Kitarat: kitarakamat ›

Tätä asiaa on pohdittu monissa ketjuissa vuosien varrella ja varmaan tähän on jotain valmiitakin ketjuja olemassa, mutta aloitanpa uuden kun ei tää asia vanhene.
 
Aina ajoittain tulee mieleen, että mikä siinä kalliissa kitarassa on parempaa kuin halvassa. Tämä tulee nykyisin mieleen useammin, koska ihan halpojenkin kitaroiden laatu on ihan eri leveleillä kuin vuosikymmeniä sitten kun itse aloitin soittamista, silloin ne halvimmat kitarat oli ihan aidosti huonoja ei tarvinnut siitä asiasta vängätä.
 
Mä olen miettinyt, että olisiko se tasalaatuisuudessa se ero? ihan halvimmissa kitaroissa voi löytää oikeinkin hyviä yksilöitä, mutta ajan oloon se heikompi laatu paljastuu. Se satasen Squieri voi kaupassa tuntua ihan yhtä hyvältä kuin tonnin Fenkku, mutta kahdenkymmenen vuoden päästä ne samat yksilöt voi olla ihan eri leveleillä. Kalliimissa kitaroissa taas voi satunnaisesti löytää huonon yksilön. Ja ihan siellä butiikkiluokassa ei huonoja yksilöitä enää edes ole, vaan kun jokainen soitin on tehty käsityönä alusta loppuun, niin mitään laadun valvontaa erikseen ei edes tarvita kun kaikki mahdolliset piilevätkin ongelmat on jo rakennusvaiheessa eliminoitu ja soitin on yhtä yksilöllinen kuin puut mistä se on tehty.
 
Näin ollen ihan kelpo työkaluja löytää kaikista hintaluokista. Halvimmat vaatii usein vähän virittelyä ja tuunausta ja kalliimmat on heti valmiita töihin ja kaikkein kalleimpia ei edes tarvitse ajatella senkun vaan soittelee.

Se on ainakin muuttunut että nykyään niissä halvemmissakin kitaroissa on usein kosmeettista "turhaa" koristelua. Kriittisemmät osat kuitenkin ovat niissäkin usein yhä heikompaa laatua. Eli "varustelutason" perusteella ei enää ohimennen ja pikaisesti vilkaisten voi päätellä että mikä on soittimen hintaluokka.
 
Silloin joskus "antiikin aamunkoitossa" Jacksoneissa oli tilanne se että halvemmista versioista oli jätetty turhat blingit pois mutta tärkeimmät palikat olivat melko lailla samaa laatua kuin lippulaivamalleissa (Custom vs. Student). Nykyääan tuon merkin halvemmatkin soittopelit saattavat näyttää samankaltaisilta kuin kalliitt, mutta irto-osat ovat halvempia ja huonompia. Onneksi nuo palikat voidaan vaihtaa helposti parempiin, mm. sen vuoksi että halvempienkin tremolotallojen mitoitus on sama kuin "oikeassa" Floyd Rosessa.
 
Käytännön tasolla ihmetyttää esim. se kun nykyään JS32 -"jaskoissakin" on reunalistat jne. Johtunee siitä että tuotannon automatisointi on kehittynyt todella huimasti. Jos raaka-aineet sattuvat olemaan hyviä niin varmastikin linjalta voi tulla varsin halpoja laadukkaita yksilöitä. Mutta ei tämä kyllä helpota sen arviointia että mistä pitäisi maksaa minkäkin verran. Pelkkää lopputulosta arvioitaessa kun ei välttämättä pitäisi antaa suurta arvoa sille että onko joku tehnyt kitaran aivan käsityönä ja aivan järjettömästi aikaa uhraten vai onko jokin kone sen pullauttanut ulos kitusistaan vain hetken sitä palikoista jyrsittyään. Pahoin pelkään että ennen maksettiin selkeämmin laadusta ja nykyään mielikuvista ja statusarvosta.

Puoliksi provona, puoliksi tosissaan.
 
Nykyisissä kitaroissa paras bang for the buck -suhde on halvoissa kitaroissa, joissa kilpailu on äärimmäisen kovaa. Tässä muistelen oman kiraranpelaamisen alkutaivalta, jossa TM-tyypin (tai muunnellut, yleensä mallia huonommaksi) itetehdyt, sysipaskat LuckySevenit ja vastaavat oli ihan tyypillinen aloittelijansoitin joka tappoi varmasti useammaltakin harrastajalta innokkuuden.
 
