kitaran volume- ja tone-säätimillä, eri kitaroilla ja mikeillä, overdrive/säröspeduilla, sekä soittotekniikalla.
 
Mä itse olen taas tullut tulokseen, että monipuolisimman paletin olen saanut jostain neutraalilta soundaavasta 2-kanavaisesta vahvistimesta ja Tube Sreamerista. Kitaran volume/tone/mikit on tietysti myös avainasia.

Noista kaapeista/elementeistä. Kaappi ja elementit ovat todella iso osa soundia. Jos mahdollista, niin vertailemaan kaikkia kiinnostavia kaappeja ja mahdollisemman monia elementtejä.
 
Itselläni ollut ainakin Marshallin 1936 2x12 ja JCM800 1960 Lead, 4x12G12T-75 ja JCM900 1960 Lead, 4x12 V30+Greenback, Englin 4x12 V60 ja 4x12 V30, Orangen 2x12 ja 4x12, molemmat V30 ja pitkän eri merkkien vertailun jälkeen, tällä hetkellä Bognerin Überkabinett V30+G12T-75.
 
Olen kokeillut/soittanut enemmän tai vähemmän myös esim. Mesa Boogien Rectifier 4x12, Roadking, Standard 4x12ja Lone Star 2x12, VHT 4 erilaista 4x12 ja 2 2x12, Lukuisia Marshalleita, Vintagea ja tätä päivää, eri Englejä, Kochin 2 4x12, THD 2x12 ja 4x12, Laboga, Fender 2x12 ja 4x10, Hughes&Kettner lukuisia, Krankit, Carvineita, Kustom 4x12, Crate, Randalleja, Voxeja, Peaveytä, Genz Benzejä, George Dennis, Ibanez, Rivera, Framuseja, Metaltronix, Bognereita jne. Erilaisia ja erikokoisia kaappeja ja löytänyt omat suosikit.,
 
Perus Marshallit toimii aina suht hyvin, Orangen kaapit on hyviä, Englit V30:llä, V60:llä en suosittelisi, VHT:t ja Riverat, Mesan Standard kokoiset. Ykkössuosikit mulla Bognerit ja Diezelit.
 
Elementeistä V30 toimii yleensä aina ja esim. ton edellämainitun G12-H:n kansssa vielä paremmin tai Eminencen Wizardin, jos itse valitsisin itselleni kaveria V30:lle. Oma suosikkini on Celestionin G12K-100, joka ei oikeastaan väritä soundia ja atakki on nopea ja mitään taajuusaluetta ei ole skuupattu/korostettu liikaa. Noi Greenbackit kyykkää aika nopeasti jo bändivolyymeilla ja ovat yleensäkin melko tukkoiset ja erittäin vintaget.
 
Kaappien rakenne, edestä vai takaa ladattu, elementit, rakennusmateriaalit ja onko käytetty laminaattia vai umpipuuta jne. jne. Kaikki vaikuttaa. Toiset vahvistimet ovat todella tarkkoja kaapeista ja elementeistä, toiset huolivat melkein mitä vain. Luonnollisesti musiikkityyli ja tavoiteltava soundi näyttelevät suurta osaa kuviossa.
 
Jos vahvistimelle on suuniteltu oma kaappi, tyylin Bogner Überschall tai Mesa Road King, on se yleensä erittäin varteenotettava vaihtoehto.
 
Jos mahdollista niin kokeile tosiaan mahdollisimman montaa vaihtoehtoa. Näin tekemällä, olen itse löytänyt vihdoin toimivan kokonaisuuden.

Jääräpäänä en kuitenkaan usko ennen kuin olen itse kokeillut. :-)
 
Mä itse olen taas tullut tulokseen, että monipuolisimman paletin olen saanut jostain neutraalilta soundaavasta 2-kanavaisesta vahvistimesta ja Tube Sreamerista. Kitaran volume/tone/mikit on tietysti myös avainasia.
 
Noinhan se pitääkin mennä. Itse kokeilemalla ne omat jutut löytyvät.
 
Mä olen jättänyt overdrivet ja muut spedut välistä kokonaan pois ja yritän saada mahdollisimman paljon niitä kitaran puita, mikkejä, pick attackia, vahvistimen putkia ja vahvistimen omaa soundia, kuin mahdollista. Yritän käyttää piuhaakin, joka värittäisi mahdollisimman vähän soundia ja saisin sen puhtaimman mahdollisen soundin esiin. Tarkoitus olisi, että eri kitarat kuulostaisivat omilta itseltään, eri mikit oikeasti erilaisilta jne. ja nykyisin olen tyytyväinen soundiini. Kaapin tulevaisuudessa vielä kuitenkin päivitän.
 
