Kitarat: kitarakamat ›

Eli millaiset aineet olisivat ideaaleja floikan öljyämiseen, otelaudan ja bodyn käsittelyyn, ja kuinka usein tällaiset toimenpiteet pitäisi oikeastaan tehdä päivittäiskäytössä olevalle soittimelle? Tästä ei ollut FAQia mikä olisi mielestäni aika tarpeellinen.
 
Kitarani ovat:
 
-Jackson TH1, ruusupuinen otelauta, body basswood/ash (ilmeisesti lehmus/saarni)
-Jackson SL2H, eebenpuinen otelauta, body leppää (alder)
-Fender, vaahterakaula, sunburst
 
SL2 ja Fender on maalattu ja sen jälkeen ilmesesti jotenkin pinnoitettu. (?) TH1:ssä on omituinen pinta bodyssa, ihan kuin siitä puuttuisi lakka tms.. tulee syviäkin naarmuja hyvin helposti.
 
Mitkä litkut näihin? Käykö autovaha bodyyn? Otelauta on ainoa mitä olen oikeastaan käsitellyt sen kummemmin, kevyellä mineraaliöljyllä. Mikä on paras tapa putsata otelauta? Jotkut suosittelevat hammasharjaa (joka ei tietenkään ole ollut muussa käytössä) ja lisäksi jotain puhdistusainetta, mutta mitä? (Tämän jälkeen siis vasta öljytään otelauta) Ite olen tähän asti vain plekun syrjällä raaputtanut paskat pois otelaudasta ja pyyhkinyt jollain kostealla rätillä lopuksi, sitten öljyt.
 
Kysyin samaa asiaa Thomannin kitaraosastolta ja vastasivat että kaikkeen käy sama litku, tämä: http://www.thomann.de/fi/dandrea_guitar_polish.htm
 
Tuli jotenkin mieleen että lukivatkohan edes kysymystä.
 
Lisäksi sellainen juttu, että uudessa Jacksonissani joka oli siis aivan iskemätön (tehtaan sinetti pakkauksessa) on jo nyt paljon pieniä hiuksenohuita naarmuja. Ei sillä että asialla suuresti olisi väliä, mutta muistan että kitara oli täysin naarmuton kun sain sen. Olen ottanut sen laukusta vain muutamia kertoja ja levittänyt mukana tullutta puhdistusainetta kokeeksi kerran. Pyyhin sen mukana tulleella liinalla, ja oletan että nuo ohuet pitkät naarmut on tullut siitä että liinan ja kitaran välissä on ollu jotain epäpuhtauksia kuten plekusta irronnutta muovitöhkää? Onko se pinta noin herkkä tosiaan? Eli kaikki epäpuhtaudet pitäisi jotenkin ensin poistaa ennen pinnan pyyhkimistä, jos haluaisi säilyttää kitaran täysin uudenveroisena? Tällä nyt ei ole sinänsä välilä koska kitara on käyttöesine ja väistämättä se menee naarmuille käytössä, mutta puhtaasti uteliaisuudesta kyselen...
 
E: Niin ja joo sellasta, että saako noita litkuja isommissa säästöpulloissa? Kun tuntuvat olevan aika pieniä useimmat putelit...

aalataur: Eli millaiset aineet olisivat ideaaleja floikan öljyämiseen,
 
CRC Aseöljy.
Löytyy jokaisesta motonetistä ja tarjoustalosta. Riittoisa pakkaus.
 
otelaudan
 
Valmistajia on miljoona, mutta esim. Dunlop 65 Lemon Oil toimii hyvin eeben- ja ruusupuuotelaudoille. Vaahteraotelaudalle en tekisi muuta kuin kevyttä putsausta mikrokuituliinalla. Ehkä kevyesti "kostealla" sellaisella.
 
ja bodyn käsittelyyn
 
Tsekkaa nyt ainakin Dunlopin, GHS:n, Ernie Ballin ja Planet Wavesin tuotteet lävitse. Sieltä löytyy rungoille erilaisia puhdistusaineita ja vahoja.
 
ja kuinka usein tällaiset toimenpiteet pitäisi oikeastaan tehdä päivittäiskäytössä olevalle soittimelle?
 
