Kitarat: kitarakamat ›

Onko muilla ollut samaa ongelmaa? Omaan makuun on turhan pyöreä soundi - jos joku on vaihtanut 81 kaulapositioon niin olisi mukava kuulla kommentteja!

60 on myös ok, siinä on kirkkain atakki kaikista EMGeistä. Eli toihan on siis Hetfield-kombinaatio, 81&60.
 
http://www.espguitars.com/guitars_james.html

81 on ainakin mun makuun paras kaulassa. 60:stä tykkään vähiten, 85 välissä.

Totta kyllä, 85 on jo liian tumppu kaulassa.

On se tumppu jos kitara on kokonaan mahonkia kuten Les Paul. Siispä 81 kaulaan.

Sheptone PAF Tribute kaulaan (ja tallaankin) niin loppuu se tumppuus ja tilalle tulee ihan eri lailla dynamiikkaa. Soitatko niin low gain -vahvistimella, että särö pitää onkia mikeistä ja näin ollen pilata Les Paulin hieno ominaissoundi jo kitaran päässä? Isompisäröisellä koneella kun ei tosiaan tarvita kuumia (aktiivi)mikkejä kunnon säröihin. Olen aidosti kiinnostunut siitä, miksi ihmiset EMG:tä käyttävät, koska on hirveän vaikea uskoa, että ainakaan soundi olisi siihen syynä.
 
On monta kitaramallia, joiden tärveleminen EMG-tuotteilla on mulle täysin yhdentekevä juttu, mutta Les Paulin kohdalla vihlaisee aina sydämestä. ;)

Olen aidosti kiinnostunut siitä, miksi ihmiset EMG:tä käyttävät, koska on hirveän vaikea uskoa, että ainakaan soundi olisi siihen syynä.
 
Samaa mieltä olen, että vähemmän kuumat toimii hewi medallissa oikean laitteiston kanssa. Väittäisin silti, että EMG:n käyttö on juurikin saundipoliittinen kysymys, niin oudolta kuin se kuulostaakin.
 
Se vaan on nykypäivän juttu, että hewi medalliin haetaan "hifimpää" saundia kuin silloin Scorpionsin parhaina päivinä. Itsehän laitoin taannoin Gibsonin Flying V:hen Duncanin aktiivit juurikin prosessoitu hewi medal -saundi mielessä. Muuten kannatankin passiiveja sitten.
 
Niin, ja lopeta se Sheptonen mainostaminen - mua ei kiinnosta! ;)

Niin, ja lopeta se Sheptonen mainostaminen - mua ei kiinnosta! ;)
 
Et oo muuten aatellu testata uusia mikkejä tässä joksus? ;)

Isompisäröisellä koneella kun ei tosiaan tarvita kuumia (aktiivi)mikkejä kunnon säröihin. Olen aidosti kiinnostunut siitä, miksi ihmiset EMG:tä käyttävät, koska on hirveän vaikea uskoa, että ainakaan soundi olisi siihen syynä.
 
Jos soundin tavoittelussa on kyse vain särön määrän riittävyydestä, niin homma toimii juuri kuten toteat - pienempitehoisilla mikeillä ja ison säätövaran omaavalla etuasteella. Kun temmot nousevat ja soitettava materiaali monimutkaistuu niin atakki ja erottelukyky alkavat nousta ratkaisevaan rooliin. Yksittäisten sävelten terävä ja selkeä toistuminen on edellytys saada esim. tekninen riffittely kuulostamaan tiukalta, ja tähän on osuutensa paitsi tiukalla soitolla myös laitteiston napakalla reagoinnilla käskyttäjänsä käden liikkeisiin.
 
Aktiivimikeillä signaalin muutosnopeudet ovat passiiveita suurempia (reunat jyrkempiä), ja korkeammat signaalitasot saavat analogiatekniikkaa käyttävät vermeet reagoimaan muutostiloihin nopeammin. Etenkin putkipeleissä huomaa tuon eron, toistosta ei millään saa niin välitöntä pienitehoisemmilla mikeillä. Juuri tästä syystä boosterit nostavat suosiotaan jatkuvasti, vaikka gainia saa nykyisten särömörköjen etusista itse särön tuottamiseen aivan riittäviä määriä ilmankin.
 
Aktiivipuolella myös erottelukyky on ensiluokkaista. Nyt en väitä etteikö erottelua löytyisi myös pienitehoisista mikeistä, mutta aktiivimikit kun on lähinnä metallikäyttöön suunniteltu niin tuntuvat särömäärän lisääntyessä säilyttävän erottelukyvyn parhaiten.
 
