Kitarat: kitarakamat ›

Täällä puhutaan monesti siitä hyvästä soundista, niin mikä se on ? mikä tekee soundista sitten hyvän ? onko ultimaattinen tone vain Graalin malja, 2000 luvun moderni uskonto jonka lahkolaisia kitaristit ovat ?
 
Toisen hyvä soundi voi olla toisen kamala sirkkeli. Meidänkin bändissä toisen kitaristin soundi maku eroaa omasta vahvasti mutta se taasen on tuo vain erottuvuutta kitaroiden välille.
 
Itse olen pohtinut asiaa niin ettei hyvä soundi ole pelkäästään se vahvistimen Tone vaan se kuinka vahvistin tottelee sitä kuka komentaa. Eli vahvistimen toimiminen soittajan ehdolla on osa sitä hyvää soundia. Monesti puhutaan että sillä ja tällä levyllä on hyvä soundi ja sellainen pitäisi saada. Miten sen tekee kun yleensä se soundi koostuu monesta vahvistimesta ja niiden ominais soundeista. Varsinkin tällä palstala on paljon tyyppejä jotka vannoo Line6 ja muiden mallintelevien vermeiden nimeen ja sanoo että se on hyvä soundi. Itsekkin käytän Podia nauhoitellessa ja sillä saa ihan hyvää tavaraa raidalla mutta aina sen läpi tulee se fiilksen uupuminen. Tykkään itse soittaa isoilla kamoilla ja olenkin sitä mieltä että noi mallintavat pilaa monen soitto tatsin kun ei opita "käskemään" sitä vahvistinta.
 
Siispä mikä on se hyvän soundin määritelmä ja miksi se on se mikä se on ?
 
Jospa väliin puhuttaisiin niin kuin asiaa sen sijaan että kiistellään mikä vahvistin on parempi kuin microcube ;D

Ei ole olemassa mitään yleisesti hyvää tai huonoa soundia.

Ei ole olemassa mitään yleisesti hyvää tai huonoa soundia.
 
Ai ei vai ?
 
Olipas huono avaus tälle keskustelulle. Seuraavaksi kiistellään sitten varmaan tästä......

Siispä mikä on se hyvän soundin määritelmä ja miksi se on se mikä se on ?
 
Omasta mielestäni hyvä saundi on se, mikä sopii soittajalle ja istuu soittajan soittamaan musiikkiin. Eipä siihen muuta tarvita.

Ei mittää sittekää.

Anteeksi.
 
Ei pyydellä anteeksi. Se hyvä soundi ei välttämättä voi olla pelkästään oman mielen kepposia, koska se saattaapi pilata koko bändin soundin.
 
Ei mittää sittekää.
 
Koita päättää jo. =)

Omasta mielestäni hyvä saundi on se, mikä sopii soittajalle ja istuu soittajan soittamaan musiikkiin. Eipä siihen muuta tarvita.
 
Mutta mikä siitä tekee hyvän ja miksi se istuu ?
 
Yleismaailmallisesti joka soundille on paikkansa sille pirinällekkin jota joskus kuulee voi löytyä paikka jonkun noisen tekiän biisistä.
 
Mutta mikä siitä soundista tekee hyvän ?

Minulle hyvä soundi tuo ainakin soitettavan jutun vähän uusiin sfääreihin. Hyvä soundi nostaa yleensä fiilistä, joka taas sitten vaikuttaa siihen, mitä ne nakit räpeltävät. Soittajan oma tatsi vaikuttaa paljon soundiin ja sirkkelimörssääjä joka ei kykene muuhun, ei saa siiä Little wingiä soitettua niin, että sitä mikään laitteista riippuva soundi pelastaisi. Yleensä pidän tyylinmukaisista soundeista, mutta järkevät kokeilut muissa soundimaailmoissa voivat nostaa tuloksen toisiin ulottuvuuksiin. Yleensä saan sen itselleni sopivan soundin LP:llä ja putkikamoilla (kyllä omistan valvekingin, mutta olisi minulla ne screamerit ja plexi marsut, jos rahat riittäisivät) :) Ja aika kitara--->vahvistin meiningillä on menty. Efektit on tarkoitettu mausteeksi, eikä paikkailemaan huonoa soundia tai soittoa. Soundi on hyvä, kun se istuu fiilikseen ja kappaleeseen. Toisaalta hyvä soundi on myös vähän henkilökohtainen asia. Kitaristit eivät saa mielestäni matkia toisia ja heillä olisi hyvä olla se oma juttunsa.

