Kitarat: kitarakamat ›

Mistä pääkaupunkiseuden tienoilta saa Ibanezin Paul Gilbert -signatureplekuja? Levytukussa on vaan niitä helmiäiskuvioituja, joissa se matsku on niin pehmeetä, että niitä menee säpäleiksi useampi/keikka. Ne vanhat hyvät (sininen, punainen, musta) tavallisesta muovista tehdyt oli jämäkämpiä ja kuluivat tasaisemmin ja (vähän) hitaammin.
 
Ei viittis thompalta lähteä tilaamaan ihan pelkkiä plekuja.
 
Ja ei, en suostu soittamaan muilla, olen nipo!

Nykyään PG soittelee Dunlopin Tortex plekuilla ja paksuus (ohuus) oli kai .60
Eli melkoisilla löröillä soittelee. Ihan liian pehmeitä meikäläisen makuun. Niin, eli jos onnistut jostain löytämään niitä PG plekuja niin kannattaa ostaa varastoon (loppuelämäksi) samalla oikein kunnon kasa, sillä Iba ei niitä varmaan enää valmista jos PG on tehnyt diilin Dunlopin kanssa. Ehkä se T-kauppa onkin ihan hyvä vaihtoehto - tilaat sieltä kaikki mitä niillä on :P

Suomen Paul Gilbert on Antti Wirman. Se vetää Jazz 3 -plektralla. Punaiset on kuulemma nopeimpia.

Nykyään PG soittelee Dunlopin Tortex plekuilla ja paksuus (ohuus) oli kai .60
Eli melkoisilla löröillä soittelee. Ihan liian pehmeitä meikäläisen makuun. Niin, eli jos onnistut jostain löytämään niitä PG plekuja niin kannattaa ostaa varastoon (loppuelämäksi) samalla oikein kunnon kasa, sillä Iba ei niitä varmaan enää valmista jos PG on tehnyt diilin Dunlopin kanssa. Ehkä se T-kauppa onkin ihan hyvä vaihtoehto - tilaat sieltä kaikki mitä niillä on :P
 
Jaa, taitaapa sitten loppua kitaransoittoharrastus kokonaan...

Hyvän muotoisia ovat nuo PG pelkut, mutta se materiaali on täyttä paskaa. Soittaa muutaman tunnin, niin on ihan tylpäksi kulunut se kärki ja olivat myös kalliita.
 
Tilaa sitten Thomanilta, jos ei Levytukusta, enää saa.

Mistä pääkaupunkiseuden tienoilta saa Ibanezin Paul Gilbert -signatureplekuja? Levytukussa on vaan niitä helmiäiskuvioituja, joissa se matsku on niin pehmeetä, että niitä menee säpäleiksi useampi/keikka. Ne vanhat hyvät (sininen, punainen, musta) tavallisesta muovista tehdyt oli jämäkämpiä ja kuluivat tasaisemmin ja (vähän) hitaammin.
 
Levytukku Oy on Ibanezin kotimainen maahantuoja. Heiltä saat myös muita kuin helmiäisvalkoisia Ibanez PG plektroja. Vaikka 50kpl pussissa...
 
Kannattaa kysyä tiskin takana olevilta janttereilta enempi, myymälään varmasti tulee värillisiäkin plektroja tukun puolelta kun vain pyydät. Mikko, Jukka, Kimmo tai joku muu jeesaa.
 
Ei viittis thompalta lähteä tilaamaan ihan pelkkiä plekuja.
 
Ei kannatakaan, he kun taitavat myydä vain yksitellen ja niissä 6kpl rasioissa... ellet sitten tilaa jotain muuta huonosti hinnoiteltua kamaa samalla :)
 
Ja ei, en suostu soittamaan muilla, olen nipo!
 
Oikein. Miksi tinkiä jostain jonka on hyväksi havainnut ja todennut. Itse käytän myös Ibanez PG leproja, mustia nimenomaan. Toki, rinnalla pyörii pari Dunlopin valmistetta myös, lähinnä erilaisen musiikin tai soittimen veivaamiseen (vaikkapa akkari).
 
Niin, eli jos onnistut jostain löytämään niitä PG plekuja niin kannattaa ostaa varastoon (loppuelämäksi) samalla oikein kunnon kasa, sillä Iba ei niitä varmaan enää valmista jos PG on tehnyt diilin Dunlopin kanssa.
 
