Kitarat: kitarakamat ›

Ajattelin ostaa Straton. 27 vuotta olen soitellut, nyt on Les Paul-tyylinen Ibanez, haluaisin vaihtaa soundia.
 
Tykkään toisaalta George Harrisonin tyylisestä puhtaasta soundista (esim. Something) sekä myös Richie Blackmore-tyylisestä menosta.
 
Hintaa pelillä saisi olla n. 700-1000 euroa. Osaisiko joku suositella jonkinlaista mallia? Uuden ajattelin ostaa. Kannattaako ostaa Mexikolainen vai mikä? Onko Strato hyvä valinta vai kannattaisiko esim. Tokai tai jokin muu Strato-mallinen merkki?
 
Minkälaisiin asioihin kiinnittäisitte huomiota tuolla musiikkimaulla ja hintatasolla?

Onko Strato hyvä valinta vai kannattaisiko esim. Tokai tai jokin muu Strato-mallinen merkki?
 
Esim. Blade ja Godin tekevät samaan rahaan kitaroita, joissa on paremmat speksit. Tosin aito strato-soitto"tuntuma" saadaan ilmeisesti vain Fenderin kepeillä. Lähtisin vaan tutkimaan Fenderin sivuja ja hiukan oman tuntuman mukaan etsimään sopivassa hintaluokassa olevaa kitaraa. Melko samasta puustahan Fenderit on veistetty joten suuria eroja ei eri mallien välillä tietyssä hintaluokassa varmaan ole, paitsi kaulaprofiileissa ehkä.

Näyttäis tuo Fenderin 70's Classic Strato olevan se sun valinta. Osuu musaan ja hintahaitariin.

Eli perinnehenkistä stratoa tohon budjettiin haettais. Jos uutena pitäisi löytää niin suuntaisin www.soundstore.fi , jossa hyvä valikoima japanilaisia Fendereitä. Ne mun mielestä ehdottomasti parhaita tohon hintaluokkaan. Tokihan tohon hintaan saisi jo USA stankkujankin, mutta itse en ainakaan niistä tykkää kun eivät ole kovin perinnehenkisiä.
 
Eli Japanilaista '57 tai '62 -mallia ehdottaisin, riippuen siitä että miellytkö enempi vaahteraotelautaiseen vaiko ruusupuuotelautaiseen. Vaahtera ('57) on siis kirkkaampi ja heleämpi ja ehkä se "perinnehenkisin" strato, ja taas ruusupuuotelautainen on hieman lämpöisempi soundiltaan ja ainakin omasti mielestäni hienompi ja paremman kuuloinen, mutta nämä ehdottomasti makuasioita!:)
 
Meksikolaiset Fenkut ja kopiot unohtaisin tossa hintaluokassa. Väitän, että jos kopion ostat niin jossain vaiheessa se Fender-kuume iskee kuitenkin!:)
 
Hieman yli tonnilla saisi kuitenkin jo Fenderin American Vintage -sarjaa ('57 ja '62) jotka ovat sitten jo ehdottomasti parasta Fenderin sarjatuotantoa. Eli jos oikeasti hyvää ja pitkäikäistä kitaraa kattelet, niin suosittelen tarkistamaan budjetin ja laittamaan ehkä pari kolme sataa euroa lisää ja ostamaan käytetyn American Vintage -sarjalaisen.
 
Ugh, olen puhunut.

"Osta käytetty japanilainen!"
 
Pahoittelen, joku olisi tuon kuitenkin sanonut vähintäänkin parin postauksen jälkeen. Toinen vaihtoehto on tarkastella Fenderin sivuilta esimerkiksi Classic-sarjan Stratoja, jotka ovat osoittautuneet hyvinkin laadukkaiksi ja toimiviksi vehkeiksi: http://www.fender.com/products//sea … cat=stratocaster&subcat=classic
 
Yllättävän vähälle huomiolle ovat jääneet nuo Custom Shop -suunnitellut Classic Playerit (ylärivissä keskellä), joka on tavallaan Strato-vastine Baja Telecasterille. Paikallisessa musiikkiliikkeessä oli sellainen joitakin kuukausia sitten, ja väittäisin tuntumaltaan yhdeksi parhaista Stratoista mitä olen koskaan käsissäni pidellyt. Jopa parempi mitä testaamani käytetyt japsit!

Riippuu siitä millaisesta kaulan mallista tykkäät. Käy kokeilemassa nimenomaan erilaisia kaulapaksuuksia sillä se vaikuttaa soittotuntumaan eniten.

Classic Playerit ainakin ovat timangia. Itse valitsisin sen sinisen Classic Playerin, se oli biitlesein. :D http://www.thecanteen.com/blue2.jpg http://img3.musiciansfriend.com/dbase/pics/products/0/3/2/424032.jpg
 
Mexicon klasikkoissa muistaakseni vähän vaisummat mikit. Japanilaisten fenkkujen ihannointia en kyllä oikein vieläkään ymmärrä. Vaikken väitäkään ettenkö joistain japseista olekin erityisesti pitänyt, kaulan mallit on parhaimmillaan todella hyviä jne.
 