Lyhyesti: minä käytän aktiivimikkejä (ja boostereita) lähinnä haluamani tiukkuuden saavuttamiseksi. Toinen syy on Mesa, jonka kanssa nuo pelaavat kuin unelma (tähän lienee vaikuttaa valtaosalla (Jenkkiläisistä) nykylevyistä kuultava EMG&Mesa yhdistelmä joka on siten allekirjoittaneen korvissa muodostunut jonkinasteiseksi standardiksi modernille metallisoundille). Kuumat passiivit toimivat myös hyvin, itse olen kuitenkin aina palannut aktiiveiden pariin enkä tällä hetkellä nää mitään syytä niistä luopua.

Kyllä monet ronskeimmat passiivimikit tuottavat kuumempaa signaalia kuin esim. EMG:n aktiivit.

Kyllä monet ronskeimmat passiivimikit tuottavat kuumempaa signaalia kuin esim. EMG:n aktiivit.
 
Mutta kuumempi signaali ei välttämäti ole =tiukkuus. Vrt. Dimarzio X2N ja EMG-81.

Kyllä monet ronskeimmat passiivimikit tuottavat kuumempaa signaalia kuin esim. EMG:n aktiivit.
 
Nyt puhut aivan puuta heinää.
 

 
Dimarzio X2N : 510 mV
EMG 81 : 1250 mV (RMS)
SD BLackout B : 2600 mV (RMS)

Nyt puhut aivan puuta heinää.
 
Jostain olen taatusti lukenut kun oli toitotusta, että nyt saatavilla passiivimikit jotka ylittävät aktiivimikkien outputin. Jokin suht uusi mikki, olikohan viime kesänä. Taisi olla Seymour Duncanin.

Jostain olen taatusti lukenut kun oli toitotusta, että nyt saatavilla passiivimikit jotka ylittävät aktiivimikkien outputin. Jokin suht uusi mikki, olikohan viime kesänä. Taisi olla Seymour Duncanin.
 
Seymour Duncan Blackout = aktiivimikki.

Seymour Duncan Blackout = aktiivimikki.
 
Testattu.
 
TonePort UX2:n "Inst. Pad" puolen vaimennus, ei riitä mihinkään, jos Ibanezista on vola täysillä. Meni parhaimmillaan (= pahimmillaan) 6-8 dB:tä klippauksen puolelle, puhtaalla soundilla. Vola kitarasta puoleen väliin ja ei klippanut enää.

Jos soundin tavoittelussa on kyse vain särön määrän riittävyydestä, niin homma toimii juuri kuten toteat - pienempitehoisilla mikeillä ja ison säätövaran omaavalla etuasteella. Kun temmot nousevat ja soitettava materiaali monimutkaistuu niin atakki ja erottelukyky alkavat nousta ratkaisevaan rooliin. Yksittäisten sävelten terävä ja selkeä toistuminen on edellytys saada esim. tekninen riffittely kuulostamaan tiukalta, ja tähän on osuutensa paitsi tiukalla soitolla myös laitteiston napakalla reagoinnilla käskyttäjänsä käden liikkeisiin.
 
Aktiivimikeillä signaalin muutosnopeudet ovat passiiveita suurempia (reunat jyrkempiä), ja korkeammat signaalitasot saavat analogiatekniikkaa käyttävät vermeet reagoimaan muutostiloihin nopeammin. Etenkin putkipeleissä huomaa tuon eron, toistosta ei millään saa niin välitöntä pienitehoisemmilla mikeillä. Juuri tästä syystä boosterit nostavat suosiotaan jatkuvasti, vaikka gainia saa nykyisten särömörköjen etusista itse särön tuottamiseen aivan riittäviä määriä ilmankin.
 
Aktiivipuolella myös erottelukyky on ensiluokkaista. Nyt en väitä etteikö erottelua löytyisi myös pienitehoisista mikeistä, mutta aktiivimikit kun on lähinnä metallikäyttöön suunniteltu niin tuntuvat särömäärän lisääntyessä säilyttävän erottelukyvyn parhaiten.
 
Lyhyesti: minä käytän aktiivimikkejä (ja boostereita) lähinnä haluamani tiukkuuden saavuttamiseksi. Toinen syy on Mesa, jonka kanssa nuo pelaavat kuin unelma (tähän lienee vaikuttaa valtaosalla (Jenkkiläisistä) nykylevyistä kuultava EMG&Mesa yhdistelmä joka on siten allekirjoittaneen korvissa muodostunut jonkinasteiseksi standardiksi modernille metallisoundille). Kuumat passiivit toimivat myös hyvin, itse olen kuitenkin aina palannut aktiiveiden pariin enkä tällä hetkellä nää mitään syytä niistä luopua.
 
