Kitarat: kitarakamat ›

Tervehdys!
 
Hetken tauon jälkeen tuli viime viikolla soiteltua Tokain Love Rockia treeneissä.. Ja ei. Jotenkin vaan tuo paulin muotoilu ei meikän roppaan istu sitten millään. Eniten tökkii se kaulaliitoksen kohta, ylänauhoille menenminen tuntuu stratoon tottuneelle kovin vaivalloiselta. Muuten kitara on kevyt- ja helpposoittoinen.
 
Kuitenkin, lespaulin soundi kyllä korvaani miellyttää. Miten paljon soundista on kiinni nimenomaan tuosta kaulaliitoksesta (liimattu single cut) ja rungon muodosta? Onhan noita mahonkirunkoisia liimakaulaisia kitaroita kiinteällä tallalla markkinoilla pilvin pimein, mutta pääseekö niillä samalle pallokentälle perinteisesti muotoillun lespaulin kanssa?
 
Tai ehkäpä double cut lespaul toimisi?
 
JuSu

En usko että se single cut-muoto vaikuttaa soundiin paljoakaan. Paksulla mahonkirungolla varustettu superstrato on soundiltaan aika LP
 
Kehutaan nyt vielä sitä omaa kitaraa, mun Ibanez SZ on soundiltaan melko lähellä LesPaulia. Ei nyt ihan täysin sama soundi, mutta todella samankaltaista LP-murinaa. Kaulaliitos on todella mukava, se näyttää neck-through kaulalta vaikka onkin liimattu. Ylänauhoille on siis todella helppo päästä.. Se on tosin korealainen halvemman hintaluokan kitara, etsit käsittääkseni jotain hieman kalliimpaa.

SG:llä vois päästä aika lähelle, ehkä vähän kirkkaampi saundi, mutta kuitenkin.

Jusu, tsekkaa vaikka tosiaan DC:t, ainakin eri sortin systeemi tuonne ylänauhoille mennessä.. Ainoa vaan, että sitte saat 2 ylimääräistä nauhaa.. DC faded vois olla sitten se edullisempi, ja "vakiokaulalla". SG on ohuempi, ja nopeemmin "syttyvä" että ei silläkään sentään ihan tuohon "vakio-Lessun" kentälle päästä..
Onhan niitä muitakin doublecutteja, vaan sitte täytyy siirtyä vintagepuolelle esimerkiksi. Vanha Ibanez Artist, puittensa osaltakin "LP-johdannainen" vois olla yksi.
Paksu mahonkirunko-superstrat on vähän eri tapaus, siinä tekee se jousisto oman lisukkeensa soundiin, ja vaahterakannen puute lisää.
Eli likellä on montakin vaihtoehtoa, mutta "The Real Thing" vaan on se. Kyllähän sitä vuosien mittaan on koitettu tehdä kitaraa, jolla hoituis niin strat- kuin LP- sounditkin samassa paketissa, mutta ihan "perille" ei oo yksikään päässyt, sen verran omanlaisiansa nuo 2 "kantaisää" kitaroina on. Nighthawkit koitti sitten lisätä vielä Tele-simulaation noihin kahteen, vaan ei sekään ollu myynnillisesti onnistunut, ja soundit on myös sellasia "sinnepäin, likellä muttei perillä"..

Käys jusu kokeilemass näitä:
http://www.ibanez.co.jp/products/eg … =2008&cat_id=1&series_id=66
 
Itselle oli ainakin positiivinen yllätys. Kaulaliitos on paljon sulavampi kuin perus LPssä.

Käys jusu kokeilemass näitä:
http://www.ibanez.co.jp/products/eg … =2008&cat_id=1&series_id=66
 
Itselle oli ainakin positiivinen yllätys. Kaulaliitos on paljon sulavampi kuin perus LPssä.
 
Täältä näkee hyvin Iban DC Arx 500:n kaulaliitoksen:
http://www.thomann.de/fi/ibanez_arx500amb.htm
http://www.thomann.de/fi/prod_bdb_AR_112255.html?image=4
 
Itse en ole kokeillut, mutta näiden kuvien perusteella Iban ARX saattaisi olla kaulaliitoksen osalta sopiva. En osaa sanoa kuinka paljon soundillisesti eroaa esim. Gibsonin Doublecut Stankusta, joita Thomannilla on ollut alle 1400e hintaan (nyt näyttää varasto tyhjää). Tuo Iba on omaan makuun turhan korea, mutta varmasti kokeilemisen arvoinen.
 
Käsittääkseni nuo Ibanezin Super 58 -mikit on aika paljon laadukkaammat kuin pykälää halvemmissa Ibanezeissa käytetyt, jotka usein ovat niiden heikoin lenkki?
 
