Kitarat: kitarakamat ›

Onko tehtävissä mitään korjaavaa (satula, talla, heleämmät kielet) Ibanezin teräskielisen akustisen kanssa jotta saisi soinnista "parempaa"? Saundi on sellainen vähän tunkkainen ja vaimea, akustisestikin hiljainen. Kitara itsessään on mukava soitettava, joten mielelläni siitä en luopuisi.
 
Kitara on semmoinen Iban perus pietzo mikitetty 250 egen teräskielinen. Onko toivoa että millään järkitöillä tuommoisen saudia saisi paremmaksi vai onko vain käytävä hakemassa parempi kitara?
 
Itse saudin tönkköä tukkoisuutta onkin näemmä vaikea kuvata teksissä :)

Eipä tuosta tule alkuun mieleen kun kielten vaihto, jos vanhat on. Silloin kyllä kuulostaa puurolle jos on kielet tukossa. Varmaankaan tuohon resonointiin voi paljoa vaikuttaa kotikonstein... korjatkoon viisaammat jos väärässä olen.

Luusta tehdyt talla ja satula auttavat vähän soundia parantaen, mutta mitään ihmetemppuja ei tuollaisella kitaralle voi tehdä. Paksummat kielet tuovat enemmän voluumia ja sointia, mutta soitettavuus kärsii. Jos kitarassa ei ole alunperinkään hyvä soundi, ei siihen kannata edes uusia tallaa ja satulaa. Myy pois, osta parempi.

Joops, vähän pelkäsinkin että saundia ei poppakonstein paranneta.
 
Onko mnetin forumilla jossain ostosuosituksia ollut n. 500e hintaluokan akustiselle missä olis EQ:llinen preamppi?

Lisätään vielä että tuo mitä yritin parantaa poppakonstein on: http://www.thomann.de/fi/ibanez_sx60rcb.htm

Jos haluaa lujempaa ja potkivampaa soundia, niin isompi koppa ja soololoven puute ovat hyvästä. Jos meinaat uutta kitaraa hommata, niin nykyään saa jo parilla sadalla varsin asiallisesti soivia isokoppaisia akkareita mm. Yamahalta.

Joops, vähän pelkäsinkin että saundia ei poppakonstein paranneta.
 
Tarkoitathan nyt ìhan pelkkää akustista saundia, kun puhut huonosta saundista, etkä kitaran omalla mikillä vahvistettua?

Tarkoitathan nyt ìhan pelkkää akustista saundia, kun puhut huonosta saundista, etkä kitaran omalla mikillä vahvistettua?
 
Kyllä, nimenomaan akustinen saundi on mielestäni huono ja tunkkainen. Mikin kautta voi taas aika paljon vaikuttaa efekteillä ja vahvareilla, joilla siihen saa eloa, mutta kun tuon on nimenomaan tarkoitus olla hyvä nuotiokitara jolla välillä voi heittää vaikka pubikeikkaa, niin harmittaa.
 
Valintoja on myös osastossa "teräskieliset akustiset" aivan tuhottomasti. Pitäis melkein päättää ensin merkki ja se millaista etsii (iso, pieni, soololovi, jne) ja sitten lähteä koestelemaan musaliikkeisiin, joissa taas tarjonta on aivan randomia. Enkä enää jaksaisi thomannilta arvalla tilata akustista, so far on mennyt se homma aika paskasti.

Kokeiles kuitenkin vaihtaa ekaks kieliä ennenku hävität keppiä. Jotkut 80/20 bronzet, kirkkaampi soundi kuin fosforipronssissa. Martinin 80/20 -kielet ostin kerran ja ne teki tosta mun kokopuukantisesta Ibasta jo sietämättömän kirkkaan soinniltaan. Ja kaverilla oli myös noista Martineista samanlaista kokemusta.
 
Ja unohda ne 10-setit, sellasilla siimoilla ei soi hyväkään kitara. 12-54 tai vähintään 11-52 peliin.

Jooh, tarvii koittaa hakea ensin paremmat kielet ja tutkia miten toimii. Onko muuten luu-satulan asennus iso / hankala / kallis operaatio?

Onko muuten luu-satulan asennus iso / hankala / kallis operaatio?
 
Jos sen osaa itse viilailla ni kustannus on muutama euro.

