Kitarat: kitarakamat ›

Nyt on pakko avautua.. Onko kellekään muulle käynyt näin? (Huom. tää seuraava ei ole trolli/provo, vaan tarkoitan tätä oikeasti)
 
Time drags by, niin se vaan menee. Pian vietetään itsekin 20-vuotisrämpyttelijäjuhlaa. Kyseisten vuosikymmenten aikana on tullut ego- ja kamatrippailtua aika lailla, pakko se on myöntää. On ollut (ja on osittain vieläkin, kun olen ollut aika huono luopumaan) modernimpaa putkivermestä, räkkiasetelmia, mallintavaa munuaista ja etenkin viime aikoina vintageen kallellaan olevaa laitosta.
 
Oma lukunsa ovatkin sitten olleet kaikenlaiset modaukset ja loppumaton pedaalitarjonta. Kolvi on käynyt käsissä useamman kitaran kohdalla ja celestioneita on ruuvailtu. Ja kun jokamiehen merkkien pedaalit oli testailtu, jatkui pyhän graalin etsiminen vähän kalliimpien parissa. Tuttu tarina monelle??
 
Tätä taustaa vasten onkin varsin huvittavaa/hämmentävää huomata, että jumankekka perusstrato ihan perusmikityksellä kera kunnon vahvistimen kuullostaa hyvältä esim. vanhan kunnon Boss SD-1:n läpi! Ja DS-1:n. Et ei siihen hyvään rokkikitarasoundiin sitten tarvittukaan mitään sen ihmeellisempiä leluja.
 
Mut ehkä soittotaidon ja näkemyksen kehittymiselläkin on ollut osansa asiaan.. ;-) Tai sit ne kuutisensataa keikkaa ovat vaan hapattaneet mun pään/kuulon lopullisesti. Comments? Anyone?
 
P.S. Putiikkipedaalimiehet, haluan korostaa, että tämä ei ole mikään epäluottamuslause hienoa harrastusta kohtaan.

Äh, ei se mihinkään sulkeudu. Susta on vaan tullut tylsä puukorva. :)
 
Eikäkun, kyllähän ne perussoundit löytyy perusjutuista. Jos hakee jotain erikoisempaa, niin tarvitaan jotain erikoisempaa romuakin. Kovin paljon on kiinni ihan siitä soittajasta itsestään, kokemuksen myötä ne halvemmatkin kamat alkavat tuottamaan hyvää meteliä.

Juu kyllähän sitä ränttäränttää veivaa melkein millä kamoilla tahansa, sillä soundihan lähtee sormista.

Ehkä sillä on paljon tekemistä sen kanssa, että vaikka kamat vaihtuu - milloin huonompaan ja milloin parempaan - yleensä pääkopassa muhivat musiikilliset ideat kehittyvät kuitenkin yksinomaan parempaan suuntaan, varsinkin kun/jos soittotaitoa pitää yllä ja korviaan auki mahdollisimman monipuoliselle musiikille. Silloin ei lopultakaan ole niin kauheasti väliä, minkälaisia kamoja kuritetaan - tuloksena on yleensä silti aina musiikkia.
 
Itsekin väitän itsekehujaksi leimautumisen uhalla kuulostaneeni toisinaan ihan siedettävältä soittaessani konservatorion suht paskaa mexicolaista Telecasteria Peavey Classic 30 -comboon, joka ei ollut edes maadoitetussa pistorasiassa.

Näin se vaan menee. Homma toimii sitten kun se kohilleen loksahtaa, metodeista ja kamamäärästä riippumatta. Hienoja hetkiä ne, kovasti kannustavia. On hienoa välillä palata perusasioiden ääreen. Kyllä se siitä sitten taas lähtee rönsyilemään ;)

Loistavaa responsia, toverit! You got the point! Ja mää kans!
 
Ja toi ympyrän sulkeutuminen oli nimenomaan kaksimielinen kommentti - yhtäältä palataan kamojen suhteen perusasioihin, toisaalta palataan siihen kaikkein tärkeimpään pointtiin eli musiikkiin. Siihen että osaa nauttia ilmaisun ilosta ja yhdessä soittamisen riemusta. Niistä tarpeistahan tämä kallis mutta aikaavievä (lue: äärimmäisen hieno) harrastus sai alkunsa! Soittaminen on kuiteski aina tärkeintä, ei ultimate-soundin etsiminen tahi muu laitehomostelu.
 
Nimim. huomenna musakauppaan...kieliostoksille! ;-)

Pari päivää kunnon stratolla kunnon komboon ilman leluja soittaneena voin yhtyä samaan; Pahuksen hyvältä hetkittäin kuulostaa (omaan korvaan) hetkittäin ilman purkin purkkia.
 
