Kitarat: kitarakamat ›

Omissa Fenkuissani on nauhojen profiili sellainen roomalainen D, eli ei ihan pyöreä korkeimmasta kohdasta jossa kieli osuu nauhaan. Pikemmin tasainen kuin pyöristetty. Olen lukenut ,että kun duunaa nauhat vimpan päälle kuntoon, niin ne viilataan sellaisiksi, että kruunu profiilissa on selkeä ja kohta joka osuu kieliin on mahdollisimman kapea.
 
Eipä ole kokemusta itsellä moisesta. Huomaan joskus että tulee rankalla tatsilla rouhittua vibratoa jolloin nauhojen pieni epätasaisuus rohisee häiritsevästi ihan sormituntumalla.
 
Kommentteja?

Omissa Fenkuissani on nauhojen profiili sellainen roomalainen D, eli ei ihan pyöreä korkeimmasta kohdasta jossa kieli osuu nauhaan. Pikemmin tasainen kuin pyöristetty. Olen lukenut ,että kun duunaa nauhat vimpan päälle kuntoon, niin ne viilataan sellaisiksi, että kruunu profiilissa on selkeä ja kohta joka osuu kieliin on mahdollisimman kapea.
 
Eipä ole kokemusta itsellä moisesta. Huomaan joskus että tulee rankalla tatsilla rouhittua vibratoa jolloin nauhojen pieni epätasaisuus rohisee häiritsevästi ihan sormituntumalla.
 
Kommentteja?
 
Nauhojen profiileja on samalla tavalla useita kuin kaulojenkin.
http://www.warmoth.com/catalog/prod … =images/6150.jpg&w=180&h=64
Kaikissa on pyöreyttä eikä se nauhan kruunu misään nimessä saa päältä aivan tasainen olla. Jos nauhat ovat huonosti viimeistellyt tai kuluneet niin ne ovat epätasaiset ---> hiontaan ja uudelleen kruunaukseen.

Nauhojen profiileja on samalla tavalla useita kuin kaulojenkin.
 
Näin, ja se, millainen crowning eli "kruunaus" siinä nauhassa on paras, no, se on sitä "henkilökohtaista tatsia", tuohon seuraavaan liittyen...
 
Kaikissa on pyöreyttä eikä se nauhan kruunu misään nimessä saa päältä aivan tasainen olla.
 
Ellei juuri se ole se soittajan henkilökohtainen mieltymys.. Totta kai silloinkin se nauhan yläpuoli tulee olla tasainen, sileä ja hyvin kiillotettu. Toisaalta, ne on kovin harvassa, jotka pitää box- tai flat- nauhoista. Yleisin on sitte sellanen "School-bus" hionta, jossa on pyöreät reunat, mutta vähän niinkuin se koulubussin tasanen katto siinä keskellä.. Se nauhan hionta on sitten myös sarjaa "äärimmäinen henkilökohtainen trimmaus"..

...Yleisin on sitte sellanen "School-bus" hionta, jossa on pyöreät reunat, mutta vähän niinkuin se koulubussin tasanen katto siinä keskellä...
 
Jos uudessa kitarassa on tällaiset School bussit niin kyseessä on lähinnä moka tehtaalla. Liian innokasta nauhahiontaa ja huonosti, tai ei ollenkaan tehtyä pyöristystä. Tätä on esiintynyt jopa tehdasvalmiissa Gibsoneissa.
Sitten on toinen asia että vanhoissa kitaroissa mihin on tehtyy useampia hiontoja ei yksinkertaiseti riitä matskua pyöristykseen.
 
"School bus frets are not that uncommon on production-line Gibsons, from what I've seen.
 
The fret wire was not manufactured that way, but got that way by aggressive fret leveling on the production line. The workers at Gibson level the frets after they've been installed to the board, but DO NOT crown them. If one gets too agressive in the leveling phase, one ends up with frets as described."

Tätä on esiintynyt jopa tehdasvalmiissa Gibsoneissa.
 
No ilmankos se niin tuttu malli olikin mulle... 8)
Yhtä kaikki, kylläpä ne jotkut ennenmuinoin tuollasesta hionnasta tykkäs..
 
Sitten on toinen asia että vanhoissa kitaroissa mihin on tehtyy useampia hiontoja ei yksinkertaiseti riitä matskua pyöristykseen.
 
Tätäkin, kyllä. Edelleen, kyllä noita nauhoja hiotutettiin ihan "level"-tasoon tuossa 80-luvun puolellakin vielä..

Yleisin on sitte sellanen "School-bus" hionta, jossa on pyöreät reunat, mutta vähän niinkuin se koulubussin tasanen katto siinä keskellä.. Se nauhan hionta on sitten myös sarjaa "äärimmäinen henkilökohtainen trimmaus"..
 