Mutta mikä siitä tekee hyvän ja miksi se istuu ?
 
Yleismaailmallisesti joka soundille on paikkansa sille pirinällekkin jota joskus kuulee voi löytyä paikka jonkun noisen tekiän biisistä.
 
Mutta mikä siitä soundista tekee hyvän ?
 
Jospa se on monen osan summa, eikä sitä siten voi sanoa? Joku soundi voi olla pelkkää timangia yksikseen, bändissä taas pelkkää mössöä. Näitä esimerkkejä on loputtomiin, joten ei tarvinne listata niitä tähän....

Minulle hyvä soundi tuo ainakin soitettavan jutun vähän uusiin sfääreihin. Hyvä soundi nostaa yleensä fiilistä, joka taas sitten vaikuttaa siihen, mitä ne nakit räpeltävät. Soittajan oma tatsi vaikuttaa paljon soundiin ja sirkkelimörssääjä joka ei kykene muuhun, ei saa siiä Little wingiä soitettua niin, että sitä mikään laitteista riippuva soundi pelastaisi. Yleensä pidän tyylinmukaisista soundeista, mutta järkevät kokeilut muissa soundimaailmoissa voivat nostaa tuloksen toisiin ulottuvuuksiin. Yleensä saan sen itselleni sopivan soundin LP:llä ja putkikamoilla (kyllä omistan valvekingin, mutta olisi minulla ne screamerit ja plexi marsut, jos rahat riittäisivät) :) Ja aika kitara--->vahvistin meiningillä on menty. Efektit on tarkoitettu mausteeksi, eikä paikkailemaan huonoa soundia tai soittoa. Soundi on hyvä, kun se istuu fiilikseen ja kappaleeseen. Toisaalta hyvä soundi on myös vähän henkilökohtainen asia. Kitaristit eivät saa mielestäni matkia toisia ja heillä olisi hyvä olla se oma juttunsa.
 
No niin nyt päästin asiaan.
 
Itselle on kanssa hyvin suuri merkitys soundin ja fiiliksen välillä eli paskalla soundilla ei vaan tee mieli soittaa jos kamojen "tatsi" on hanurista.
 
PArempi ruoka parempi mieli :D

Jospa se on monen osan summa, eikä sitä siten voi sanoa? Joku soundi voi olla pelkkää timangia yksikseen, bändissä taas pelkkää mössöä. Näitä esimerkkejä on loputtomiin, joten ei tarvinne listata niitä tähän....
 
Nimenomaan. Se kuuluu, eikä peitä alleen muita saundeja. Saundin tyyli sitten riippuu ihan siitä mitä soitetaan. Kevyt saundi kevyeen, säröt ja puhtaat maun mukaan. Hyvässä saundissa ei oo liikaa mitään ja tarpeeks kaikkea. Mutta turha hifistelykin on ihan hanurista. Jos saundissa on aina jotain vikaa, niin vika on soittajassa tai soittajan päässä.
 
Fiilis ja "mojo" on myös tällaisia hyvän saundin ominaisuuksia.
 
Makuasioita on sitten, että tarvihteeko siinä saundissa olla kuinka paljon "terää" ja kuinka paljon "muhkua" jne. niin kauan kun pysytään ns. hyvän maun rajoissa, eikä yritetä saada siitä saundista mitään uberscoopsäröä tahi sitten akustisen puhtaita sähkökitaralla ilman simulaattoreita.
 
Järjellä säädetty, terve saundi on päivän sana.

Fiilis ja "mojo" on myös tällaisia hyvän saundin ominaisuuksia.
 
Tätä mä luulen, että HM hakee takaa loppupeleissä. Mä meinaan itse tunnen, että se vahvarin reagoiminen on yks tärkeä juttu tuon osalta. Soittamisesta ei oikein tuu mitään, jos soundi on niin kompressoitu, ettei sieltä tuu mitään muuta kuin tasaista jöötiä ja volapotikkaa veivaamalla noise gate katkaisee koko leikin. Ja se on kovin usein mun kokeilemien putkivahvareiden ja elektroniikkalelujen ero.

