Kitarat: kitarakamat ›

Elikkäs kyseistä kitaraa olen tässä katsellut että jos tuollaisen hommaisin
 
http://www.thomann.de/fi/gibson_sgspecialwr.htm
 
Eli en sitten tarkoita sitä Faded versiota vaan tuota specialia nimenomaan, eli olisi hyvä jos kertoisitte risuja, ruusuja ja kokemuksia kyseisestä kitarasta!
 
Kitooos.

Käsittääkseni viimeistelyä vaille sama kitara. Ei nyt mitään syvällisempää analyysiä ole, mutta sen verran mitä olen hiplaillut niin pitäisi kelvata. Tulee tietenkin nämä Gibsonin alle tonnin yksilökysymylset vastaan noiden kanssa. Ostin tuossa kesällä Les Paul studion ja olihan niissä liikkeen studioissa pieniä eroja.

Jaajaa, eikö tuo special ollu kuite jonkuverran kalliimpi? ;o vai lienekö muistisa vikkaa

No se viimeistelyhän se aikaa vievimmästä päästä oleva vaihe on siinä kitaran teossa ja lisää niitä kustannuksia. Sillähän tuo faded on halvempi, kun on lakkaus/maalaus on sellainen kuin siinä on. Komeampiahan nuo tavalliset yleensä on ja ehkä niiden laaduntarkkailu on sitten parempi. Ihan veikkaus vain.

Joo, no kyllähän nuo on paremman näkösiä, ja niissä faded versioissa niin se lakkaus ei taida olla kovin kestävä, veikkaus tämäkin.

Joo, no kyllähän nuo on paremman näkösiä, ja niissä faded versioissa niin se lakkaus ei taida olla kovin kestävä, veikkaus tämäkin.
 
Eihän se kovin kestävää ole, kun sitä lakkaa ei käytännössä ole ollenkaan. Toisaalta saattaa olla soundin kannalta hyväkin juttu. Fadedit ovat sen tyylisiä soittimia että niissä ei pikku naarmut ja kolhut haittaa, toisin kuin jossain viimeisen päälle lakatussa ja kiillotetussa kaunokaisessa. Ei kannata jättää Fadedia pintakäsittelyn takia ostamatta, jos vain istuu käteen ja soi hyvin.

Sillähän tuo faded on halvempi, kun on lakkaus/maalaus on sellainen kuin siinä on. Komeampiahan nuo tavalliset yleensä on ja ehkä niiden laaduntarkkailu on sitten parempi. Ihan veikkaus vain.
 
Ihan saman tsekkilistan käyvät läpi Special Fadedit kuin Standarditkin Gibsonin tehtaalta lähtiessään, eli ihan samanlaisia vikoja voi löytyä molemmista.
 
Alun perin Special Faded oli itse asiassa jonkin verran hintavampi kuin pelkkä Special. Sitä yritettiin markkinoida jonkinlaisena "köyhänmiehen vintage-reissuena". Siksi tuollainen valmiiksi kuluneelta näyttävä pinta. Tyhmät soittajat menivät kuitenkin huomaamaan, että teknisestihän se on melkein sama kuin Special ja ostivat mieluummin halvempia pelkkiä Specialeja. Pian Gibson tiputtikin Faded Specialin hinnan ja hieman nosti pelkän Specialin hintaa, jossa tilanteessa siis olemme nytkin.
 
Kumpi on parempi? Minusta aika pitkälle makuasia, teknisesti niin lähellä toisiaan nuo ovat. Ulkonäkö on makuasia. Minusta Fadedeissa worn brown on hieno väri, mutta pelkästä Specialissa tuo Standardin Heritage Cherryä muistuttava väri on yhtä lailla hieno. Omaani (punainen Faded) en kuitenkaan valinnut ulkonäön perusteella vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että se oli poikkeuksellisen hyvin kasattu yksilö ja istui käteenkin erinomaisesti.
 
Ulkonäön lisäksi tietysti valinnan voi myös tehdä soundierojenkin perusteella - niitäkin löytyy:
1) Suojaavan lakkakerroksen puuttuminen saa Faded Specialin myös soimaan avoimemmin ja äänekkäämmin erityisesti akustisesti. Itse pidän tästä ominaisuudesta.
2) Otelautamateriaalina tavallisessa Specialissa on Gibsonin peruskitaroille tyypillinen ruusupuu, Faded Specialissa puolestaan eebenotelauta, jota Gibsonilla on löytynyt yleensä lähinnä erikoismalleista ja Lespa-puolella Customeista. Ruusupuun soundi on tummempi ja hieman sameampi, eebenin vähän kirkkaampi ja tiukempi. Makuasia, kummasta tykkää enemmän. Kuten postasin äsken johonkin toiseenkin threadiin, minusta SG:n kaltaiseen kokomahonkikitaraan ripaus kirkkautta ja fokusta ei ole ollenkaan pahasta.
 