..ja intonaatiollehan tuommoset nauhat ei tee hyvää. 'Normaali' kitara (ei buzz feiteniä, earvanaa tms.) on jo muutenkin vireisyydeltään 'sinnepäin', saati tuommoisilla nauhoilla.

Jos uudessa kitarassa on tällaiset School bussit niin kyseessä on lähinnä moka tehtaalla. Liian innokasta nauhahiontaa ja huonosti, tai ei ollenkaan tehtyä pyöristystä. Tätä on esiintynyt jopa tehdasvalmiissa Gibsoneissa.
Sitten on toinen asia että vanhoissa kitaroissa mihin on tehtyy useampia hiontoja ei yksinkertaiseti riitä matskua pyöristykseen.
 
"School bus frets are not that uncommon on production-line Gibsons, from what I've seen.
 
Tuo mun v. -79 "The Sg" on ns. "fretless wonder". Eli hyvinkin matalat & lättänät alkuperäiset nauhat on kyseessä, eikä hiomisen varaa ole. Vaan onko tää nyt sitten "Koulubussi"-tapaus?
 
Vahingosta ei liene kysymys ja kitaran 70's tyylinen kokonaisuus muutenkin poikkeaa kovasti nykyisestä liukuhihna-Gibbonin setupista. Eli onko 70-luvun "ominaisuus" nykyisin "moka"...

Tuo mun v. -79 "The Sg" on ns. "fretless wonder". Eli hyvinkin matalat & lättänät alkuperäiset nauhat on kyseessä, eikä hiomisen varaa ole. Vaan onko tää nyt sitten "Koulubussi"-tapaus?
 
Vahingosta ei liene kysymys ja kitaran 70's tyylinen kokonaisuus muutenkin poikkeaa kovasti nykyisestä liukuhihna-Gibbonin setupista. Eli onko 70-luvun "ominaisuus" nykyisin "moka"...
 
Alkuperäiset "Fretless wonderit" oli kyllä matalia mutta ne ei ollut jumbonauhoja vaan kaiken kaikkiaan pieniä ja matalia. Sitten josain vaiheessa 70-luvulla alettiin tekemään jumboista fretless wondereita hiomalla ja se voidaan kyllä sanoa mokaksi.
 
"The Fretless Wonder frets Gibson used IIRC are actually very small frets, both in width and height, dressed down to the point that you can barely feel them. The key here is the width of the fret is very small, as small as a vintage Fender fret.
 
What you may have are frets installed the way they were dressed on Gibsons in the past, where regular Gibson jumbo frets were installed but they were filed down very low to the fingerboard with no crown at all. Nearly every Les Paul and most 335's I've seen from the seventies had frets like that. These are not the Fretless Wonder frets as the width is larger. Every seventies Gibson (except for the Melody Makers and Juniors strangely enough) I have owned required a refret because of the low jumbo frets. I avoid seventies Gibsons now for just this reason. Thankfully they started doing the frets right in the eighties and they are a joy to play now."

What you may have are frets installed the way they were dressed on Gibsons in the past, where regular Gibson jumbo frets were installed but they were filed down very low to the fingerboard with no crown at all. Nearly every Les Paul and most 335's I've seen from the seventies had frets like that. These are not the Fretless Wonder frets as the width is larger. Every seventies Gibson (except for the Melody Makers and Juniors strangely enough) I have owned required a refret because of the low jumbo frets. I avoid seventies Gibsons now for just this reason. Thankfully they started doing the frets right in the eighties and they are a joy to play now."
 
Kiitos tästä. Rupeaa selvenemään. Mulla olikin käsitys, että ne 50-luvun "fretless wonder" Custon LP:n nauhat oli oikeasti pienet. Eli alas hiotut jumbot nuo SG:n nauhat siis on. Kitara kävi Oeschin pajalla ja Kristian oli sitä mieltä, ettei ne oo jumbot vaan SG on "fretless wonder". Semantiikkaa tää joskus on... :)

Ei välttämättä varsinaisesti alas hiotut. Gibsoneissa on käytettykin Dunlopin nauhaa 6130 tai vastaavaa, joka on profiililtaan leveä mutta hyvin matala. Käytännössä tuossa ei ole hiontavaraa, tai voidaan toki hioa, mutta ei sitä enää kruunattua saa.
 
