Kitarat: kitarakamat ›

Laitoin tästä eilen illalla jo ostoilmoituksen, mutta postaanpa vielä tänne ja selitän vähän lisää. 70-lukulainen harkkavahvari otti ja kosahti ilmeisesti lopullisesti (kotikonstein ei enää saa korjattua). Tarvittaisiin uutta, mutta enpä oikein tiedä mitä nykyään on markkinoilla (omat tiedot 1980-luvun tasolla), joten siksi turvaudun asiantuntemukseenne.
 
Hommalla ei muuten ole mikään kiire, mutta vahvaria tarvittaisiin huomenna alkavalla viikolla. Eli siksi laitteen pitäisi käytännössä löytyä Helsingistä (kaikkein paras jos löytyy valmiina Itäkeskuksen musiikkikaupoista, tulee vähiten roudausta). Ainakaan mistään ulkomailta ei taida ehtiä tilailemaan.
 
Tällaista laitetta kaipailen:
 
- Täysputkikombo (ehdoton vaatimus)
 
- Tehoa max 30 w - pitää riittää "kohtuullisella" bändiharkkavolyymillä ilman että soundi kärsii, mutta pitää toimia tyydyttävästi kotisoitteluvolyymillakin.
 
- Mieluiten 1x12, mutta 1x10 saattaa myös käydä. Elementin pitää olla kelvollinen
 
- Yksi kanava riittää, erityisesti haen hyvää ja lämminsoundista cleania. (Eteen saatan laittaa purkkeja tuottamaan säröä tai muita soundeja, esim. erillisen putkietusen tai Vox Tonelabin. Tämän takia ennen kaikkea hyvä clean-soundi on kaikkein tärkein.)
 
- Sisäänrakennetuista efekteistä kiinnostaa lähinnä jousikaiku (ei välttämätön)
 
- Efektilenkki kiva lisä mutta ei välttämätön
 
- Särökanavakin kiva lisä (jos se on hyvä) mutta ei välttämätön
 
- Hintaluokka mieluiten max 500 € (kalliimpia pelejä voidaan harkita)
 
Suosituksia? (Omiakin laitteita saa tarjota.)

Koch tuotteet on mainioita. Puhdas kanava on täyteläinen ja soiva. Särökanavatkin käyttökelpoiset. Efektilenkin saa jalkakytkimellä päälle pois (Twintone II ja isommat). Asiallinen jousikaiku. Nytkin torilla perin Twintonea I ja mun II. Kotihommiin Studiotone on varmaan parempi mutta isommissakin on toimiva volumesäätö ja tehonpuolitus.

Hurautat hakemaan tuon mun kombon pois,ei oo kuin reilun tunnin siivu...

Mitenkäs olisi Fenderin Blues Junior?
 
- 15W
- 12" elementti
- kaiku löytyy
- pitäisi irrota 500 euroon uutenakin
 
Linkki valmistajan sivulle, tuotteeseen:
http://www.fender.com/products//search.php?partno=0213205000
 
Omistan ko. laitteen, maksoin käytettynä 350 euroa, putket oli ok kunnossa, mutta ulkoisesti aika ruotoinen.. ihan vain vertailuksi jos käytettyä katsot.
 
Efektilenkki tuosta uupuu ja säröt olen itse repinyt pedaalilla (mesan pullo raketti).
 
Käytettynäkin olisi näköjään siellä HKI:n suunnalla:
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=250092
 
EDIT: Äkkiseltään en löytänyt että mistä saa uutena Helsingistä, mutta ehkäpä joku paikallinen osaa kertoa.

...Tällaista laitetta kaipailen:
 
- Täysputkikombo (ehdoton vaatimus) Joo
 
- Tehoa max 30 w - pitää riittää "kohtuullisella" bändiharkkavolyymillä ilman että soundi kärsii, mutta pitää toimia tyydyttävästi kotisoitteluvolyymillakin. Mulla on 50 wattinen, mutta se toimii pienelläkin saundilla.
 
- Mieluiten 1x12, mutta 1x10 saattaa myös käydä. Elementin pitää olla kelvollinen 1*12
 
- Yksi kanava riittää, erityisesti haen hyvää ja lämminsoundista cleania. (Eteen saatan laittaa purkkeja tuottamaan säröä tai muita soundeja, esim. erillisen putkietusen tai Vox Tonelabin. Tämän takia ennen kaikkea hyvä clean-soundi on kaikkein tärkein.) Yksi kanava, erinomaistakin parempi clean.
 
- Sisäänrakennetuista efekteistä kiinnostaa lähinnä jousikaiku (ei välttämätön) Hyvä jousikaiku
 
- Hintaluokka mieluiten max 500 € (kalliimpia pelejä voidaan harkita) Mahtuu budjettiin
 
Suosituksia? (Omiakin laitteita saa tarjota.)
 
Ampeg Super Jet.

EDIT: Äkkiseltään en löytänyt että mistä saa uutena Helsingistä, mutta ehkäpä joku paikallinen osaa kertoa.
 
Kitarajapajalla ja Äffällä noita on näkyny. Ja Millbrookissakin kerran näin.

