Kitarat: kitarakamat ›

Miksi ihmeessä Washburn kitarat tuntuvat niin kovin harvinaisilta täällä päin maailmaa, jälleenmyyjiäkin saa todella metsästää. Itse olen kokenut kyseisen merkin kaiken parhaaksi, tuntuu että ompa aliarvostettu kitaramerkki.

Mikäs siitä merkistä niin erikoisen tekee? Mulla on yksi wanha Washburnin kitara, ja ihan hyvä vehje se oli aikansa, vaikka vanhuuttaan se onkin mennyt lähes käyttökelvottomaksi, eikä ole jaksanut korjauttaa.

duc: Mikäs siitä merkistä niin erikoisen tekee?
 
Mielestäni yks mainitsemisen arvoinen juttu on tämä: "The Buzz Feiten Tuning System. is standard on all USA made Washburn guitars and basses and is featured on select imported models. Washburn is the only major guitar manufacturer to incorporate the system as a standard feature on production guitars."
 
Itsekin olen ihmetellyt miksei Washburneja näy enempää.

ReBeat: Mielestäni yks mainitsemisen arvoinen juttu on tämä: "The Buzz Feiten Tuning System. is standard on all USA made Washburn guitars and basses and is featured on select imported models. Washburn is the only major guitar manufacturer to incorporate the system as a standard feature on production guitars."
 
Itsekin olen ihmetellyt miksei Washburneja näy enempää.
 
Onkohan nuo kaikki niiden nykyiset jenkkimallit tehty periaatteessa custom shopissa, ja halvemmat jossain koreassa tai kiinassa? Katselin vähän noita DV:llä myynnissä olevia malleja ja tämä ei olis pahan hintainen CS-kepiksi:
http://www.dv247.com/invt/44687/
 
Tuo Nuno-malli on joskus kaasutellut, vaikka en niin paljon floikasta välitä...

Washburneja ei näy enempää koska niitä ei suomessa markkinoida yhtä aggressiivisesti kuin esim Esp:iä.Jackson on tehnyt saman virheen.
Itsellä löytyy kaksi wapikkaa tällä hetkellä ja aikaisemmin oli myös Cs-780.Aivan järkyttävän hyvä keppi, kaulasta pidin todella paljon.Harmittaa että tuli myytyä.

Itse en ole kokenut washburneja niin harvinaisiksi, koska Turun Soitin-Laine on Washburn-jälleenmyyjä, ja siellä niitä roikkuu vaikka millä mitalla:).
Itseltä löytyy Washburnin Kiinassa tehty halpismalli, oliko se jotain x-10 ta x-12, ja ihan hyvä hintalaatusuhde noilla kyllä on.

Itseltäni löytyy tällä hetkellä yksi ainoa merkkikitara, ja se on tuo Washburnin RS-980 ( http://picasaweb.google.com/lh/phot … H3BnO3_vfSRmEMoH3Ag?feat=directlink ). Vaikka se ei ole vähään aikaan soittoa nähnytkään, en tule siitä luopumaan koska kuitenkin heti perään harmittaisi, eikä uuden hommaaminen oikein tulisi kysymykseenkään. Omani on ainoa livenä näkemäni yksilö, ja nettiäkin pyörittelemällä olen vain kahteen vastaavaan törmännyt muualla kuin musakauppojen sivuilla, missä sielläkin lukee vain out of stock.
 
CS-780:stä aikoinaan metsästin kun tuli tuo vastaan. Maksoin 200e ja annoin Ibanezin Gio-sarjalaisen vaihdossa, eli pilkkahintaan lähti rahattomalta opiskelijalta. Hieman oli kolhittu ja paskainen, mutta onpahan mojoa. Ehkä joskus tulee vastaan se Chicago-sarjalainenkin, mielellään silloin kun on varaa ostaa moinen.