Käytöstä riippuen. Itse laitan otelautaan kevyesti sitruunaöljyssä kostutetulla rätillä tai kengännauhalla joka toisella kieltenvaihtokerralla tai joka kolmannella. Riippuen vähän miltä se otelauta näyttää ja tuntuu. Sitä ennen putsaan sen tietysti hammasharjalla (josta harjakset leikattu lyhyiksi).
 
Floikkaan laitan öljyä samoin kuin fillarin ketjuihin, eli keväthuolto ja syyshuolto. On toiminut varsin hyvin tuo "pari kertaa vuodessa".

Bonuksena mikä tahansa liuotin/rasvanpoistomyrkky jolla hinkkaa kielet puhtaaksi soiton jälkeen, vähentää kummasti paskan kertymistä. Jos ottaa kaikista äkäisimpiä niin pitää vähän varoa ettei osu mihinkään muuhun. :)

Ite oon nyt käyttänyt tätä tuotetta ja tuntuu olevan ihan hyvä.
 
http://www.thomann.de/fi/ghs_fast_fret.htm
 
Niin juu tulihan sitä ostettua tätäkin öljyä mutta sitä ajattelin vasta kielten vaihdon yhteydessä liipasta kaulaan.
 
http://www.bigbends.com/FBJ-info.html

askomiko: Bonuksena mikä tahansa liuotin/rasvanpoistomyrkky jolla hinkkaa kielet puhtaaksi soiton jälkeen, vähentää kummasti paskan kertymistä. Jos ottaa kaikista äkäisimpiä niin pitää vähän varoa ettei osu mihinkään muuhun. :)
 
Tuohon olen käyttänyt Dunlopin töhkiä. Onkohan Fast Fret (vai oliko se jonkin toisen valmistajan nimi samalle litkulle) nimeltää tuo. Toimii ihan hyvin, ja skeida irtoaa oikein hyvin.
 
Lakattua vaaheraotelautaa voi periaatteessa putsata ihan millä tahansa tinnerillä, kunhan katsoo, että a) puhdistusaine ei reagoi lakan kanssa ja b) lakkaus on ehjä. Tuota mainittua sitruunaöljyä voi sitten ruikkia muiden otelautamateriaalien kanssa. Varsinaisen putsauksen olen hoitanut ihan rätillä. Kun antaa sitruunaöljyn hetken aikaa vaikuttaa pintaan, niin lähtee pienellä hankauksella kaikki roju pois. Liinana mä olen käyttänyt noita pienille vauvoille hommattavia liinoja, kun niitä on ollut. Periaatteessa mikä tahansa nukkaamaton liina käy. Jos nyt oikein haluaa jollain sitä raapia, niin esim. se hammasharja käy tai vaikkapa luottokortin reuna.
 
Bodyn käsittelyyn mä joskus hommasin pullon siihen tarkoitettua litkua musiikkiliikkeestä. Ihan jees tavaraa, mut Fairy-vesi ajaa ihan saman asian.
 
Tallaan sopiva öljykin utli jo mainittua, en tosin ole paljon valmistajaa valinnut. Mitään pahaahan se ei tallalle tee, vaikka sitä useammin sinne ruiskisi, mutta mä en ole tehnyt sitä noinkaan useasti kuin Bonecrusher. Kerta vuodessa on tuntunut riittävän ihan hyvin.
 
Tuosta otelaudan putsauksesta vielä sen verran, että siinä taas ei välttämättä ole paras vaihtoehto käyttää sitruunaöljyä tolkuttomia määriä ja usein. ÖLjykäsittelyä otelauta ei kaipaa kuin jos se on kuiva, mitä se ei edes monilla ole koskaan, jos kitaralla aktiivisesti soittaa. Sen verran suurimmalta osalta jää kuitenkin lihapiirakan jälkiä sormista.
 