Kiitän vastanneita jo tässä vaiheessa, myös pikaviestin lähettäneitä. Pikaviestejä on sen verran runsaasti, että en ehkä ehdi vastailemaan ihan kaikille henk. koht. (pahoittelen).
 
Mutta nyt valinnanvaraa tuntuu olevan liikaa. Osaisiko joku, jolla on kokemusta useammista yllä olevista laitteista, verrata niitä toisiinsa ja listata hyviä/huonoja puolia? Siis muita(kin) kuin itsestäänselviä kuten "efektilenkki on/ei ole" - vaan esim. millainen perussoundi (tumma/kirkas jne.), toimiiko hyvin isolla/pienellä volalla, helppo/hankala roudattava, herkkä vikaantumaan vai ei, jne. En haluaisi kiertää testaamassa ihan jokaista ehdotettua laitetta. Näistä ehdotetuista tutuin minulle on Fenderin Blues Junior, jollaisella olen pikaisesti soitellut ei niin kovin kauan sitten. Ihan pätevältä peliltä vaikutti kieltämättä.
 
Ketjussa listattujen lisäksi on tarjottu myös Peavey Valvekingiä ja Epiphone Valve Standardia, joista myös kommentit tervetulleita. Uusiakin malleja saa vielä heittää mukaan soppaan.

Editiontube olisi varmaan aika passeli, mitä noita ääninäytteitä olen kuullut.
Ei mitään omaa kokemusta. Siitä lähtisi myös se hyvä säröpuoli.
 
http://www.musiikkiliike.fi/index.p … ?target=products&product_id=765

H&K edition tube taitais olla passeli sun tarpeisiin. Puhdas kanava siinä on todella hyvä. Särökanavasta en tykänny, gainia riitti, mutta oli turhan erilainen perussävy clean kanavan kanssa. Välillähän noita on torilla. Omani juuri möin.

Mä taas oikeesti liputan tuon Kochin ja Twintonen lippua.
Cleani on todella hyvä. En oo samassa hintaluokassa missään muussa vahvarissa noin toimivaa cleanikanavaa kuullut. (elementtinä Celestion vintage 30). Säröosastokin toimii (huom) pienillä kerrostalovolumeilla todella hyvin. Teho tosin puolitettuna 25W:n.

Toi on uskomattoman kova vahvistin ja ihan rehellisesti sanottuna paras kombo mitä mulla on ollu ikinä. Ja sit siinä on nastaa se et se jaksaa aina uudelleen ja uudelleen yllättää kun jammailee itekseen ja ruuvaa potikoita. Saundimaailmaan ei vaan kypsy millään.
Harmi vaan että alkaa jäädä vähän pieneksi tarpeisiini.
 
"Vähän" kalliimpi kuin mitä topicin aloittajalla oli budjetti, mut suosittelen ainakin testaamaan kun ehjän yksilön jostain löydät. :)

Vähän kalliimpi olisi tämä, Mesan Caliber .50:
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=246165
 
Hyvät puhtaat pitäisi olla, ja säröpuolta pitäisi löytyä helposti 80-luvun heviin asti.
 
Tuolla olis kehuja:
http://reviews.harmony-central.com/ … duct/Mesa%2FBoogie/.50+Caliber/10/1

Koch. Studiotone vaikka nuppina ja kotiin ja reenikämpälle erikokoiset kaapit.

Etsintä on päättynyt. Kotiutin alkuviikosta tuon 50-wattisen Buugin. Homman ratkaisivat Mesan eduksi lähinnä seuraavat jutskat (merkittävyysjärjestyksessä):
1) Käyttökelpoinen puhdas ja särösoundi
2) Roudattavuus (jota paransi se, ettei särösoundia varten joudu raahaamaan mukana ylimääräisiä bokseja)
3) Hinta "moraalisen budjetin" raameissa, vaikkei kaikkein halvin vaihtoehto
4) Okei, merkilläkin oli väliä. Kyllä minä mieluummin otan Mesan, Marshallin, Voxin tai Fenderin (jne.) kuin Peaveyn tai Epiphonen.
Roudattavuus on noinkin korkealla listalla sen takia, että minulla ei ole "vakituista" treenikämppää vaan kokoonpanot ja soittomestat vaihtelevat.
 
Mainittakoon, että Mesalta tuli testattua koko nippu muitakin laitteita (kaikkiaan 5 Mesaa?), joista ainakin kahta harkitsin hyvin pitkään - nimittäin Mark-kolmosta ja Roadsteria. Tuo jälkimmäinen olikin sitten kallein kaikista testatuista laitteista. Roadsterin tiputti oikeastaan pelistä pari juttua:
1) en erityisemmin pidä Rectifier-bassomössösoundista (liian nu-metal tällaiselle vanhalle parralle), haluan vähän perinteisempää (okei, olisi siitä säätämällä jotain tuontapaistakin saanut, mutta ei se ole silti sama juttu)
2) liian painava (mutta oli sentään rullat alla) ja isokokoinen
3) liian äänekäs erityisesti kotioloihin
Hinta? No, jos laite olisi ollut juuri sellainen mitä hain eikä halvemmalla olisi saanut, niin sitten sekään ei olisi ollut mikään mahdoton este. Nythän Roadsteria saa dollarin kurssin takia jopa ihan "kohtuuhintaan". Suomesta nähtävästi vieläpä halvemmalla kuin Siitä Saksalaisesta.
 
