Muusikoiden.net
09.07.2020
 

Muut soittimet »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Munniharppu
1 2 3
Seja
23.05.2013 17:09:23
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ostin alkuinnostukseen musiikkiliikkeestä Schwarzin munniharpun. Hintaa oli 13€, ja vaikka on varmasti aivan eri tasoa kuin hyvät harput, niin tollakin oli selkeä ero niihin vitosen leluihin mitä liikkeessä oli. Tolla on kuitenkin hyvä lähteä harjoittelemaan, ja katsoa jos innostus riittää oikean tilaamiseen.
 
lehtijussi
26.05.2013 00:55:07
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kerrohan sitten miltä on munniharppu tuntunut... alkaako potkimaan vai tökkimään. :)
 
Seja
27.05.2013 01:41:02
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Muutaman päivän lyhyiden "soittamisten" jälkeen laitoin Szilagyin Renaissancen tilaukseen, joten kai munniharppu potkaisi jollain lailla. Tuo Renaissance ei kovin paljoa maksa, ja on ilmeisesti jo sellainen oikea soitin. Vielä en tietenkään tiedä että jääkö tämä hauskaksi kokeiluksi, vai miten pitkälle homma kantaa, mutta pitää sitä kuitenkin päästä kokeilemaan oikean soittimen saundia.
 
Mitä ehkä kaipaisin, niin jotain hyviä vinkkejä miten lähteä harppulla harjoittelemaan. Nythän toi on pelkkää äänen tuottamista, kokeilua että minkälaisia ääniä saa aikaiseksi ja näppäilyn hakemista. Jossain vaiheessa kuitenkin pitäisi alkaa harjoittelemaan jotenkin oikeasti.
 
lehtijussi
27.05.2013 21:14:36
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

YouTube ja hakukenttään jew's harp tutorial
Siinä ny alkuun ainakin katsottavaa...
 
Millä sävelkorkeudella otit sen Renaissancen?
 
Seja
28.05.2013 00:44:03
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Sävelkorkeus on C. Ainoa kriteeri valinnassa oli se, että kuuntelin näytteitä Dan Moin sivuilla niin C kuullosti omaan korvaan parhaalta.
On toi schwarz toiminut varsin hyvin kun on harjoittelut näppäilyä ja hakenut erilaisia ääniä, mutta mielenkiinnolla odotan renassaincea.
Löytyi Youtubesta noita Aron Szilagyin tutorial pätkiä, pitää niitä katsoa läpi.
 
lehtijussi
28.05.2013 18:53:22
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Toivottavasti saat hyvän yksilön.
Tosiaan itelläkin toi C Renaissance on erittäin hyväsointinen, selvästi parempi kun kalliimpi C Blackfire.
Tuossa C Renaissancessa on pitkät ohuet jalat ja kieli on myös melkoisen notkea. Ensikertalaiselle siksi vaikeahko soitin.
Pidä rungosta kiinni mahdollisimman kevyesti, muutoin kieli särähtää eikä soi puhtaasti. Tuollakin harpulla pystyy soittamaan nopeasti molempiin suuntiin, mutta stä ennen... harjoitusta harjoitusta. :)
D ja E-vireet on kans käyttökelpoisia tuossa halvassa mallissa.
Ainakin omissa yksilöissä korkeammat vireet G ja A on sitten jo soinniltaan selvästi vaimeampia ja ylä-ääniltään köyhempiä kun Blackfiren vastaavat.
 
Seja
29.05.2013 01:35:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hyvää infoa, kiitoksia :)
Tuota kielen särähtämistä on myös tossa halvassa schwarzin harpussa, mikä on tavallaan hyvä ajatellen siirtymistä parempaan soittimeen; on tullut jo hieman harjoiteltua kevyempää otetta ja tarkempaa näppäilyä.
Szilagyit kun ei ole niin kalliita, niin varmaan jossain vaiheessa kiinnostaa kokeilla myös Blackfirea. Pystyykö niistä suosittelemaan erityisesti mitään mallia; hyvä sointi suhteessa soitettavuuteen...?
 
lehtijussi
29.05.2013 20:15:02
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Sinuna ottaisin tuolle C.lle kaveriksi G Blackfiren.
 
Blackfiret on laidasta laitaan hyviä.
Ainoastaan C-vireinen on jäänyt kaapin pohjalle, soinnissa joku sävy mistä en itse pidä.
Nämä on kaikki kuitenkin yksilöitä ja joka vireestä löytyy hyvä ja vieläkin parempi.
 