Tätä mä luulen, että HM hakee takaa loppupeleissä. Mä meinaan itse tunnen, että se vahvarin reagoiminen on yks tärkeä juttu tuon osalta. Soittamisesta ei oikein tuu mitään, jos soundi on niin kompressoitu, ettei sieltä tuu mitään muuta kuin tasaista jöötiä ja volapotikkaa veivaamalla noise gate katkaisee koko leikin. Ja se on kovin usein mun kokeilemien putkivahvareiden ja elektroniikkalelujen ero.
 
Bingo !
 
Kuinkahan moni edes tajuaa sitä eroa mikä on oikean vahvistimen ja mallinnoksen välillä.
 
Järjellä säädetty, terve saundi on päivän sana.
Mulle se hyvä soundi merkkaa myös sitä ettei sitä tarvitse "säätää" eli sen ominais soundin pitää olla jo hyvä ja sitten sitä voidaan hieman viilata jotta se on lähes täydellinen tämä siksi etten ole vielä kohdannut täydellistä soundia.

Mulle se hyvä soundi merkkaa myös sitä ettei sitä tarvitse "säätää" eli sen ominais soundin pitää olla jo hyvä ja sitten sitä voidaan hieman viilata jotta se on lähes täydellinen tämä siksi etten ole vielä kohdannut täydellistä soundia.
 
No eipä tuohon voi muuta sanoa, kun että olen täysin samaa mieltä. Täydellistä saundia en ole kuullut, mutta monia erittäin hyviä kuitenkin. Ja jos ei hyviä niin potentiaalisesti toimivia vähintään.
 
Huonoja saundeja onkin sitten jo toisaalta paljon enemmän. Lähinnä huonoja saundeja on tullut kuultua sillon, kun ite käytin vielä täyspäiväsesti mallintavia, enkä osannut säätää edes niitä. Nykyään lähes aina löytyy vähintään hyvä saundi, kun pääsee vähän laadukkaampia vehkeitä säätelemään ja tietääkin niistä jotakin.

Eikös se oo vaan se, että hyvä soundi jaksaa innostaa soittamaan ja huono soundi auttaa jättämään kitaran nurkkaan... Fiiliksen ero on huima huonon soundin ja hyvän välillä.. Jos lopettaa soittamisen niin tuskin löysi koskaan sitä huippusoundia..

No eipä tuohon voi muuta sanoa, kun että olen täysin samaa mieltä. Täydellistä saundia en ole kuullut, mutta monia erittäin hyviä kuitenkin. Ja jos ei hyviä niin potentiaalisesti toimivia vähintään.
 
Huonoja saundeja onkin sitten jo toisaalta paljon enemmän. Lähinnä huonoja saundeja on tullut kuultua sillon, kun ite käytin vielä täyspäiväsesti mallintavia, enkä osannut säätää edes niitä. Nykyään lähes aina löytyy vähintään hyvä saundi, kun pääsee vähän laadukkaampia vehkeitä säätelemään ja tietääkin niistä jotakin.
 
Mulla on ainakin se että kun kokeilee tutulla kitaralla vahvaria niin tietää alle 5:dessä minuutissa onko se vahvari mun juttu vai ei. Itse pidän siitä että kitara -> vahvari ja Effat loopissa mutta jotkut effat pitää olla kyllä siinnä piuhan välissä mulla ne on ainakin Wahi ja phaser mutta HYvä soundi ei sisällä effoja "makea" soundi kyllä :D
 
Hyvä vahvari on vähän kuin hyvä viski se on parhaimillaa siltään.
 
Väliin on hauska lukea kun osa porukkaa välittää oikeasti siitä bändinkin soundista, juuri tuossa antti1:n ja moridin tuskasteluja seuranneena huomaa hyvin sen miten loppu pelissä se oma "hyvä" soundi voi ollakkin kokonais soundina aivan susi.

Tiesin että soundi on hyvä kun 20v kestänyt GAS loppui kuin seinään, eikä se se GAS ole enää palannut. Joka kerta kun ständ by nappula sanoo klick niin on fiilis kun jouluaattona. Hyvä soundi on sellainen kun kuunnellessa tulee sellainen fiilis että tolta mä haluun kuulostaa. Totuus on kuitenkin se että siinä missä toinen saa kamat kuulostamaan hunajalta niin toinen saa saman setupin kuulostamaan paskalta.
 
summa sumarum: kuultuasi hyvän soundin et halua soittaa viikkoon... jos se ei ole sun oma soundi.

