Kitarat: kitarakamat ›

Olisko siinä mitään ideaa, että keräilisi ei-niin-jokapäiväsiin skeboihin liittyvää jutustelua samaan threadiin? Kun noita Harley Bentoneihin, Tokaihin, LTD:ihin sun muihin Fendereihin ja Gibsoneihin (obligatorinen hymiö tähän) liittyviä threadeja on niin perhanasti, että harvinaisemmat joskin erittäin kunnianarvoisat merkit jää väkisinkin jalkoihin.. Jonkinlainen "outouksien harrastajien" kohtauspaikka siis?
 
Nimittäin näitähän riittää: Rickenbacker, Guild, VOX, Heritage, Conklin, Gretsch, Hofner, Alembic, Brian Moore, Tom Anderson, Patrick Eggle, DiPinto, Erlewine, Metropolitan, Chandler, Trussart, Burns, Vigier, Steinberger, Modulus, Parker, Reverend etc. etc.
 
Henk. koht. kiinnostaisi käyttökokemukset ja näköhavainnot näistä uusista Burnseista, etenkin malleista Bison ja Scorpion. Ja samoin Gretschin Streamliner-puoliakustisista, joiden tuotanto on nyt lopetettu. Kerran näin sellasen myynnissä, eikä hintakaan ollut paha, mutta siollä kerralla ei ollut likviditeettiä.. Helkkarin tyylikkäitä kitaroita Rickenbacker-tyylisine f-aukkoineen. Entäs DiPintot - onkohan niistä mihinkään?

Tässä on ideaa. Itse olen miettinyt samanlaista hommaa akustisten kitaroiden kanssa. Tuntuu, että nämä vähän harvemmin esillä olevat jutustelut jäävät ainaisen vahvistin/lespaul/strato -keskustelun jalkoihin. Eikä niissä ole mitään pahaa, don't get me wrong.
 
Mitenkäs tälläisen toteuttaisi? Noita pysyviä ja faqeja on jo nyt paljon. Toisaalta kyllähän tälläiset aina haulla löytää, jotka muutenkin ovat kiinnostuneet aiheesta ja seuraavat ko. keskustelua.
 
Avaakos aikanaan 2017 uusi 3.2-versio paremman mahdollisuuden juuri tälläisille topiceille?

Trussart
 
Tarkoitatko tuolla James Trussart Customeita? Kovin hienoja ovat, mutta kovissa hinnoissa. Menee samaan high end kategoriaan kuin vaikka Zemaitikset. Mutta toki, harvinaisia varmasti, ja semmoisina pysyvätkin.
 
Henk. koht. kiinnostaisi käyttökokemukset ja näköhavainnot näistä uusista Burnseista, etenkin malleista Bison ja Scorpion.
 
Helsingissä näköhavainto Burns Margueesta. Kitarapajalla semmoinen 400€ kovan laukun kanssa. En ole tosin testannut, kun en ole tuonne asti nyt ehtinyt.
 
Mutta hyvä idea tämä topic.
 
Ainii. Kitarapajalla myös Reverend Slingshot.

Hyvä idea. Ite en muisto noita mainitsemiasi Gretschejä nähneeni, näitä Electromaticeja vaan...ei muuten kukaan ole nähnyt Electromaticeja missään käytettynä? Torilla ei ainakaan ole näkynyt.

Mitenkäs tälläisen toteuttaisi? Noita pysyviä ja faqeja on jo nyt paljon. Toisaalta kyllähän tälläiset aina haulla löytää, jotka muutenkin ovat kiinnostuneet aiheesta ja seuraavat ko. keskustelua.
 
Kun muut keskustelijat kattoo että joku on niin hyvä jätkä että se sais tähänkin topiciin kirjotella niin sille porukassa lätkästään parit plussat samaan kirjoitukseen niin tää topic löytyy plussista sitten =)

Tarkoitatko tuolla James Trussart Customeita? Kovin hienoja ovat, mutta kovissa hinnoissa. Menee samaan high end kategoriaan kuin vaikka Zemaitikset. Mutta toki, harvinaisia varmasti, ja semmoisina pysyvätkin.
 
Näitäpä justiinsa, jep... Eikös Custom Soundilla ollut joskus Trussartin edustus? Vai olenko mä nyt ihan kuutamolla...
 
Helsingissä näköhavainto Burns Margueesta. Kitarapajalla semmoinen 400€ kovan laukun kanssa. En ole tosin testannut, kun en ole tuonne asti nyt ehtinyt.
 
