Kitarat: kitarakamat ›

Olen soittanut bassoa 5 vuotta, mutta nyt on alkanut kitaran soitto vetää puoleensa.
 
Haussa olisi hyvä sähkökitara, soitto on rock painoitteista.
Oon kattonu noita SG-mallisia kitaroita.
Gibsonin alkuperänen tottakai miellyttäisi mutta kun rahaa ei niinkään kauheasti ole.
Oon sitten kahtonut noita epiphonen skittoja, silmiin pisti EPIPHONE SG G-400 CH, sopisko käyttötarkotukseen ja miten muuten on kitaran laatu, saundi jne.

Hinnaltaan nuo minun kukkaroon sopisi mainiosti, joten nyt vinkkejä vastaan mitä mieltä jne..

Mikäs se budjetti nyt about. on? Meinaan nuita Geen Sg spessui saa jo alle kuuden huntin.

Joo itekkin kattelin nuita gobsonin halvimpia, mutta nekin kuitenkin jäi mieityttämään että mistä rahat :/ että tällä hetkellä budjetti ois n.400.

Jos budjetti on 400, niin varmaan jostain saa ne 200€ vielä kaivettua:)
 
http://www.dv247.com/invt/35386/ Tälläistä katselin. Alle 200€, ja noissa Vintageissa on kuulemma hinta/laatusuhde kohdallaan. Ketään päässyt kokeilemaan?

Jos budjetti on 400, niin varmaan jostain saa ne 200€ vielä kaivettua:)
 
http://www.dv247.com/invt/35386/ Tälläistä katselin. Alle 200€, ja noissa Vintageissa on kuulemma hinta/laatusuhde kohdallaan. Ketään päässyt kokeilemaan?
 
Niin hinta/laatu alle 200€ eli millä kaavalla se sitten mitataan? Ite jättäisin kauppaan ton hintaset kitarat.

Niin hinta/laatu alle 200€ eli millä kaavalla se sitten mitataan? Ite jättäisin kauppaan ton hintaset kitarat.
 
http://www.musiikkiliike.fi/index.p … arget=products&product_id=31029
Joko kelpaa?

http://www.musiikkiliike.fi/index.p … arget=products&product_id=31029
Joko kelpaa?
 
Ei koska selvästikkään tuo kitara ei ole yli 200€ arvonen kuten jo edellä tuli selväksi. Kyllähän tuosta saa mahdollisesti hyvän pelin jos vaihtaa vähän osia mutta en vaan jaksa uskoa että tohon hintaan ihan kelpo kitaraa irtoaisi.

Ei koska selvästikkään tuo kitara ei ole yli 200€ arvonen kuten jo edellä tuli selväksi. Kyllähän tuosta saa mahdollisesti hyvän pelin jos vaihtaa vähän osia mutta en vaan jaksa uskoa että tohon hintaan ihan kelpo kitaraa irtoaisi.
 
No ei tietenkään ihan Gibson Fadedin arvoista, mutta ainakin Epin G-400 tasoinen melko varmasti.

Sen mitä olen Vintagesta arvosteluja lukenut, niin suurin miinus on yleensä ollut se, että säädöt ei ole olleet kohdillaan pakasta vedettäessä.
 
Ekassa Vintagessa jota kokeilin, niin kaula oli hieman kiero -> Soi joistain kohdista kaulaa huonosti.
Toinen samanlainen Vintage oli sen verran hyvä, että ostin pois kuleksimasta.
Ja molemmissa oli muuten ensialkuun säädöt päin helvettiä, tästä toisesta sain hyvän pelkästään sillä, että säädin sen itselleni mieluiseksi.
 
Kyse tosin stratomalleista, but anyways.
 
Ei sitä kitaraa aina kannata karttaa pelkästään sen takia mitä hintalapussa lukee, mutta makuasioitahan nämä sanoi koira kun pallejaan nuoli.

Miten kävis uusi PRS SE alle 400e?
 
http://www.dv247.com/invt/39854/
 
Tuossa erikoistarjous, josta voisi jopa omansa saada pois, jos ja kun aika tulee myydä...

Niin, onko siis tuosta epiphonen kitarasta kokemusta?
Mites plektrat, minkä vahvunen olis sopiva tommoseen perus käyttöön ja mitä hyviä puolia on eri vahvuuksissa ( Kuten huomaa olen aloittelija :) )

Tsekkaa torilla: Ibanez ST-50, -80! Jos tossa on kaula suora, nauhat inhimillisessä kunnossa, niin sitä voi kutsua kitaraksi.