-> Molemmissa yksityiskohdissa pelkkä Special on lähempänä Standardia, eli jos haluaa päästä mahdollisimman lähelle Standardin soundia, normi-Special on parempi valinta. Tallamikki kuitenkin Stankussa 498T, kun taas näissä kummassakin 490T.

Joo oli kyllä apua tuosta LesPaul:in kirjotuksesta, kitoos.
 
No mitä ootte mieltä ko mulla on tommonen Tokain LP niin onko niissä hurjia eroja esim kaulan muodoissa verrattuna tuohon SG:hen? Ko meinannu et jos sais tuon Tokain myytyä ja ostas sitte tuon sg:n.

Joo oli kyllä apua tuosta LesPaul:in kirjotuksesta, kitoos.
 
No mitä ootte mieltä ko mulla on tommonen Tokain LP niin onko niissä hurjia eroja esim kaulan muodoissa verrattuna tuohon SG:hen? Ko meinannu et jos sais tuon Tokain myytyä ja ostas sitte tuon sg:n.

Turha postaus, mutta nyt iski kamala GAS tuohon faded worn browniin, koska Zappalla oli usein saman näköinen SG. Onkohan se hintansa väärti? No ainakin siinä lukee Gibson:D

Turha postaus, mutta nyt iski kamala GAS tuohon faded worn browniin, koska Zappalla oli usein saman näköinen SG. Onkohan se hintansa väärti? No ainakin siinä lukee Gibson:D
 
Jos Epiphone kelpaa niin heillä on '63 mallinen SG tuolla pienellä pleksillä ja värinä worn brown. Todella päheä IMO. Hyvät lähtökohdatkin on speksien puolesta: mahonkirunkoa ja kaulaa, Groverin viritintä yms.
Itse ostaisin jos olisi rahaa, ja ellen olisi bassoa hankkimassa. Ehkä sitten joskus :)
http://namm.harmony-central.com/SNA … e/PR/Vintage-Series-G-400-br-lg.jpg

Otelautamateriaalina tavallisessa Specialissa on Gibsonin peruskitaroille tyypillinen ruusupuu, Faded Specialissa puolestaan eebenotelauta, jota Gibsonilla on löytynyt yleensä lähinnä erikoismalleista ja Lespa-puolella Customeista. Ruusupuun soundi on tummempi ja hieman sameampi, eebenin vähän kirkkaampi ja tiukempi. Makuasia, kummasta tykkää enemmän. Kuten postasin äsken johonkin toiseenkin threadiin, minusta SG:n kaltaiseen kokomahonkikitaraan ripaus kirkkautta ja fokusta ei ole ollenkaan pahasta.
 
-> Molemmissa yksityiskohdissa pelkkä Special on lähempänä Standardia, eli jos haluaa päästä mahdollisimman lähelle Standardin soundia, normi-Special on parempi valinta. Tallamikki kuitenkin Stankussa 498T, kun taas näissä kummassakin 490T.
 
Eipä tuohon juurikaan oo lisättävää, sen verran täytyy tarkentaa, kun kumminkin joku kommentoi kohta, että eebenlautaa on myös, ylläri ylläri, joissakin Studioissa. Toki ei se niin tummaa Gabonin eebeniä oo kuin mitä noihin Customeihin laitetaan, mutta eebeniä kuitenkin. Kyllähän eebenlauta on tyylikäs, ja inlayt siinä esiintyy edukseen, kaiken yllämainitun lisäksi.. =)

Meijkäläisen silmään tuo Worn Brown oikeen iske, mutta niin tosiaan onko kaulan profiilissa mitää eroa nuihin tokain lespoihin verrattuna, osaisko joku vastata?

Meijkäläisen silmään tuo Worn Brown oikeen iske
 
On oikein seksikäs väri, kun lyö itse vielä jotakin öljyä päälle ;)
 
mutta niin tosiaan onko kaulan profiilissa mitää eroa nuihin tokain lespoihin verrattuna, osaisko joku vastata?
 
