Kitarat: kitarakamat ›

Olen aloitteleva kitaristi, tosin n. 15 vuotta takana trumpettia ja ikää yli 30 v. Tässä lähtökohdat.
Ostin noin kuukausi sitten ensimmäisen sähkökitaran. Kuukauden treenaamisen jälkeen (1-2h päivässä) halusin hieman jammailla taustojen kanssa. Kivaa oli, kunnes ohuin kieli katkesi kun hieman venyttelin.
 
Nyt kysynkin teiltä ammattimiehet, millainen kielisetti olisi ostolistalla? Sormissa on aikamiehen verran voimaa ja tuollaista blues (stevie ray) soundia haen (vaikka en sitä saavutakaan =). Millainen kielisetti pitäisi ostaa, joka ei olisi liian ohut eikä liian jäykkä ?
 
kiitos jo etukäteen vastauksistanne!

Ostitko uuden kitaran tai tiedätkö että minkä paksuiset ne vanhat kielet olivat?

Mikä kitara kyseessä? Otelaudan pituus hieman vaikuttaa tuohon asiaan. Karkeasti stratoissa on 25,5, PRS:ssä 25 ja Les Pauleissa 24,75 skaalat. Eli stratoissa sama kielisetti tuntuu hitusen kireämmältä kuin vaikka lespassa.
 
Stratoissa varmaan käytetyimmät setit lienee 9-42 ja 10-46. Lespassa taas 10-46 ja 11-52. PRS siinä välissä. Mitä paksummat kielet, sitä kireämmällä ne ovat. Paksummalla setillä saundi on hieman vahvempi, mutta ei välttämättä sinun mielestäsi parempi. Kannattaa ensin selvittää mikä setti nyt on ollut kiinni ja siitä sitten miettiä haluaako ohuempaa vai paksumpaa. Stratoissa on yleensä tehdaskielinä tuo 9-42 setti ja lespassa 10-46.
 
E: murtoluvut ei jostain syystä näkyneet.

Ammattimiehestä nyt voi olla montaa eri mieltä :P
 
Mutta asiaan: Ihan mielipidekysymyksiän nämäkin ovat. Toisaalta jos soitat matalista vireistä niin kyllä ne vähän paksummat varmasti asiansa ajavat. Aika yleisiä tuntuu olevan .10 ja .11 setit. Merkkejä taas löytyy todella paljon ja niistäkin on keskusteluja jo entuudestaan käyty.
 
Tsekkaappas vaikka tämä: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=106179&o=20 (bonecrusher on mielestäni kirjoittanut hyvät "ohjeet" tuolla sivulla)
 
Toivottavasti auttoi jotakin.

Eli stratoissa sama kielisetti tuntuu hitusen kireämmältä kuin vaikka lespassa.
 
Minusta kampikitaroissa sama kielisetti tuntuu löysemmältä (koska kampi antaa periksi bendeissä). Ehkä vain kuvittelen.

Wau, täällähän on ukot hereillä :)
 
Ostin uuden Squierin (standard strato), koska ajattelin sen olevan varsin ok aloittelijalle. Tosin kuukauden harjoittelun jälkeen olen valmis vaihtamaan sen parempaan n. 1000-1500 eur skittaan. Kitara on kyllä ihan mainio, mutta nälkä kasvaa syödessä. Itse diggailen stratosta, ja sellaisen ostan kai tulevaisuudessakin ellei äänenlaatu ole erilainen jossain toisessa mallissa.
 
Nyt joku ammattikitaristi saa neuvoa.. Olen huomannut, että tykkään SRV tyylisestä soundista ja varsin puhtaasta (liekö clean oikein) äänimaailmasta. Duunikaveri lainasi mulle pocket podin, mutten siitä tykännyt. Saan mielestäni paremman äänen tuosta Squier Standard Stratosta ja rolandin mini cubesta.
 
Ensisijaisesti haen kieliä, koska soitto loppui :)
Toissijaisesti haen ehdotuksia uuteen kitaraan / vaffariin.
 
Mulle tärkeintä on cleani soundi. Ei säröt eikä kaiut. Toisaalta, jos voi saada molemmat :)
 
Kiitos.
 
-aM

Olen omasta merkki-snobailustani ja pitkä-aikaisesta musaharrastuksesta huomannut että kitaran merkillä ja hinnalla ei ole väliä. Oleellista on
- hyvät säädöt sinulle sopivaksi, esim. oikein tunattu yläsatula, tallan kulma, mikkien korkeus ja kielet sopivan alhaalla.
- vahvistin joka tukee dynaamista soittoa = putkivahvari. Podit sun muut mallintavat kompressoi soundia liikaa ja niissä ei ole sitä elävää luonnollista tatsia vaikka kuulostaisivat kivalta. Tosin oma Vox Valvetronix on hyvä poikkeus!!
- taito unohtaa välineurheilu ja soittaa musiikkia.
 
Hyvä soittaja soittaa hyvän kuuloisia juttuja vaikka 50 euron romulla!! Ja nykyään nuo halpiksetkin on ihan hyviä - tänään jammasin jollain euron Williams stratolla ja ihan soittopeli se on. Kannattaa siis optimoida omat romut ja keskittyä itse musiikkiin.

Kiitos vastauksista!
 
Eräs henkilö suositteli ostamaan 11-setin, joka olisi kuulemma hyvä medium. Oletteko samaa mieltä ? Lisäksi ihmettelen näitä viritysveivejä. Mitäs niillä tehdään?
 
