Kitarat: kitarakamat ›

Käyttäjäkokemuksia lähinnä hakisin.
 
Mulla ei ole aiemmin ollut eq-pedaalia, mutta vähitellen tuntuu että tarvetta sellaiselle olisi. Yksi syy on Epiphone Casino, jossa (varsinkin kaulamikillä) alataajuuksia ja alamiddleä on liikaa useimpiin vahvistin-setupeihin. Toinen syy on uudehko vahvistin Marshall Studio JTM joka on luonteeltaan aika botnekas.
 
Peruskysymys on, parametrinen vai graafinen? Jos ajatellaan tarpeeni olevan edellämainitun mukainen.
 
Toinen kysymys, onko edulliset huonoja ja kalliit parhaita, näin liioiteltuna? Edullisimmat kun pyörivät muutamassa kympissä (esim Artec, Mooer) ja kalleimmillaan saa menemään satasia (vaikkapa Api Audio). Eli kuinka isoja laadulliset erot ovat käyttäjän/saundin näkökulmasta.
 
Muita huomioita eq-pedaalin hankintaan?

Graafinen eq on kätevämpi yleis-soundin möyhentämiseen.
 
Kaikki equt luultavasti hoitavat saman taian. Joidenkin sanotaan kohisevan (Boss), mutta itse en sillä ole kiinnittänyt tuohon huomiota.
 
Kaistoja olisi hyvä olla mieluummin enemmän kuin vähemmän.
 
Itselle on riittänyt ihan hyvin Boss GE-7. Pari hifimpää purkkiakin on ollut, mutta ei ne minun mielestäni tehnyt mitään sen paremmin.
 
Parametrisella on mahdollista tehdä esim säädettävät yli- ja alipäästösuotimet.

Eikös tämä Bossin GE-7 ole varsin käytetty ja hyväksi havaittu. Pommin kestävä, eikä edes mitenkään kohtuuttoman kallis. Ei myöskään ole kooltaan hirveän iso, mikä voi olla monelle ihan hyvä asia.
 
https://www.thomann.de/fi/boss_ge7_equalizer.htm
 
Itse tykkään, että EQ on graafinen, mutta varmaan tottumisjuttu.

Graafinen on pedaalikoossa helposti iso pensseli. Kaistoja mahtuu vain muutama ja säädöt ovat leveitä. Studion terssikorjaimessa kaistoja on kuitenkin kokonaista 31.
 
Parametrinen vaatii vähän ymmärrystä mutta on tehokas. Q tarkoittaa säädettävän kaistan leveyttä eli silläkin voi telata isosti tai vastaavasti käyttää sitä notchina esimerkiksi kierron estoon. Puoliparametrisista (semiparametric) puuttuu usein Q:n säätö.
 
Parametrisen säädöistä taajuus lienee itsestäänselvyys, kuten myös vahvistus/vaimennus. Käyttöä voi hahmotella esimerkiksi vaimentamalla sen -15 dB, kääntämällä kaistanleveys kapeaksi ja pyörittelemällä taajuutta eestaas. Sama toisinpäin niin, että korostaa 15 dB.
 
Pedaalimuotoisista täysparametrisista tehokkain ja edullisin tällä hetkellä lienee uudehko 5-alueinen Ibanez, halvin on yhden kaistan Artec.
https://www.levytukku.fi/ibanez-5-band-prametric-equalizer
 
Parametrisia ehkä vähän vierastetaan, koska niitä on vähän saatavilla eivätkä ne näytä äkkipäätä yhtä helpoilta kuin graafiset. Käyttö on kuitenkin pienellä opettelulla hyvin joustavaa. Keikkalavakäytössä hyvä laitos, koska huminat ja kierrot voi tappaa alkuunsa.
 
Em. HPF (ylipäästösuodin; säätö aluksi vaikka 100 hertsiin) on erittäin käyttökelpoinen leikkaamaan matalia, jotka syövät tehoa eivätkä tuota saundiin mitään hyvää.
 