E:
 
http://www.thomann.de/fi/dunlop_formula65.htm
 
Tuota mä olen siis käyttänyt kielien putsaukseen, tuo Fast Fret olikin näköjään GHS:n tavaraa.

Kuinkas tuo floikka sitten öljytään? mihin sitä tulisi laittaa yms. Ikinä ennen kuullutkaan hommasta, mutta kuulostaa kyllä järkevältä...

CanYouStayStill: Kuinkas tuo floikka sitten öljytään? mihin sitä tulisi laittaa yms. Ikinä ennen kuullutkaan hommasta, mutta kuulostaa kyllä järkevältä...
 
Ostat sitä öljyä pullossa, mitä voi ampua sprayaamalla. Jokainen osa kaipaa öljyä, että sen mukaan ammut sitä sinne. Jos tuntuu, ettei kaikkiin paikkoihin saa öljyä, niin sitten purkaa tallaa ja laittaa sitä öljyä. Aseöljy on tosin niin hienojakoista, että ainakaan Edge ei purkua tarvitse, kunhan vaan huolella tekee homman.

oiva tumpeloinen: Ostat sitä öljyä pullossa, mitä voi ampua sprayaamalla. Jokainen osa kaipaa öljyä, että sen mukaan ammut sitä sinne. Jos tuntuu, ettei kaikkiin paikkoihin saa öljyä, niin sitten purkaa tallaa ja laittaa sitä öljyä. Aseöljy on tosin niin hienojakoista, että ainakaan Edge ei purkua tarvitse, kunhan vaan huolella tekee homman.
 
Tänks mate. Taas opin jotain uutta.

CanYouStayStill: Kuinkas tuo floikka sitten öljytään? mihin sitä tulisi laittaa yms. Ikinä ennen kuullutkaan hommasta, mutta kuulostaa kyllä järkevältä...
 
Itse laitan kierteisiin ja "kuluviin osiin". Esim. samalla kun ottaa kielet pois, niin irroittaa tallapalojen ja kielipalojen kiristysruuvit ja hienosäätöruuvit. Samoin jos on ruuvattava/holkilla oleva kampi, niin sen kierteisiin. Eikä se pahaa ole tehnyt laittaa kevyt ruiskaus vaikkapa tallan veitsille.
 
Ideahan tuossa öljyämisessä on nimenomaan kuluvien osien käyttöiän maksimointi ja se, etteivät jämähdä kiinni. Välillä soitinhuollon puolella näkee muutamia vuosia vanhoja luuttuja joiden floikkaa ei ole IKINÄ putsattu saati öljytty. On meinaan aikas ryytyneitä osia ja pahimmassa tapauksessa muljaavat kuusiokoloruuvien kantoja yms. kun joutuvat hampaat irvessä kääntämään. Pariin kuusiokoloruuviin olen joutunut tekemään pienellä dremelin laikalla leveän talttapään mentävän loven että olen saanut irti...
 
Eli sen minkä pienellä suihkauksella säästää... kannattaahan se.

bonecrusher: Itse laitan kierteisiin ja "kuluviin osiin". Esim. samalla kun ottaa kielet pois, niin irroittaa tallapalojen ja kielipalojen kiristysruuvit ja hienosäätöruuvit. Samoin jos on ruuvattava/holkilla oleva kampi, niin sen kierteisiin. Eikä se pahaa ole tehnyt laittaa kevyt ruiskaus vaikkapa tallan veitsille.
 
Ideahan tuossa öljyämisessä on nimenomaan kuluvien osien käyttöiän maksimointi ja se, etteivät jämähdä kiinni. Välillä soitinhuollon puolella näkee muutamia vuosia vanhoja luuttuja joiden floikkaa ei ole IKINÄ putsattu saati öljytty. On meinaan aikas ryytyneitä osia ja pahimmassa tapauksessa muljaavat kuusiokoloruuvien kantoja yms. kun joutuvat hampaat irvessä kääntämään. Pariin kuusiokoloruuviin olen joutunut tekemään pienellä dremelin laikalla leveän talttapään mentävän loven että olen saanut irti...
 
