Kitarat: kitarakamat ›

Ajattelin herättää keskustelua siitä, millaisia kikkoja on olemassa soundin "hienosäätämiseksi". Siis sellaisessa tilanteessa, että perusoundi on hyvä eikä esim. vahvistimen vaihto ole tarpeellista, mutta silti haluaisi hieman viilata soundia lähemmäs täydellisyyttä.
 
Oma tilanteeni on seuraavanlainen: Olen vaihtanut sekä etusputket että kaiuttimet (V30 tilalle Wizard + Cannabis Rex), ja niiden seurauksena metelin laatu notkahti selvästi oikeaan suuntaan. Kuitenkin haluaisin vielä hieman tuunata soundia "siistimmäksi" varsinkin yläkeskitaajuuksilta, jotka tuntuvat edelleen hieman pistäviltä. Korostetaan tässä, että soundi on kuitenkin hyvinkin miellyttävä, eli mitään suurta huolta ei ole.
 
Jos kaiuttimien ja putkien vaihto jätetään pois laskuista (vaikka nekin ovat toki toimivia!), voidaan miettiä vähän muita vaihtoehtoja:
 
1)EQ-pedaali. Näistä ei ole kokemusta vielä, mutta ilmeisesti melko edukas ja toimiva ratkaisu soundin muokkaamiseen. Suositteletteko parametristä vai graafista?
 
2)Nämä "ihmepurkit", kuten BBE:n Sonic Stomp. Joskus testikierroksilla olen ollut kuulevinani soundin kohentumista näiden seurauksena. Kuvittelenko vaan?
 
3)Beam Blockerit. Tällä hetkellä virkaa hoitaa jeesusteippirastit. Onko aidon tuotteen ero sijoituksen arvoinen?
 
4)Joku muu, mikä? Kaikenlaisia ehdotuksia ja kokemuksia kuulisin mielelläni.
 
Kiitoksia. Niin ja soittelen tallahumpparistratolla Hughes & Kettnerin Statesmaniin.

4)Joku muu, mikä? Kaikenlaisia ehdotuksia ja kokemuksia kuulisin mielelläni.
 
Ei mitään purkkeja väliin jos soundi on kerran hyvä ja terve. "Täydellinen" soundi on usein kiinni omien korvien välistä. Tänään ehkä vähän riipii mutta huomenna taas ei. Ehdotonta, pysyvää ja täydellistä soundia ei mielestäni ole edes olemassa. Asiassa on aina niin monta muuttujaa. Soittotilan akustiikka, Oma sijainti, kokoonpano, soitettava biisi, volume taso, kielten kunto yms. ja se tärkein eli omat sen hetkiset fiilikset.
Usein tämän kaltaiset soundiasiat ovat niin marginaalisia ettei kukaan muu niitä edes kuule joten jos jotain hienosäätöä tuossa tilanteessa kaipaa niin ne kannattaa tehdä oman kitaran namiskoista ja täysin omien fiiliksien mukaan.

Ei mitään purkkeja väliin jos soundi on kerran hyvä ja terve. "Täydellinen" soundi on usein kiinni omien korvien välistä. Tänään ehkä vähän riipii mutta huomenna taas ei. Ehdotonta, pysyvää ja täydellistä soundia ei mielestäni ole edes olemassa. Asiassa on aina niin monta muuttujaa. Soittotilan akustiikka, Oma sijainti, kokoonpano, soitettava biisi, volume taso, kielten kunto yms. ja se tärkein eli omat sen hetkiset fiilikset.
Usein tämän kaltaiset soundiasiat ovat niin marginaalisia ettei kukaan muu niitä edes kuule joten jos jotain hienosäätöä tuossa tilanteessa kaipaa niin ne kannattaa tehdä oman kitaran namiskoista ja täysin omien fiiliksien mukaan.
 
Olen aivan samaa mieltä siitä, että "täydellinen" soundi on korvien välissä, ja että sama soundi voi eri päivinä kuulostaa hyvinkin erilaiselta. Itse asiassa olen kyllä samaa mieltä koko kirjoituksesi kanssa.
 
Itse en ehkä olen ihan vielä tuolla "täydellinen" -asteella kuitenkaan, mutta koska nykyisellä kalustolla pääsen hyviin tuloksiin, aloin vain pohtimaan, miten siitä saisi puristettua viimeisetkin pisarat ulos.

aloin vain pohtimaan, miten siitä saisi puristettua viimeisetkin pisarat ulos.
 