Plekuista vinkki: Osta läjä erimallisia, muotoisia, paksusia ja kokosia plekuja. Kokeilemalla löydät parhaan itelles. Dunlopin Jazz3 on aika kovassa suosiossa, itsekkin sillä soittelen.
 
Plekun paksuus vaikuttaa ääneen tottakai. Paksusta ja jäykästä tulee tarkempi ja jämäkmi soundi ja toisinpäin. Ohuet voivat olla hyvät esim letkeään jazz remputukseen, jossa soitetaan vuoroin sormin ja vuoroin plektralla. Tämäkin on ihan itsestä kiinni että millä tykkää soitella.
 
Epiphonen sg:t on hyviä. Omistin pari vuotta sitten G400 Vintagen, oli ihan hyvä peli.
Kantsii metsästää noita käytettynä, niin että kun joskus sen myyt et häviä rahallisesti niin paljon. Löytyy varmaan tuolta torilta muutamia vielä, vähän aikaa sitten niitä oli parikin kipaletta.
 
-darkus

Voi vitsit, edullisia (~400 e) SG-johdannaisiakin on paljon ja monissa niistä vaikuttaisi olevan aika paljon kitaraa hintaansa nähden. Minä tekisin vertailua/valintaa ainakin seuraavien mallien kesken:
 
- Epiphone G-400, erityisesti feidattu Vintage -malli
- Vintage VS-6
- Grassroots SG-44
- Tokai SG-43
- Samick Torino
- Hagström F200
 
Kaikkia näitä löytyy Suomen musakaupoista testattavaksi. Mainituissa ainakin materiaalit ja rakenteelliset ratkaisut ovat aika lähellä sitä mitä SG:ssä pitäisi, vaikka tietysti hintaluokka huomioon ottaen joissain kohdin on tingittykin. Noista sitten se joka oma silmää/korvaa eniten miellyttää ja joka syliin ja käteen mukavimmin istahtaa.
 
Jos rahaa on enemmän käytössä alkaa Gibsonin faded SG olla aika kova vaihtoehto, ja mahdollisesti Tokain Japanin SG:t.

Jos sais ton basson myytyä niin oon vakavasti aatellu tota gibsonin Faded mallia,
Mitä eroa siinä on normi standard-malliin?
Oon kuullu että tuo Faded olisi Gibsonin huonoin kitara? totta?
Onko kuitenkin parempi kuin nuo kopio skitat?

Jos sais ton basson myytyä niin oon vakavasti aatellu tota gibsonin Faded mallia,
Mitä eroa siinä on normi standard-malliin?
Oon kuullu että tuo Faded olisi Gibsonin huonoin kitara? totta?
Onko kuitenkin parempi kuin nuo kopio skitat?
 
Fadedin pinnoite on hyvin ohut, puun syyt näkyviin jättävä himmeä lakkaus. Standardissa on paksu kiiltävä lakkaus. Otelaudan upotukset on Fadedissa pienemmät. Fadedissa myös runko on usein kahdesta palasta liimattu. Mikit taitavat olla myös erimallia. En nyt lähtis sanomaan et se gibsonin huonoin kitara on, se on vaan edullisemmasta päästä. Gibsoniltahan löytyy vielä Fadedia halvempia malleja vähemmillä varusteilla.
Tää on ihan henkilökohtainen mielipide mut olen sitämieltä, että se on parempi kuin ne kopiot mitä olen kokeillu (epiphone).

Mitä eroa siinä on normi standard-malliin?
 
Kuorettomat mikit, halvempi viimeistely, pienemmät otelautamerkit...
 
Oon kuullu että tuo Faded olisi Gibsonin huonoin kitara? totta?
 
Paskat on... Todennäköisesti halvin malli, mutta ei huonoin... Eroaa omien kokemusten perusteella astetta kalliimasta special-sarjasta vain viimeistelynsä osalta ja siinäkin kallistuisin melkein ennemmin tuon faded-sarjan kannalle, koska tykkään tuosta kulutetusta lakkapinnasta.
 
Onko kuitenkin parempi kuin nuo kopio skitat?
 
Riippuu asioista... Mm. siitä mikä kitara sopii omaan kouraan parhaiten yms. Mene kokeilemaan.

Ekassa Vintagessa jota kokeilin, niin kaula oli hieman kiero -> Soi joistain kohdista kaulaa huonosti.
 
Tuon, että soi jostain kohtaa kaulaa huonosti voi tietysti aiheuttaa myös ns. soundillinen "dead spot", vaikka kaula sinänsä olisi ihan kunnossa. Ilmenee siis siten, että nuotti vain kuolee pois yllättävän nopeasti eikä sustainaa millään ilveellä.
 