Itse en usko että Faded DC:stä tai SG:stä saisit aivan sitä LP-soundia mitä luultavasti olet hakemassa. Faded DC on lisäksi kait vain P90-mikeillä, ja taitaa ko. malli olla loppukin melkein kaikkista liikkeistä? Perus-SG:llä ehkä kuitenkin lähemmäs.

Perinteiset oman kepin hehkutukset kehiin eli esp ltd ec-1000:ssahan on hyvinkin sulava kaulaliitos: http://www.elderly.com/new_instrume … tems/images/30N/EC1000-VHB_back.jpg
verrattuna originaaliin les paul malliin: http://www.vintageguitarcloset.com/images/guitars/3_2351/Back1_400.JPG
 
Suurinosahan noista eeseetonneista on emg:n aktiivimikityksellä mutta asb ja vhb on sd:n jb/59 passiiveilla. Omani on tuo vhb ja täyttää kyllä mun tarpeet "Les Paul" soundista. Mahonkirunko, liimakaula ja passiivihumpparit tekee sen minkä pitää. Eihän tuossa puuta ole kuin Gibsoneissa joka saattaa vaikuttaa soundin tukevuuteen mutta ompahan mukavempi selälle kans.
 
edit: siis eihän kaulaliitoksessa paljon eroa olekaan vaan bodyn muodossa, eli tuo lisätty viiste soololoveen. :)

Tuossa tilanteessa testaisin tämän:
http://www.ibanez.co.jp/products/eg … =2008&cat_id=1&series_id=62
Rungossa 6 senttiä mahonkia ja päällä vaahterakansi. On kyllä mun silmään erittäin kuolattava peli. Onneksi olen päättänyt olla ostelematta uusia kitaroita :D.

Noi Ibanezin vanhemmat SZ:t on kyl enempi sinne PRS:n suuntaan kallellaan, eivätkä lespalta kuulosta varsinaisesti. Hyviä soundeja ja sellainen paksun tumma meininki niissä toki on on. Ei kuitenkaan sama juttu.
 
EDIT: SZR vois olla asteen verran jytkymmän kuuloinen, mut mä ainakin pelkään jo tommosen hirviön painoa niin paljon, että jää kokeilematta multa. :D

Noi Ibanezin vanhemmat SZ:t on kyl enempi sinne PRS:n suuntaan kallellaan, eivätkä lespalta kuulosta varsinaisesti. Hyviä soundeja ja sellainen paksun tumma meininki niissä toki on on. Ei kuitenkaan sama juttu.
 
EDIT: SZR vois olla asteen verran jytkymmän kuuloinen, mut mä ainakin pelkään jo tommosen hirviön painoa niin paljon, että jää kokeilematta multa. :D
 
SZ-sarjassa tosiaan oli sama skaala kuin PRS:ssä eli se 25". Nyt tuossa "korvaavassa" SZR:ssä se 24,75" kun lespaahan tuo matkii mutta eri muotoisena. Onko kyseessä lespan soundi, eri muotoilu?

Aika lähelle lespan saundeja pääse myös Gibsonin Explorerilla. Mahonki runko ja kaula liimaliitoksella, humbuckerit, pro malleissa jopa vaahterakansi.

Oisko Yamaha SG jotain?
 
http://www.thomann.de/fi/yamaha_sg2000_bsb.htm
 
Itseäni himottaisi kyllä.

Oisko Yamaha SG jotain?
 
http://www.thomann.de/fi/yamaha_sg2000_bsb.htm
 
Itseäni himottaisi kyllä.
 
Huomattavasti halvemmalla saa "oikean wanhan" ja vieläpä 3000:sen... :)
 
http://www.kitarapaja.com/pics/yasg30001.jpg

Flying V on hiukan ohkasempi soundinen, kuin LP, mutta paksumpi, kuin SG. Jos rungon muoto ei haittaa, niin sanoisin, että sillä pääsee lähelle.
 
Itse ratkaisin täysin vastaavan ongelman tuolla ratkaisulla. Toki DC LP Standard kiihottaa...

http://cachepe.samedaymusic.com/med … 286586d92f2d63185089b8f82145f28.jpg (huom, iso kuva) itselläni on tämmöinen Washburn. Ostin mielenkiinnosta juurikin sen vuoksi että LP tuntui painavan tonnin. Tämä kitara kuitenkin tekee lähes mitä Les Paulkin ja lisäksi vähän enemmänkin. Painoa on vähemmän ja muotoilu on hiukan sirompi, mutta saundi tuntuu silti olevan yhtä iso ja jykevä. Vertailin siis Washburnia, Gibsonin Standardia ja Classic Customia rinnakkain.

Huomattavasti halvemmalla saa "oikean wanhan" ja vieläpä 3000:sen... :)
 
http://www.kitarapaja.com/pics/yasg30001.jpg
 
On toi 3000 vähän "naismainen". 2000:ssa on paljon vähemmän koristeita, mutta saman verran asiaa. Kyllä niitä vanhoja 2000:ia saa kyllä alle 1000 euron.