Kaikista äänenvärinsäätimistä sanoisin vielä, että niitä ei kannata käyttää boostereina (pannaan kaikkea lisää!), vaan leikkaamaan häiritseviä taajuuksia. Korostamisella on paikkansa mutta se kannattaa tehdä muut alueet huomioiden.

Alla 0.05 €:n edestä ajatuksia, halvemmalla lähtee.
 
Graafinen EQ on helpompi hanskata ja pehmeämpi lasku, jos ei ole kokenut EQ-ruuvaaja. Parametrisella on helpompi ampua itseä jalkaan tai saada säädöt niin "solmuun", ettei sitä enää selvitä kukaan. Graafisessa on paljon visuaalisempi käyttöliittymä, näkee heti ensi silmäyksellä, mitä on tekeillä ja mikä on mahdollisesti pielessä.
 
EQ on oikeasti tosi monipuolinen pedaali. Sillä on täysin erilaiset käyttöskenaariot ennen säröä ja särön jälkeen. Ennen säröä se vaikuttaa siihen, miten eri taajuudet yliohjautuvat ja voi muuttaa radikaalisti äänen säröytymistä ja särön luonnetta. Etuvahvistimen/särön jälkeen laitettu EQ sen sijaan toimii puhtaammin sävynsäätimenä (ja volan).
 
Normikäytössä EQ:ta todellakin kannattaa ensisijaisesti taajuuksien leikkaamiseen, ei buustaamiseen. Poikkeuksena se, jos haluaa käyttää etuvahvistimen edessä "säädettävänä" OD-buustina. Jotkin EQ-pedaalit toimivat tässä paremmin kuin toiset.
 
Minun käytössäni kaikki EQ-pedaaleihin pätee yksi sama perusvaatimus kuin kaikkiin muihinkin: mikään pedaali ei saa paskantaa kitaran/vahvistimen soundia. "Industry standard" Boss GE-7 feilaa tämän. Jos sen laittaa efektilenkkiin, se muuttaa päällä ollessaan vahvarin soundin lelumaisen muoviseksi, vaikka kaikki säätimet ovat neutraalissa keskikohdassa. Soundimuutos kytkettäessä päälle/pois valtava. Siksi käyttökelvoton sävynsäätimenä. Vahvarin edessä toimii paremmin, erityisesti säädettävänä buustina.
 
Vertailun vuoksi esim. MXR:n EQ ei väritä soundia niin paljon, että minun puukorvani huomaisivat mainittavaa eroa.
 
Minun valintani on ollut jo pitkän aikaa Source Audio EQ2. Se on kuitenkin kallis, digitaalinen, täysparametrinen ja varsin kankea käyttää pedaalin sisäänrakennetulla käyttöliittymällä. Mikä tahansa noista jo yksinään riittää monille sen karttamiseen. Mutta kun siihen on kerran seivannut mieleisensä presetit eri tarpeisiin, se onkin varsin näppärä. Monipuolisuudessa ihan omaa luokkaansa. Ei sovellu EQ-noviiseille.
 
Alkuun pääsee hyvin vaikka yksinkertaisella graafisella EQ:lla. Toki mitä enemmän kaistoja, sen parempi (varsinkin graafisen EQ:n tapauksessa).
 
Muilta osin en lähde toistamaan aiempien postauksen hyviä tiedonjyväsiä.

Jep. Tuo sijainnin maininta oli hyvä lisäys. Itsellä Boss on vahvistimen edessä, viimeisenä efektinä.

Hyvää dataa kaikilta.
 
Itsellä nyt MXR:n 6-band eq, jossa ei ole Bossin tyyliin volume säätöä. Jos tuolla boostaa signaalia nostamalla kaikkia namikoita saman verran, niin eikös se boostattu signaali ole aaltomainen eikä tasainen?
 