Jeh, näitä Korean Burnseja näkee suht usein. Olen testannutkin tommosta Marqueeta. Ihan kitaran olonen peli, mutta joteskin vähän kolho. Hienon näkönen kyllä.
 
Ainii. Kitarapajalla myös Reverend Slingshot.
 
Tollasta olis hieno päästä testaamaan.

Mutta hyvä idea tämä topic.
 
Miksipä ei, onhan noissa toki aivan uskomattomia soittimia.. Markkinointi vaan tänne Skandinavian takanurkkaan on ollut perinteikkäästi huonompaa..
Sellainen havainto, että aina silloin tällöin huomaa että on ollu jossain kitaralehdessä esittelyä jostain "varsin oudosta" merkistä maallemme, niin usein tulee tänne palstalle tiedustelua "Kokemuksia Ugalabugalasta", joka toki osoittaa huomattavaa valveutuneisuutta henkilöltä, tai sitten halua osoittaa, että "tunnenpa tällaisenkin merkin"..mitään hyötyä ei kuitenkaan siit palstan muille kävijöille liene. Uskallan nimittäin epäillä, ettei kyseisiä merkkejä ilmoisna ikuna tule kätösiin, kenellekään..
 
No, siinä oli pitkää johdantoa asiaan... Terveellistä on tutustua kyllä vähän muihinkin valmistajiin ja heidän tuotoksiinsa, kuin noihin ns. joka bändistä tuttuihin..
Nythän vain on niin, ettei monestakaan "wanhasta" merkistä ole enää jäljellä kuin se nimi, brändi ja ehken jotain ulkonäköön liittyvää, vallankin jos kyseinen kitara on ollut aikoinaan siitä tunnistettava, valmistus on siirtyny itämaan industrialistien konserneille.
Burns lienee jälleen tulossa, ja tuolta mainitulta suunnalta.. Sitä en todellakaan tiedä, vieläkö ite Jim Burns on puikoissa.. vai heivasko se edellisten Steeríen ja Scorpionien valmistuksen loputtua. Se 80-luvun Scorpion oli varsin uljas vehje, piti Lontoosta sellanen hinata, mutten sitten kuitenkaan..
Pelkistettyjen ja uskomattoman toimivien, käsintehtyjen jenkkien ystäville suosittelisin Suomeenkin jossain vaiheessa tuotuja S.D.Curlee- kitaroita..pakkohan niit jossain on olla, koska niitä sentään tuli jonkin verran tännekin..
Samoin Carvineita, Kramerin alumiinikauloja ja toki Hagströmin Swedejä..

Hyvä idea. Ite en muisto noita mainitsemiasi Gretschejä nähneeni, näitä Electromaticeja vaan...ei muuten kukaan ole nähnyt Electromaticeja missään käytettynä? Torilla ei ainakaan ole näkynyt.
 
Torilla oli joskus ex-bändikaverin Electromaticci, mutta sitä oli kustomiseerattu aika rankasti... Kyllä niitä käytettynä pyörii jonkin verran.
 
Aika lailla vaihtelevia kommentteja on kuulunut uusio-Gretscheistä, samoin kun niistä vanhemmistakin... "worst guitars ever", sanoi joku vintageguru vanhassa Guitar Playerissa. Ja se perhepizzan kokonen monttu siellä bodyn takana on kyllä aika hämärä juttu, tosiaan. Kyllä mulle silti White Falcon kelpaisi, tai tuplalovinen Silver Jet...
 
Washburn J9 vois olla jonkinlainen köyhän rokkarin Falcon, ja De Armondin M 75 T köyhän Silver Jet... Joteskin nuo Electromaticit ei oo mun silmääni miellyttäneet.

Carvineista on vähän juttua myös. Hintapolitiikka Carvinilla on kyllä kohdallaan; samaan hintaan mihin täällä irtoaa esim Gibson LP Studio, saa Carvin Custom shopista vaikka mitä. Käytettynä jos ostaa niin siinä saa laatua jo rikollisen halvalla. Harmi ettei noita liiku kuin oikeastaan vain ameriikan eBay:ssa.
 
Tuolta katselemaan mitä ne siellä Carvinilla pystyy tekemään.
http://www.carvinmuseum.com/playersgallery.html

Ah, aihetta sivuten osaako joku sanoa onko tälle mallille (joka jotenkin hivelee mieltä): http://www.mykaguitars.com/instruments/029/default.htm jotain "esikuvaa"?
 