Miksi sitten "kevytversio" eikä Mark III? Lyhyesti: tämä soundasi minun korviini paremmalta (!) kuin Mark III senkin jälkeen kun Markia olin säätänyt tosi pitkään. Toisekseen Mark oli liian painava. Kevytversio oli fyysisestikin kevyempi, mistä iso plussa. Mark III:lla olisi kyllä ollut etuna Simul-Class, joka olisi tehnyt siitä paremmin myös kotisoitteluun sopivan. Mutta toisaalta voin kotona pistää eteen vaikka Tonelabin niin ei tarvi kotioloissa luukuttaa Mesaa hyvän särön tuottamiseksi.
 
Muita erittäin pitkälle kuvioissa mukanaolleita vaihtoehtoja oli erinäinen joukko Fendereitä, joista jostakin (Deville 212 tjsp) lähti jopa ihan siedettävä särösoundikin. Mutta täsmälleen sopivaa pakettia (roudattavuus + soundi + hinta) ei sittenkään kävellyt vastaan. Marshall-puolella sen sijaan oli - yllättävästi! - hiljaisempaa. Vain yksi vakavasti otettava Marshall-vaihtoehto (JCM, en muista enää tarkkaa mallia) tuli vastaan ja olikin mukana ihan loppupeleihin asti varteenotettavana vaihtoehtona, mutta hävisi hieman roudattavuudessa eikä soundikaan ollut ihan sitä perinteisintä 2203-soundia vaan vähän "modernimpi".
 
Muista briteistä Oranssi ja Laney tarjosivat sen sijaan useita varteenotettavia, hyväsoundisia vaihtoehtoja. Erityisesti Laneyn hinnat eivät kyllä päätä huimaa, eikä soundissa ole mitään häpeilemistä. Mutta kun minulla on tämä outo pakkomielteenomainen fiksaatio, että jos se on brittisärö, niin sitten sen on oltava just se JCM eikä melkein...
 
Epiphone yllätti myönteisesti: ei nyt ihan "Fender clean", mutta persoonallinen lämmin, tukevanoloinen ja hieman utuinen soundi. Koch jäi kokeilematta lähinnä ajan puutteen takia (ei ollut hyllytavarana niissä kaupoissa, jotka ehdin kiertää). Oikeastaan testatuista ainoa varsinainen pettymys oli Peavey Valve King. Ei kuulostanut ratkaisevan paljon paremmalta kuin saman valmistajan trankut - aika samanlaista näkkärisurinaa. Elementin vika?
 
Nyt on takana yhdet harkat Mesalla. Koko setti meni kitara+piuha+vahvistin-periaatteella ilman mitään ylimääräisiä polkusimia. Tai olihan niitä speduja mukana laukussa henkisenä tukena siltä varalta, että Mesaa ei olisi treenioloissa saanut luukutettua niin isolla, että soundi olisi auennut. Mutta sinne laukkuunhan ne jäivät kaikki, Mesa pärjäsi yksinäänkin. Säröä vahvarista löytyi 1980-lukulaiseksi vahvariksi huomattavan paljon. Gainin ollessa jossain 6:n tai 6,5:n paikkeilla löytyi puolivahingossa sellainen Randy Rhoads Tributen kitarasoundi - eli minun mittapuullani "aivan helkkarin paljon säröä", enemmän kuin minun soittamassani musassa tarvitaan. Saattaa jäädä Gain-potikan asennot 7 - 10 käyttämättä tästä vahvarista (etenkin näillä volilla), eikä erilliselle etuvahvistimelle tai OD:lle ole paljon tilausta, paitsi ehkä soundin hienosäätöön.
 
Mitään valittamista? No, putket voisi ehkä vaihtaa (tuli vähän ylimääräistä mökää), mutta kaiken kaikkiaan mukava kokemus. Olen tyytyväinen valintaani.
 
Kiitokset kaikille vastanneille.

Pakko oli antaa plussa kun noin pitkän sepustuksen jaksoit kirjoittaa :-)

Plussa pätkähti täältäkin!
 
Tässä oli malliesimerkki siitä minkälaisia keskusteluja toivoisi voivan lukea enemmänkin. Kaveri esittää kysymyksen, saa vastauksia ja lopuksi kertoo, mihinkä ratkaisuun päätyi annettujen vastausten perusteella.
Liian usein käy niin, että topicinavaajan kommentteja ei kuulu enään aloituspostauksen jälkeen.
 
Pitäisikö tänne avata "Kitarakamat Haaveilijat"-alue, jonne voisivat postailla ne, joiden hankinnat "pappa betalar" :) :)
 
:)
 
Ps. Myönnetään, että itse tulee postailtua välillä "päätä aukovaa diipadaapaa", mutta se johtuu tästä "kunnollisen keskustelun puuttesta".