Bossissa hyvää oli myös hyvää 6,4 kilon säätö, mutta itselläkin joku vaan vähän tökki Bossissa. Bossin speduissa on huonoa, kun ei saa buffereita pois päältä. Jos on eq, sd, bd ja delay ketjussa, niin on neljä spedua ja neljä Bossin bufferia peräkkäin. En sitten tiedä, onko se hyvä asia.
 
E. En ole sen puolen löytänyt käyttöä MXR:lle tai muillekaan eq speduilla.

Onko se kaulamikrofoni miten kaukana kielistä?

Laulava Kylätohtori: Itsellä nyt MXR:n 6-band eq, jossa ei ole Bossin tyyliin volume säätöä. Jos tuolla boostaa signaalia nostamalla kaikkia namikoita saman verran, niin eikös se boostattu signaali ole aaltomainen eikä tasainen?
 
Kyllä joo juu

LP70 kirjoitti oikein hyviä käytännön asioita.
 
Laulava Kylätohtori: Itsellä nyt MXR:n 6-band eq... Jos tuolla boostaa signaalia nostamalla kaikkia namikoita saman verran, niin eikös se boostattu signaali ole aaltomainen eikä tasainen?
 
Jälki riippuu puhtaasti suunnittelusta. Paperilla (lue: teoriassa) ei. Kaikkien nostaminen tarkoittaa usein myös kohinan vahvistamista. Pedaalivehkeet ovat kesympää kamaa kuin studiorauta. Siksi boosteriksi kannattaa ostaa booster.

Itselläni on jo vuosikausia, ellei jopa vuosikymmeniä ollut pedaalilaudassa tuo Bossin GE-7. Laite on toimintavarma, perinteisen Bossilaisen kokoinen, ja tekee sen, mitä EQ:n pitääkin tehdä. Laite ei myöskään ole hinnankiroissa, joten lautaan voi sijoittaa vaikka toisenkin EQ:n signaaliketjun eri kohtaan.
 
En oikein allekirjoita tuota väittämää kohisevaisuudesta, sillä ainakaan omani ei lisää signaaliketjun kohinaa niillä - suht maltillisilla asetuksilla, jotka olen liukusäätimillä asetellut.
 
Tämä onkin juuri se kohta, jossa saatetaan alkaa purkamaan soundiongelmaa "väärästä päästä". Tekemällä rajuja korostuksia yläpäähän muhjuisen soundin kirkastamiseksi, korostetaan myös koko signaaliketjun alkupään kohinoita. Parempi tapa on aloittaa keventamällä alataajuuksia (100 - 200 Hz), jolloin yläpää tulee paremmin esiin ilman kohinoita. Jos signaaliin halutaan kuitenkin alakerran leikkausten lisäksi "ilmaa" tai purevuutta, voidaan se sitten tehdä maltillisilla keski- ja yläpäiden korostuksilla.

Juu. Bändihommissa bassopään keventäminen onkin pääasiassa hyvä juttu.
 
Minun mielestä eq pitäisi olla niiden ensimmäisten hankittavien listalla, viritinpedaalin ohella, jos ajatellaan bändisoittoa.

ituvirtanen: LP70 kirjoitti oikein hyviä käytännön asioita.
 

 
Jälki riippuu puhtaasti suunnittelusta. Paperilla (lue: teoriassa) ei.
 
Miten tuollaisesta harvasta yksinkertaisesta perus-GEQ:sta saisi sellaisen, ettei se korosta kaistan keskeltä enemmän kuin muualta?

Mikko1978: Miten tuollaisesta harvasta yksinkertaisesta perus-GEQ:sta saisi sellaisen, ettei se korosta kaistan keskeltä enemmän kuin muualta?
 
Haluaisitko sellaisen kanttiaaltoa muistuttavan korostuksen? Jyrkät reunat on hyvin vaikea. Digivehkeet pystyvät sellaisiin tai sitten pitää käyttää tiuhaa graafista. Kaistan keskialue korostuu oikeastaan välttämättä yhdellä laitteella. Jos pystyt käyttämään kahta purkkia (graafinen+parametrinen), kokonaisuus joustaa eri tavalla.