Eli sen minkä pienellä suihkauksella säästää... kannattaahan se.
 
Kyllä niitä liikkkumattomiakin osia kannattaa vähän ruiskutella. Öljy tekee kuitenkin pienen kalvon osan päälle, mikä estää ruostumista. Ei ruostu niin helposti ne tallapalat, mitkä on hikoavan kämmenen alla. Ei sen puoleen, noi osat on sen verran pieniä, että saa olla aika fakiiri, jos meinaa osua jokaiseen tarvittavaan osaan siten, ettei vahingossa pisaraakaan mene "kiinteisiin" kohtiin.

oiva tumpeloinen: Kyllä niitä liikkkumattomiakin osia kannattaa vähän ruiskutella. Öljy tekee kuitenkin pienen kalvon osan päälle, mikä estää ruostumista. Ei ruostu niin helposti ne tallapalat, mitkä on hikoavan kämmenen alla. Ei sen puoleen, noi osat on sen verran pieniä, että saa olla aika fakiiri, jos meinaa osua jokaiseen tarvittavaan osaan siten, ettei vahingossa pisaraakaan mene "kiinteisiin" kohtiin.
 
Tottapa totta. Samalla kun ruiskuttaa vaikkapa baseplaten ja tallapalan välisen ruuvin kierteitä, niin osuu varmasti tallapalojen väliin, alle ja ylle :)
 
Sama homma kun öljyää kielen kiristyspalan sieltä tallapalan sisältä (se pieni musta blokki). Ne kun taitavat olla usein niitä ryytyneimpiä osia... samalla tosiaan saa koko tallapala osakseen öljyä.
 
Itse tosiaan pyyhkäisen koko tallan lopuksi kevyesti öljyssä olevalla rätillä (millä olen vaikka putsannut muita yksittäisiä osia ja pyyhkinyt ylim. öljyt pois).

Tännehän on tullut hyvin juttua. Aseöljyä ajattelinkin. Mites tuo autovaha, kelpaako bodyn käsittelyyn? Entä voiko jollakin vahalla tms. saada bodyyn naarmuilta vähän suojaavan "kerroksen"?

Tämä se onkin hyvä aihe. Mitenkäs, oliskos jollakulla muitakin hyviä huoltovinkkejä? Mie olen tässä tuumaillut, että varmaan virityskoneistoillekin voisi jotain tehdä eikä kai kiinteäkään talla ihan itsestään kuosissa pysy. Mie olen putsannut noista kieltenvaihdon ohessa silleen silmämääräisesti suurimmat mujut, mutta varmaan muutakin vois tehdä.

http://www.thomann.de/fi/dunlop_maintenance_kit.htm
Tuossa hyvä perus setti.
 
Itse käytän öljyämiseen paineilma koneisiin tarkoitettua erikois öljyä. Tarkalleen ottaen sellaista joka on tarkoitettu pop niitti koneen kärkien öljyämiseen. On vielä hienompaa kuin aseöljy ja sottaa vähemmän.
 
Floikkia näkee usein todella huonossa kuosissa. Parhaiten sen puhtaaksi saa kun käyttää paine ilmaa ja pinetä pensseliö jolla rapsuttelee. Joskus olen joutunut oikeasti lioittamaan sitä sontaa irti tinnerillä kun mekaaninen poisto joistain rakosista on vain mahdotonta.
 
Tuota oivan ehdottamaa 65 dunloppia itsekkin käytän kielien putsailuun.

Väinämöinen: Tämä se onkin hyvä aihe. Mitenkäs, oliskos jollakulla muitakin hyviä huoltovinkkejä? Mie olen tässä tuumaillut, että varmaan virityskoneistoillekin voisi jotain tehdä eikä kai kiinteäkään talla ihan itsestään kuosissa pysy. Mie olen putsannut noista kieltenvaihdon ohessa silleen silmämääräisesti suurimmat mujut, mutta varmaan muutakin vois tehdä.
 