Ei se Blackfire ole edes kallis, hyvin soivaksi munniharpuksi!
Jos käy niin että into menee menojaan, pistät vain Blackfiren myyntiin.
Tuon tasoinen soitin tekee kyllä kauppansa...
 
Seja
30.05.2013 12:46:54
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

On kyllä hyvä saundi tossa C Renaissancensa, mutta on tosiaan hieman haastavampi soitettava; kieli särähtää todella helposti. Oppiihan ainakin herkemmän soittotyylin ton kanssa, ja aika nopeasti tuntuu löytyvän sellainen ote ettei särähtelyä niin paljoa tule.
 
Blackfiren voisi kyllä hommata tohon rinnalle, varmaan kahdella hyvällä soittimella pääsee näin alussa hyvin etenemään hommassa. Dan Moin näytteiden pohjalta se G kuullostaa hyvältä
 
Seja
04.06.2013 19:02:17
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Helposti tuota C Renaissancea oppii soittamaan, vaikka parilla ekalla kertaa särähtää helposti, mutta kun löytää oikean otteen harpusta niin sen jälkeen ei enää särähtele.
Huomasi myös miten noissa harpuissa on eroja; Renaissancen saapumisen jälkeen en ole halpis Shwarziin koskenut, mutta nyt viikon jälkeen kun sitä kokeili niin joutui vain ihmetteleen että tämähän ei soi ollenkaan. Joten näissäkin soittimissa on siis eroja. :)
 
Khomus
20.06.2013 01:43:34
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Szilagyin harpuista Blackfire, Rococo ja Renaissance ovat ns. perusharppuja. Helppoja soittaa ja ylä-äänet kohtuullisia. Keskivireiset parhaat Szilagyin harput ovat mielestäni olleet Attila ja Khan, lisäksi loistava matala A harppu Polinesian totem. Aloittelin noilla edellä mainituilla oman urani. Nykyään käytän vain tuota matalaa A-harppua Szilagyistä, koska muut ovat hajonneet.
Szilagyit ovat kokonaisuudessaan hyviä aloittelija-semi-pro harppuja.
 
Aron Szilagyin opetusvideot ovat mielestäni lähinnä hauskoja. Hän perustaa soittonsa lähes täysin improvisaatioon (olen myös henkilökohtaisesti tavannut hänet), mikä toki on tärkeää, mutta loppujen lopuksi aivan liian helppoa. Se, että osaa tehdä harpulla jänniä ääniä ja soittaa hullun nopeasti on viihdyttävää ja jopa vaikeaakin, mutta puuduttavaa kuunneella ja soittaa pitkään. Painotan vielä entisestään sitä, että kun on sillä tasolla, että harpusta saa hyvän äänen, osaa improta, osaa näppäillä niin, ettei harppu särise ym. se melodiasoitto, melodiasoitto! Vain melodiasoiton kautta munniharpisti saa ne parhaat kiksit, koska se on niin julmetun vaikeaa ja haastavaa, mutta palkitsevaa. Aivan liian moni "virtuoosiksi" tituleerattu munniharpisti ei soita yleensä ollenkaan melodiaa (mm. Aron) ja mietin aina, mikä tekee hänestä virtuoosin, koska minä pystyn samaan. Ainahan voi halutessaan melodiasoiton ohella tietenkin soitella mantraattisesti ja improvisoida ilman melodiaa. Jos munniksen ottaa vähänkään vakavammin suosittelen melodiasoiton aloittamista heti kun siltä tuntuu, koska niin paljon jää kokematta ilman melodiasoittoon liittyvien tekniikoiden opettelua. Vähän sama kuin esim. viululla harrastaisi pelkkää pizzicatojen näppäilyä, eikä käyttäisi jousta ollenkaan.
 
Niin kuin aikaisemmissa postauksissani olen kertonut, ehdottomasti G-vireinen täytyy hommata, mikäli aikoo melodiasoittoa mös harrastaa. Näin siksi, että G on melodiasoiton perusvire ja suurin osa munniharppukappaleista soitetaan sillä. Tämä johtuu siitä, että ylä-äänet on G-harpulla kaikista helpoin toteuttaa melodiasoitossa. Järjestys ylä-äänien muodostamisen helppoudesta harpun vireiden suhteen on tämä: G, D, C, A, F, E ja H. Tarkoitan tällä sitä, että miten paljon suun eri asennoilla saa tehdä töitä melodioiden soitossa, koska sävelet joutuu tietenkin ottamaan eri kohdista. Korkeat sävelet ovat vaikeimpia muodostaa. Sama kappale on myös mahdollista soittaa toisinaan monella eri vireellä. Aivan alussa, kun munnista alkaa treenata, vireillä ei tietenkään ole niin suurta väliä. Mielestäni äänen kovuudella ei myöskään ole mitään merkitystä, koska sitä saa vahvistettua aina hengittämällä, vaikka vireiden suhteen pieniä vivahde-eroja dynamiikassa voikin olla. Pääasia on, että soitto kuuluu.
 