Tarkoin varjeltu salaisuushan on, että jopa ison Gibsonin omissa SG:eissäkin on yksi tietty sävelkorkeus, johon tyypillisesti muodostuu dead spot. Kun on kerran löytänyt sen, voi vaikka testata kaikki kaupoissa vastaan tulevat SG:t ja todennäköisesti löytää sen niistä kaikista. (Ei, en kerro mikä sävelkorkeus on kyseessä - tämähän on tarkoin varjeltu salaisuus! Gibson SG:n omistajat tietävät kyllä, tai ainakin voivat kokeilemalla selvittää.)
 
Mitenkä sen sitten "korjaisi"? Toveri fox ehkä osaa kertoa käytännön vinkkejä, minä en.
 
Paskat on... Todennäköisesti halvin malli, mutta ei huonoin... Eroaa omien kokemusten perusteella astetta kalliimasta special-sarjasta vain viimeistelynsä osalta ja siinäkin kallistuisin melkein ennemmin tuon faded-sarjan kannalle, koska tykkään tuosta kulutetusta lakkapinnasta.
 
Faded Special eroaa pelkästä Specialista (ja Standardistakin) myös otelautamateriaalissa. Faded Specialissa on eebenotelauta, pelkässä Specialissa ruusupuuta. Ruusupuun soundi on tummempi, eebenin hieman kirkkaampi ja fokusoidumpi. Makuasia aika pitkälle. SG:n tapaiseen kokomahonkikitaraan annos kirkkautta ja fokusta ei välttämättä ole ollenkaan pahasta.

Tarkoin varjeltu salaisuushan on, että jopa ison Gibsonin omissa SG:eissäkin on yksi tietty sävelkorkeus, johon tyypillisesti muodostuu dead spot. Kun on kerran löytänyt sen, voi vaikka testata kaikki kaupoissa vastaan tulevat SG:t ja todennäköisesti löytää sen niistä kaikista. (Ei, en kerro mikä sävelkorkeus on kyseessä - tämähän on tarkoin varjeltu salaisuus! Gibson SG:n omistajat tietävät kyllä, tai ainakin voivat kokeilemalla selvittää.)
 
Mitenkä sen sitten "korjaisi"? Toveri fox ehkä osaa kertoa käytännön vinkkejä, minä en.
 
Kaulaliitokseltaan SG:tä vastaavan LP DC fadedin perusteella voisin arvata että kohta mistä ainakin lievän dead spotin voi bongata SG:ssä on G-kieli ja 12. nauha?
 
Menikö arvaus metsään?
 
Saman kohdan olen kyllä huomannut olevan ongelma myös muutamassa kitarassa, jossa on Gibson-skaala ja LP-tyyppinen kaulaliitos. Taas Fender-skaalalla ja pulttiliitoksella varusteluilla kitaroilla ei ole ollut mitään havaintoa dead spoteista.
 
Ja samalla voisin kysäistä, josko Fox tai joku muu neuvoisi milä tuohon olisi se kikka? Onko lääke massan lisääminen headstokiin / tallaan?

Plektra-asiasta sen verran, että varmaankin yleisimmin käytetty plektratyyppi on ihan tavallinen Dunlop Tortex paksuudeltaan jostain 0,7 ja 1,0 millimetrin väliltä. JazzIII on plektramallina selvästi "normaalista" poikkeava ja monien mielestä suorastaan kummallinen. Lisäksi se on huomattavan pienikokoinen, eli pudotessaan hukkuu helpommin (ja putoaakin helpommin, koska kiinnipitelypinta-alaa on vähemmän). Itse koitin kovasti opetella tykkäämään JazzIII:sta (ja hetken aikaa semmoisella soitinkin), mutta lopulta turhauduin ja palasin soittamaan vihreällä 0,88-millisellä Dunlopin Tortex:illa kuten käsittääkseni musiikillinen oppi-isäni James Hetfieldkin. ;)
 
Ohuet (alle 0,7 mm paksuiset) plektrat ovat etenkin teräskielisen akustisen kitaran soittajien suosiossa, koska niillä saa helpommin plektran "räpsettä" mukaan soundiin. En ole kuullut, että erityisesti jazz-kitaristit suosisivat ohuita plektroja. Plektran paksuus on loppupeleissä makuasia, mutta "noin millin" paksuisella läpyskällä tuntuu soittavan suurin osa kitaristeista, ehkä ne sitten ovat monikäyttöisimpiä monien mielestä.
 
Kitara-asiaan mulla ei ole oikein sanottavaa, koska SG lukeutuu niihin kitaramalleihin, joita mun on pakko soittaa silmät kiinni. Yhtäkään en omista, syystä.