Jos sen osaa itse viilailla ni kustannus on muutama euro.
 
Kävin hakemassa edullisen allparts luusatula-aihion ja Martinin .12 "erityisen kirkkaat" kielet. Nyt on enää murheena miten se satula kuuluu viilailla. Muistaako joku jotain kattavaa ohjetta moiseen työhön?

Nyt on enää murheena miten se satula kuuluu viilailla. Muistaako joku jotain kattavaa ohjetta moiseen työhön?
 
Satulan vaihto luiseksi vaikuttaa paljon vähemmän soundiin kuin tallaluun vaihtaminen, koska jälkimmäisen kautta kielen energia välittyy tallaan ja sitä kautta kitaran kanteen. Satulassa kieli lähinnä lepäilee kaulaa vasten. Voit kuitenkin käyttää vanhaa aihiota apuna ja kannattaa työstää vain päälipuolelta jos pohja on jo tasainen, koska sen saaminen tasaiseksi on kohtuullisen hankalaa kotikonstein. Ekaksi päälisin puolin muodot kuntoon ja sen jälkeen sovittamalla, lisää materiaalia pois, taas sovitusta jne. Työntömitta on hyvä apuväli, niin ei tarvise tehdä montaa välisovitusta kun voi ottaa vanhasta mitat talteen ja tehdä kappaleet valmiiksi millin kymmenesosan tarkkuudella.

Taidanpa aloittaa tallaluun vaihdosta, allpartsin luinen maksoi 3 puntaa ja risat ja ostin semmoisenkin varppareiksi. Nykyinen on muovia ja siinä on B kielen kohdalla semmoinen viiste.
 
Onko tallaluun vaihdosta mitään nopeaa neuvoa? Tuo aihio on näemmä kohtuu lähellä oikeaa jo valmiiksi.

Kävin hakemassa edullisen allparts luusatula-aihion ja Martinin .12 "erityisen kirkkaat" kielet. Nyt on enää murheena miten se satula kuuluu viilailla. Muistaako joku jotain kattavaa ohjetta moiseen työhön?
 
Noh, en tiedä kattavasta mutta kirjoitetaan nyt jotain. Perusajatushan on se, että tehdään alkuperäisen muotoinen satula, joten sen mukaan vaan etenee. Ekaks vanha (mielellään ehjänä) irti, on luultavasti liimatipalla kiinni, sivuun napauttamalla irronnee mutta varovasti ettei puuta lähde mukaan. Puhdista satulauran pohja hiomalla kevyesti jos on liimajäämiä tai muuta ylimääräistä.
 
Sit aletaan viilailla aihiota mittoihin käyttäen vanhaa mallina ja kokeilemalla. Kun muoto alkaa olla oikea, merkkaa kielten urien paikat vanhan mukaan (tämä on tarkkaa, soittotuntuma voi muuttua paljonkin jos kieltenväli eroaa vähänkin). Sit sovitetaan paikalleen ja kun ollaan varmoja, että sopii ja menee oikeaan kohtaan isketään palikka kiinni tipalla pikaliimaa. Sit pitäis saada viilattua kieliurat. Siihen tarvis oikeastaan satulaviilat, että saa urista oikean kokoiset mutta ovat kalliita, joten kotikonstina voi tehdä rakotulkista korvikkeen hiomalla liuskojen laitaan sahalaidan. Tällaisen itse tein ja toimii hyvin, ei sen tarvi kovin kummoinenkaan olla että se puree jo tarpeeksi.
 
Urat viilaillaan sopivalle korkeudelle, joka on vähän makuasia, mutta nyrkkisääntönä voi käyttää sellaista, että painettaessa kieltä toisen ja kolmannen nauhan välistä, kielen ja ykkösnauhan välille jää paperinohut rako. Tämä vaihe myös erityisen tarkasti, jos ura menee liian syväksi, sitä on hankala korjata. Urat voi viimeistellä hinkkaamalla kevyesti kielellä.
 
Kärsivällisyyttä ja tarkkuutta jos löytyy vähän, ajattelee ennenkuin tekee ja muistaa, että yksi liian reilu rouhaisu väärässä paikassa voi pilata koko homman, pitäis homman luonnistua suht iisisti.