Kaikki Washburnin kitarat on sellaisia vähän muotopuolia. Ei niin hienosti muotoiltuja, mutta eihän se ole aina pääasia. Mitä joskus katsoin noita, niin hintaa tuntuu olevan enemmän kuin monilla muilla kitaramerkeillä. Lisäksi 500-1000 hintaluokassa ei tunnu olevan kovin paljon valintaa, eli on jotain parinsadan ritsoja ja sitten hypätään sinne kahden tonnin hilpeään hintaluokkaan.

Mullon Washburnin WP-50 lespakopio jostain 80-90 lukujen vaihteesta. En ole kehdannut luopua kun kysymyksessä on elämäni ensimmäinen kunnollinen kitara. Matkassahan tuo on kulkenut ihan kohta sen 20 vuotta. Koreassa tehty kitara
joka kyllä soi niin kuin kitaran pitää. En ole kyllä samanlaista missään nähnyt pyörimässä vaikka tiedän kyllä että niitä on Suomessa kaupiteltu 90-luvun alussa enemmänkin.
 
Pitäis sillon tällöin muistella soittaakin sillä, kieliä ei ole kyllä vaihdettu varmaan kahteen vuoteen. Taidanpa ottaa tänään projektin että tsekkaankin sen läpi..

Täällä majailee Washburn BT-8. Mukavan pienikokoinen kitara ja laadukkaan olonen kaikin puolin. Wasikan omat tuplahumpparit, Tune-O-Matic ja Groverin virittimet löytyy. http://stupendousman.info/guitars/bt8.php5 Tossa kuvia vastaavasta kitarasta joskin meikäläisen yksilö on enemmän elämää nähnyt.

Kävin viikko sitten juuri Soitin-Laineella kokeilemassa Nuno-mallia (USA-versio), mutta aikamoinen pettymys se oli. Ihan kohtuullisesti se sopi käteen, tosin action oli hieman korkea, mutta sekä volapotikan että mikkivalitsimen sijoittelu oli aika hanurista. Kampi on tiellä jos yrittää vetää volumeswellejä, ja mikkikytkimen käyttö istualteen soitettaessa on jokseenkin hankalaa. Lisäksi floikassa oli jotain häikkää, yksittäistä kieltä voimakkaammin soitettaessa ilmenee eräänlainen "tremolo/ring modulator"-ääni, en tiedä josko kyse on vain jousien löysyydestä tms., en ole pitkään aikaan noiden kanssa leikkinyt. Kyseisen kepin jälkeen testasin mm. Musarin Axis Super Sportia, ja se taasen oli aivan loistava.

Noh, kai ne tosiaan ovat harvemmassa kuin muut "johtavammat" merkit. Tyypillinen tilanne, että sulla on jotain sellaista mitä muilla ei ole. Hyviä kitaroita joista olen tarvittaessa valmis antamaan positiivisen lausunnon.
Ollut RS 10 V ja nyt on WI64DL sekä Mercury-sarjan yksilö jollaisesta ei kuvaa muualta netistä löydy paitsi mun omassa kuvassa.
 
RS-980 ja CS-780 on tavoittelemisen arvoisia kitaroita. Uudemmista gas'ittaa WI420 valkoisena.
 
Washburneissa mielestäni tämä paljon puhuttu hinta/laatu ovat erittäin hyvässä suhteessa. Vanhemmissa malleissa mikit usein kuraa, mutta muu työn jälki hyvää.

