Kitarat: kitarakamat ›

Morjens mieheen
 
Oon katellut itelle jotain sähkistä lähinnä omaksi iloksi soitteluun. Hirveesti en kuitenkaan siihen aio fyrkkaa laittaa, joten tällaset tuotteet hoksasin Thomanin sivuilta.
 
http://www.thomann.de/fi/gibson_lpspecialfaded_wy.htm
 
http://www.thomann.de/fi/gibson_lp_studio_limited_wb.htm
 
Mitä nämä "Faded" ja "Limited" Gibsonit oikeen on? Aitoja Gibsoneita kuitenkin?

Morjens mieheen
 
Oon katellut itelle jotain sähkistä lähinnä omaksi iloksi soitteluun. Hirveesti en kuitenkaan siihen aio fyrkkaa laittaa, joten tällaset tuotteet hoksasin Thomanin sivuilta.
 
http://www.thomann.de/fi/gibson_lpspecialfaded_wy.htm
 
http://www.thomann.de/fi/gibson_lp_studio_limited_wb.htm
 
Mitä nämä "Faded" ja "Limited" Gibsonit oikeen on? Aitoja Gibsoneita kuitenkin?
 
Tottakai ne ovat aitoja Gibboneita, mutta halvempaa mallistoa. Halpuus johtuu erinäisistä tekijöistä kunkin tietyn kitaran kohdalla, mutta yksinkertaisesti ilmaistuna sanottakoon että nuo budjettiluokan Gibbonit ovat ns. riisuttuja malleja. Maallikon silmin ja päällisin puolin saattaa näyttää että niissä ei ole juuri mitään eroa kalliimpiin yksilöihin verrattuna, mutta ei se hintaero kuitenkaan tyhjästä synny..
 
Mutta siis onhan nuo budjettiluokan Gibbonit monasti todella hyviä diilejä, joita kannattaa hyödyntää. Esimerkiksi itse tein mielestäni loistokaupan viime joulukuussa eräästä "semibudjettiluokan" Gibbonista.

Ohuella täysmahonkibodyllä varustettu Les Paul Special on etenkin aika erilainen kitara kuin Les Paul Standard. Samoin tuollainen Studion Limited-versio on aika toisenlainen, kun siitä puuttuu se Standardin (ja normaalin Studion) vaahterakansi. Nuo kummatkin ovat käsittääkseni Faded-sarjaa, eli ohuempi lakkaus kuin normaalisti ja sitä ei ole hiottu kiiltäväksi.

Ohuella täysmahonkibodyllä varustettu Les Paul Special on etenkin aina erilainen kitara kuin Les Paul Standard samoin tuollainen Studion Limited-versio on aika toisenlainen, kun siitä puuttuu se Standardin vaahterakansi. Nuo kummatkin ovat käsittääkseni Faded-sarjaa, eli ohuempi lakkaus kuin normaalisti ja sitä ei ole hiottu kiiltäväksi.
 
Nuo Faded-sarjalaiset, joissa ei ole sitä kiiltävää lakkapintaa, kuulostavat meikäläisen korvaan aika erilaiselta kuin kalliimmat yksilöt. Soundi on jotenkin orgaanisempi, vähemmän terävä. Enkä siis tarkoita, että kumpikaan olisi toista parempi, vaan että vesissä on eroja.

Nuo Faded-sarjalaiset, joissa ei ole sitä kiiltävää lakkapintaa, kuulostavat meikäläisen korvaan aika erilaiselta kuin kalliimmat yksilöt. Soundi on jotenkin orgaanisempi, vähemmän terävä. Enkä siis tarkoita, että kumpikaan olisi toista parempi, vaan että vesissä on eroja.
 
Joo, samaa olen ollut havaitsevani itsekin. Ei ehkä yhtä iso ero kuin nitrolakan ja halvan muovilakan ero, mutta selvästi kuultavissa oleva kumminkin.

Onko nuo "halpaversiot" huonoja? Onko ne hintansa arvoisia kuitenkin? Ootteko puhtaasti verrannut niitä samoihin, kalliimpiin versioihin?

Onko nuo "halpaversiot" huonoja? Onko ne hintansa arvoisia kuitenkin? Ootteko puhtaasti verrannut niitä samoihin, kalliimpiin versioihin?
 
Ei ole huonoja, hyvinkin hintansa arvoisia ovat. Tuosta Limited Edition Studiosta ei taida olla edes vastaavaa kalliimpaa versiota olemassa, yleensä Studioissa kun on se vaahterakansi.
 