Samalla logiikalla äärimmäisen kalliissa hintakuokissa, joissa hinta ei ole määräävä tekijä ostopäätökselle, olis heikompi vastiketta rahalle -suhde. Tätä ajatusmallia tukisi, että loppujen lopuksi aika harvoin kitarajumalilla/jumalattarilla näkee niitä MasterBuilt-tasoisia keikalla. Omakohtaiset kokemukset yli kymppitonnin kitaroista on kuitenkin suht vähäiset, joten voihan ne olla joka säveleltään kaikin tavoin parempia kuin kahden tonnin ritsat...
 
Joskus olen pohdiskellut onko kitaroissa joku 'riittävän hyvä' taso jolla soitin ei rajoita soittajan taitoja tai luovuutta enää millään tavoin. Vastaukseksi on tullut että ei ole - tämän huomaa aika äkkiä kun vilkaisee mnetin ketjujen modaus/puun ominaisuudet/mikävaan ketjuja.

Pikkuisen provoillen heitän että nykyään kun lumipallo lähtee somessa pyörimään, niin se kanssa lähtee. Kaikki halpa on nykyään hyvää ja hyvä huonoa. Kuka nyt 300e Benttoniostostaan dissailisi? Kuulutaan "hintalaatusuhdejengiin", ollaan rationaalisia (ts pihejä), pidetään yhtä ja pahat G:t ja F:t sais painua maanrakoon.
 
Sama se on pedaali- ja vahvaripuolellakin. Ei muutaku parin markan Helix Stomp, ja se korvaa kaikki monen tonnin vahvarit, etarit, pedaalit jne. Kuulostaa ihan samalta, ja miksaajien mielestä jopa paremmilta.
 
Ai kerpele :D

samiko: Pikkuisen provoillen heitän että nykyään kun lumipallo lähtee somessa pyörimään, niin se kanssa lähtee. Kaikki halpa on nykyään hyvää ja hyvä huonoa. Kuka nyt 300e Benttoniostostaan dissailisi? Kuulutaan "hintalaatusuhdejengiin", ollaan rationaalisia (ts pihejä), pidetään yhtä ja pahat G:t ja F:t sais painua maanrakoon.
 
Sama se on pedaali- ja vahvaripuolellakin. Ei muutaku parin markan Helix Stomp, ja se korvaa kaikki monen tonnin vahvarit, etarit, pedaalit jne. Kuulostaa ihan samalta, ja miksaajien mielestä jopa paremmilta.
 
Ai kerpele :D
 
No mutta tämähän oli totta. 300 benttonilla soittaa hyvin. Heliksillä vetää levyt pakettiin. Vanhalla podillahan nauhoitettiin levyhjä jo 20v takaperin.

s8na: No mutta tämähän oli totta. 300 benttonilla soittaa hyvin. Heliksillä vetää levyt pakettiin. Vanhalla podillahan nauhoitettiin levyhjä jo 20v takaperin.
 
Toisaalta miksi maksaa edes Helixistä (Nintendon tasoisesta tietokoneesta), kun voi vetää plugareilla?

Ensin pitäisi varmaan määritellä, mitä laatu tarkoittaa. Laatu ei ole mikään yksiselitteinen absoluuttinen määre, vaan laadun määritelmiä on useita. Nämä saattavat olla jopa ristiriidassa keskenään.
 
Ja aika usein niistä omista mielipiteistä puhutaan virheellisesti laatuna.

Laulava Kylätohtori: Ja aika usein niistä omista mielipiteistä puhutaan virheellisesti laatuna.
 
Itsehän omaan ainoastaan laadukkaita mielipiteitä.

samiko: Toisaalta miksi maksaa edes Helixistä (Nintendon tasoisesta tietokoneesta), kun voi vetää plugareilla?
 
Voihan sitä vetää vaikka millä mutta miksi turhaan kun on fleshlight mtä

Laulava Kylätohtori: Ensin pitäisi varmaan määritellä, mitä laatu tarkoittaa. Laatu ei ole mikään yksiselitteinen absoluuttinen määre, vaan laadun määritelmiä on useita.
 
Zen ja moottoripyörän kunnossapito on luettuna :D?