Mikko1978: Miten tuollaisesta harvasta yksinkertaisesta perus-GEQ:sta saisi sellaisen, ettei se korosta kaistan keskeltä enemmän kuin muualta?
 
Eipä taida saada, kuten varmaan tiedätkin. Eihän tuossa ole onnistuttu oikein edes PA-/studiokamassakaan, ellei joitain digitaalisia toteutuksia huomioida. Klark Teknik DN370 ja API 560 (boostin määrästä riippuen) taitavat olla suhteellisen lähellä, mitä analogikamaan tulee, mutta onnea vaan tuollaisen pedaalimuotoon tiivistämiseen halvalla.

ituvirtanen: Haluaisitko sellaisen kanttiaaltoa muistuttavan korostuksen? Jyrkät reunat on hyvin vaikea. Digivehkeet pystyvät sellaisiin tai sitten pitää käyttää tiuhaa graafista. Kaistan keskialue korostuu oikeastaan välttämättä yhdellä laitteella. Jos pystyt käyttämään kahta purkkia (graafinen+parametrinen), kokonaisuus joustaa eri tavalla.
 
Onko se säätimen Q arvo aina niin iso, että kun nostaa kaksi vierekkäistä säädintä, niin signaalin korotus on tasainen? Eikös Q arvon tarvitse olla tuossa aika suuri? Vai miten tuo toimii?

Laulava Kylätohtori: Onko se säätimen Q arvo aina niin iso, että kun nostaa kaksi vierekkäistä säädintä, niin signaalin korotus on tasainen? Eikös Q arvon tarvitse olla tuossa aika suuri? Vai miten tuo toimii?
 
Proportional-Q tyyppisissä eq:issa kaista muuttuu kapeammaksi mitä kauemmas mennään tasaisesta vasteesta. Kaistojen väliin syntyy kaikenlaista vaihe-erojen summautumista, joka vaimentaa vähän miten sattuu milloinkin. Jos nostat kaikkia liukuja pari desibeliä, niin vaste saattaa olla melko tasainen. Jos lykkäät kaikkia +12 dB, niin taajuusvaste muistuttaa kampaa.
 
Constant-Q laitteet pysyvät lähempänä tuollaista tasaista vastetta, koska niiden vaihekäyttäytymistä on koitettu sopeuttaa isoihinkin korostuksiin ja leikkauksiin. Tällaisia tuskin löytyy efektipolkimen kokoluokassa kovinkaan monta. GE-7 Fromel tai Monte Allums modeilla lähestyy hieman tuollaista ymmärtääkseni.

GE-7:n kohina oli minulle liikaa, joten vaihdoin sen opamp-lutikan vähäkohinaiseen versioon. Muuten Bossi on ollut ok, tekee mitä pyydetään. Ja juu, tuo kohina ärsytti efektilenkissä pitäessä.

Laulava Kylätohtori: Onko se säätimen Q arvo aina niin iso, että kun nostaa kaksi vierekkäistä säädintä, niin signaalin korotus on tasainen? Eikös Q arvon tarvitse olla tuossa aika suuri? Vai miten tuo toimii?
 
Jossain seitsenalueisessa graafisessa liuku on luokkaa oktaavin verran. Korostus tuottaa sellaisen teltan näköisen alueen jota voisi lanata tasaisemmaksi parametrisella (korostus + vaimennus). Jotta kaikki osuisi paikalleen, kävisin laitteet läpi mittarilla.
 
Täysparametrisen Q on usein säädettävissä noin oktaavin osasta kahteen. Sopiva leveys ja vaimennus voisi hyvinkin tasata graafisen huippua mutta kaiken osuminen kohdalleen olisi kiva tehdä laitteistolla, jossa näkisi lopputuloksen näytöllä. Korvakuulolta, no, maailma on täynnä kultakorvia.

BigPapa: Onko se kaulamikrofoni miten kaukana kielistä?
 
Aivan, tätäkin täytyy vielä mahdollisesti säätää.