Jos niissä on se reikä josta saa vaseliiniä sisään niin sitten CRC:n Multilubea sieltä sisään niin paranee tominta kummasti. Öljy ei virittimissä auta kuin hetken sen tarvii olla tuollaista vaseliini pohjaista.

Tossa vähän googletin kaulan puhdistamisesta ja törmäsin tälläiseen saittiin.
 
http://www.peerlesstone.com/node/55
 
Jos oikein ymmärsin niin mitä tahansa sitrusöljyä ei kannata käyttää puhdistamiseen.
 
Pure lemon oil (or other citrus oils) is composed of d-limonene at an amount of 90% or more. There are other minor components that give each of the citrus oils its own unique flavors and fragrances. These ingredients include citral, linalool, geraniol, nerol, citronella, pinenes and other terpenes.
 
Since d-limonene is the majority of lemon oil (or orange oil), we can look at its properties to determine why it is not suited for fretboard care. First, and most importantly, d-limonene is a very strong solvent. It is used to remove glue, paint, grease, oil and other substances. If an oil with a high percentage of d-limonene were applied to a fretboard, it might even begin to loosen the bindings, fret markers or other trim. Additionally, it could soften some varnishes or lacquers used on necks and bodies. Also the vapors of d-limonene are flammable with a flash point of about 124 degrees F.
 
Tämä nyt tuskin koskee millään tapaa tota Dunlopin öljyä mutta kyllä kai jotkut saattaa puhdistaa ties millä oljyillä.

Tämä nyt tuskin koskee millään tapaa tota Dunlopin öljyä mutta kyllä kai jotkut saattaa puhdistaa ties millä oljyillä.
 
No ei kyllä niitä koske. Mutta tästä päästään siihen ikuisuusvääntöön, että jotkut ei viitsi ostaa musiikkiliikkeestä öljyä, koska se on litrahinnaltaan niin tökykallista. Ja niinhän se onkin, mutta käytännössä yksi tuommoinen pullo maksaa 5 euroa, ja kestää vuositolkulla, jos ei omista tolkutonta läjää ruiskuja, mitkä kaipaa jatkuvasti huoltoa.

oiva tumpeloinen: No ei kyllä niitä koske. Mutta tästä päästään siihen ikuisuusvääntöön, että jotkut ei viitsi ostaa musiikkiliikkeestä öljyä, koska se on litrahinnaltaan niin tökykallista. Ja niinhän se onkin, mutta käytännössä yksi tuommoinen pullo maksaa 5 euroa, ja kestää vuositolkulla, jos ei omista tolkutonta läjää ruiskuja, mitkä kaipaa jatkuvasti huoltoa.
 
Juuri näin, 5e ei todellakaan varmaan kaada kenenkään budjettia jos haluaa pitää soittimen kunnossa.

Juu, nuista otelaudan "sitruunaöljyistä" on jo pitkään väännetty kättä valtamerten takaisilla foorumeilla. Siellä on milloin faktoja ja fiktioita eri merkeistä ja ainesosista. Jotkut puhuvat että sitruunaöljyt kuivattavat otelautaa enemmän kuin että ehostaisivat. Jokin kemikaali niissä syö puun omia luontaisia öljyjä jne.
 
Sen sijaan moni ison artistin guitar tech silti suosii eri valmistajien otelautaöljyjä yms. joten tuskinpa niin "pahoja litkuja" on mitä foorumikemistit väittävät. Itsekin olen käyttänyt moisia aineita monta vuotta eikä miulla ole yhtäkään huonoa kokemusta niistä... ei ole reunalistat tai inlayt kupruilleet tahi nauhat alkaneet hyppimään otelaudasta.
 