Tottakai :D Siitä selviää laadun olemus.
Tästä voi tulla pitkäikäinen ketju tai sitten meno käy niin ankaraksi että kaikki keskustelijat joutuvat jäähylle.

Mulla on tälläkin hetkellä melko monen hintaluokan vehjasta, noin tonnista aina yli 3 tonnin skeboihin. Voin ihan suoraan sanoa, että niissä 3000+ euron skebat ei ehkä ihan aikuisten oikeasti ole NIIN paljon parempia verrattuna noihin halvempiin peleihin. Halvempana tarkoitan tässä kontekstissa noita 1000-1500 euron soittimia, eli siis ihan ammattilaisellekin kelpaavasta luokasta kyse.
 
Totta kai niissä kalliissa skeboissa on yksityiskohdat viimeisen päälle, puut eksoottista ja nättiä, pintakäsittelyt hienoja jne. Mutta instrumenttina ajatellen mielestäni raja tulee vastaan jo huomattavasti halvemmassa hintaluokassa, jonka jälkeen maksetaan ihan muista kuin soundista ja soitettavuudesta.
 
Säädän ja korjaan omat kitarani, joten ne kaikki ovat soitettavuudeltaan aika samalla linjalla, eli omaan tuntumaan just eikä melkein.
 
Näitä muita juttuja voi olla esimerkiksi:
 
- Se, että sulla on kitara, joka on paras mahdollinen laadullisesti. Ei tarvi miettiä, että olisiko se kalliimpi malli sittenkin parempi.
- Uniikki design. Yksi kalliimmista kitaroistani on Skervesen Shoggie 8-kielinen, multiscale, lavaton kitara. Vastaavia ei ihan hirveästi ole saatavilla halvemmalla. Strandberg tuli kokeiltua ja todettua ettei pärjännyt designina eikä laadultaan.
- Vintage mojo.
- Soittimen historia. Vintage mojon kanssa varmasti käsi kädessä.
- Harvinaisuus.
- Valmistajan merkki. Jos on tärkeää, että lavassa lukee vaikka Fender, niin silloin ei mikään muu vain kelpaa.
- Itse valitut speksit ja/tai ulkonäkö.
- Ostokokemus, kun voi vaikka rakentajan kanssa suunnitella ja saada mittatilatun soittimen sun toiveiden mukaan.
 
Se on sitten oma asia, viitsiikö tällaisista asioista maksaa. Oma varallisuus vaikuttaa myös paljon, en itse olisi kuvitellutkaan ostavani näin kalliita kitaroita vaikka 10v sitten ja onhan se nykyäänkin tarkasti harkittu, harvinainen ostos.
 
Jos mennään tuonne alle tonnin hintaluokkaan, niin kyllä sieltäkin löytyy vallan mainioita soittimia joista saa vähintään pienellä tuunaamisella hyvinkin mieleisiä. Merkkimikkejäkin löytyy nykyään yllättävän halvoista peleistä, iso ero 2000-luvun alkuun, kun ei saanut kuin Duncan Designedia tai EMG Hz kamaa.

Oma fiilis on että paras hinta-laatu-suhde on siinä 500-1000 euron välillä. Meksikossa, Indonesiassa, Koreassa yms. tehdyt kitarat joissa usein on laatuosia ja hyvä tasainen työnjälki. Varsinkin tuo haitarin yläpää jossa on usein käytetty samoja osia kuin kalliimmissa amerikkalaisissa soittimissa.
 
Vaikka oma kokoelma onkin lähinnä kalliimpia USA-kitaroita niin halvempia soittaessa joutuu myöntämään ettei eroa usein huomaa. Esim. en osaa sanoa mitä omasta Meksikon Jacksonista voisi parantaa muuta kuin lisätä blingiä ja hienompia puita tms. kosmeettista. Vertailin taannoin myös kaverin Harley Bentonin Stingray-kopiota omaan aitoon Musarin bassoon ja se oli kyllä varsin lähellä. Mikit oli vähän oudot, mutta ne on toisaalta helppo vaihtaa. Ei valittamista muissa osissa kuten tallassa, virittimissä tai puuosissa. Nauhatyö olisi voinut olla parempaa mutta se on toisaalta aika helppo korjata jälkeenpäinkin. Soittimen hinta oli kuitenkin n. 1/10 tuosta aidosta.
 
Jos soittimeen haluaa erityisiä puita tai relikointia tms. aikaa vievää työtä niin on ymmärrettävää että ne nostavat hintaa.