Huolimatta että David Myka ilmoittaa sen sivuillaan omaksi mallikseen, niin kovasti samaa näköä löytyy myös Heatleyn katalogista: http://www.heatleyguitars.com/customwork.html.
 
Tai sitten jompikumpi em. pajoista on plagioinut mallin itselleen toiselta ;)

Sellainen havainto, että aina silloin tällöin huomaa että on ollu jossain kitaralehdessä esittelyä jostain "varsin oudosta" merkistä maallemme, niin usein tulee tänne palstalle tiedustelua "Kokemuksia Ugalabugalasta", joka toki osoittaa huomattavaa valveutuneisuutta henkilöltä, tai sitten halua osoittaa, että "tunnenpa tällaisenkin merkin"..mitään hyötyä ei kuitenkaan siit palstan muille kävijöille liene. Uskallan nimittäin epäillä, ettei kyseisiä merkkejä ilmoisna ikuna tule kätösiin, kenellekään..
 
Näinhän se tuppaa olemaan.
 
Mutta ihan hyvin noita harvinaisempiakin tapauksia on tullut vastaan täällä kotomaassakin. Metropolitanejakin, noin niinkuin esimerkiksi, ja onhan siellä Pajallakin ollut se American Showster jo ties kuinka monta vuotta... Oli muuten pari vuotta sitten helvetin lähellä etten käynyt hakemassa sitä pois, mutta sillonen emännyys sai onneksi taottua järkeä mun kaaliini...
 
Nythän vain on niin, ettei monestakaan "wanhasta" merkistä ole enää jäljellä kuin se nimi, brändi ja ehken jotain ulkonäköön liittyvää, vallankin jos kyseinen kitara on ollut aikoinaan siitä tunnistettava, valmistus on siirtyny itämaan industrialistien konserneille.
 
Surullisia tapauksia, tavallaan... "Uudet" Hagström ja Levin noin niinkuin esimerkiksi. Eipä oo Gretschiäkään kasattu Ameriikoissa herran aikoihin. Uusio-VOXeista en tiedä... Mutta sen tiedän, että Rickenbackerit tehdään siellä missä pitää ja silleen niinkuin pitää, ja Heritaget samoin...
 
Burns lienee jälleen tulossa, ja tuolta mainitulta suunnalta.. Sitä en todellakaan tiedä, vieläkö ite Jim Burns on puikoissa.. vai heivasko se edellisten Steeríen ja Scorpionien valmistuksen loputtua. Se 80-luvun Scorpion oli varsin uljas vehje, piti Lontoosta sellanen hinata, mutten sitten kuitenkaan..
 
Burnsin uusi tuleminen on ollut vauhdissa jo jonkun aikaa. Tai no, vauhdissa ja vauhdissa mutta kumminkin... Ei oo James Ormstrom enää puikoissa, käsittääkseni. Mutta ne Enkuissa duunatut pitäs olla edelleen kovettuja pelejä. Harvemmassa vain kuin kanan hampaat, sano...

Carvineista on vähän juttua myös.
Tuolta katselemaan mitä ne siellä Carvinilla pystyy tekemään
 
Mulla ei oo oikeestaan sitte 80-luvun mitään havaintoa Carvineista, ne lukuisilla naparuuveilla varustetut mikit oli vähän heikkoja silloin.. Muuten ei kyllä kitaraa kummempi sekään.. ;)
No, nää uudet Burnsit eivät taas säväytä, Janin kanssa samoilla linjoilla. Toki siihen vallan julmasti vaikuttaa kokemus niist "Burns, London" -kitaroista, joita oli äärettömän rutkasti sillon "muinoin".. Sähköt niissä oli varsin omaperäiset, Baby Bisonissakin (siinä Hayman-Burns aikasessa) muistaaksein oli jokainen 3 mikistä "puolitettu" eli kela aina 3 kieltä kohden...
Valitettavasti monet noist ominaisuuksista (tai omituisuuksista) on sellasia, että ihan nykyisessä massatuotannossa ei pysty toteuttamaan..
Shergold Modulator toinen sellanen, jota ei enää kannata tehdä... 8)

Surullisia tapauksia, tavallaan... "Uudet" Hagström ja Levin noin niinkuin esimerkiksi. Eipä oo Gretschiäkään kasattu Ameriikoissa herran aikoihin. Uusio-VOXeista en tiedä... Mutta sen tiedän, että Rickenbackerit tehdään siellä missä pitää ja silleen niinkuin pitää, ja Heritaget samoin..
 