Hyvä vahvari on vähän kuin hyvä viski se on parhaimillaa siltään.
 
Nyt on allekirjotusainesta :D Hieno vertaus!
 
Ainakin studiohommissa pitää kovinkin paikkansa. Jos saundi kuivana toimii, niin se on silloin hyvä. Treeneissä ja livenä toki tulee delaytä, chorusta yms. käytettyä.
 
Totuushan on, että hyvä viski menee pilalle, jos siihen lantrataan jotain tai pistetään jäitä.
 
Hyvän vahvistimen saundi taas ei mene pilalle pienistä efekteistä mausteena.

Periaatteessa olisi hyvä minimoida erilaisia muuttujia. Valintoja joutuu tekemään monistä lähtökohdita. Toisaalta valinnat ovat väistämättömiä, soittaminenkin on sitä. Mielestäni voi pohtia soittamisen tarvetta sinänsä.Hyvä olisi perehtyä siihen mitä haluaa soittamiseltaan, myös välineitä (että saa sähköt kitaraan).
Joku matematiikko aikoinaan oli tutkinut erilaisia valintoja ja todennut että lopputuloksen kannalta olisi järkevintä ensin poistaa ns paskimmat vaihtoehdot.
Valinnoista: mikä on tarve,mitä on saatavana, resurssit, tilanne. Monesti soittamiseen liittyy intuitio, sama pätee valinnoissa myös välinetasolla: aina ne valinnat eivät ole tärkeitä muuten kuin jatkamisen askeleina. Omalla kokemuksela voisin sanoa noin varovasti, että kitaroinnista kun puhutaan, niin aika harva löytää nopeasti sopivia soundeja, voi mennä 10-20v niin että tarve, tahto, taidot ja väline kohtaavat. Itsellä ei niin ole väliä, pari halpaa kitaraa riittää, nurkassa on muutama vahvari. Tuntuu että näissä asioissa liikutaan aika pitkälti ns vasemman aivolohkon alueilla. Tähän otsikon kysymykseen ei kai ole olemassa absoluuttista vastausta, enempikin liikutaan suhteellisissa arvoissa, mitä ne sitten lienevätkään...
 
silti tähän loppuun eräs suhteellisen hyvä soundi: Gibson tv special/ P-90 mikit + Fender twini kaikki kaakossa. soundi löytyy jostain sieltä skeban volasta.

Tässä on jo asiaa vähän sivuttukin, mutta olennainen asia on se, että miten soundi leikkaa bändisoitossa läpi. Monet kerrat on tullut todettua kotona tai bändikämpillä issekseen soitellessa, että vau mikä soundi, mutta kun rupeaa rumpalin, basistin ja laulajan kanssa veivaamaan, niin tulee fiilis, että joku menee nyt pahasti pieleen. Soundi saattaa jäädä jalkoihin tai muuten vaan olla meren mutaa siellä jossain taustalla. Yleensä omissa kokemuksissa tämä on tullut juuri mallintavien laitteiden kanssa esille. Eli jossain määrin yhtälö mitä vittumaisempi soundi ja vaikeampi soittotatsi, sitä parempi bändisoundi, pitää paikkansa. Eli tällöin soundin erottelevuus on se avainsana, eli kaikki soittovirheet kuuluu ja tämä opettaa myös soittajaansa. On käynyt myös niin, että ensimmäiset tyypit jostain vahvistimesta on olleet aika huonoja, mutta yhtäkkiä tajuaakin siitä jonkun jujun - olkoon se sitten soittotekninen tai säätökysymys ja homma alkaa pelittämään.
 
Yksi pointti on myös se, että esim. itse käytän komppisoundina juurikin tuollaista erottelevan selkeää ja kohtuullisen middlekästä, kurkkumaista ja takapotkuista crunchia, mutta sooloissa kompressoin ja boostaan soundin esim. EQ:lla helpposoittoisemmaksi ja laulavammaksi tufnuksi, josta ei ole haittaa yksittäisten nuottien tai kahden kielen venytyksen kanssa, mutta sointujen kanssa kylläkin. Silti se vahvistimen oma soundi on siellä taustalla.
 
Mulla oli vielä joku juttu mielessä, mutta unohin... :)