Kitarat: kitarakamat ›

Olen vaihtamassa vanhaa tremoloa uuteen, jossa yhteydessä tulee mahdollisia muutoksia kitaran sointiin. Miten taltioida tai muuten mitata sointia, jotta tulokset tremoloista olisivat vertailukelpoiset?
 
Riittääkö jos äänittää suoraan linjasta (kuivaa ääntä)?
Tässä tulee mieleen häiritsevinä tekijöinä ainakin:
- Voima/kovuus jolla kieli pistetään värähtelemään
- Yksi kieli kerrallaan vai sointuja
- Eri kohdista otelautaa vai avoimet kielet vaan
 
Jos ääniä olisi vaan yksi, ne vois miksata tai kuunnella stereona jolloin vertailun voi tehdä käyttämättä "äänimuistia".
 
Ajatuksia, kiinnostusta?

Nauhoitat soittoa orggiksella ja nauhoitat soittoa uutukaisella.
Ero kuuluu jos sitä on.

VikiViljami: Nauhoitat soittoa orggiksella ja nauhoitat soittoa uutukaisella.
Ero kuuluu jos sitä on.
 
Tämä. Ja äänitä aina sama pätkä luonnollisesti, mahdollisimman samalla tatsilla. Eiköhän ne erot sieltä tule esiin jos moisia on.

Jos se uus soundaa paskalta, vaihda vanha / joku muu tilalle.

albert18: Olen vaihtamassa vanhaa tremoloa uuteen, jossa yhteydessä tulee mahdollisia muutoksia kitaran sointiin. Miten taltioida tai muuten mitata sointia, jotta tulokset tremoloista olisivat vertailukelpoiset?
 
Jos halutaan todellakin vertailukelpoiset nauhoitteet, täytyy kieli saada soimaan juuri halutulla voimakkuudella ja jos näpätään, oikeasta paikasta. Ehkä pitäisi rakentaa jokin kone näppäämään kieliä..? Tai sitten käyttää ebowta tai sustaineria?

wilo: Jos halutaan todellakin vertailukelpoiset nauhoitteet, täytyy kieli saada soimaan juuri halutulla voimakkuudella ja jos näpätään, oikeasta paikasta. Ehkä pitäisi rakentaa jokin kone näppäämään kieliä..? Tai sitten käyttää ebowta tai sustaineria?
 
Voisihan sinne syöttää jotain tasaista signaalia, joka ei ole ollenkaan kitarasta peräisin... mutta olen samaa mieltä kuin muut tuossa aiemmin: mitä hyötyä on tarkasta vertailusta, ellei eroa normaalirämpyttelyssä huomaa ollenkaan?
 
Innostuin kumminkin miettimään... voisi vaikka syöttää tasaista kohinaa kitaran mikin lähelle vietyyn kelaan. Siitä signaali indusoituisi mikkiin kuin muuntajan toisioon, ja siitä piuhaa pitkin efektiin. Kohinaa kuunnellen esim. korkeiden taajuuksien vaimeneminen erottuisi hyvin, mikäli sitä eri tremoloiden välillä olisi.

Kefiiri: Voisihan sinne syöttää jotain tasaista signaalia, joka ei ole ollenkaan kitarasta peräisin... mutta olen samaa mieltä kuin muut tuossa aiemmin: mitä hyötyä on tarkasta vertailusta, ellei eroa normaalirämpyttelyssä huomaa ollenkaan?
 
Innostuin kumminkin miettimään... voisi vaikka syöttää tasaista kohinaa kitaran mikin lähelle vietyyn kelaan. Siitä signaali indusoituisi mikkiin kuin muuntajan toisioon, ja siitä piuhaa pitkin efektiin. Kohinaa kuunnellen esim. korkeiden taajuuksien vaimeneminen erottuisi hyvin, mikäli sitä eri tremoloiden välillä olisi.
 
Tarkoitettiinkohan tässä kuitenkin vibrakammellista tallaa...
Tällöinhän vertailtava ääni on aina tuotettava kitaran kielillä.
 