Tänks!
 
-aM

Kiitos vastauksista!
 
Eräs henkilö suositteli ostamaan 11-setin, joka olisi kuulemma hyvä medium. Oletteko samaa mieltä ? Lisäksi ihmettelen näitä viritysveivejä. Mitäs niillä tehdään?
 
Tänks!
 
-aM
 
Viritysveivi on minun käsittääkseni apuväline jolla on hieman nopeampaa ja fyysisesti hieman kevyempää tiukata kieli virittimeen. Itse olen pärjännyt tähän asti vielä ilmankin, mutta työkaverini mukaan se on "ehdoton peli laiskalle miehelle".
 
Itse ottaisin kuitenkin perus 10-46 setin, ja otankin.

Kiitos nopeasta vastauksesta!
 
Taidan ottaa 10-setin itsekin, tai kaksi.
Sitten kuukauden parin päästä ostan paksummat jos siltä tuntuu.
 
-aM

- vahvistin joka tukee dynaamista soittoa = putkivahvari. Podit sun muut mallintavat kompressoi soundia liikaa ja niissä ei ole sitä elävää luonnollista tatsia vaikka kuulostaisivat kivalta. Tosin oma Vox Valvetronix on hyvä poikkeus!!
 
En yleistäisi näin mustavalkoisesti. Huono transistorivahvistin on huono, mutta kyllä niitä hyviäkin löytyy. Sanoisin, että pääasia dynamiikalle on, että säröt otetaan analogisesta (putki tai trankku, ei väliä), ja muut efektit mistä nyt oman maun mukaan hyvät saa.
 
Kyllä yksi putkivahvistin pitää olla, mutta hiljattain hankkimani Tech 21 Trademark 30 on todella hyvä. Siinä mallinnetaan analogisesti perus Fenkkua Marsua ja Mesaa. Pesee esim. Rolandin COSM mallit mennen tullen.
 
Edit: Niin, ja niistä kielistä sanoisin, että kannattaa myös kokeilla eri settejä. Mulle on tärkeää, että sähkökitara soi/resonoi hyvin akustisesti, ja siinä sopivan paksuiset kielet avaa kitaran.

Stratoon suosittelen 10-46 settiä ja sitten 11-52 jos sekin tuntuu liika köykäseltä. Straton puhtaat on monen mielestä parhaat puhtaat mitä mistään kitarasta irtoaa, joten en ihmettele, että olet niihin mieltynyt.
 
E: Niin, noista eri kielistä vielä. Kokeile laittaa Elixir nanowebit vaikka ovatkin hitusen arvokkaammat. Takaan että sointi ja tuntuma on aivan erilainen. Saat sitten itse päättää onko hyvä vai huono juttu.

Kiitos nopeasta vastauksesta!
 
Taidan ottaa 10-setin itsekin, tai kaksi.
Sitten kuukauden parin päästä ostan paksummat jos siltä tuntuu.
 
-aM
 
Kunhan muistat, että kovasti paksut kielet eivät kulje siellä satulassa niin hyvin kuin ohkaset, jolloin voi ilmetä vireongelmia erityisesti kammetessa.
 
Jos näin käy, ensiavuksi voi toimia lyijykynän grafiitin hinkkailu sinne uraan. Kun se oma setti löytyy, ei ole varmaan pahitteeksi tehdä/teettää uusi satula siihen balalaikkaan.

Jos SRV saundia haluat, niin hanki joku Fenderin putkikombo. Esim. Vibroverb, Super reverb, Twin reverb, Bassman, Deluxe, jne... Näistä löytyy reverb ja särö valmiina. Sitten joku pedaali kliinibuustiksi, esim. Ibanezin TS9/808 tai vastaava Maxon. Kitaraksi sitten Fenderin American vintage strato taikka vanhempi Tokai.

Kunhan muistat, että kovasti paksut kielet eivät kulje siellä satulassa niin hyvin kuin ohkaset, jolloin voi ilmetä vireongelmia erityisesti kammetessa.
 
Jos näin käy, ensiavuksi voi toimia lyijykynän grafiitin hinkkailu sinne uraan. Kun se oma setti löytyy, ei ole varmaan pahitteeksi tehdä/teettää uusi satula siihen balalaikkaan.
 
Ei kannata itse alkaa sorkkia satulaa, varsinkin jos harrastusta on vasta vähän takana. Jos vaihdat reilusti tehdasasetuksia paksummat kielet, käytä keppi huollossa ja pyydä "avaamaan" satula.
 
Samoin kielten oikeanlainen asentaminen soittimeen on olennaista, jotta homma pysyy vireessä varsinkin kun aletaan taivuttelemaan. Postasin tämän jo taannoin akkarikeskusteluihin, mutta tuossa uudestaan.
 
http://www.fretnotguitarrepair.com/stringing.htm

Niin, ja SRV käytti melkoisen paksuja kieliä. Jos kädessä on aikamiehen voimat ja bendailu houkuttelee, kannattaa keppiin laittaa vähintään .11-48 -setti. Kymppisarjalaiset tuppaavat olemaan vähän rimpuloita ainakin yläpäästä. Riippuu toki tatsista paljon.

.11 -setti stratossa on jo mukavan jämäkkä perusvireessä. Suosittelen Elixirejä, sillä ne kestävät oman kokemukseni pohjalta n. 5-8 kertaa kauemmin hyväsoundisina, joka on etenkin puhtailla soitettaessa (ja kyllä muutenkin) aika pirun mukavaa.