Heritagen takaa löytyy mulle tuttuja (tai paremminkin "tuttuja" lainausmerkeissä, en siis toki mikään sillee tuttu ole) mm. Jim Deurloo ja Marv Lamb.. ja saattaa siellä muitakin "tehtaan miehiä" olla.. ;)
 
Tässä en todellakaan sitte tarkoita sitä kaukoisen idän Heritage-nimistä kitaraa..Metkaa muuten ettei tuohon nimistöjuttuun oo kukaan puuttunu.. ;)
 
VOXista tais meillä joskus juttua olla, nehän tehtiin sitte loppuviimeks käsittääkseni Italiassa Ekon tehtaalla.. Uusia Hagströmejä en oo nähny, sensijaan lankomiehelle myymäni SuperSwede on edelleen kovassa lyönnissä..
Fortunen Korea-Gretschi ei ollu ollenkaan hullumpi, kyl..
 
Mutta mutta, kyllä toi Curlee on ylihuba! ;)

Taitaa DiPintot olla kovin harvinaisia täälläpäin maailmaa. Itse omistan valkosen Mach IV:n ja toinen samanmoinen mutta sininen ja kammella oli torilla myynnissä kaverilla joka tuo kyseisiä soittimia maahan, ja oli mennyt kaupan. Löytyyköhän enemmänkin?
 
Mä olen pirun huono arvostelemaan kitaroita, mut ainakin itte pidän. Saundaa hyvälle ja onhan se komee:)

Näitäpä justiinsa, jep... Eikös Custom Soundilla ollut joskus Trussartin edustus? Vai olenko mä nyt ihan kuutamolla...
 
Joo, Trussartin sivuilla lukee yhä, että Custom Sounds on dealer. Voi tosin olla, että niitä saa tilauksesta Custom Soundsilta? Harvemmin kuitenkin 4kiloeuron kitaroita hirveästi hyllyltä löytyy. Upeita kyllä ovat, ZZ Topin Gibbonsilla ja Hillillähän tuollaiset muistaakseni on.
 
Tollasta olis hieno päästä testaamaan.
 
Reverendin edustus oli myös Custom Soundsilla ennen. Tilaustavaraa (siis tehtaalta itselleen tilattava) nuokin lienevät nykyään.

Sori lievä OT, mutta eikös Jani sulla ollu joku vuosi sitten kaks jotain aika villin näköistä exploreria myynnissä torilla? Mitä ne oli?

Näin tuolla seinäjoen top soundissa yhden dean merkkisen kitaran. Siellä ainakin väittivät että tuo merkki olisi suomessa harvinainen.

Carvineista on vähän juttua myös. Hintapolitiikka Carvinilla on kyllä kohdallaan; samaan hintaan mihin täällä irtoaa esim Gibson LP Studio, saa Carvin Custom shopista vaikka mitä. Käytettynä jos ostaa niin siinä saa laatua jo rikollisen halvalla. Harmi ettei noita liiku kuin oikeastaan vain ameriikan eBay:ssa.
 
Tuolta katselemaan mitä ne siellä Carvinilla pystyy tekemään.
http://www.carvinmuseum.com/playersgallery.html
 
Jeh, mulla on justiin kiikarissa yks Carvin, katsotaan päätyykö se nyt sitten mulle.
Elektroniikkahan noissa on aika jännä tosiaan.
 
Parkerit on muuten todella hienoja. M.netissä olen tosin nähnyt vain kahdella tyypillä sellaisen, kuis nyt näin? Siitä asti kun ensimmäisen kerran sellaisen livenä näin, olen niistä pitänyt. Nitefly SA ja Fly Mojo Flame on olleet Gas-listalla jo jonkin aikaa. Se Single Cutaway -malli on myös erittäin tyylikäs, Kanadassa tuli nähtyä parikin kappaletta. Ja lapahan noissa on kaikista makein.

Jonkun Brian Mooren voisi MIDI-kitaraksi ostaa, kunhan sille keksii käyttöä...:)
 
Eikös MusicMan ollut joku merkki? Se kiinnostaisi minua ainakin.

Sori lievä OT, mutta eikös Jani sulla ollu joku vuosi sitten kaks jotain aika villin näköistä exploreria myynnissä torilla? Mitä ne oli?
 
Vastaan Janin puolesta, kun mulla on niistä toinen. Olivat ja ovat Aria Pro II:n ZZ -sarjaa. Multa löytyy Custom (http://samun.1g.fi/kuvat/zz/img_0338.jpg) ja se toinen taisi olla Deluxe.
 
80-luvun Matsumokujahan on Tori väärällään...