Äänitä ja laita tänne kaikkien ihmeteltäväksi klipit. Järjestetään arvauskilpailu!

Tarkoitettiinkohan tässä kuitenkin vibrakammellista tallaa...
 
Kyllä, näin on. Olen pahoillani epäselvyydestäni .. ei vaan tullut edes mieleen nuo sähköiset vempaimet.
 
Ihan mielelläni minä äänittäisin näytteet, jos siinä on mitään mieltä. Kuinka saan kahdesta äänityksestä yhtään vertailukelpoiset, kun tremolon lisäksi (Squierin mukana tullut vaihtuu Super-Vee:n BladeRunneriin) vaihtuu kielisetti, silta ja vuoraan straton kolot kuparifoliolla.
 
Jos tuon kielen näppäyksen saakin samanlaiseksi, niin riittääkö se?

albert18: Kyllä, näin on. Olen pahoillani epäselvyydestäni .. ei vaan tullut edes mieleen nuo sähköiset vempaimet.
 
Ihan mielelläni minä äänittäisin näytteet, jos siinä on mitään mieltä. Kuinka saan kahdesta äänityksestä yhtään vertailukelpoiset, kun tremolon lisäksi (Squierin mukana tullut vaihtuu Super-Vee:n BladeRunneriin) vaihtuu kielisetti, silta ja vuoraan straton kolot kuparifoliolla.
 
Jos tuon kielen näppäyksen saakin samanlaiseksi, niin riittääkö se?
 
Jos saat äänitettyä äänen ennen ja jälkeen ja ja jos se sulle riittää ja erokin tulee jotenkin ehkä selville, ni riittää kaikille. Et kai Pahkasian "Pahkasika koesoittaa" numeroon juttua ole tekemässä ? ; - )
 
Matti

albert18: Olen vaihtamassa vanhaa tremoloa uuteen, jossa yhteydessä tulee mahdollisia muutoksia kitaran sointiin. Miten taltioida tai muuten mitata sointia, jotta tulokset tremoloista olisivat vertailukelpoiset?
 
Riittääkö jos äänittää suoraan linjasta (kuivaa ääntä)?
Tässä tulee mieleen häiritsevinä tekijöinä ainakin:
- Voima/kovuus jolla kieli pistetään värähtelemään
- Yksi kieli kerrallaan vai sointuja
- Eri kohdista otelautaa vai avoimet kielet vaan
 
Jos ääniä olisi vaan yksi, ne vois miksata tai kuunnella stereona jolloin vertailun voi tehdä käyttämättä "äänimuistia".
 
Ajatuksia, kiinnostusta?
 
Aina hieno juttu, kun porukka viitsii tehdä tällaisia testejä.
 
Sikäli on ihan yhdentekevää ruveta äänittelemään mitään yksittäisiä nuotteja tai sointuja tietyllä voimakkuudella, ellei tarkoituksena ole oikeasti _mitata_ erilaisia arvoja ja muuttujia siitä signaalista. Ja mittaamisella en tarkoita mitään "onpas mahonkinen, viipyilevä klangi" tason korvavaikkuja, vaan sen signaalikäyrän analysointia.
 
Tälläistä et kuitenkaan mitä ilmeisimmin ole suunnittelemassa, joten unohda yksittäiset äänet ja muut testilaboratorioihin kuuluvat metodit. Nauhoita ihan normaalia mahdollisimman monipuolista soittoa, mielellään mahdollisimman monta eri ottoa kustakin tyylinäytteestä ja sitten nauhoita samat soittopätkät uudestaan mahdollisimman moneen kertaan sen uuden tallan kanssa.
 
Tämän jälkeen sekoitat eri soittopätkät keskenään ottaen itse muistiin, mitkä pätkät olivat milläkin konfiguraatiolla nakuteltuja ja heität filut nettiin urpojen arvailtavaksi. Haastat nuijat vaikka vakio-tyyliseen 1X2 kilpailuun.
 
