Kitarat: kitarakamat ›

Muistaakohan kukaan milloin näitä aloitettiin ensimäisen kerran tuoda suomeen, vähän kiinnoistaisi kyseinen tieto. Itselläni on 1993 ostettu Meksikon Strato, lavassa Fenderin logo mustalla kirjoitettuna. Paljonhan näitä on haukuttu mutta utselläni ei mitään sanomista tai huomautettavaa ainakaan tämän kitaran osalta ole. Oli mm melkein 2 vuotta laukussaan soittamatta ja kun sieltä sen käteen otin niin oli aivan täydessä vireessä vielä. On säilynyt vieläpä aivan uudenveroisessa kunnossakin.
Mikä lienee näiden arvostus käytettyjen markkinoilla, toki myymässä en ole, vaan kun ei itselläni ole asiasta mitään käsitystä.

Muistaakohan kukaan milloin näitä aloitettiin ensimäisen kerran tuoda suomeen, vähän kiinnoistaisi kyseinen tieto. Itselläni on 1993 ostettu Meksikon Strato, lavassa Fenderin logo mustalla kirjoitettuna. Paljonhan näitä on haukuttu mutta utselläni ei mitään sanomista tai huomautettavaa ainakaan tämän kitaran osalta ole. Oli mm melkein 2 vuotta laukussaan soittamatta ja kun sieltä sen käteen otin niin oli aivan täydessä vireessä vielä. On säilynyt vieläpä aivan uudenveroisessa kunnossakin.
Mikä lienee näiden arvostus käytettyjen markkinoilla, toki myymässä en ole, vaan kun ei itselläni ole asiasta mitään käsitystä.
 
Itellä ei ole tieto milloin ensimmäiset ovat Suomeen rantautuneet.
 
Osahan noista Fenderin Mexicoista on saanut haukkuja mutta on niitä kehuttkin.
Hirvee hokemahan tämä on mutta yksilöitä nuo ovat ja eroja on aina, joko vähemmän tai enemmän, tosin itsellä on tuntuma, että ne millä ite olen soitellut on suht tasalaatuisia.
 
Kotoota löytyy yksi Mexicon Strato joka on hankittu vuonna 2000-2001 ja on ihan hyvä soitin, (1)vireensä pitänyt, helpposoittoinen, ihan tarpeeksi hyvä laatunen keppi tuo on, ei ole moittimista ollut (1)vireen suhteen ainoa asia mikä tuossa mieleen tulee on tietysti se talla ja jos kammesta ihän älyttömästi veivaa niin vire voi vähän kärsiä). Hyvä soundinenkin tuo on. (hinta oli ostettaessa n. 600 euroa).
 
Monethan ovat heti vaihtamassa kitaroista esim. mikkejä, oli kitara melkein mikä tahansa, ite vetelen aina niillä samoilla mitä kitarassa on :-) (taidan olla pahemman luokan amatöörialoittelija)
 
Jos hinta uutena on n. vaikka 600 niin kaippa tuollaisen käytettynä saa n. ehkä 300-450 jos yksityisellä ostaa, musakaupasta tuosta ei saa varmaan kuin ehkä 250-300, koska niiden pitää vielä saada siitä jonkun verran voittoakin myynnissä. (Riippuu tietysti kunnostakin paljonko noilla on arvoa).

Jaa, vaikee kans sanoo milloin noita MIM kitaroita on suomeen alettu tuomaan, mutta miulla on jenkeistä käytettynä tuotu 1990 fenkku ja se kyl on samalla tasolla kun MIA perus fenkut. Ja käytettyjen hintahan on se, mitä ostaja siitä maksaa. Ainakin toi miun fenkku on niin hyvä, ettei lähe uuden MIM kitaran hinnalla. Pitää muitenkin ajatella miten globalisaation on vaikuttanu ja toi halpakitarabuumi. 90 luvun alus laatu oli vielä tarkeetä MIM kitaroissa, mut nyttehä toi raha ja massa myynti taitaa ratkasta.Kuitenkin vanhat MIM ja MIA ja vanhat MIJ kitarat on niitä AITOJA fendereitä. Miun kitara on muuten ihan orkkis ja ainoastaa kitarasepän säätämä ja sekin kehu sitä laadukkaaksi, heppu jokusen kitaran on kuitenkin kokeillu :) Oiskohan ammattikitaristeilla asiaan omaa sanottavaa?

Nykyisin meksikolaisia on aika monta sarjaa, yleensähän niitä standardeja ei kovin kummosina pidetä, mutta Classicit ja Classic Playerit saavat sitten paljonkin kehuja. Itellä on tosi hyvältä soundaava meksikolainen '72 Thinline Telecaster reissue (joo, stratostahan te muut puhuitte, en välitä siitä), mutta kaula siinä on kyllä huonompi kuin perusjenkissä, samoin satulaa ei ole juuri viilailtu kohdilleen. Classic-sarjaa siis tuo munkin tele.

Yksi mehikon strato on ollut enkä keksi siitä mitään motkotettavaa. Ihan täysi peli, jolla soitteli ihan siinä missä muillakin. Kyseessä oli tälläinen http://juki.1g.fi/kuvat/Musakuvia/Fender_60_Classic/IMG_3634.JPG 60 classic. Hieman painavampi yksilö mitä jenkkiläiset vintagesarjalaiset. Noita liikkuu 350...400 euron hujakoilla käytettynä ja musta noilla saa rahalle tosi hyvän vastineen. Niistä helvemmista mehikolaisista ei ole kokemusta.

