Kitarat: kitarakamat ›

Eli esitelkää soittimenne, josta ette ikinä tule luopumaan. Olitte sitte rektumianne myöten veloissa, heviä vaihtamassa jazziin tai muuta vastaavaa!!
 
Omalla kohdallani se on tämä Viper-301, johon olen vaihtanut mikit ja tallan. Tämä oli ensimmäinen sähkis, minkä olen ikinä ostanut. Olikohan 2002 kun tämän hommasin, sen jälkeen on monta kitaraa kulkenut käsien läpi ja harva pysynyt!!
 
En tiedä onko tämä vaan niin hyvä yksilö vai mitä, mutta tästä en luovu!!

Monen kitaran kohdalla tullut tuo lause sanottua. Ltd Viper 400, Kramer Pacer II Deluxe, Ibanez RG 1527, mutta kiertoonhan ne nuo kaikki lähtivät. Viperia kyllä hiukan ikävä, oli se sen verta hyvä kepakko.
 
Nyt tällä hetkellä ykkösenä tuo Schecterin Classic C-1, josta tuli sanottua että tästä en luovu, mutta saa nähdä miten kuukausien/vuosien saatossa käynee. Ainut kitara mistä en tule luopuman on tuo Squierin strato, koska ensimmäinen sähkis ja tunnearvo siten sangen suuri. Kitaraa pyrkinyt pitämään kuin kukkaa kämmenellä ja alkuperäisessä kuosissaan.

No musta tuntuu, että se on tää Starto. Osia voi vähän vaihdella, mutta en luovu. Oli kaiken lisäksi minun ensimmäinen kunnollinen kitara ja sopii käteen niin hyvin. Ibanez ei ole niin tärkeä, etteikö siitä joskus voisi luopua...

Kaikki. Vahvarit ja efektit lähtee kiertoon mutta skeboista en luovu.

Kaikki periaatteessa. Mutta toisaalta, kaikki muut paitsi yhden voin myydä jos joku niin epätoivoisesti haluaa jotta on valmis maksamaan mitä vain ;-)
Toisaalta, jossain vaiheessa voi napsahtaa päässä niin pahasti, että myyn kaikki muut paitsi yhden ja ostan tilalle toisen Ruokankaan. Tai sitten voin sattumalta olla totaalisen persaukinen ja tarvitsen välttämättä rahaa. Silloinkaan en silti yhtä myy.
 
Se on tuo Ruokankaan customi... Höhö.

Mulla ei ole yhtään sellaista mistä en voisi luopua. Tokihan nuo kaikki ovar todella hyviä kitaroita mutta olen silti melko varma että ne joskus vielä kiertoon päätyvät. Ainahan sitä parempaa tekee mieli

http://muusikoiden.net/dyn/users/29688.jpg
 
Kuvan kaksikko. Vaikea löytää parempia ( oikeastaan ei ole edes tarvetta).

Tosiaan pahoina angsti-aikoina(lue bodom villitys) oli semmonen tunne et kitara on täysi paska kun rinnalla oli joku RR-kopio.....voi niitä aikoja:)
kiitän luojaa etten viperia myyny XD
 
varmaan neljää viper-301 ja 400-sarjalaista kokeillut, enkä ole vielä yhtä hyvään törmänny

Godin Redline 1. En ole edes koskenut muihin kitaroihin kun löysin rakkaani.
 
http://www.godinguitars.com/godinredline1p.html

Nykyinen LP -kaksikko (omakuvassa). Mutta onhan sitä ennenkin uhottu.. :-)
Enkä usko, että yrittäisin edes kaupitella tuota omatekemä stratoa. Tunnearvoa liikaa ja selkänahkaa.. ja vielä hyvä kaupan päälle.

En yhdestäkään.

Falconin strato ja Yamaha C-40. Yamaha ensimmäinen kitara ja Falcon ensimmäinen sähkis. Tunnearvoa löytyy.
 
/Jakke

Eiköhän se ole toi mun Ran Custom KV, jossa on mun nimikirjaimet :)

Omakuvassa oleva Epiphone. Varhaisia Sheraton kakkosia 90-alkupuolelta. Voi olla että paremman löytyessä menee vaihtoon mutta ei nyt vähään aikaan kumminkaan.

Omakuvassa oleva Epiphone. Varhaisia Sheraton kakkosia 90-alkupuolelta. Voi olla että paremman löytyessä menee vaihtoon mutta ei nyt vähään aikaan kumminkaan.
 
Otsikko on kitara, jos et luovu koskaan. Sanot vielä, ettet siitä luovu. Mutta kuitenkin saatat siitä luopua. Mielenkiintoista. =)

-97 valmistujaislahjaksi saatu Aria Pro II:n ES-355-kopio on se tärkein tunnepuolella.
 
Ensimmäinen hankkimani kitara varmaan pistetään samaan arkkuun (Vester -stratokopio ostettu -94).

Oma korealainen Tokai. Se on rakas.

Veikkaisin että strato pysyy hautaan asti ja 335 - kopsu myös. Ehkä se on kuitenkin vannomatta paras..

Eiköhän tuo SG tule pysymään hallussani kauan, onhan se sellainen keppi jota tuli muksuna kuolattua ja himoittua.

En luovu Hagström Isabellasta vm. n. -70. Se on ollut paljossa mukana ja nyttemmin kunnostettuna soi kuin uusi. Olen hankkinut sen uutena. Valitettavasti otelauta on kuopilla nailonkielistä huolimatta. Nauhatkin kaipaisivat vaihtoa (ainakin osa), mutta koppa ja kaula ovat vielä hyvässä iskussa.