Isoin kuilu tossa ei ole soitossa vaan kaikessa muussa. Soiton osuutta voi minimoida todella hyvin ottamalla useampia ottoja. Akilleen kantapäitä ovat juurikin kaikki muut muutokset kitarassa (jos olet niitä tekemässä, niin voit unohtaa koko testin, myös pakasta vedetyt kielet ovat ihan must) ja äänitysolosuhteissa sekä laitteistossa.

Miikathebest: Tarkoitettiinkohan tässä kuitenkin vibrakammellista tallaa...
Tällöinhän vertailtava ääni on aina tuotettava kitaran kielillä.
 
Äänitä ja laita tänne kaikkien ihmeteltäväksi klipit. Järjestetään arvauskilpailu!
 
Hah, eipäs vanhan liiton renkuttajana tullut mieleenkään että kampisysteemiäkin kutsutaan tremoloksi. Totta mooses sitten pitää ääni tuottaa kielillä. Nyt alan ymmärtää alkuperäisen kysymyksenkin hieman paremmin. Voihan oikein avuton tremolo esim. pilata sustainin tykkänään.
 
Mutta että erot kahden asiallisen tremolon välillä kuulisi soittonäytteestä... mahtaako onnistua? Onhan siinä 50% mahdollisuus osua oikeaan...

Kefiiri: Hah, eipäs vanhan liiton renkuttajana tullut mieleenkään että kampisysteemiäkin kutsutaan tremoloksi. Totta mooses sitten pitää ääni tuottaa kielillä. Nyt alan ymmärtää alkuperäisen kysymyksenkin hieman paremmin. Voihan oikein avuton tremolo esim. pilata sustainin tykkänään.
 
Mutta että erot kahden asiallisen tremolon välillä kuulisi soittonäytteestä... mahtaako onnistua? Onhan siinä 50% mahdollisuus osua oikeaan...
 
Tremolo-nimen taustalla on varmaankin se stratojen lapaan aikojen alusta printattu teksti "With Synchronized Tremolo"
 
Matti

Luin koko ketjun ja vasta nyt tajusin että puhutaankin tallasta, eikä tremolo-efektistä.:)

Kyllä se ero tulee helpoiten selville ihan vaan kun soittelet sillä omalla tatsillas suunnilleen samanlaista juttua, teet bendejä ja vedät erilaisia lickejä. Tosin pitäis niillä uusilla kielillä tehä sen alkuperäisen kampelankin kanssa se äänitys.

Vibratallojen suurin ero on tatsissa, eli siinä miten koko kitara reagoi kun sävelen tai soinnun pistää alulle. Sustainissa, kirkkaudessa ja botnen määrässä on myös pienehköjä eroja, mutta mulle on tärkeintä juuri tuo "attack".
 
Jos haluat millään tasolla selvittää tallan vaihdon vaikutusta, sun täytyy testata kitara ilman että muutat yhtään mitään muuta asiaa kitarassa.
 
Soita kitaraa hyvä tovi ennen tallan vaihtoa jotta kitaran fiilis jää lihasmuistiin. Äänitä soittoa mieluiten DI-boksin kautta suoraan tietokoneelle ja käytä vahvistinplugareita. Soita:
 
1. Sama sointukulku sekä hiljaa että kovaa soitettuna, kaikilla mikkiyhdistelmillä, volat ja tonet täysillä, kukin otto pari kertaa.
2. Sama melodia -"-.
3. Sama riffi -"-.
 
Vaihda talla, trimmaa, soittele hetki ja kuulostele josko huomaat eroa. Äänitä samat pätkät uudestaan. Nyt pääset eri vahvistinsimulaatioilla tuomaan esille eri sävyt soundista.

Aki: Vibratallojen suurin ero on tatsissa, eli siinä miten koko kitara reagoi kun sävelen tai soinnun pistää alulle. Sustainissa, kirkkaudessa ja botnen määrässä on myös pienehköjä eroja, mutta mulle on tärkeintä juuri tuo "attack".
 