Vähän huonot kuvat, mutta tällanen löytyypi multa:
http://i26.tinypic.com/16bat5h.jpg
http://i25.tinypic.com/v40x1u.jpg
 
Tallamikki lienee vaihdettu joskus kun kehys ei ole relikoitunut samalla tavalla kuin muu kitara :) Tunnistaako kukaan mallia? Minä en.
 
edit:
hah, innostuin vähän googlettelemaan, niin Washburn T-Bird Deluxe on kyseessä. 1982-mallia, Matsumoku valmistanut.

h.e.k.a: Kävin viikko sitten juuri Soitin-Laineella kokeilemassa Nuno-mallia (USA-versio), mutta aikamoinen pettymys se oli. Ihan kohtuullisesti se sopi käteen, tosin action oli hieman korkea, mutta sekä volapotikan että mikkivalitsimen sijoittelu oli aika hanurista. Kampi on tiellä jos yrittää vetää volumeswellejä, ja mikkikytkimen käyttö istualteen soitettaessa on jokseenkin hankalaa. Lisäksi floikassa oli jotain häikkää, yksittäistä kieltä voimakkaammin soitettaessa ilmenee eräänlainen "tremolo/ring modulator"-ääni, en tiedä josko kyse on vain jousien löysyydestä tms., en ole pitkään aikaan noiden kanssa leikkinyt. Kyseisen kepin jälkeen testasin mm. Musarin Axis Super Sportia, ja se taasen oli aivan loistava.
 
Sori kun näin dumaan, mutta nää kaikki kuulostaa mulle jotenkin erikoiselta. Action on säädettävä, ja suorakaulaisella kitaralla jonka nauhat on kohtuullisessa kunnossa sen saa tarvittaessa todella alas. Kyseessä on Nunolle suunnitelty signature-kitara, ja ominaisuudet on myös sen mukaan. Nuno ei volume swellejä juuri tee, ja ilmeisesti mikinvalitsin on hänelle helpossa paikassa. Tremoloefekti on ihan kaikissa floikkatallaisissa kitaroissa. Mitä ohuemmat kielet ja löysemmäksi säädetty talla, niin sitä hepommin sen saa aikaan pikkaamalla liian lujaa. Eli sä taisit vaan kokeilla sellaista kitaraa, jota et alunperinkään ominaisuuksiensa puolesta halunnut, ja petyit. :-)

Mulla on ollut joskus semmoinen X-33-mallinen stratokopio, en kyllä muista yhtään minkälainen se oli mutta kaipa sillä soitteli. Torilla näyttäisi olevan muutama Washburnin hevikeppi myynnissäkin... Pikkusiskolle ostin WI66-mallisen Lespakloonin ja mun mielestä se on kyllä aika pirun hyvä. Kaula sopii hienosti käteen eikä viimeistelyssäkään ole mitään mikä laadullisesti pistäisi silmään.
 
Offtopic: Tuo Buzz Feiten-hommeli on kai ihan hyvä homma intonaation kannalta mutta jos meinaa saada kitaran soimaan joka otteesta oikein, kannattaa tutustua sivustoon http://www.truetemperament.com/site/index.php

Eli sä taisit vaan kokeilla sellaista kitaraa, jota et alunperinkään ominaisuuksiensa puolesta halunnut, ja petyit. :-)
 
Juurikin näin varmasti kävikin. En ollut alun alkujaankaan kovin paljoa ehtinyt kyseisen kepin speksejä tsekata, joten en ollut luonut mitään erityistä mielikuvaa mallin ominaisuuksista.
Kaikki mainitsemani asiat ovat tosiaan täysin makukysymyksiä, ja tällä kertaa toteutus ei vastannut sitä mitä toivoin. Volumepotikan ja mikkikytkimen lisäksi hieman petyin volumepotikan käyttäytymiseen (soundin kirkkaus katoaa melkein heti), mutta tämäkin tosiaan lienee Nunon toivoma ominaisuus. Mitä tulee floikan säätöihin niin en odottanut, että tuon hintaisessa kitarassa tuollainen ilmenee. Tosin tuotakin kitaraa lienee "rääkätty" liikkeessä jo jonkun aikaa, joten tämä annettaneen liikkeelle anteeksi.. ;)
 
Mutta mainitsin jo alkuperäisessä viestissäni että kyseinen kitara oli pettymys, ts. se oli minun omiin mieltymyksiin verrattuna liian erilainen. Kyseessä ei varmastikaan ole huono kitara, ainakaan jos Nunolta kysytään.