E. Jaa tuossahan tuosta juttua jo olikin 70-luvun Gibsoneista.

Eli alas hiotut jumbot nuo SG:n nauhat siis on. Kitara kävi Oeschin pajalla ja Kristian oli sitä mieltä, ettei ne oo jumbot vaan SG on "fretless wonder". Semantiikkaa tää joskus on... :)
 
Nääh, ne on aikakautensa tuotteet (en mää ainakaan niit hionut... ;)..) Mutta juuri niinku Poppamies sanoi, ne orkkis Fretless Wonderit EI oo nuo lättänät "box" tai "flats", ei myöskään ole oikeet "school bus" -nauhat joissa sitä korkeutta on sen verran enemmän että saa crownattua reunan, vaan tosiaankin matalat ja kapeet. Itsehän oon noihin flatseihin tottunut, samoin kuin osa noita 70-80 lukujen oldskool-soittajia.
Se on niin henkilökohtanen juttu, niinkuin ihan ekassa postauksessani totesin.. (Ja todettakoon vielä, että japsien nauhat on sitten tuolta aikakaudelta likellä "wide oval" formaattia, ei kai siitäkään sitte nykytiluttajat tykkää... =)

Ei välttämättä varsinaisesti alas hiotut. Gibsoneissa on käytettykin Dunlopin nauhaa 6130 tai vastaavaa, joka on profiililtaan leveä mutta hyvin matala. Käytännössä tuossa ei ole hiontavaraa, tai voidaan toki hioa, mutta ei sitä enää kruunattua saa.
 
Kerran tai kaks korkeintaan hioo... ;) Tiivistit aikas hyvin tuon infon kyllä..

Kerran tai kaks korkeintaan hioo... ;) Tiivistit aikas hyvin tuon infon kyllä..
 
Kyllähän niitä tosiaan hiottiinkin ja aivan loppuun asti. Tasaista pintaa nauhan päällä kyllä piisasi, mutta ei se paljon "oldskuulmiestä" haitannu. Saipahan actionin matalaksi ja oli joutuisaa .008 setillä laittaa menemään. Ei ollut viritysmittareitakaan tuohon aikaan, että olis intonaatioita päässyt mittailemaan. Korvakuulolta ei kauhean pieniä eroja huomannut... vahvistimistakin puuttu mastervolumet :)

Nääh, ne on aikakautensa tuotteet (en mää ainakaan niit hionut... ;)..) Mutta juuri niinku Poppamies sanoi, ne orkkis Fretless Wonderit EI oo nuo lättänät "box" tai "flats", ei myöskään ole oikeet "school bus" -nauhat joissa sitä korkeutta on sen verran enemmän että saa crownattua reunan, vaan tosiaankin matalat ja kapeet. Itsehän oon noihin flatseihin tottunut, samoin kuin osa noita 70-80 lukujen oldskool-soittajia.
Se on niin henkilökohtanen juttu, niinkuin ihan ekassa postauksessani totesin.. (Ja todettakoon vielä, että japsien nauhat on sitten tuolta aikakaudelta likellä "wide oval" formaattia, ei kai siitäkään sitte nykytiluttajat tykkää... =)
 
Juu, ei Kettu hionut silloin kultaisella 80-luvulla. Teoriassa joku ennen kitaran mulle tuloa olis voinut niin tehdä, koska kitara oli aika paljon soitetun oloinen (oli ollut kai ammattikäytössä). SG on "period correct" ja pysyy, ellen innostu nauhoja soittamaan loppuun. Ja tuo kitara ei tule myöskään 009-settiä paksumpaa vaijeria näkemään. :)
 
Nää nurkkiin jääneet halvat museovehkeet onkin mukavia. Ei saa kaupasta uutena... ;)

Kyllähän niitä tosiaan hiottiinkin ja aivan loppuun asti. Tasaista pintaa nauhan päällä kyllä piisasi, mutta ei se paljon "oldskuulmiestä" haitannu. Saipahan actionin matalaksi ja oli joutuisaa .008 setillä laittaa menemään. Ei ollut viritysmittareitakaan tuohon aikaan, että olis intonaatioita päässyt mittailemaan. Korvakuulolta ei kauhean pieniä eroja huomannut... vahvistimistakin puuttu mastervolumet :)
 
Oi näin toki!! Liian paksuja kieliä käyttävät nykyään, kuten Jimmy Pageki on todennut. Ja vaikka niil nykyään on kaikenmoista räkki- ja speduviritintä ynnä muuta, niin kyllä ne edelleenkin ihan lavallakin pystyvät täysin epävireessä soittamaan... ;)

Ellei juuri se ole se soittajan henkilökohtainen mieltymys..
 
Nii juu, mut kuitenkin on hyvä ymmärtää mitä tuo aiheuttaa vireelle, eli kielen soiva pituus luonnollisesti muuttuu jos se mitta alkaa nauhan sivusta eikä keskeltä. Yli kaksi ja puoli milliä leveässä läskissä nauhassa kielen soiva pituus muuttuu jo reilusti yli millin. Kunkin korva sitten ratkaisee onko tuollainen virehäikkä vähän vai paljon. Tältä kantilta katsoen tuo on siis selkeästi virhe, vaik soittaminen tuollaisella tuntuisikin vyysisesti ehanalta.
 
E: Näppärä soitinrakentajahan vois rakentaa tuolaiseen soittotatsiin vireisenkin skeban muuttamalla satulan ja nauhojen paikat "virhettä" vastaaviksi.