Itse kun taannoin vertailin markkinoilla olevia Stratoja, meksikon Robert Crayssä oli hienoin stratosaundi. Talla tietysti kiinteä tuossa, että joku voi olla eri mieltä siitä että voiko se kuullostaa stratolta. :D

Uusia American Standardejakin saa alle tonnilla:
http://guitare.playback-europe.com/ … ratocaster_rw_candy_cola-27291.html
 
Tilaamisessa on tietty aina riskinsä, ja kannattaa ainakin etukäteen selvittää että sopiiko tuollainen ohut modern-c -kaula omiin käsiin. Vähän halvemmalla saa tosiaankin noita Classic Playerreita, joiden pitäisi olla myös soivia pelejä, niissä on erilaista kaulaakin eri malleissa...

Sanasta sanaan Imperin kanssa samaa mieltä. Alle tonnin hintaluokassa Japanilainen Fender, mutta toisaalta jos pystyisit venymään 1200-1300 euron hintaluokkaan, saisit hyvällä säkällä käytetyn American Vintage -sarjalaisen, joka on parasta, mitä Fenderin liukuhihnalta saa. Nuo ovat oikeasti todella hyviä soittimia, tehty alkuperäisiä speksejä kunnioittaen ja luottotyökaluja eliniäksi, jos niin haluaa.

Onko muuten tosiaankin noissa soundstoren kaikissa stratoissa 7.5" radius kaula niinkuin speksejä selatessa näyttäis olevan. Kävin tossa eräänä päivänä musafasulla rimputtelemassa tollasella 70s stratolla (mexico) jota olen aina himoinnut. Mutta en minä sillä ainaskaan soittamaan pystynyt kun olen tottunut 9.5" radiukseen. Ihan kun olis luudan varrella soitellut! Ajattelin vaan että jos on tottunut lespalla soittelemaan voi olla aika totutteleminen tollaseeen kaulaan. Vinkkinä stratoista tsekkaa American vintage hot rod malli.

Oho, ompa iso heitto ynkyrässä, juu ei pysty kyllä soittamaan laisinkaan jos noin iso heitto on radiuuksissa.

jos pystyisit venymään 1200-1300 euron hintaluokkaan, saisit hyvällä säkällä käytetyn American Vintage -sarjalaisen, joka on parasta, mitä Fenderin liukuhihnalta saa. Nuo ovat oikeasti todella hyviä soittimia, tehty alkuperäisiä speksejä kunnioittaen ja luottotyökaluja eliniäksi, jos niin haluaa.
 
kyllähän se nyt on niin että eric johnson signature on parasta mitä fenkun liukuhihnalta tulee.eikä sillä ole mitään tekemistä asian kanssa että mulla on sellanen.eipä.tossa on yksityiskohdat kunnossa.parempi talla,paremmat mikit,ohuempi viimeistely ilman polycoatia jne.

kyllähän se nyt on niin että eric johnson signature on parasta mitä fenkun liukuhihnalta tulee.eikä sillä ole mitään tekemistä asian kanssa että mulla on sellanen.eipä.tossa on yksityiskohdat kunnossa.parempi talla,paremmat mikit,ohuempi viimeistely ilman polycoatia jne.
 
Höh, eihän siinä ole edes suojalevyä takana, vaarallinen kepakko. Ja tuollanen Vintage Synchronized -talla on kampeilun kannalta huonompi kuin uusi 2-point synchronized.

kyllähän se nyt on niin että eric johnson signature on parasta mitä fenkun liukuhihnalta tulee.eikä sillä ole mitään tekemistä asian kanssa että mulla on sellanen.eipä.tossa on yksityiskohdat kunnossa.parempi talla,paremmat mikit,ohuempi viimeistely ilman polycoatia jne.
 
Pakko sanoa että tuo EJ strato on tosiaan paras allekirjoittaneen soittama stratocaster. Kitarapajalla olin joskus aikoinaan Bassman nuppia testaamassa ja pyysin "joku perus strato" ja siinä sitten hetken soiteltuani kysyin että mikäs kitara on tarkalleen kyseessä kun tuntuu niin perkeleen hyvältä. No, kitaraksi paljastui juurikin tuo Eric Johnson malli.

kyllähän se nyt on niin että eric johnson signature on parasta mitä fenkun liukuhihnalta tulee.eikä sillä ole mitään tekemistä asian kanssa että mulla on sellanen.eipä.tossa on yksityiskohdat kunnossa.parempi talla,paremmat mikit,ohuempi viimeistely ilman polycoatia jne.
 
