Kitarat: kitarakamat ›

Otsikko kertookin jo paljon eli tuli ostettua kyseinen keppi. Bändikäytössä oon todennu saundin hieman liian puuromaiseksi. Ainakin kun on stratoa tullut rämpsytettyä useampiki vuosi, tuntuu orkkismikkien erottelevuus olemattomalta.. Erityisesti korkeat kielet tuntuisivat jäävän liian taustalle.
Vahvistimena toimii tähän asti hyvin palvellut JCM800. Pystyisikö joku mahdollisesti suosittelemaan hyvää "stratomaista" mikkiä tallaan. Kaulamikkinä nykyinen ei ole hassumpi. Erilaisia säätöjä on tullut kyllä testattua, joten viimeisenä oljenkortena mikin vaihtoa harkitsen. Hienoa tietenki olis jos se vielä istuisi kitaran imagoon eli kullatut kovatavarat löytyy..

Stratomaisesta en tiedä ja ei kai lespan pidäkään stratomaiselta kuulostaakan?
 
BKP Nailbomb.

Stratomaisesta en tiedä ja ei kai lespan pidäkään stratomaiselta kuulostaakan?
 
BKP Nailbomb. irtoaa oikeastaan kaikki....
 
tai sitten perinteisempi gibbonin oma classic 57` vai mikä se oli.....

irtoaa oikeastaan kaikki....
 
tai sitten perinteisempi gibbonin oma classic 57` vai mikä se oli.....
 
Mahtaako Dunkanilta löytyä sopivaa ja minkäs tyylistä kun stratoa ei tosta oikeen tee vaikka mikit puolittas.

Mahtaako Dunkanilta löytyä sopivaa ja minkäs tyylistä kun stratoa ei tosta oikeen tee vaikka mikit puolittas.
 
Lepsukoissa eräs suhteellisen maineikas hård rock kitaristi on käyttänyt duncanin Alnico II Pro mikkiä. Kuultavissa mm. bändeissä Guns n' Roses, Snakepit ja Velvet Revolver. Aika mieto ja kuulassoundinen mikki, milestäni Burstbuckerien, 57:en ja minihumpparien ohella yksi vartenotettava vaihtoehto LP:n mikiksi. Minareita ei varmaan kehtaa laitta ku asennusaukot on humpparin eikä P-90:n kokoset.

Uskon että olet todellakin jo kokeillut säätää vahvistinta tuntikaupalla, mutta kokeile vielä ihan niinkin yksinkertaisella jutulla että jätät yläpään ja alapään säädöt lähelle keskiasentoa ja nostat keskiääniä, jolloin koko Les Paulin perusluonne tulee pändisoitossa paremmin läpi, presence saattaa sutata saundin, joten sen kanssa pitää olla maltillinen - jossain puolenvälin huitteilla on siinäkin hyvä.
 
Hyvä saundihan on niin henkilökohtainen makuasia, että ei oikeita säätöjä voi toiselle sanoa, mutta jos ongelma on se että erottelevuutta ei ole ja yläkielet häviävät, niin lespaulilla ne piilevät kokemukseni mukaan keskiäänten takana. Yläpäästä saat saundin kihisemään ja tuhisemaan, mutta selkeys ja kuuluvuus pändisoitossa piilee Marshallien kanssa middlen takana. Classicissa pitäisi olla varsin ok mikit alkuperäisenä, oli se minkä ikäinen tahansa.
 
Les Paul kuulostaa erilaiselta kuin Strato, siinä on aluksi totuttelemista kun hyppää toisesta toiseen. Les Paul on sellainen torvimaisen tymäkkä ja ei kihise;?)

Itsellänikin on Classic, muutamat reenit olen sillä soitellut. Vahvareina on ollut Jubilee ja JCM900 SL-X, jotka ovat kasisatasen kanssa hyvin samanluonteisia.
 
Kokemusten perusteella jäsen Arabian Lauri on täysin oikeassa. SG:n jälkeen tuo Classic kuulosti vähän muhjuiselta, ja middlen korostaminen tosiaan auttoi asiaan.
 
Toinen homma, minkä huomasin, edellinen omistaja on ruuvannut tallamikin napapalat tosi korkealle, etenkin yläkielten osalta. En ole näihin kajonnut kun olen ollut saundeihin tyytyväinen, ja nyt alan aavistella että tällä tempulla on haettu vähän terävyyttä noille yläkielille. Tämä myös korostaa sen tallaa lähempänä olevan kelan osuutta, ja terävemminhän se niiden kielten äänen taitaa kuulla.
 
Tallamikkihan on 500T, mikä on aika ärtsy, ja tuntuu kyllä noilla säädöillä puraisevan aika hyvin. Se ei kierrä kovin helposti joten en näe syytä ruveta sitä vaihtelemaan.
 
Ainakin tuo meikän Classic ('93, tuo omakuvan punainen Townshend -relikoitu) tuntuu muuten olevan erittäin hyvä kitara. Se soi valtavan hyvin kun taas on yhtenä kappaleena.

Juu, tiedostan kyllä ettei Lespasta stratoa saa tehtyä enkä siihen tietysti pyrikään... Tykkään kovasti soitella välillä runttariffejä joihin nykyiset mikit käy kyllä mainiosti, mutta heti kun pitäis vähän jotain funkahtavampaa terävyyttä(tyyliin Nuno) saada niin yritys tuppaa helposti häviämään taustalle. Ehkäpä osin on tottumus/näppituntuma -kysymys, mutta varsinkin cleanit soundit tuntuu olevan vaikeet löytää kyseisillä mikeillä. Jotenkin muistelen joskus aikoinaan ibanezilla saaneen kohtuullisen hyvän kompromissin. Siinä tais olla DiMarzion edge pro:t.. kait. Kellään ei varmaan oo kokemusta niistä vastaavassa kitarassa? Kuitenkin niin paljon paremmin soiva keppi kyseessä.
Pitää katsastaa kaikki nuo edelliset ehdotukset, kiitos niistä...

Jeps, no, Dimarzion Evolution on aika hyvä. Se reagoi hienosti kepeämpään pikkaukseen ja volumen vähentämiseen kliiniytymällä, ja on kyllä erotteleva.
 
Niitä pyörii täällä aika paljon, eivätkä ole hinnan kiroissa. Ja mikä tärkeintä, ne eivät kierrä kovinkaan helposti eivätkä ole kovin häiriöherkkiä. SG:n tallassa oli aika pitkään, ihan suotta otin pois.

Vaihdatin omaan classic customiini EMG wylde-setin, eikä
voi kuin ihailla nyt kitaran saudia. Siispä EMG 81/85, voin suositella.
Sitten noista passiivipuolen mikeistä Gibsonin 57' on hyviä kans.

Itsekin tykkään EMG:iden soundeista, vaikkei nykyisestä kitarasta niitä löydykkään. Ja jos pelottaa se, että "patteria pitää vaihtaa", niin patteripoksi pelastaa.

Gibsonin Burstbuckerit (ainakin 1 ja 2) on hunajata. Erottelevat vintagemikit joista lähtee hätkähdyttävän hyvin runtua jahka malttaa leikata bassoja pois. Helekatin dynaamiset ja luonteikkaat mikit. Miinuksena melkoinen kiertoherkkyys.

sd pearly gates aika heleä myös

Alikäämityt Lindy Fralinit puolituksilla? Tai saman verstaan Unbuckerit?
 
http://www.fralinpickups.com/humbuckers.asp