Jos haluat millään tasolla selvittää tallan vaihdon vaikutusta, sun täytyy testata kitara ilman että muutat yhtään mitään muuta asiaa kitarassa.
 
Soita kitaraa hyvä tovi ennen tallan vaihtoa jotta kitaran fiilis jää lihasmuistiin. Äänitä soittoa mieluiten DI-boksin kautta suoraan tietokoneelle ja käytä vahvistinplugareita. Soita:
 
1. Sama sointukulku sekä hiljaa että kovaa soitettuna, kaikilla mikkiyhdistelmillä, volat ja tonet täysillä, kukin otto pari kertaa.
2. Sama melodia -"-.
3. Sama riffi -"-.
 
Vaihda talla, trimmaa, soittele hetki ja kuulostele josko huomaat eroa. Äänitä samat pätkät uudestaan. Nyt pääset eri vahvistinsimulaatioilla tuomaan esille eri sävyt soundista.
 
Sallinen itseni olla hieman eri mieltä.
 
Tällaisia kaikenlaisia testejä ja vertailuja tehdessä, jos siis tähdätään oikeasti merkitykselliseen lopputulokseen, on ensisijaisesti minimoitava itse testin tekijän/tekijöiden vaikutusmahdollisuudet lopputulokseen. Karastuneinkin pessimisti on äärettömän hyvä huijaamaan itseään, etenkin kun kyse on omista roippeista.
 
En lähtisi muokkaamaan signaalia mitenkään, vaan joko se äänitetään täysin saman setin läpi nupit tarkasti samoissa kohdin tai sitten suoraan linjaan. Tai jotain siltä välillä, ihan sama, mutta siis en missään nimessä lähtisi etsimään mitään "ominaissaundeja". Juuri tällaisissa tilanteissa tulee esille putkiaivotestaajaan biasoinnin tarve.
 
Seuraava askel olisikin sitten jo apulainen, joka vaihtaisi kitaraan yllätystallan niin, ettei soittaja olisi tietoinen siitä kummalla (vaiko kummallakaan) roippeella hän vetää. Ah, uusi klangisustainhirmu, ja sitten tiedostamatta soitetaankin vähän kovempaa ja terävämmin. Tai väännetään jälkikäteen niitä soundeja ennakko-oletuksien suuntaisiksi. Moinen ilmiö on yllättävänkin tuttu tiedemaailmasta mitä moninaisimmista laboratorioista ja kokeista. Siihen sortuvat otollisissa olosuhteissa aivan kaikki amatööreistä emeritusprofessoreihin.

-septimisti-: Sallinen itseni olla hieman eri mieltä.
 
Jäi näemmä itsestäänselvyys mainitsematta, eli kitara tietenkin äänitetään suorana ilman efektejä, ja vahvistinplugaria käytetään vasta toistettaessa äänitystä. Ominaissoundien etsiminen kalustovertailussa tosiaan on kovin huonosti tulosta tuottava tapa.
 
Niin kauan kun lopputuloksia arvioi ihminen, ei tulokset voi olla täysin luotettavia. Valitettavasti psykologia on olemassa. Esim mun stratossa on nyt parempi tatsi sekä soundi, ja se inspiroi mua soittamaan musikaalisemmin kun tein siihen kivemman värisen pleksin. (Red Pearloid on Vintage White vs mint green on Vintage White.)

mutta olen samaa mieltä kuin muut tuossa aiemmin: mitä hyötyä on tarkasta vertailusta, ellei eroa normaalirämpyttelyssä huomaa ollenkaan?
 
Tietoahan se on sekin, jos/kun eroa ei huomaa. Tämä kiinnostaa mua kun nykyään näkee niin paljon noita mainintoja blokin, kaulan, kitaran rungon ja jopa johdon vaikutuksesta ääneen.
 
60/70-luvuvuilla asia ei ollut vielä näin pahasti. Ei ollut kyllä rahaakaan. Soitettiin tyytyväisinä jopa jatketulla G-kielellä kun kielestä oli jo rispaantunut pätkiä sitä päällystelankaa. Tai ainakin soitettiin.