Vaahteraotelauta!:( Kaikki ei tykkää. En kyllä Tampereen DLX:ssä lojunutta Eric Johnson -stratoa ikinä omaan '62 American Vintageeni olisi vaihtanut!:)

kyllähän se nyt on niin että eric johnson signature on parasta mitä fenkun liukuhihnalta tulee.eikä sillä ole mitään tekemistä asian kanssa että mulla on sellanen.eipä.tossa on yksityiskohdat kunnossa.parempi talla,paremmat mikit,ohuempi viimeistely ilman polycoatia jne.
 
Pakko heittää "välikommentti".
 
Olin aikoinani hieromassa kauppaa lähellä pääkaupunkiseutua THD:n Bassman kloonista. Testaus suoritettiin kaverin "eric johnson signature" stratolla ja tietenkin harpuilla - kuinkas muuten. Tuo e.j oli kaverilla myös myynnissä.
 
Koskaan - tähän päiväänkään mennessä - en ole kuullut yhtä loisteliasta "strato" soundia kuin silloin testitilanteessa.
 
Kuinka paljon THD:n osuutta oli tässä "strato" soundissa ???? No styrkkari tuli omistukseeni ja siinä on ollut sen jälkeen kiinni useita RI , USA , Mex , boutique ja orig 60´s stratoja - MUTTA yksikään ei ole yltänyt yhtä loisteliaaseen "strat" -soundiin kuin tämä e.j.
 
Itselleni tämä e.j. soundi on nykyään se "straton referenssi" soundi johon muita stratoja vertaan - ja harmittaa vietävästi ettei aikoinaan ollut varaa ostaa kaverin "tarjokkaista" muuta kuin tämä THD - no hyvä sekin.

Höh, eihän siinä ole edes suojalevyä takana, vaarallinen kepakko. Ja tuollanen Vintage Synchronized -talla on kampeilun kannalta huonompi kuin uusi 2-point synchronized.
 
Suojalevyn otan muuten ensimmäiseksi pois statosta. Tosta ei tarvinnut.
 
EJ signaturen talla on laadullisesti aika todella paljon parempi kuin stankun 2-piste versio. Mitään syytä ei ole laittaa ylistettyä Callahamin tallaa, joka mulla toisessa on. On muuten ensimmäinen stato joka suoraan pakasta vedettynä melkein pysyy vireessä kampea käytettäessä. EJssä ei ole tarvetta kielten ohjureille,jotka perinteisesti ovat pahoja vireen vihollisia.
 
Mutta siis tosiasiahan on ettei tuokaan kaikille sovi. Kaulaprofiili, 1-pala kaula, otelaudan radius ja takasuojalevyn puuttuminen rajaavat potentiaalista asiakassegmenttiä. Mutta noin laadullisesti askelta AVRI sarjaa ylempänä, siellä custom shoppien kanssa samoissa sfääreissä..

Hyviä kommentteja. Tuo otelautakysymys kiinnostikin.
 
Mitä perusteluja sulla on näkemyksillesi että pitäis hylätä meksikolaiset tässä hintaluokassa? Millä tavalla ne oikeasti eroavat? Soundilta vai materiaalilta vai sekä että ja miten?
 
Eli Japanilaista '57 tai '62 -mallia ehdottaisin, riippuen siitä että miellytkö enempi vaahteraotelautaiseen vaiko ruusupuuotelautaiseen. Vaahtera ('57) on siis kirkkaampi ja heleämpi ja ehkä se "perinnehenkisin" strato, ja taas ruusupuuotelautainen on hieman lämpöisempi soundiltaan ja ainakin omasti mielestäni hienompi ja paremman kuuloinen, mutta nämä ehdottomasti makuasioita!:)
 
Meksikolaiset Fenkut ja kopiot unohtaisin tossa hintaluokassa. Väitän, että jos kopion ostat niin jossain vaiheessa se Fender-kuume iskee kuitenkin!:)

Hyvä huomio. Tuo kiinnostaa. Olen tottunut soittamaan sellaisella jolla pystyy nopeasti lurittamaan. Mulla ei ole kauhean pitkät sormet, joten en ole oikein tottunut soittamaan D-mallisella kaulalla. Eli mitä suosittelisit tämän johdosta?
 
Riippuu siitä millaisesta kaulan mallista tykkäät. Käy kokeilemassa nimenomaan erilaisia kaulapaksuuksia sillä se vaikuttaa soittotuntumaan eniten.

Eihän japsien fenderissä ole D-malliset kaulat? Tykkään soittaa hiukan ohuemmalla kaulalla.
 
Sanasta sanaan Imperin kanssa samaa mieltä. Alle tonnin hintaluokassa Japanilainen Fender, mutta toisaalta jos pystyisit venymään 1200-1300 euron hintaluokkaan, saisit hyvällä säkällä käytetyn American Vintage -sarjalaisen, joka on parasta, mitä Fenderin liukuhihnalta saa. Nuo ovat oikeasti todella hyviä soittimia, tehty alkuperäisiä speksejä kunnioittaen ja luottotyökaluja eliniäksi, jos niin haluaa.