Kyseessä on ihan normaali Ibanezin plektramalli, nro. 16. Niitä saa Ibanezilta aivan varmasti jatkossakin (Sandgrip Wizardina, Rubber Grip Wizardina, Classic Design sarjassa, Basic Color sarjassa). Ainoa ero on se, että Paul Gilbertin omat töherrykset jäävät plektran ulkoasusta puuttumaan. Vahvuudeksi kannattaa ottaa Heavy, joka tarkoittaa 1mm paksuutta. Tämä siis sama kuin PG-malleissa vahvuutena.
 
Tässä vielä tilausmerkit:
CE16H - Basic Color Series
CI16H - Classic Design Series
PA16HR - Rubber Grip Wizard (väreinä white, black, blue ja red)
PA16HS - Sand Grip Wizard (väreinä white, black, blue ja red)
 
Siivublee mösjööt!

Levytukku Oy on Ibanezin kotimainen maahantuoja. Heiltä saat myös muita kuin helmiäisvalkoisia Ibanez PG plektroja. Vaikka 50kpl pussissa...
Hyvä tietää, kun laitoin basistin asialle, möivät vaan eioota (pakko oli varalle ottaa paketti niitä helmenvalkosia)
 
Oikein. Miksi tinkiä jostain jonka on hyväksi havainnut ja todennut. Itse käytän myös Ibanez PG leproja, mustia nimenomaan. Toki, rinnalla pyörii pari Dunlopin valmistetta myös, lähinnä erilaisen musiikin tai soittimen veivaamiseen (vaikkapa akkari).
Juuri näin, mullakin on akkarikäytössä Dunlopin 1mm nylonit (musta,)
 

 
Kyseessä on ihan normaali Ibanezin plektramalli, nro. 16. Niitä saa Ibanezilta aivan varmasti jatkossakin (Sandgrip Wizardina, Rubber Grip Wizardina, Classic Design sarjassa, Basic Color sarjassa). Ainoa ero on se, että Paul Gilbertin omat töherrykset jäävät plektran ulkoasusta puuttumaan. Vahvuudeksi kannattaa ottaa Heavy, joka tarkoittaa 1mm paksuutta. Tämä siis sama kuin PG-malleissa vahvuutena.
 
Tätä en tiennyt. Olen jotain vastaavia nähnyt, mutta niissä on ollut just jotain ihme hiekkapaperia, joka häiritsee, kun vaihtelen plekun asentoa soiton mukana. itse tuolla töherryksellällä ei oo väliä. Arvostan hra Gilbertiä vain lähinnä onnistuneen plektravalinnan takia.
 
Ja tottahan on, että nuo kuluu nopeasti. Saapahan ainakin syyn teipata rivin mikkistandiin (pro-meininki!).
 
Siivublee mösjööt!
 
Mercii mösjöö vaan sulle! taitaa soittoharrastus säilyä vielä hetken Suuntaan siis levariin...

Nämä ovat muuten aika tarkasti samoja, mutta lisäksi vain tuo hiekkagrippi... ei lipsu:
 
http://www.thomann.de/fi/ibanez_bpa16hsbk_pick_set.htm

Nämä ovat muuten aika tarkasti samoja, mutta lisäksi vain tuo hiekkagrippi... ei lipsu:
 
http://www.thomann.de/fi/ibanez_bpa16hsbk_pick_set.htm
 
Mutkun sormiin sattuu!
Juu, eli itse en voi noita grippejä sietää. Vaihtelen kuitenkin otetta vähän tatsin mukaan, niin se pito on vaan haitaksi. Harvoin meidän keikat niin hikisiksi yltyy, että plektrat lähtis käsistä. Soitto onki sit toinen juttu ;)

Mutkun sormiin sattuu!
Juu, eli itse en voi noita grippejä sietää.
 
Kokeile niitä Rubber Grip Wizardeja. Niistä lähtee kuminystyrät ensimmäisen biisin aikana irti, jolloin niistä tulee "taviksia", mutta pysyy kuitenkin alkujännityksen ajan kourassa :)
 
Basic Color tai Classic Design sarjat ovat siis teikäläistä varten. Niissä ei ole mitään hiekkapapereita tai näppylähansikkaita pinnassa.
 
Vaihtelen kuitenkin otetta vähän tatsin mukaan, niin se pito on vaan haitaksi. Harvoin meidän keikat niin hikisiksi yltyy, että plektrat lähtis käsistä. Soitto onki sit toinen juttu ;)
 
Mie en tykännyt Sand Gripeistä siksi, että toisella puolella oleva hiekkapaperi osui inhottavasti etusormen kynteen (tai kynnen reunaan). Olisivat paljon parempia kun pitävä pinta olisi vain toisella puolella plektraa. Vaan eipä sitä itselläkään kämmenet pahemmin hikoile.