Offtopic: Tuo Buzz Feiten-hommeli on kai ihan hyvä homma intonaation kannalta mutta jos meinaa saada kitaran soimaan joka otteesta oikein, kannattaa tutustua sivustoon http://www.truetemperament.com/site/index.php
 
Kommentti offtopikkiin... =)
Buzz feiten ja earvana taitaa olla ratkaisuja eri asiaan kuin true temperament. Jälkimmäinen pyrkii saamaan tyypilliset kitaraintervallit temperoitua ns. oikein soiviksi, kun taas buzz feiten ja earvana pyrkivät saamaan kitaran alimpien nauhojen soinnut soimaan vireisesti (ei ylävireisesti).
 
Jottei menis ihan offtopikiks, niin...
Kun alottelin soittelua 15-20 vuotta sitten, oli washburneja enemmän kaupoissa. Kaveri jopa ostikin yhden. Sitten ne vaan jotenkin katosivat ja kyllä mäkin sitä vähän ihmettelin. Loppujen lopuks washburn ei kuitenkaan oo mun kitara, eli sen suurempia ongelmia ei oo ollu.
 
Ville

h.e.k.a: Kaikki mainitsemani asiat ovat tosiaan täysin makukysymyksiä, ja tällä kertaa toteutus ei vastannut sitä mitä toivoin. Volumepotikan ja mikkikytkimen lisäksi hieman petyin volumepotikan käyttäytymiseen (soundin kirkkaus katoaa melkein heti), mutta tämäkin tosiaan lienee Nunon toivoma ominaisuus.
 
Itse asiassa tääkin on kaikkien kitaroiden, tai ennemminnkin potikoiden ominaisuus - toisten enemmän ja toisten vähemmän. Sekin on mahdollista korjata ns. treble bleed -modilla. Siitä löytyy muistaakseni artikkelikin täältä.

jpaa: Mullon Washburnin WP-50 lespakopio jostain 80-90 lukujen vaihteesta. En ole kehdannut luopua kun kysymyksessä on elämäni ensimmäinen kunnollinen kitara. Matkassahan tuo on kulkenut ihan kohta sen 20 vuotta. Koreassa tehty kitara
joka kyllä soi niin kuin kitaran pitää. En ole kyllä samanlaista missään nähnyt pyörimässä vaikka tiedän kyllä että niitä on Suomessa kaupiteltu 90-luvun alussa enemmänkin.
 
Pitäis sillon tällöin muistella soittaakin sillä, kieliä ei ole kyllä vaihdettu varmaan kahteen vuoteen. Taidanpa ottaa tänään projektin että tsekkaankin sen läpi..
 
Mullon kans. Eipä siinä ole sarjanumeroa eikä mitään muitakaan merkkejä nähtävissä. Näkyykös sulla jotain siinä?

kimurantti1: Itse asiassa tääkin on kaikkien kitaroiden, tai ennemminnkin potikoiden ominaisuus - toisten enemmän ja toisten vähemmän. Sekin on mahdollista korjata ns. treble bleed -modilla. Siitä löytyy muistaakseni artikkelikin täältä.
 
Itsekin aikoinaan lisäsin omaan Olp:n MM1:seen tone-potikan juuri kyseisestä syystä, eikä moisen toimenpiteen uusiminen esim. N4:seen tuottaisi ongelmia, mutta kommentoinkin juuri perusversion ominaisuuksia. Alkuperäinen syy kokeiluun oli vertailu toiseen signature-malliin, eli Musarin JP6:seen, jonka laitoin tilaukseen muutama viikko sitten. Kyllähän kaikkia kitaroita voikin modailla suuntaan jos toiseenkin, mutta nyt oli kiva testata toisen artistin nimikkomallia (samalla tuli kokeiltua Musarin Steve Morsestakin vanhempi malli). Mutta joo, hyvä keppi, mutta ei meikäläisen makuun.