Yleensä homma hoituu kuuntelemalla kokonaisuutta. Tälleen kitaristina on toisinaan hyvin vaikeaa hahmotaa, että kaikki ei pyöri bändijutuissa sen skebasoundin ympärillä. Päinvastoin itseasiassa, mutta onhan se hyvä skebasoundi kiva kuitenkin olla. Fiilisjuttuja ja vaikuttaa soittomukavuuteen kovasti, ja soittomukavuus sit taas siihen ulostulevaan metakan laatuun.

4.laadukaat piuhat joka väliin.
 
Minen oiken välittänyt beam blokkereista kun sellaisia jostain purkin kansista virittelin... jos se saundi on liian riipivä ilman niin sitten on syytä ehkä säätää jotain muutakuin tehdä jotain purukumi ja jesusvirityksiä.
 
mielestäni kitarasaundia pitäisi tarkastella edestä ilman ääniaaltojen estämistä eikä nurkan takaa mikä taitaa tuossa virityksessä olla tarkoituksena... eli se sama maan alta saundi luodaan suoraan eteenkin..... niin no makuasioita nämä.
 
5. Vielä parempia putkia kokeilla sekä lisää elementti/kaappikokeiluja :=)
 
...sama hommeli mikeille ja kepukoille ja lopuksi myös uusien vaffarin testailua... sormet kun saisi vielä vaihtoon...
 
... eli loputon suo tämä saundin metsästys ja kun hetken tuntuu että nyt on kohdalla niin eiköhän sitä taas jotain uutta keksi :=)

Jos ei ranteesta lähe.....esim JOS on Marshall tai vastaava, ihan sama onko NMV vai ei, EQ:sta kaikki nollille, middle täysille...kas perkeleen hyvä tone jo heti, siitä sitten oman mielen mukaan säätämään ;)
 
Jos open back, kaappi irti seinästä...jne, kyl se siitä
 
Tone on sitten erillainen yksinään kuin bändin kanssa, bändin kanssa EI kannata sitä tyypillistä *ooommphh* *thuumbbb* alapäätä, häviää vaan bändin sekaan.
 
Lisää simaa ;)
 
- tone is everything -
 
/sv

Eq-pedaali on varmaan hyvä jos ei käytä säröpedaalia joissa yleensä on äänenväriin säädöt. Minulla on tapana laittaa säröpedaalista treble yleensä lähes täysille ja vahvistimesta vastaavat säädöt (treble & tone) pienemmälle, tuntuu toimivan paremmin niin päin.

Ajattelin herättää keskustelua siitä, millaisia kikkoja on olemassa soundin "hienosäätämiseksi"
 
Itse olen viime aikoina hienosäätänyt soundia kitaramikrofoneja nostamalla/laskemalla. Oli meinaan melkein jo unohtunut, että näin voi vaikuttaa soundiin melko paljon. Kaikki on suhteellista tietenkin, että mikä on paljon ja mikä vähän vähemmän, mutta tämä mikkien etäisyys kieliin kannattaa ehdottomasti testata itse. Etenkin kun homma ei maksa mitään ja on operaationa vaivaton.

Ei mitään purkkeja väliin jos soundi on kerran hyvä ja terve. "Täydellinen" soundi on usein kiinni omien korvien välistä. Tänään ehkä vähän riipii mutta huomenna taas ei. Ehdotonta, pysyvää ja täydellistä soundia ei mielestäni ole edes olemassa. Asiassa on aina niin monta muuttujaa. Soittotilan akustiikka, Oma sijainti, kokoonpano, soitettava biisi, volume taso, kielten kunto yms. ja se tärkein eli omat sen hetkiset fiilikset.
Usein tämän kaltaiset soundiasiat ovat niin marginaalisia ettei kukaan muu niitä edes kuule joten jos jotain hienosäätöä tuossa tilanteessa kaipaa niin ne kannattaa tehdä oman kitaran namiskoista ja täysin omien fiiliksien mukaan.
 
Kylläjoo! Jonain päivänä soundi on niin pirun hyvä ettei tekis mieli lopettaa soittamista ollenkaa,toisinaan taas tuntuu ettei kamoista saa mitään irti!! ..ja tosiaan se oma sijainti versus styrkkari vaikuttaa tosi paljon,varsinkin isolla volyymillä, saattaa kuulostaa joskus kaapin vieressä seisoessa et perkele et on tuhti ääni ,mut parin kolmen metrin päässä kamalaa sirinää..,bluesöljy auttaa aina!