Tube Screamerit on kuitenkin noista speduista niitä munkin suosikkeja. Mulla on Maxonin OD-808 ja se kaventaa soundia ja tuo vieläkin lisää pick attackia tarvittaessa. Lisäksi se lisää jonkin verran keskialueen voimakkuutta,jolloin bändisoitossa sillä saa kitaran erottumaan entistä paremmin.
 
Nää on mun henkilökohtaisia mieltymyksiä ja asioita, joita olen kokeilemalla selvitellyt.

Mulla oli Laney VH100R:n alla Marsun 1936, jossa oli V30 ja G12H -yhdistelmä. Toimii todella hyvin, sen voin taata. Nimimerkki Vapour pystyy todennäköisesti vahvistamaan asian... :)
 
Edit: tosin toi V30 & G12H toimii varmasti minkä tahansa vahvarin kanssa todella hyvin...mut ainakin Marsun kotelossa toi yhdistelmä oli ihan ässä.
 
Jeaaahhh!!! Viimeksi tänään kävin treeniksellä luukuttamassa ja hyvin potkii! Tosiaan VH100:n säädöt on lähes kaikissa asennoissa käyttökelpoisia, mikä on mielestäni kohtuullisen harvinaista... tai no, ei ainakaan hirveän yleistä.
 
Tohon monipuolisuuteen muuten liittyy kanssa pari juttua, jotka tuli ilmi, kun käytiin kaverille hakemaan Lanikan haastajaa (soitamme Metallia). On olemassa monipuolisuutta ja monipuolisuutta. Musamaailmassa Vastakkain Framus Dragon (3, tai 4 kanavaa ja kaikille kaikki säädöt) ja Orange Rockerverb 50 (2 kanavaa, molemmille perussäädöt). Framuksessa riitti ominaisuuksia vaikka muille jakaa. Harmi vain, että en onnistunut saamaan laitteesta ulos ensimmäistäkään siedettävää soundia. Vahvari oli jääpiikki potenssiin 2. Orangella taas vetää ihan mitä vain todella hyvällä perussoundilla. Mun suosikkinuppi Laneyn ohella.
 
Olen myös testannut JVM:n. Se on hyvä nuppi ja se jalkakytkin on silkkaa neroutta. Soundiltaan toi on silkkaa Marsua kaikilla kanavilla ja moodeilla. Gaina puhtaasta aina naurettavaan, mutta aina samalla perusäänellä. Eikä siinä mitään hyvähän sekin on. VH100:n äänimaailma on vain IMO paljon orgaanisempi ja dynaamisempi. JVM kuulosti jotenkin "valmiiksi masteroidulta". VH100 reagoi tatsiin paremmin ja sillä pääsee mättösäröistä puhtaaseen ihan kitaran volalla - hevistä bluusrokkiin ihan plektratyöskentelyä muuttamalla. Soundi kuin monoliitti. Me likes. Ainoa mikä siinä sapettaa on aivan järjetön äänekkyys. Treenivola mulla on hevibändissä n. 2,5/10 - Minkä nimimerkki Jussimus varmaankin voi vahvistaa ;) Muuten oikein loistovehje. Jos VH50r olisi olemassa, hommaisin sellaisen heti!
 
EDIT:
Eli omat pre-ampit ja omat eq:t. JVM on 4 kanavainen. Kaikki kanavat kuulostavat erilaisilta, kaikki moodit erilaisilta. 1 kanava pudas, 2 pikkuroso, AC/DC, 3 hard rock, 80-luku ja 4 modernimpi särömeininki. Jos pääset sitä kokeilemaan luonnossa, niin huomaat erot selkeästi.
 
Ei itseasiassa. JVM:ssä noi kanavat on toteutettu samaan signaalitiehen lisättävillä vahvistusasteilla. En ole satavarma, mutta hyvin vahva mielikuva mulla on siitä tuon JVM:n manuaalin perusteella. Noi kanavien luonteet kyllä vastasi munkin kokemukseni mukaan kuvaustasi, mutta olin itse kuulevineni niillä aina saman perusvireen.
 
BTW, VH100:ssa molemmat kanavat on aidosti erillisiä, täysin omilla putkillaan ja omilla signaaliteillään. Onko sillä mitään väliä, sitä en tiedä kertoa. Molemmilla kanavilla on kuitenkin aika oma meininkinsä.

Treenivola mulla on hevibändissä n. 2,5/10 - Minkä nimimerkki Jussimus varmaankin voi vahvistaa ;) Muuten oikein loistovehje. Jos VH50r olisi olemassa, hommaisin sellaisen heti!
 
Vahvistan asian :) Mullakin oli treenivolat 2-3 välillä.

Vahvistan asian :) Mullakin oli treenivolat 2-3 välillä.
 
Kohta lähtee äijiltä kuulo. Mulla on vola jossain kakkosen paikkeilla tai vähän alle.. :-)

Kohta lähtee äijiltä kuulo. Mulla on vola jossain kakkosen paikkeilla tai vähän alle.. :-)
 
Ei multa lähe kuulo, sillä mulla on tulpat päässä :)
Itseasiassa mulla ei edes oo enää Lanikkaa, vaan nykysin vetelen pikkusella Thunder-combolla. Treenivola tosin on yhtä kova kuin aina ennenkin :)

 
EDIT:
 
Ei itseasiassa. JVM:ssä noi kanavat on toteutettu samaan signaalitiehen lisättävillä vahvistusasteilla. En ole satavarma, mutta hyvin vahva mielikuva mulla on siitä tuon JVM:n manuaalin perusteella. Noi kanavien luonteet kyllä vastasi munkin kokemukseni mukaan kuvaustasi, mutta olin itse kuulevineni niillä aina saman perusvireen.
 
Sori, tuli jäsenneltyä vähän huonosti se kirjoitus. Eli tarkoitin juuri sitä, että "oikeasti" 3- tai 4-kanavaisissa vahvistimissa pitäisi olla noi ominaisuudet ja esimerkkeinä oli Diezelit. Marshallista olen samoilla linjoilla, eli ei "oikeaoppinen" 4-kanavainen, mutta hieman edullisemmin toteutettu, erittäin käyttökelpoinen versio aiheesta.
 
Tarkennetaan siis vielä. Eli mielestäni Marshall on onnistunut hienosti toteuttamaan oman versionsa 4-kanavaisesta ja kohtuuhintaisesta, todella monipuolisesta putkinupista.
Minusta vahvistimessa on 4 eri kuuloista Marshall kanavaa, joille on sitten vielä ne moodit lisähäsläämiseen. Eli juuri sitä, mitä minä 4-kanavaiselta Marshall-nupilta odotan. Mielestäni kanavien ei tulekaan tässä tapauksessa kuulostaa Mesa- tai SISO-kopiolta, vaan siltä itseltään. Eri varioita samasta teemasta, mutta oikeasti selkeästi eri meiningillä.
 
Vahvistimessa on tosiaan mahdolisuuksia todella paljon, mutta helposti sieltä kuitenkin tuntuu löytyvän ne mieluisat soundit. Uskottavan kuuloista JCM-800:sta, modattua sellaista ja modernimpaa mättösoundia, AC/DC:n, SRV:n ja melko hyvien cleanien lisäksi. Lisäksi vielä se nerokas jalkakytkin.
 
Tohon hintaan parempaa vahvistinta on vaikea löytää.
 
Soundimieltymykset ovat sitten asia erikseen. Jos pitää Laneystä enemmän, pitää hankkia Laney jne. Ne soundit on kuitenkin loppupelistä melko samansuuntaisia. Omaan korvaan Laney kuulostaa hieman tummemmalta ja JVM:n 4-kanava hieman modernimmalta.
 
Mulla on noista Framuksista samanlaisia kokemuksia. Hyvää soundia ei saa millään, ei Cobrasta, eikä Dragonista, mutta jääpiikkiä kylläkin. Sama juttu jopa heidän omilla, Greenbackeillä ladatuilla kaapeilla, mikä on saavutus sinänsä.
 
Se Rockerverb on mahtavuutta, mutta tosiaan astetta kalliimpi ja käytettynä noita ei Suomesta oikein löydy.

Vahvistimessa on tosiaan mahdolisuuksia todella paljon, mutta helposti sieltä kuitenkin tuntuu löytyvän ne mieluisat soundit. Uskottavan kuuloista JCM-800:sta, modattua sellaista ja modernimpaa mättösoundia, AC/DC:n, SRV:n ja melko hyvien cleanien lisäksi. Lisäksi vielä se nerokas jalkakytkin.
 
Onko joku muuten oikeasti verrannut noita JVM:n soundeja noihin vintage-marsuihin? Siis lähinnä JMP, Plexi ja JCM800-malleihin. Itse kun hakisin sellaista vanhan marsun rokkisoundia (Van Halen, GnR) ja Gary Mooren tyylistä lead-soundia, niin onko tuollainen 70/80-luvun marshall ainut vaihtoehto, vai pystyykö tämä JVM homman hoitamaan yhtä hyvin?

