Kitarat: kitarakamat ›

Niin, kuten otsikko kertoo, kysymys on simppeli: Kuinka lujalla kamasi ovat yksin soittaessa?
 
Tämä tuli mieleeni, kun soittelin tänään taas omin päin. Vaikka mulla ei ole naapureiden tai muidenkaan suhteen mitään volyymirajoituksia, huomasin, että itse en vain "osaa" soittaa yksin kovaa. Esim. nauhoituksiakin teen mieluummin sellaisella sopivan leppoisalla ja ei-rasittavalla metelitasolla kuin urku auki.
 
Toisaalta tämä on ihan perseestä. Olisi kiva, jos se omaan korvaankin kuulostaisi kivalta kun laittaa kamat kovemmalle, ja äänityksiin saisi tosiaan vähän pääteastettakin mukaan. Kyse ei ole siitä että äänenlaatu olisi paska, koska sama soundi toimii bändin kanssa loistavasti.
 
EDiT: Niin ja kai tän olisi voinut soittamispuolellekin laittaa yhtä hyvin.

Jos on hyvät fiilikset, niin kovalla volyymilla on mukava revitellä tunteella. Ja jos taas treenailee/huvikseen jammailee niin hiljaa.

Ehkä paras yhdistelmä on se, että pääsee soittamaan kovaa ja ilman tulppia, mutta kaukana vahvarista. Esim studiotyyliin vähän nurkan takana tai muuten vain niin, että soundissa on munaa, muttei kaappi huuda korvanjuuressa.
 
Noin muutoin sellaisella ns. kovalla kotivolumella. Sellaisella kun musiikkia kuuntelee joskus "vähän kovemmalla", muttei luukuttaen.

Perus treenailut ja rämpyttelyt melko hiljasella. Semmonen perushiljainen musankuunteluvola ja about siihen sovitettu se kitaran möly. Soittelen usein siis levyjen päälle.
 
Joskus sitä sit intoutuu ja äänenpaineet kasvaa tuosta sen kepeät 15-20dB. :) Tosin, mä kuuntelen musaa aika hiljaa ja oikeastaan aina lähikenttämontuilla ihan naaman vierestä. Ei oo tarpeen raiuttaa.

Kotona soittelen todella hiljaa. Sellasella puheäänen voimakkuudella suurinpiirtein.

Normaalisti pidän volumen sillä tasolla, ettei kitaran akustinen ääni pääse häiritsemään. Eli siinä puheäänen tasolla, tai ehkä vähän isommalla.
 
Joskus tulee sellainen fiilis että pitää saada luukuttaa oikein kunnolla jotain death/thrash-louhintaa, ja silloin kyllä huomaa kuinka trankkucombon soundit ei tietyn pisteen jälkeen enää kovin paljoa parane.
 
Reeniksellä kokeilin kerran huvikseni kuinka paljon Randallin RH150G3:sta lähtee mökää, ja sen sanon ettei mastervolaa seiskaa isommalle enää tohtinut vääntää. Alkoi jo rintalastaa ahdistaan ne äänenpaineet 4x12-kaapilla jossa on V30-kajarit. :D Puhumattakaan korvia repivästä ujelluksesta, joka alkoi heti soiton lopetettua. Jep, silloin ei ollut vielä noise suppressoreita talossa.
 
Tulikin mieleen, että pitääpä tuo Bugera vielä testata urku auki...

Olen systemaattisesti pyrkinyt pitämään äänenvoimakkuuden kotona soitellessa maltillisella tasolla, mutta välillä sitä huomaa nostelevansa mastervolumea. Kyllä siitä mökää ja meteliä lähtee pelistä satavarmasti koko pitäjän tarpeisiin, mutta mukava se on kuitenkin vähän vanhempana kuulla sen oman naisenkin narinaa.

Silloin kun treenaan tekniikkaharjoituksia, niin en kovin kovalla. Yleensä soitan kuitenkin levyjen päälle, jolloin musiikki kuuluu aavistuksen verran kovalla kuuntelutasolla, jonka päälle sovitan vahvarin mökätason. Periaatteena on kuitenkin se, ettei kitaran kieliräminä saa kuulua alta.
 
Pitäisiköhän huolestua naapureista, kun olen pikkuhiljaa nostanut tasaisesti volumitasoa, eikä vieläkään ole kukaan tullut valittamaan...:)

Hiton hiljaa. Kerrostalossa kun asun, mutta kuitenkin sen verran "kovaa", ettei kitaran akustinen ääni kuulu omiin korviin.

Vola menee yhteentoista.

Yleensä akustisesti. Perkele kai niitä vermeitä jaksa ruveta virittelemään.

Ei sitä kerrostalossa kehtää kovinkaan kovaa soitella.

Pelkästään kuulokkeilla tai akustisesti, koska kerrostalossa asun, ja tiedän kuinka rasittavaa on muiden soittoa kuunnella seinän läpi, oli hyvä tai huono.

Mun mielestä kuulokkeilla soittamisessa ei ole oikeen fiilistä, makuasia. Vaikka kerrostalossa asun niin 20W putkarilla saan mieleisen saundin kohtuu pienillä äänenvoimakkuuksilla. Ei ainakaan ole valituksia tullut.

Niin kovaa kuin naapurit antaa myöten. Jokaisessa kämpässä missä olen asunut, on saanut aika surutta soittaa kovaa. Hiljaa ei ole niin kiva soitella.

Yleensä akustisesti. Perkele kai niitä vermeitä jaksa ruveta virittelemään.
 
Näin. Reeniksellä sitten kompensoin tilanteen ja luukutan yli-inhimillisellä volyymilla.

Asun ekassa kerroksessa joten aika suruttaa saa välillä räimiä soittohuoneen ollessa vielä kämpän kulmassa, eli kenenkään seinän takana ei tule räimittyä. Yläkerran naapuri ei ainakaan myöntänyt kuulleensa mitään häiritsevää. Ei tietenkään mitään ikkunankolistajavolyymejä tule käytettyä, vaan sellasta sopivaa kitaran akustisen äänen peittävää tasoa.

Yleensä akustisesti. Perkele kai niitä vermeitä jaksa ruveta virittelemään.
 
Juurikin näin. Joskus tuntuu että sähkökitara soi ilman vahvistintakin kovempaa kuin yöllä kerrostalossa sais, ja kun sitä joka tapauksessa on koko ikänsä treenannut soittamalla sähkökitaraa ilman sähköä, niin ei oikein osaa muuta kaivatakaan.
 
Demoillessa tulee sitten soiteltua Gearboxin läpi, enkä sen enempää kuulokkeiden käyttöä voi suositellakaan.
 
Mut sitten kun soitetaan vahvistimella, niin se vola on mulla aina sama, eli niin hiljaa kuin kulloisenkin rumpalin kanssa ikinä vaan voi niin että soitto silti kuuluu.

Yleensä ilman vahvistinta, valitettavasti. Laiska mikä laiska.
 
Treeniksellä sitten niin että lahkeet lepattaa. ;)

Kotona senverran lujaa, että se kaappi avautuu kunnolla -.- Mun naapurit on mukavan apaattisia ihmisiä.