Näitten asioiden tajuaminen tuntuu olevan monille ylivoimaista. Tän kirjoituksen vois laittaa pysyvästi tonne alkuun.
 
EMG 81 oikean kitaran tallassa tuottaa tiukan ja todella erottelevan, nopea-atakkisen soundin, jota nopea, suht tekninen metallikitarointi vaatii. EMG:eissä on oma juttunsa ja luonnollisesti ne eivät ole humppakitaristien ykkösvaihtoehto. Varsinkin EMG 81 vaatii myös soittajaltaan aika paljon, koska pienetkin virheet toistuvat selkeinä.

On se tumppu jos kitara on kokonaan mahonkia kuten Les Paul. Siispä 81 kaulaan.
 
Valtaosa LP:eistä ei ole kokonaan mahonkia. Muutenkin voi olla paikallaan selvittää hieman mahongin oikeita ominaisuuksia.

Valtaosa LP:eistä ei ole kokonaan mahonkia. Muutenkin voi olla paikallaan selvittää hieman mahongin oikeita ominaisuuksia.
 
Just avasin aiheesta topikin kolmelle eri foorumille joten tiedän tarpeeksi. Mun Tokai Les Paul Custom oli ainakin helvetin tummasoundinen...varsinkin verrattuna leppärunkoisiin kitaroihini.
 
Kysyjällä Les Paul Custom jos vaikka vilkaiset käyttäjäprofiilin. Tiedä sitten mitä puuta ko. kitara on....olettaisin, että mahonkia.

Jos soundin tavoittelussa on kyse vain särön määrän riittävyydestä, niin homma toimii juuri kuten toteat - pienempitehoisilla mikeillä ja ison säätövaran omaavalla etuasteella. Kun temmot nousevat ja soitettava materiaali monimutkaistuu niin atakki ja erottelukyky alkavat nousta ratkaisevaan rooliin. Yksittäisten sävelten terävä ja selkeä toistuminen on edellytys saada esim. tekninen riffittely kuulostamaan tiukalta, ja tähän on osuutensa paitsi tiukalla soitolla myös laitteiston napakalla reagoinnilla käskyttäjänsä käden liikkeisiin.
 
Aktiivimikeillä signaalin muutosnopeudet ovat passiiveita suurempia (reunat jyrkempiä), ja korkeammat signaalitasot saavat analogiatekniikkaa käyttävät vermeet reagoimaan muutostiloihin nopeammin. Etenkin putkipeleissä huomaa tuon eron, toistosta ei millään saa niin välitöntä pienitehoisemmilla mikeillä. Juuri tästä syystä boosterit nostavat suosiotaan jatkuvasti, vaikka gainia saa nykyisten särömörköjen etusista itse särön tuottamiseen aivan riittäviä määriä ilmankin.
 
Aktiivipuolella myös erottelukyky on ensiluokkaista. Nyt en väitä etteikö erottelua löytyisi myös pienitehoisista mikeistä, mutta aktiivimikit kun on lähinnä metallikäyttöön suunniteltu niin tuntuvat särömäärän lisääntyessä säilyttävän erottelukyvyn parhaiten.
 
Lyhyesti: minä käytän aktiivimikkejä (ja boostereita) lähinnä haluamani tiukkuuden saavuttamiseksi. Toinen syy on Mesa, jonka kanssa nuo pelaavat kuin unelma (tähän lienee vaikuttaa valtaosalla (Jenkkiläisistä) nykylevyistä kuultava EMG&Mesa yhdistelmä joka on siten allekirjoittaneen korvissa muodostunut jonkinasteiseksi standardiksi modernille metallisoundille). Kuumat passiivit toimivat myös hyvin, itse olen kuitenkin aina palannut aktiiveiden pariin enkä tällä hetkellä nää mitään syytä niistä luopua.
 
Sait plussan. Itselläni on myöskin emg81+mesa-yhdistelmä, eikä sen takia että emg81:n saundi olis erityisen hyvä, vaan siksi että sillä saan juuri sen soittotuntuman mitä kaipaan siinä tyylissä mitä vedän. Saundit ovat toissijaisia, ja lisäksi äärimetallissa lopullisessa tuotteessa(keikalla ja levyllä bändin KOKONAISsaundi), erot itse kitarasaundissa ovat naurettavan pieniä. Se yksinäinen toimiva kitarasaundi on kuitenkin loppupeleissä sellainen onneton korvia riipivä ampiaisen surina. Siihen surinaan voi päästä monella tavalla. :)

Mun Tokai Les Paul Custom oli ainakin helvetin tummasoundinen...varsinkin verrattuna leppärunkoisiin kitaroihini.
 
Tuo ei missään nimessä tarkoita sitä, että _mahonki_ olisi tummasoundinen puu :D