Melodioiden ei tarvitse olla vielä alkuvaiheessa monimutkaisia. Esim. Ukko Nooa tms. tai mikä tahansa tuttu rallatus toimii. Hyvän harpun tunnistaa nimenomaan siitä, miten hyvin ylä-äänet kuuluu, koska hyvissä harpuissa ne kuuluvat jopa selvemmin, kuin koko ajan aina taustalla kuuluva borduna. Sama kuin kaikissa soittimissa, huonot soittimet ovat huonoja ja töitä "joutuu" tekemään soitossa enemmän, ja hyvät soittimet ovat hyviä ja töitä "tarvitsee" tehdä vähemmän.
 
Helpoin tapa tehdä ylä-ääniä on viheltää ilman ääntä ja samalla näppäillä. Esim. viheltää ensin Ukko Nooan ja sen jälkeen viheltää sen uudestaan, mutta jättää vihellyksen (äänen) pois, eli melodia muodostuu tällöin puhalluksen ja suun asennoista. Sama kuin joskus hyräilee jotain hiljaa itsekseen, liikuttaen suuta vihellyksen tapaan, mutta vain itse voi kuulla sen.
 
Hienoja hetkiä munniksen parissa.
 
PS. opetussivuni ovat kiinni tällä hetkellä opinnäytetyöni takia (paremmat opetussivut), jotka tulevat valmistumaan syksyksi. Sivuille tulee mm. videoita, uutena juttuna ääninäytteitä (myös kokonaisia kappaleita), kuvia, paljon tietoa ym. Siihen asti ja toki muutenkin, autan kyllä missä tahansa kysymyksessä. Voin esim. laittaa tänne ladattavia esimerkkejä helpoista melodiakappaleista, haluamillanne vireillä.
 
Tässä oli varmaan taas jonkin verran vanhan kertausta. En jaksanut lukea kaikkia noita edellisiä viestejäni läpi :)
 
Cheers!
 
-K
 
lehtijussi
22.06.2013 10:18:10 (muokattu 22.06.2013 10:50:58)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Niin, tuota G-harppua et ole maininnut täällä aikaisemmin. Hyvä kun tuli kuitenkin puheeksi ja ...neuvoksi.
 
Erittäin mielenkiintoista oli myös tuo "Järjestys ylä-äänien muodostamisen helppoudesta harpun vireiden suhteen"
 
Itse olen ollut siinä luulossa, että harput on aina yksilöitä, vireestä riippumatta...
Tykkään todella paljon Norjalaisesta munniharppu soitannasta, itsekin soitan... no, näin mestareiden läsnä ollessa "harrastan" nimenomaan melodiasoittoa - eikä siinä ole mitään vireisiin perustuvaa helppous järjestystä.
Ja jos olisi, niin se ei todellakaan ole tuo sinun luettelemasi.
 
Kerroit aikaisemmin, että olet erittäin taitava munniharpun soittaja.
Olisiko sitä netissä tai missään kuultavaksi?
Sen tutkintobiisin olen kyllä kuullut, se vaan on parin vuoden takaa eikä vastaa tämän hetken taitojasi.
 