Miulla taas ongelma onpi siinä, että pidän sekä modernimmasta, että vanhemmasta kitarasoundista.
 
Tämä on hyvä pointti myös, itsekin kun diggailee niin laajaa kirjoa. Senpä takia niitä pahuksen vehkeitä täytyy olla nurkissa enemmän kuin joidenkin mielestä on tarpeeksi ;)

Miulla taas ongelma onpi siinä, että pidän sekä modernimmasta, että vanhemmasta kitarasoundista. Sen takia ympyrä, tai oikeastaan piiri pieni pyörii jatkuvasti. Tosin, nyt olen löytänyt itselleni asiallisen kirjon laitteita, joilla onnistuu kumpainenkin mielestäni hyvin. Täällä päässä toimii siis hienosti Les Paul + putkivahvistin... vielä jos sitä pääsee höystämään delay-polkimella jossa on jokin vintage/tape/modulation tai muu vastaava ominaisuus.
 
Oikeastaan, mitä yksinkertaisempi, sen parempi.

Miulla taas ongelma onpi siinä, että pidän sekä modernimmasta, että vanhemmasta kitarasoundista. Sen takia ympyrä, tai oikeastaan piiri pieni pyörii jatkuvasti. Tosin, nyt olen löytänyt itselleni asiallisen kirjon laitteita, joilla onnistuu kumpainenkin mielestäni hyvin. Täällä päässä toimii siis hienosti Les Paul + putkivahvistin... vielä jos sitä pääsee höystämään delay-polkimella jossa on jokin vintage/tape/modulation tai muu vastaava ominaisuus.
 
Oikeastaan, mitä yksinkertaisempi, sen parempi.
 
Edit: Jälkeenpäin ajateltuna, tuli heitettyä sen verran turhaa läppää että päätin poistaa koko roskan..

Niin, olishan se melko yksinkertaista jos veivaisi yhtä ja samaa ränttäränttää. Silloin pärjäisi todella simppelillä kattauksella. Mutta myös meikäläinen tykkää soitella vähän sitä sun tätä, joten soundeja tarvitaan joka lähtöön. Onneksi nykyinen, melko minimalistinen kattaukseni vastaa lähes optimaalisesti sounditarpeisiini sekä koti- että pändikäytössä.
 
Niin kyllä. Mutta tiedäthän, kuten minäkin, että sillä hyvällä peruskattauksella tyyliin tele+putkari vetää kyllä aika monenlaista kattausta ihan uskottavasti. Se on vaan se fiilis ja perstuntuma ja jonkinlainen bäkappi siinä, että sieltä kamoista löytyy se ja se vätkytin milloin mihinkin musatyyliin. Joskus mikään ei riitä, ja joskus homma vaan toimii perusvehkeillä. Se menee semmosilla parin vuoden sykleillä.
 
Mutta tärkeintä lienee, että pysyy virkeänä?

Niin kyllä. Mutta tiedäthän, kuten minäkin, että sillä hyvällä peruskattauksella tyyliin tele+putkari vetää kyllä aika monenlaista kattausta ihan uskottavasti.
 
Toi onkin erittäin tervehenkinen lähtökohta, josta on hyvä lähteä hienosäätämään soundia.
 
Mutta tärkeintä lienee, että pysyy virkeänä?
 
Aivan. On se hyvä että pojilla on puuhaa jotta pysyvät poissa pahanteosta ;)

Comments? Anyone?
 
Jos tässä aivan harrastuspohjalta kommentoin, niin ainakin minulle soundikokeilut ja kitarakamahehkut (olipa se kama lopulta omistuksessa tahi ei) on oleellinen osa minun tapaa soittaa ja harrastaa kitaravetoista musiikkia. Pelkkä tavoite kehittyä soittajana ei antaisi minulle yhtä paljon elämyksiä.

Sama juttu kuin ketjun aloittajalla on käynyt mulle.
 
Celestioneita on vaihdeltu pää märkänä, ja nykyisin kelpaa G12T-75 ihan loistavasti. Se on kestävä ja yleinen, ei vintagearvoa.
 
Myös mikkejä on on kolvattu jos jonkinlaista, nyt laitetaan se mikä ei vingu.
 
Kaikki pedaalit on heitetty yhteen laatikkoon komeron perälle. Suoralla piuhalla on huoleton soitella.
 
Vahvareina on on 80-90 -luvun putkimarsuja, ostettu silloin kun halfstäki oli 200-700 euroa kunnosta riippuen. Niillä mennään hautaan asti ja perikunta saa jakaa. Mitä vähemmän nappuloita käänneltäviksi, sitä parempi.
 