Sen sijaan, tuo GHS:n Gorgomyte puhdistusliina nousi itselleni ykköstuotteeksi tuossa hiljan. Sillä saa puhdistettua sekä kiillotettua otelaudan ja nauhat todella näppärästi. Aika kallista kamaa moinen rätti, mutta käyttömukavuus ja putsausjälki ovat sen arvoista.
 
Vahakyselijöille voisi sanoa sen verran, että itse en autojen värivahoja laittaisi kitaraan, en ainakaan nitrolakkaisiin tuotteisiin. Sen sijaan kannattaa osta GHS:ltä, Ernie Ballilta tai Dunlopilta joku bodygloss-puteli. Sekä Dunlopin Carnauba-vaha jolla saa kiiltävän lopputuloksen ja suojaavan kerroksen kitaran pintaan.
 
Tässä nuita linkkejä tuotteisiin:
http://www.shopatron.com/product/product_id=GHSA92/513.0
http://www.jimdunlop.com/index.php? … id=219&pmh=products/maintenance
http://www.jimdunlop.com/index.php? … id=220&pmh=products/maintenance
http://www.shopatron.com/product/part_number=P04223/574.0

oiva tumpeloinen: No ei kyllä niitä koske. Mutta tästä päästään siihen ikuisuusvääntöön, että jotkut ei viitsi ostaa musiikkiliikkeestä öljyä, koska se on litrahinnaltaan niin tökykallista. Ja niinhän se onkin, mutta käytännössä yksi tuommoinen pullo maksaa 5 euroa, ja kestää vuositolkulla, jos ei omista tolkutonta läjää ruiskuja, mitkä kaipaa jatkuvasti huoltoa.
 
Onhan sitä juu täällä(kin) vuosia väännetty.. Tuo "kitaroitten sitruunaöljy" on itse asiassa mineraaliöljypohjasta, ja se vaan kulkee moisella "Lemon oil" nimellä, koskapa on kellertävää ja hajustettua..
Noita rypsi- ja muitten ruokaöljyjen käyttäjiä ilmoittautuu ihan kiitettävästi, ongelmanahan noissa ruoanlaittoon yms. tarkoitetuissa öljyissä on se, että ne on bakteerikasvualustana hyviä, joten ns. pilaantuvat eli härskiintyvät. Saattaapa olla, että jos kovin innokkaasti sitä otelautaa moisilla öljyillä lutraa, aikaa myöten se imeytyy ja pehmentää jopa ruusupuutakin. Eli jos ei aio siinä otelaudalla käsitellä ravintoaineita, niin minusta kannattais käyttää kyseiseen otelaudan hoitoon tarkoitettua litkua.
Toinen "ikuisuuskysymys" on autovahan käyttö (ja aiemmin myös tuon tuotteen nimeltä Pled) kitaran rungon ja kaulan vahauksessa. Jos se vaha ei sisällä yhtään silikonia, niin kyllä sitä voi käyttää. Jos siinä on silikonia, ja sitä kitaraa joutuisi esim. maalauttamaan, niin eipä tahdo tuosta hommasta tulla mitään. Silikoni imeytyy ihan kiitettävästi kaikista pintakäsittelyssä olevista läpösistä, naarmuista ym. tosi aggressiivisesti sinne puuhun. Toki kiiltoa tulee ehjään lakkapintaan noillakin, mutta en suosittelisi. Eli jos on ihan pakko sitä autovahaa käyttää, niin sitten vain ja ainoastaan karnaubavahaa. Oikeat kitarankiillotuslitkut kyllä tuossakin hommassa rulettaa.
Mitä sitten tulee noihin varsinaisesti huonekalujen kiillotukseen tarkoitetuille aineille, joita saattaa sielt äipän komerosta löytyä, niin sama juttu. Huonekaluvahoissakin löytyy niitä käyttökelpoisia tuotteita, kunhan katsoo, etteivät nekään sisällä silikoneja.
Nyt sitte vaan vahailemaan, putsailemaan ja kiillottamaan skeboja! Wax on, wax off!!