Khomus
24.06.2013 03:03:25 (muokattu 24.06.2013 03:07:21)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Oli päässyt näköjään unohtumaan tuo G-harpusta mainitseminen. Paha moka! Se on kuitenkin munniharpun perusvire. Tämä asia on fakta. Jos sitä esim. kysyy keneltä tahansa mestarilta, norjalaiset mukaan lukien, vastaus on aina G. Sen oppii kyllä myös ajan kanssa huomaamaan, mikäli harppuja on useita eri vireitä. Tämä vain helpottaa teidän muiden työtä, koska itse jouduin koluamaan noita vireitä paljon aikoinaan läpi. Koulussa taas tämä G-homma tuli vielä entisestään selvemmäksi, varsinkin kun kuunteli tavallista enemmän erilaisia munniharppulevyjä. Paljon kertoo myös, että norjalaisilla munniharppulevyillä, lähes kaikki kappaleet on soitettu G-harpulla. Tämä mahdollistaa myös sen, että kappaleet ovat suht helposti treenattavissa. Hyvä tapa treenata norskikappaleita on pistää biisi johonkin musaohjelmaan ja hidastaa sitä. Tällöin erottuvat ylä-äänien sävelet hyvin, varsinkin jos kyseessä on jokin vanha nauhoitus esim. 50-luvulta. Välillä tosin jos haluaa hakea sointiin erilaista tunnelmaa, esim. mataluutta tai korkeutta.. tällöin voi tietenkin valita toisen vireen, mikäli kappale kuulostaa sillä samalta muuten (vain vire on eri). Esim. korkea C harppu ei sovellu pahemmin minkään kappaleen soittamiseen siten, että se kuulostaisi samalta. Myös jotkut sellaiset harput, mitkä ovat ylennettyjä tai alennettuja esim. D# tai Es, soveltuvat sooloharpuiksi, jos kappale vaan on niillä soitettavissa. Toisaalta taas mikäänhän ei estä tekemästä niin kuin ite tykkää :)
 
Oikeassa olet siinä, että harput ovat aina yksilöitä (lukuun ottamatta tehdasvalmisteiset massatuotanto harput). Se on tietenkin luonnollista koska käsityöstä on kysymys. Kuitenkin aina jos tekijä on hyvä, harput ovat 98% samanlaisia. Eroja löytyy lähinnä siinä, miten tarkalleen vire on esim. G ja kieli voi olla hieman löysempi tai jäykempi ja soundi voi olla pehmeämpi/terävämpi, mutta muuten harppu on suurelta osin identtinen. Kokeilin mm. Norjassa yli kymmentä G-harppua samalta tekijältä (melkein kaikilla Raulandin koulussa oli Folke Neslandin G-harppu) ja soundi ja soitettavuus oli kaikissa lähes täysin sama. Suurin ero oli siinä, että toisilla harpuilla pääsi paremmin ylärekisteriin. Olen omistanut myös pitkälti yli 50 harppua (harppuja hajosi parhaina treenivuosina vähintään 5 vuodessa), joten kokemusta oli ennen tuota uniikkia norjan experimenttiäkin. Se on myös toki kuluttajalle tärkeää, että voi luottaa mestarivalmistajan harpun olevan luotettava ja tasalaatuinen, mikäli on esim. esiintyjä, jolloin harppuja joutuu ostamaan enemmän.
 
Kun puhutaan tietyn tekijän harpusta, niin tällöin harput ovat kyllä siis yleensä identtisiä, mutta eri tekijöiden harput eroavat luonnollisesti monesti huomattavastikin soitettavuudeltaan, kun niitä verrataan keskenään. Opettaja ei voi siksi olettaa, että oppilailla olisi samanlaisia harppuja, kuin opettajalla. Riittää monesti jos vire on kummallakin sama, eli esim. G-vireessä ei ole suurta heittoa kahden soittajan kesken (harppuja voi tällöin virittää). Mutta sitten se, että sellaiset harput, joilla onnistuu kunnolla mm. norjalainen soitto, ovat harvassa. Siksi oppilaiden kanssa käydyt biisit ovat yleensä suomalaista traditiota.
 
Tuo virejärjestys soiton helppouden suhteen on oma päätelmäni. Siitä toki voi olla eri mieltä, paitsi G:n suhteen. Sen saa testattua helposti soittamalla ensin jonkin G-kappaleen ja soittamalla sen sitten jollain toisella vireellä niin, että se kuulostaa samalta, vaikka meneekin eri vireessä.
 
Olen tällä hetkellä lomalla ja pääsen työkoneeni ääreen aikaisintaan ensi viikon lopulla. Myös munnikset jäivät kotia, joten en pysty nauhottamaankaan. Tällä matkarispalla näyttäs kuitenkin olevan yksi ainoa tutkintotreenipätkä puolen vuoden takaa, eikä näin ollen tietenkään esim. nauhotusta lempi norskikappaleestani Sordølenistä. Sen upin tänne heti kun pääsen kotio ja muutakin.
 
Tässä kuitenkin pätkä Munnhorpeslåttenista:
 
http://www.fileden.com/files/2007/3/18/898835/Treenimatsku.mp3
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2020, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti