Kitarat: kitarakamat ›

"What is the difference between 250K & 500K pots? Either 250K or 500K pots can be used with any passive pickups however the pot values will affect tone slightly. The rule is: Using higher value pots (500K) will give the guitar a brighter sound and lower value pots (250K) will give the guitar a slightly warmer sound."
 
Tuo oli lainaus interwebistä.
Hiljattain laitoin yhtä stratoa kasaan ja vähän hämmästyin, kun siinä olikin (selkeästi alkuperäiset) 500k potikat. Nykäisin hyllyltä toisen pleksin "varmistaakseni virhettä" ja siinä oli myöskin 500k potikat. Googlailu antoi ymmärtää, että monissa halvemmissa stratoissa on ollut jo uudesta lähtien 500k:t - miksi, en tiedä. Mutta, sain tuossa taas yhden kitaran valmiiksi ja laitoin siihen juurikin tuon pleksin, missä oli ne 500k potikat ja sehän on oikeesti hyvä niin. Normaalisti en stratolla juuri toneja säädä, eli 250k potikoilla "saan sen, mitä tulee". Kuitenkin, kun pedaalit, efektit, paskat vahvarit / kaiuttimet, äänitystekniikka ynnä muu syö usein nimenomaan yläpäätä, niin enpä oikeastaan tiedä, miksi enää laittaisin 250k potikoita stratoon. 500k:lla tulee selkeästi enemmän yläpäätä, mikä on sinänsä hyvä - tai, jos sitä on sitten liikaa, niin onpahan kerrankin käyttöä "tonelle", jolla tilanteen saa normalisoitua.
 
Eli; 250k ja kitara on "sellainen kuin yleensä", tai 500k ja kitara on paljon monipuolisempi. No, paljon ja paljon.. mielipiteitä?

Ei ole tullut vastaan kuin 250 potikoita. Joskus selailin intteernettiä asian tiimoilta ja totesin, etten jaksa alkaa testaamaan isompia potikoita. Yläpäätä oli kuitenkin aina olllut tarpeeksi.
 
Nyt kuitenkin tuossa Wanhassa Työjuhdassa on volana kytkinpotikka ja kitarasta on tullut mielestäni vähän tumppu. Mietin, että olisiko tuo potikka vähän alakanttiin vai onko muut kamat vaihtuneet vaan sen verran, että aiheuttavat tällaista.
 
Pitäisi varmaan avata konehuone ja vähän mittailla potikoita. Ja kokeilla vaikka 500:sta potikkaa. Olen ollut ymmärtävinäni, että noilla eri potikoilla se taajuuskäyrä on sama, mutta lähtee vaan vähän eri kohdasta. Huonosti selitetty, mutta että siis 500 potikka olisi kuin 250 potikka, missä asteikko jatkuisikin 10 vielä ylöspäin.
 
Pitäisi varmaan kokeilla. Ainakin jos se tosiaan on niin, että 500 potikalla saa oikeaan kohtaan väännettynä saman soundin kuin 250 potikasta? En tiedä onko näin, mutta tällaisia "totuuksia" intternet tarjosi.

jaripat: Eli; 250k ja kitara on "sellainen kuin yleensä", tai 500k ja kitara on paljon monipuolisempi. No, paljon ja paljon.. mielipiteitä?
 
Squierissani oli 500k potikat ja joo, olihan se tavallaan monipuolinen, mutta laitettuani 250k potikan tilalle huomasin, että kyllä se on oikea määrä stratolle kuin stratolle. 500k oli aivan liian kirkas, ja en saanut aivan samaa 250k soundia vaikka potikkaa taaksepäin pyörittelin.

Metalkallo: Squierissani oli 500k potikat ja joo, olihan se tavallaan monipuolinen, mutta laitettuani 250k potikan tilalle huomasin, että kyllä se on oikea määrä stratolle kuin stratolle. 500k oli aivan liian kirkas, ja en saanut aivan samaa 250k soundia vaikka potikkaa taaksepäin pyörittelin.
 
Mielenkiintoista. Eli siis joko ymmärsin internetin viisaudet väärin tai sellaista ei ikinä ollutkaan.
 
Pitääpä mitata tuo potikka. Ja voihan siihen kokeilla vaikka 300 kohmin potikkaa, jos oikein reippaalle päälle sattuu.
 
Tietysti jos pistäisi 500 potikan ja lisäilisi vaikka erilaisia konkkia signaalitielle resonanssitaajuutta siirtämään. Tai sitten vaan soittelisi senkin ajan.. :)

Minä en siis "korjannut" liikaa kirkkautta kääntämällä volaa pienemmälle, vaan nimenomaan tonella sai laskettua liiat kihinät pois. Tallamikillähän se ei (normikytkennällä) toimi, mutta 250k potikoin varustetussa stratossa en toisaalta ole tonea koskaan tarvinnutkaan. Ja kai tässä on pakko mainita sekin, että onhan mulla jo kuulossakin vikaa. Toinen korva ei enää kuule yläpäätä kauhean hyvin, että toki sekin vaikuttaa - just mulla.

Itselläni on Stratossa tallamikkinä Dimarzio FS-1 joka on varsin kuuma yksikelainen (muistaakseni n. 13-14Kohm) ja keskellä ja kaulassa perinteiset pienitehoiset stratomikit. Mastervolume ja mastertone kumpikin 500Kohm ja erittäin hyvältä soundaa. Tuo FS-1 oli suorastaan tumppu 250Kohm potikalla. Myös keski- ja kaulamikille pienitehoisuudestaan huolimatta 500Kohm potikat toimii hyvin, soivat avoimesti ja tasapainoisesti suhteessa kuumaan tallamikkiin.

Niin, onhan se 500k potikka kirkkaampi jos se on täysillä.
 
Vaan "puolella volumella" se on tumpumpi kuin 250k, eikä siitä pääse mihinkään. Tämä johtuu signaalin kanssa sarjassa olevan potikan puoliskon ja vahvistimen sisääntulokapasitanssin (ja johdon kapasitanssin) muodostamasta alipäästösuotimesta.
 
Jos siis käytät volumepotikkaa muissakin asennoissa kuin täysillä, pienempi voi hyvinkin toimia paremmin.

s151669: Niin, onhan se 500k potikka kirkkaampi jos se on täysillä.
 
Vaan "puolella volumella" se on tumpumpi kuin 250k, eikä siitä pääse mihinkään. Tämä johtuu signaalin kanssa sarjassa olevan potikan puoliskon ja vahvistimen sisääntulokapasitanssin (ja johdon kapasitanssin) muodostamasta alipäästösuotimesta.
 
Jos siis käytät volumepotikkaa muissakin asennoissa kuin täysillä, pienempi voi hyvinkin toimia paremmin.
 
Tää olikin varmaan sitten se syy, miksi 500k en saanu kuulostamaan täysin samalta kuin 250k. Käytän kyllä kitaran tonejakin, mutta tuollein 500k volume vaikutti Squierissa.
 
Kannattaa kyllä ehdottomasti modata tone tallamikillekin, helppo tehdä.

Itse löysin tähän mennessä parhaan kattauksen stratoon Bare Knucklen mikeillä ja yhdellä 250k volapotikalla. Aika monta vuotta olen yrittänyt omaksua tonen käyttöä erilaisilla kitaroilla, mutta ei vaan tunnu sopivan mulle. Täytyy ehkä odottaa taas vuosikymmen ja kokeilla josko sitten olisi tonen aika. :) Joten jätin ylimääräiset potikat pois niin eivät ole tielläkään yhtä pahasti kuin ennen.
 
Mikit:
Tallassa BKP Sinner ("melko" kuuma, 21,5kOhm, on rock ja metaaaaal!)
Keski/kaula BKP Irish Tour (sopivasti potkua, mutta kuulostaa edelleen stratolta)

Ajattelin laittaa master toneksi 250k No load -potikan. Sillä saa sitten tarvittaessa lisää yläpäätä, mutta ei tarvitse luopua mistään.