Omat Music Man seiskat kyllä ovat huomattavasti parempia kuin esim aiemmin omistamani RGIX7. Ja onhan noita ollut halpoja ja kalliimpiakin ollut. Viimeistely maksaa ja jos osaa esim itse vaihtaa mikit/viilata nauhat kuntoon, niin mikä ettei. Kiinnostais tälläkin hetkellä pinkki Jem Jr. Vaihtais mikit ja ja pyöristelis nauhat/otelaufan yms, niin varsin hyvin soittelis. Mutta sanotaan käytettynä parilla tonnilla alkaa saada jo oikeasti hyviä kitaroita.

Laulava Kylätohtori: Ensin pitäisi varmaan määritellä, mitä laatu tarkoittaa. Laatu ei ole mikään yksiselitteinen absoluuttinen määre, vaan laadun määritelmiä on useita. Nämä saattavat olla jopa ristiriidassa keskenään.
 
Ja aika usein niistä omista mielipiteistä puhutaan virheellisesti laatuna.
 
Niinpä.
Tube on täynnä testi ja todistus videoita, jossa vertaillaan 100$ keppejä 5000$ keppeihin ja jos soundaavat samalta, niin laatukin tuntuu olevan sitten näitten mielestä yhtä hyvä.

Joku ajaa tyytyväisenä Daciallaan ja joku taas Bemarillaan. Ei onneksi eletä jossain kommunistionnelassa, jossa kaikkien piti käyttää yhtä ja samaa tuotetta, joka tuli valtiojohtoisesta keskustuutista. Itse tykkään nauttia kohtuuhintaisia, mutta mielestäni laadukkaita viinejä. Tässä tarkoitan 10-15 € viinejä. Klassisella puolella joku huippuviulu voi maksaa helposti 500 000 € ja sitä saa jonottaa puolet elämästään.

harryk: Joku ajaa tyytyväisenä Daciallaan ja joku taas Bemarillaan. Ei onneksi eletä jossain kommunistionnelassa, jossa kaikkien piti käyttää yhtä ja samaa tuotetta, joka tuli valtiojohtoisesta keskustuutista. Itse tykkään nauttia kohtuuhintaisia, mutta mielestäni laadukkaita viinejä. Tässä tarkoitan 10-15 € viinejä. Klassisella puolella joku huippuviulu voi maksaa helposti 500 000 € ja sitä saa jonottaa puolet elämästään.
 
Menisitkö muuten kyykkyviinien ystävänä ylistämään halpissarjaa, ja kritisoimaan laatuviinejä viinipalstoille? -En minäkään
 
Se tässä bulkkisoitinharrastajissa nykyään ihmetyttää, että 24/7/365 pitää messuta sanomaansa joka somealustalla. Ihan kuin joku kultti olisi syntynyt.
 
Se kellä Benton on, se Bentonin kätkeköön.

samiko: Menisitkö muuten kyykkyviinien ystävänä ylistämään halpissarjaa, ja kritisoimaan laatuviinejä viinipalstoille? -En minäkään
 
Se tässä bulkkisoitinharrastajissa nykyään ihmetyttää, että 24/7/365 pitää messuta sanomaansa joka somealustalla. Ihan kuin joku kultti olisi syntynyt.
 
Se kellä Benton on, se Bentonin kätkeköön.
 
Antaa kaikkien kukkien kukkia. Asiakas on nykyään aika kingi, jolla on käytettävissään sata kertaa enemmän eri vaihtoehtoja kuin mm. minulla, joka vasurina etsi epätoivoisesti edes jollain lailla soittokelpoista sähkökitaraa Helsingin kivijalkakaupoista joskus 80-luvun alussa.

samiko: Menisitkö muuten kyykkyviinien ystävänä ylistämään halpissarjaa, ja kritisoimaan laatuviinejä viinipalstoille? -En minäkään.
 
Minkä hintaisista kitaroista M.netissä olisi asiallista keskittyä keskustelemaan?

Olen hyväksynyt sen että näihin hommiin liittyy rutosti silkkaa subjektivismia.
 
Olen omistanut saman valmistajan eri hintaisia soittimia ja kokenut 'laadun' paremmaksi hintaluokan noustessa. Ehkä se on subjektiivista mutta en anna sen häiritä. Ei se ole keltään pois.