Tokain lespoissa on jos vaikka minkälaista kaulaa. Entisessä standard-kopiossani oli todella ohut ja kapea kaula. En osaa verrata mihinkään Gibsonin kaulaan. Toiset taas ovat sitten lähempänä G:n paksua 50 profiilia jne. Elä nyt vaan sokkona mene ostamaan sitä kitaraa netistä kun kaupasta saat varmaan ihan samaan hintaan. Siinähän tuon huomaa, että miellyttääkö kaula.

Meijkäläisen silmään tuo Worn Brown oikeen iske
 
Meikäläisestä täydellinen väri SG:hen :) Harmi vaan kun ei enää saa uutena esim. Standardiin, pittää siis metsästää 70-luvun SG!

Meikäläisestä täydellinen väri SG:hen :) Harmi vaan kun ei enää saa uutena esim. Standardiin, pittää siis metsästää 70-luvun SG!
 
Jep, tosi hieno. Tuo epiluurikin olisi, jos olisi gibsonmallin lapa. Pitäsköhän vaan tyytyä tuohon fadediin ja viritellä mikeille kuoret.

Meikäläisestä täydellinen väri SG:hen :) Harmi vaan kun ei enää saa uutena esim. Standardiin, pittää siis metsästää 70-luvun SG!
 
Mul on 70-luvulta sg joka on just ruskee, mutta vähä tummempi kun se mitä normaalisti näkee. Kun aikoinaan sen hankittuani irrottelin vähän osia, niinkuin kaikkien uusien vermeitten kanssa pitää :), niin huomasin plexin alta että sen orginaaliväri oli wine red, mutta väri oli vamaan auringon ja muun takia hävinnyt koko skebasta tasasesti paitsi just pleksin ja muitten osien alta. Mutta se ruskee väri on kyl törkeen makee.

Mullekin kolahti just se worn brown sg. Kunnon rokkivehe. Kävin testaamassa ja tuntu hyvälle kädessä, loppupeleis varmaan paremmalle kun toi lespa jonka sit hommasin, paskin ruskee sekin. Tallamikki ois saanu olla kyl rajumpi siinä sg:ssä omaan makuun.

Tarkennuksena, että kaikissa ei kyllä näytä olevan eebenotelautaa. Olisko taas niin, että välillä käyttävät ylimääräistä varastoa halvempiin malleihin.
 
Kannattaa testata yksilö,kuunnella kitaran sointia ja testata kaulan tuntumaa, jotain eroja kyllä löytyy saman mallinkin sisällä, jopa kauloista kun ne viimeistellään käsin. Itselle Special on mukavin soittaa, verrokkeina yksi Standard ja '61 RI. Faded ruusupuulla taitaa olla käytännössä sama kitara, miinus viimeistely. Soittoergonomialtaan, istualtaan tai seisten, SG on ylipäätään aivan loistava.

Eipä tuohon juurikaan oo lisättävää, sen verran täytyy tarkentaa, kun kumminkin joku kommentoi kohta, että eebenlautaa on myös, ylläri ylläri, joissakin Studioissa. Toki ei se niin tummaa Gabonin eebeniä oo kuin mitä noihin Customeihin laitetaan, mutta eebeniä kuitenkin. Kyllähän eebenlauta on tyylikäs, ja inlayt siinä esiintyy edukseen, kaiken yllämainitun lisäksi.. =)
 
Hyvinkin epäolennaisena lisäyksenä sen verran, että käsittääkseni Faded-mallien otelauta ei enää ole eebenlautaa. Näissähän oli aluksi dottien sijaan kuunsirpin malliset otelautamerkit. Kun niistä luovuttiin, vaihtui myös lauta. T-kaupan kuvista voi asiaa hieman tutkailla:
 
http://www.thomann.de/fi/gibson_sgspecialfaded_wc.htm
 
Vaan onhan Gibsonilla pitkää perinnettä eebenpuun käytöstä halpiksissa. Mun v. -79 "The Sg":ssä on musta eebenlauta ja nauhojen osaltakin se on "fretless wonder" kuin Custom konsanaan. Kun vielä stratossa on ollut pikkuruiset vintage-nauhat, niin on vähän opettelemista näitten moternien kanssa... :)
 
Tuolloin 70-luvun lopulla ei oltu vielä älytty, että voi jättää sen "kovemman" pinnan tyystin pois. Viimeistely on lähinnä satiini, joka on lähes 30 vuoden aikana kiillottunut mukavasti kontaktipinnoilta...
 
Tuossa Faded Studio Les Paulissa on varsin vaalea ruusupuulauta. Ja se faded viimeistely on kyllä varsin pehmeä. Ainakin vyön soljesta jää naarmua heti miten...