Specialhan soundiltaan erilainen kuin Studio tai Standard. Ohuen rungon takia siitä lähtee sellanen SG-tyylinen soundi.

Onko nuo "halpaversiot" huonoja? Onko ne hintansa arvoisia kuitenkin? Ootteko puhtaasti verrannut niitä samoihin, kalliimpiin versioihin?
 
Varmasti yksilöissä on eroja, mutta väittäisin että jos noin kuudella huntilla saa uuden Gibsonin, se on hyvä diili...siis jos sattuu saamaan hyvän yksilön.
 
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että mun nykyinen "halpis"-Gibson SG ei häviä millään osa-alueella kaksi kertaa kalliimmalle Gibson SG Standardille, jota olen omistanut kaksin kappalein. Itseasiassa nykyisellä mikityksellä tämä tällä hetkellä omistamani Gibson SG Special on jopa mielestäni parempi kuin vakiomikeillä varustettu Gibson SG Standard.
 
Mutta makuja on monia sano musti kun muniaan nuoli.

Onko nuo "halpaversiot" huonoja? Onko ne hintansa arvoisia kuitenkin? Ootteko puhtaasti verrannut niitä samoihin, kalliimpiin versioihin?
 
Ostin vastikään tuon Limited Studion. Siinä on kaikki ihan samat rensselit kuin noin 1000e maksavassa perus Studiossa paitsi, kansi on mahonkia vaahteran sijaan ja lakkapinta tuo ohut ruskea "puumainen".
 
Olen myös hiplannut noita special faded les pauleja. Tuo Studio Limited tuo kuitenkin jonkun verran lisää ominaisuuksia, kuten isommat otelautamerkit, paksumman rungon ja muotoillun kannen ja kovan laukun pussin sijaan 100 e hintaerolla. Päädyin siksi tuohon.
 
Olen ollut tosi tyytyväinen, halusin paremmat soundit ja paremman soitettavuuden kitaralta. Molemmat sain.

Hyvältä kuulostaa. Pitäiskö se tuollanen Studio Limited sitten täräyttää. Sittenpä sen näkee miltä se tuntuu ja kuulostaa.
Jos totta puhutaan, niin mun soitteluihin varmasti tarpeeksi hyvä! Varmaan liikaakin..
 
Kiitoksia hyvistä vastauksista.

Miksei tota spessuu oo saatavilla p90:llä!

Miksei tota spessuu oo saatavilla p90:llä!
 
http://www.thomann.de/fi/gibson_lespaul_junior_dc_wc.htm

http://www.thomann.de/fi/gibson_lespaul_junior_dc_wc.htm
 
Sen verran nopeaa toimintaa et plussan täräytin.

Varmasti yksilöissä on eroja, mutta väittäisin että jos noin kuudella huntilla saa uuden Gibsonin, se on hyvä diili...siis jos sattuu saamaan hyvän yksilön.
 
Minäkin painottaisin tuota hyvää yksilöä. Mitä olen Faded-sarjaa testannut, niin Faded LP ja Faded V tuntui parin yksilön otannalla huonoilta ja olivat myös susirumia, Faded SG sen sijaan oli jees. Faded LP Standard oli myös jees, mutta sillä onkin hintaa jo se pari tonnia joten on syytäkin olla hyvä. Mielenkiintoisena yksityiskohtana noissa Faded LP Standardeissa tuntui olevan paljon komeammat loimuvaahterakannet kuin normaaleissa Stankuissa. Nuo Fadedit ovat ilmeisesti poistuneet kokonaan G:n mallistosta, en ainakaan sivuilta löytänyt.

Minäkin painottaisin tuota hyvää yksilöä. Mitä olen Faded-sarjaa testannut, niin Faded LP ja Faded V tuntui parin yksilön otannalla huonoilta ja olivat myös susirumia, Faded SG sen sijaan oli jees.
 
Mikäs noissa tetaamissasi Faded LP:issä erityisen huonoa oli hinta huomioon ottaen?
 
Itsellä on juuri tämmöinen:http://www.thomann.de/fi/gibson_lespaul_junior_dc_wc.htm
Ulkonäkö ja "karu" viimeistely miellyttää, ainoa selvä miinus oli nauhojen päät ja niiden olematon kiillotus. Päitä joutui hiomaan aika reippaasta (ei ollut vain ilmankosteudesta johtuvaa). Mikkikytkin on, kuten täällä mainittu, sitä nyky-G:n halpislaatua. Kaikilta muilta ominaisuuksiltaan ja soittotuntumaltaan täysin pätevä peli.
 