Komppainen tässä vaan Fox:ia. Ibanez Artistit voisi toimia. Ainakin minun kohdallani näin oli vaikka lespaa olen aina vähän vierastanut. Artisteissa yhdistyy kyllä hyvin SG soitettavuus Lespan 'paksuun' saundiin. Takoitin ensisijaisesti näitä vanhoja 70 ja 80-luvun artisteja...
...mutta ei minulla ole hirveen pahaa sanottavaan näistä uusistakaan testaamistani AR Iboista. Hintalaatusuhde kohdallaan.
 
http://www.guitarstop.com/Ibanez/Electrics/AR300BS.htm
 
Itse ihastuin totaalisesti Bob Weir signature Artistiin kun sitä kesällä hipelöin...
http://namm.harmony-central.com/SNAMM05/Content/Ibanez/PR/BWM1BS.html
mutta se ei kyllä tosin ole mikään lespakopio vaan ihan jotain muusta.
Eksyin aiheesta, mutta vieläkin vetään vakavaksi, kun jouduin jättämään kyseisen kitaran kauppaan ostovoimaisemmalle ostajalle. :(

Kiitos ja kumarrus vastanneille!
 
Alkaa tässä hiukan hahmottua vaihtoehdot, se on yritettävä ehtiä testiajoille seuraavaksi.
 
Ja jos kiinnostaa, niin musta japanian Tokai etsii nyt uutta kotia... =)
 
JuSu

Postaan varmaan vähän myöhässä, mutta heitetään vielä yksi mielipide lisää sekaan sekametelisoppaan...
 
Omien kokemusten perusteella sanoisin, että "se Lespa-soundi" muodostuu pääosin kahdesta tekijästä:
- Kitaran puut
- Kitaran muoto
 
Kitaran puiden merkityksen huomaa selvästi, jos vertaa esim. samoilla mikeillä varustettua Gibsonia ja päällisin puolin samannäköistä mutta "erilaista mahonkia" tai leppää rungossaan sisältävää Epiphonea. Jälkimmäisen soundi selvästi kirkkaampi.
 
Sen sijaan tuon muodon merkitystä on vähän vaikeampi arvioida, sillä vastaani ei ole vielä tullut kitaraa, joka olisi tehty juuri samanlaisista puista kuin Gibson LP ja puun kokonaismassakin olisi ollut tismalleen sama mutta muoto radikaalisti erilainen. Joissain Studioissa on periaatteessa samat puut kuin Standardissa mutta vaahterakansi hiukan ohuempi -> jo tämäkin pieni ero saa aikaan sen, että soundi on tummempi ja sameampi kuin Standardin. Specialeissa ei ole vaahterakantta lainkaan, ja näiden soundi on vielä erilaisempi. SG sitten onkin ainakin minun korviini jo hyvin erilainen, ihan omansoundisensa soitin, ja soundaa myös erilaiselta kuin vastaavasti kokomahonkinen LP Special. Ei mitenkään huonolta, mutta ei kyllä Lespaltakaan. Saman voi tietysti sanoa muistakin eri tavoin muotoilluista Gibsoneista kuten Veestä ja Explorerista.
 
...eli veikkaisin, että tismalleen samansoundista mutta erimuotoista soitinta et löydä ainakaan valmiina kaupan hyllyltä. Hyvin samantyylisiä kyllä, niitä on mainittu tuolla yläpuolella useita. Kokeile toki itse, voihan olla että erot eivät omissa korvissasi ole niin suuria, että niillä olisi käytännön merkitystä. Itse kyllä vedän samat biisit yhtä sujuvasti SG:llä kuin Lespallakin, vaikka soundieron huomaankin.

...eli veikkaisin, että tismalleen samansoundista mutta erimuotoista soitinta et löydä ainakaan valmiina kaupan hyllyltä
 
...mikä ei toki tarkoitus ollutkaan. Kunhan sinne nurkille pääsee.
 
Hyvin samantyylisiä kyllä, niitä on mainittu tuolla yläpuolella useita. Kokeile toki itse, voihan olla että erot eivät omissa korvissasi ole niin suuria, että niillä olisi käytännön merkitystä. Itse kyllä vedän samat biisit yhtä sujuvasti SG:llä kuin Lespallakin, vaikka soundieron huomaankin.
 
Jep, testiajolle se on mentävä. Tällä hetkellä hiukkasen veri vetäisi tuonne P*S -johdannaisten suuntaan, josko sellainen pikkuisen pidempi skaala stratoon tottuneeseen käpälään paremmin istuisi... Mutta onhan se niin, että tosipelimanni vetelee vaikka ukulelellä humpasta heviin. =)
 
JuSu