Kiitos tuosta satulan teko ohjeesta. Voi olla että menee alku ja pari ensimmäistä kappaletta harjoitellessa :)
 
Miten sen satulaluun kanssa, se lienee huomattavasti helpompi operaatio? Entä tarviiko uuteen luu palikkaan viilata samanlainen 'viiste' kuin originaalissa muovipalikassa on B kielen kohdalla?

Kiitos tuosta satulan teko ohjeesta. Voi olla että menee alku ja pari ensimmäistä kappaletta harjoitellessa :)
 
Miten sen satulaluun kanssa, se lienee huomattavasti helpompi operaatio? Entä tarviiko uuteen luu palikkaan viilata samanlainen 'viiste' kuin originaalissa muovipalikassa on B kielen kohdalla?
 
Se viiste on tärkeä hienovireen kannalta.
Itse olen tehnyt tallaluun sten, että joka kieli on käyty läpi hienovireenkorjauksella.

Se viiste on tärkeä hienovireen kannalta.
Itse olen tehnyt tallaluun sten, että joka kieli on käyty läpi hienovireenkorjauksella.
 
Tähän varmasti sitten vaikuttaa käytetyn kielisarjan paksuus? Oletko pitänyt kielet paikallaan intonaatiota säädettäessä ja sitten aina viilannut tarvittaessa lisää? Nimittäin voin kuvitella tuon olevan aika aikaa vievä operaatio?

Tähän varmasti sitten vaikuttaa käytetyn kielisarjan paksuus? Oletko pitänyt kielet paikallaan intonaatiota säädettäessä ja sitten aina viilannut tarvittaessa lisää? Nimittäin voin kuvitella tuon olevan aika aikaa vievä operaatio?
 
Kielten paksuus kyllä vaikuttaa. Kielet ovat olleet paikallaan operaatiota tehtäessä.
Ko kielen kohdalla viilatessa, niin kieli löysälle ja sivuun. Talla ja kitaran koppa on syytä suojata hyvin ettei käy työtapaturmaa ja viilaa kantta....
Lopuksi tallaluun siistin hiomalla sen irrallaan.
Aikaa tuohon hommaan menee korkeintaan muutama tunti, mutta on sen arvoista kun kitara soi vireisesti kauttaaltaan.

Intonaatio kannattaa aluksi tarkistaa vanhan tallaluun mukaan uudella kielisetillä, että vaatiiko joku korjausta. Jos ei niin kopioi kielen kosketuskohdan vanhasta uuteen tallaluuhun. Täydellistä virettä voi olla mahdotonta saavuttaa heti ekalla tallaluulla, mutta akustisessa se ei olekkaan niin tärkeää. Pääasia että h-kielellä on kompensaatiota riittävästi. Yleensä kielet d-E menevät viistosti niin, että paksuimman E-kielen kosketuspinta on kauimpana otelaudasta ja d-kielen lähimpänä. H-kielen kostuspinta on monissa ihan tallan toisessa reunassa, mutta riippuu tietenkin kitarasta. Ohut e-kieli on taas yleensä keskellä.
 
Jos tekee tallaluun ekaksi suurinpiirtein profiiliin, eli niin että se mahtuu koloonsa, mutta päällä on paljon hiomisen varaa, voi intonaatiota säädellä samalla, kun ottaa materiaalia päältä pois. Itse teen kanssa nykyisin niin, että säädän yhden kielen kohdilleen kerrallaan. Hion päältä otelaudan mukaisen profiiliin, mutta jätän n. 0.5mm hiomisvaraa jokaiselle kielelle. Sitten teen kielle urat, joita syvennän ja liikutan kosketuskohtaa otelaudan suunnassa jos haluan korjata intonaatiota. Viilalla aina parivetoa, hiekkapaperilla ympäriltä ylimääräiset luuainekset pois, jotta kieli ei ui urassa, vaan on siinä ainoastaan 1/4-1/3 kielen paksuuden verran. Sitten vireeseen kieli ja katsotaan intonaatio 12. nauhalta. Vähän kerrallaan niin hyvää tulee. Kyllä ainakin itse saan tuossa menemään useamman tunnin, mutta lopputulos on lähes sähkökitaramainen intonaatio.
 
Tuolta löytyy joskus ottamiani kuvia työvaiheista:
http://s7.photobucket.com/albums/y281/villeh/MakingSaddle/