Vissiin JVM ei pääse dynamiikassa eikä sellaisessa "kirkkaan leikkaavassa Marsusoundissa" noiden yksikanavaisten vanhojen tasolle. Monen HC-forumilaisen mielestä ei edes lähelle. En ole itse ko. nuppia soittanut, mutta clipit ainakin kuulostivat paljon retromarsuja kompressoidummilta ja vähän elottomammilta. Mielenkiintoinen nuppi kyllä noin muuten.
 
Mitä oikeasti erilaisiin kanaviin tulee, niin ENGL Invader on kyllä kokeilemistani nupeista lähinnä tuota ideaalia. Joka kanavalla oma EQ, ja jokainen kanava tuntui melkein kuin eri vahvistimelta. Kaikista särökanavista (2,3,4) sai säröä vaikka mihin metalliin asti suoraan, mutta jokaisessa soundi ja tatsi erilainen.Niin ja joo, aika äänekäskin oli. Masteri taisi olla bändimenossa alle kakkosella ja kanavavolatkin vasta jossain 3/4, ja silti jyräsi muita :D. ENGL Special Editionissa myös kanavat 1,2,3 ovat ihan selkeästi erilaisia. Boostattu kakkoskanava antaa edelleen varsin erilaisen soundin, kuin hi-gain kolmoskanava. Neloskanava on sitten sitä samaa kuin kolmas, mutta enemmän mökää. Suurin osa näistä "4 kanavaisista" kyllä yleensä on juuri sitä, että kaksi soundia ja molemmista vähän säröbuustattu versio.
 
Kertokaa muuten ihmiset lisää tuosta Orange Rockverbistä. Olen pitkään sellaista himonnut kokeilla. Onko soundiltaan kovinkin tumma, kuten Orangelta odottaisi, vai saako siitä irti sitä ns "särmääkin"?. Miten mahtaa tuo Rockverbi toimia hiljaisella volalla, jos kotonakin haluaisi välillä soitella? Ja kumpihan parempi, 50w vai 100w versio? Vissiin eri pääteputketkin niissä ollut ainakin joskus. Itse yleensä suosin 100w (+) nuppeja, kun headroomista tykkään, mutta tarvitseeko tuo Rockverbi sitten nimenomaan päättärisäröä kuulostaakseen hyvältä?

Luonnollisesti aito SLP tai JPM tai JCM 800 on se aito asia. Yleensähän noi 1-kanavaiset on siinä dynamiikassa parempia. Toi JVM on hyvä vaihtoehto, jos haluaa enmmän mahdollisuuksia, mutta luonnollisesti kuulostaa vähän erilaiselta. Mielestäni se matkii kuitenkin melko hyvin noita esikuviaan. Tosiaan sitä ylikirkasta, riipivää soundia siitä tuskin saa.
 
Sitten on vielä se, että noissa JMP:eissä ja SLP:eissä, JCM 800:ssa jne. on niin paljon erilaisia versioita ja toleranssit olivat ennen melko isoja, että olen huomannut ihmisillä olevan vähän erilaisia käsityksiä, miltä esim. JCM 800 kuulostaa. Mulla on ollut 50w combo ja 2 100w nuppia JCM 800:sia ja 50w Silver Jubilee Combo ja 100w Silver Jubilee nuppi ja kaikki kuulostivat kuitenkin vähän erilaisilta, jopa noi 2 samanlaista JCM800:sta samoilla putkilla.
 
Sit mulla on ollut DSL 50w combo ja 100w nuppi ja olen sitä mieltä, että DSL on yksi parhaista Marshalleista. Ja tosiaan edellämainittu Gary Moore on sitä käyttänyt vuosikausia sekä livenä, että studiossa, samoin kuin Jeff Beck.
 
Kaverini hankki SLP reissuen noin vuosi sitten ja siinä on sama ongelma kuin aina, puhuttaessa vanhoista Marshalleista. Niitä pitää soittaa oikeasti kovaa. Se kunnon Plexi-soundi irtoaa vasta, kun pääte aukeaa tarpeeksi ja sitten alkaakin keikkapaikan PA jäämään toiseksi. Tosta JVM:stä niitä samantyyppisiä soundeja, modernien ohella, saa pienemmilläkin volumeilla.
 
Jos puhutaan ihan tonesta, ei mistään muusta, niin DSL on omalla Marshall listallani aika korkealla.