Jos on kuitenkin hakemassa juuri sitä oikeaa Stankun soundia, kannattaa fadedit koikeilla ennen ostoa, eroaa tosiaan aika selvästi isoveljestä.

Mikkikytkin on, kuten täällä mainittu, sitä nyky-G:n halpislaatua.
 
Jota samaista mikkikytkintä löytyy suurelta osin kaikista noista "hyväksytyistäkin" merkeistä, mm. Yamaha, Tokai, Ltd-ESP, vain muutamia mainitakseni.. ;) Joten siit on turha mitään "elämää suurempaa" kysymystä tehdä, niinku.. ;)
Ja fadedit on fadeddeja. Vähän halvemmalla tehdään, että soittajat "kilpailukykyiseen hintaan" soittimensa saa. Sitähän täällä(kin) on toivottu.. =)

Jota samaista mikkikytkintä löytyy suurelta osin kaikista noista "hyväksytyistäkin" merkeistä, mm. Yamaha, Tokai, Ltd-ESP, vain muutamia mainitakseni.. ;) Joten siit on turha mitään "elämää suurempaa" kysymystä tehdä, niinku.. ;)
Ja fadedit on fadeddeja. Vähän halvemmalla tehdään, että soittajat "kilpailukykyiseen hintaan" soittimensa saa. Sitähän täällä(kin) on toivottu.. =)
 
Kunhan mainitsin myös pienet negatiiviset seikat, hyvä kitara muuten. "Elämää suurempi" kysymys ei missään nimessä, mutta jos muutamassa kuukaudessa alkaa pätkimään, niin ei tietty ole osa muun kitaran tasolla. J&D:n vastaava kytkinkin on pelannut kuin enkeli nyt 1,5 vuotta. Mutta ei siitä kytkimestä sen enempää.

Budjettiluokan Gibsoneissa on oma viehätyksensä.. mulla on kaksi lessua, toinen on studio ja toinen custom shopin parempaa mallistoa.
 
Enempi tulee tolla studiolla soiteltua, se on jotenkin niin huoleton ja hoitaa hommansa ihan täydellisen hienosti.

Budjettiluokan Gibsoneissa on oma viehätyksensä.. mulla on kaksi lessua, toinen on studio ja toinen custom shopin parempaa mallistoa.
 
Enempi tulee tolla studiolla soiteltua, se on jotenkin niin huoleton ja hoitaa hommansa ihan täydellisen hienosti.
 
Minuakin viehättää tuo bling bling totaalinen puuttuminen, samaa karua karismaa kuin monissa Teleissä, ja pintakäsittelyn osalta vielä pitemmälle vietynä. Itse olen dot-miehiä otelautamerkkien suhteen, joten sekin toteutuu tuossa omassa Faded G:ssä.

Kunhan mainitsin myös pienet negatiiviset seikat, hyvä kitara muuten. "Elämää suurempi" kysymys ei missään nimessä, mutta jos muutamassa kuukaudessa alkaa pätkimään, niin ei tietty ole osa muun kitaran tasolla. J&D:n vastaava kytkinkin on pelannut kuin enkeli nyt 1,5 vuotta. Mutta ei siitä kytkimestä sen enempää.
 
Juu, eikä ollu sinun postaukseen tuo tarkoitettu, vaan aiempiin.. ;) Ei tosin tässä säikeessä.. Siinä on joskus ollut havaittavissa, että vaikka on täysin identtisiä osia, niin tietyn merkin osien sisäänostajille myydään ne kaikkein huonoimmat palaset, oli kyse sitten tuost mikkikytkimestä, tai Gotohin talloista. Pehmeäksi moittivat tallapaloja, jos vertaa jonkin toisen merkin aivan samaan tallaan. Ja kyllä, Gibsoneistakin löytyy Gotohin, tosin kuin myös Schallerin rautaa. Ei ne ite niitä siellä vala, Tennesseessä... =)
Ja kyllä, löytyy kyl vikoja, mutta vois noillemuitten merkkien kiihkeille fanaatikoille jälleen kerran lausua tuon PeteH:n ikiaikasen viisauden: "Tuo se kitaras tänne, niin kyllä me siit vikoja löydetään!"
Toisin sanoen: sen verran monenmerkkistä ja -mallista kitaraa on tullut purettua ja koottua, joitakin jopa omistettuakin, että on kyllä tullut nähtyä vaikka mitä.. 8)