En sano että huonoilla kamppeilla soitellaan, päinvastoin, omasta mielestä parhailla mahdollisilla mutta se välppääminen on kyllä vähentynyt.
 
E: Juu 20-vuotis -taiteilijajuhla lähestyy täälläkin, onkohan sillä jotain tekemistä asian kanssa?

Kyllä välillä tulee mietittyy onks tossa kamojen välppäyksessä mitään järkee. Joskus tulee kokeiltua jotain ja sit taas saattaa palata takasin aikasempaan. Harrastelen vaan soittamista ja joskus tuntuukin, että pitäis käyttää vaikka enemmän aikaa esim. nauhotussoftien rassaamiseen ja biisien nauhoittelun harjottelemiseen kuin muusikoiden.netin torin selaamiseen. En oo kummonen soittaja joten ihan coverien soittamista ja uusia tekniikoitakin joutais harjoittelemaan.

Ympyrän alussa ja lopussa: -76 Fender Stratocaster hard tail, Gibson Chet Atkins Tennessean, Marshall JMP 2204, Fender Dual Showman Reverb , Hiwatt SA212 , SD-1, DS-1.
 
Noi ei lähde kiertoon!

Mutta jos ostaa vain sitä mitä muusikoiden.netissä monet kehuu, niin silloin ei eksy kauas outoihin kokeiluihin. Sulkeutuvasta ympyrästä tulee pienempi.
 
Tiedä sitten onko se hyvä, että ympyrä on pieni, mutta se on edullisempaa ainakin.

Mulla oli tos pitkään semmone, että Marsu oli the thing ihan kaikkeen mut nyt on epäilys taas vaihteeksi alkanut kaivelemaan ja tuli hommattua tuommone carvinin räkkietunen. Sille nyt varovaisesti päätettä tässä metsästelen mut täytyy ny ens testailla iha marsun päätteeseen et onko tää se mun juttu. Toisaalta tommoseen jääkaappipakastimeen saa hirveästi rahaa menemään ja onko se sitten sen väärtti välttämättä? Toisaalta joku combokin ois ihan kiva.. heh.
 
Emmä tiedä onko tää ympyrä vai siksakki vai mikälie mutta selkeässä käännekohdassa joka tapauksessa nyt ollaan!

Jos tässä aivan harrastuspohjalta kommentoin, niin ainakin minulle soundikokeilut ja kitarakamahehkut (olipa se kama lopulta omistuksessa tahi ei) on oleellinen osa minun tapaa soittaa ja harrastaa kitaravetoista musiikkia. Pelkkä tavoite kehittyä soittajana ei antaisi minulle yhtä paljon elämyksiä.
 
Mul on aika lailla samanlaisia ajatuksia. Kamojen keräily myös tuo tiettyä vibeä harrastukseen. Olen varmasti ostanut samaa paskaa eri paketissa (lue: tubescreamer) useita kertoja. Jos pitäis vaan yrittää pelkästään kehittyä soittajana voisin lopettaa samoin tein, k9ska ei ole lahjoja eikä varsinkaan aikaa riittävästi käytössä.
 
Lisäksi täytyy sanoa, että PASKALLE soittajalle hyvillä kamoilla ON suuri merkitys, soitto kun ei silloin lähde sormista.

Mul on aika lailla samanlaisia ajatuksia. Kamojen keräily myös tuo tiettyä vibeä harrastukseen. Olen varmasti ostanut samaa paskaa eri paketissa (lue: tubescreamer) useita kertoja. Jos pitäis vaan yrittää pelkästään kehittyä soittajana voisin lopettaa samoin tein, k9ska ei ole lahjoja eikä varsinkaan aikaa riittävästi käytössä.
 
Lisäksi täytyy sanoa, että PASKALLE soittajalle hyvillä kamoilla ON suuri merkitys, soitto kun ei silloin lähde sormista.
 
Joskus perustelin kaikkia kamahankintoja sillä, että ei oo varaa antaa etumatkaa muille soittamalla paskoilla rojuilla kun kerta ne lahjat puuttuu.

Onhan sillä kamarunkkauksella oma merkityksensä luovuuden ja inspiraation kannalta; uudet ja erilaiset soittimet ja muut rojut tuovat hommaan vaihtelua. Sitä paitsi teknologia ja työkalut vaikuttavat paljon enemmän siihen mitä ja miten soitamme kuin välttämättä itse tulemme ajatelleeksikaan. Toisaalta monet jazz-kitaristit tuntuvat jaksavan vedellä loputtomiin aina sillä samalla skeballa.