Meksikolaisista signature malleista löytyy myös mainioita kepukoita. Esim. Kiinteätallainen Robert Cray strato on hinta/laatu suhteeltaan suorastaan loistava kitara. Paras mehikolainen mitä käsissäni olen koskaan pidellyt.
Jimmie Vaughan strato on myös erinomainen ja laadukas soitin.

Meksikolaisista signature malleista löytyy myös mainioita kepukoita. Esim. Kiinteätallainen Robert Cray strato on hinta/laatu suhteeltaan suorastaan loistava kitara. Paras mehikolainen mitä käsissäni olen koskaan pidellyt.
Jimmie Vaughan strato on myös erinomainen ja laadukas soitin.
 
Saako udella ostitko Robert Cray straton Suomesta vai ulkomailta? Jenkkifoorumeilla hypettävät kovasti juuri J. Vaughanin ja Crayn stratoja. JV stratossa parasta on se, että siinä on vintage fiilistä modernilla soitettavuudella (nauhat, radius). Jimmie Vaughanin straton ostan heti, kun saan finanssipolitiikan kuntoon =)

Saako udella ostitko Robert Cray straton Suomesta vai ulkomailta? Jenkkifoorumeilla hypettävät kovasti juuri J. Vaughanin ja Crayn stratoja. JV stratossa parasta on se, että siinä on vintage fiilistä modernilla soitettavuudella (nauhat, radius). Jimmie Vaughanin straton ostan heti, kun saan finanssipolitiikan kuntoon =)
 
Sekä Cray että JV tuli Saksasta. Mielestäni oikeen hyviä yksilöitä molemmat. Tiedä sitten paljonko loppupeleissä noissa laatu yksilötasolla vaihtelee. Nykyisin kevyisiin stratoihin tottuneena voisi JV tietysti olla hiukan kevyempi mutta mikään erityisen painava se ei siltikään ole. Vaikea on noista kummastakaan huonoja puolia löytää. Molemmissa on modernit speksit otelaudan osalta eli 9,5 radius ja medium nauhat.

Meksikolaisista signature malleista löytyy myös mainioita kepukoita. Esim. Kiinteätallainen Robert Cray strato on hinta/laatu suhteeltaan suorastaan loistava kitara. Paras mehikolainen mitä käsissäni olen koskaan pidellyt.

 
Pirun hyvä on. Jokainen mikkiasento kuullostaa hyvältä (ja erilaiselta). Mikeissä vintagesaundi, muttei silti ohut. Ja kevyt kitara, kun ei ole blokkia. Mutta ei noita paljon suomessa ole näkynyt (Helsingissä muistaakseni vain yhtä soittanut, Kaisaniemessä aikanaan), kun ei kiinteä tallainen vintagetyylinen taida mennä kaupaksi. Tampereella on jo vuosia lojunut yksi, joka on jonkin sortin maanantaikappele, mutta saundaa silti erinomaisen hyvältä.
 
Ensin Meksikossa tehtii Skujuja, että kai se sieltä se huono maine on voinut tulla. 1993 kuullostaisi mielestäni ihan mahdolliselta ekalta vuodelta (japsejahan oli vuoteen 1997 classiccena, sitten meksikolaiset). Tosin tehdas perustettiin 1987 ja joskus 1993 taisi se tehdas palaa, kun oli sitten USA Squiereita vähän aikaa? Speksithän noissa aiemmissa oli erilaiset, mikit varmaan keraamiset, ja muussakin säästetty enemmän kuin nykyisin. Teleissä ei kielet menneet rungon läpi, liekö myös virittimet ja potikat olleet halvempaa mallia?

Itse ostin vieläkin käytössä olevan Mexicon Straton keväällä 1992, joten ainakin silloin niitä jo tuotiin Suomeen. En tosin muista, kuinka paljon aiemmin tuonti alkoi. Veikkaisin, että syyskesällä 1991, mutta Musiikki Fazerilta asiasta saanee tarkemmankin tiedon, jos se kiinnostaa.

1991 on oikein:
http://www.bomots.de/fender/Fender-Reference-Extract.pdf
 
Introduced in 1991 after the opening of the new factory in Ensenada, Mexico, this
is a budget version of the American Standard Stratocaster.
 
Special features:
Model no. 013-4600/2 (Standard series), Mexico
Body Poplar
Neck Maple, Width at nut 1.650" (42 mm)
RW or maple fingerboard, 21 frets
9.5" radius (241 mm)
 
Head Silver Transition-style Logo
1 string retainer
Finish 02, 06, 25, 32, 80
Pick-Ups Standard single-coils
Tuners Fender/Ping Standard Cast/Sealed Tuning Machines
Bridge Vintage style
Modifications over the years:
 
1998 Finishes: 06, 32, 73, 75, 80
LH version introduced 013-4620/2
 
2002 Alder bodies on all models
Finishes for Standard Stratocaster, LH, Fat Strat: 06, 19, 29,
32, 75, 80
 
2006 Finishes for Standard Stratocaster, LH, HH, HSS: 06, 25, 32,
75, 80, 87