Muusikoiden.net
06.12.2016
 

Muut soittimet »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Viulun soiton aloitus 16-vuotiaana
1 2
Chester
02.12.2006 23:37:51
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Klassista kitaraa takana 3 vuotta, sähköä puoli vuotta.
 
Nyt aion aloittaa viulun soittamisen, lähinnä itsenäisesti parin tutun viulistin opettaessa oikean soittoasennon jne. perusperusteet.
 
Onko kokemuksia muilla tälläisistä yrityksistä, onko mahdollisuutta päästä tasolle, jolla voisi ymmärtää soitinta sävellystarkoituksissa, siis järkevässä ajassa?
 
Ja tietysti, jos voitte antaa neuvoja, viulistit, olisin kiitollinen.
 
Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta
Mase
04.12.2006 12:46:46
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itsellä lähes samanmoiset ajatukset... Ikää tosin hivenen enemmän(27) ja ilman apujoukkoja ajattelin pärjätä ;) Kertoilkaahan siis kokeneemmat kauanko soittimen jonkinlaiseen omaksumiseen menee aikaa? Taustalla kymmenkunta vuotta kitaraa, jonkin verran maniskaa, huuliharppua ja koskettimia... Viulua olen joskus pitänyt kädessä ja virityshän on maniskasta ennestään tuttu... ei siis ole tarkoitus varastaa topiccia vaan hihkaista kiinnostuksesta myös omasta puolesta ;)
 
Ostetaan dynaaminen mikki(SM58, e845...), tarjoa!
Murgo
04.12.2006 15:48:05 (muokattu 08.12.2006 10:18:24)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itsellä lähes samanmoiset ajatukset... Ikää tosin hivenen enemmän(27) ja ilman apujoukkoja ajattelin pärjätä ;) Kertoilkaahan siis kokeneemmat kauanko soittimen jonkinlaiseen omaksumiseen menee aikaa? Taustalla kymmenkunta vuotta kitaraa, jonkin verran maniskaa, huuliharppua ja koskettimia... Viulua olen joskus pitänyt kädessä ja virityshän on maniskasta ennestään tuttu... ei siis ole tarkoitus varastaa topiccia vaan hihkaista kiinnostuksesta myös omasta puolesta ;)
 
Riippuu mitä tarkoittaa jonkinlainen omaksuminen, itse aloitin alkuvuodesta ihan itse ja kenenkään neuvomatta(no yksi kaveri neuvoi oikean jousiotteen). Melko pian siinä pääsi alkuun sen verran että kappaleen tunnistaa, mutta onhan siinä harjoittelemista Nyt menee noin tusina kappaletta niin,että ei-viulistit on kehuneet että hyvältähän tuo kuulostaa, tosiviulistia minusta ei kerkiä tulla(ikää 35) mutta onhan kiva sävelkorvaa kehittävä soitin. Kitara/bassopohjalta läksin, tosin en niitäkään ole kovin paljon soittanut. Kaverin mandoliinia muuten koetin kesällä ja oli tutun tuntuinen viulun jälkeen, joten toiminee toisinkinpäin. Kannattaa ehdottomasti kokeilla :)
 
Värkkäily on nastaa!
Petzku
04.12.2006 18:33:08
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itse aloitin viulunsoiton siinä 3.luokalla ja lopetin joskus 8.luokan lopulla. Kyllä se kohtuu mielenkiinoinen soitin on, silloin tällöin vielä otan viuluni ja kokeilen, miten hyvin on soittotaito tallella. Kyllä aika pitkälle pääsin siinä ~5 vuoden aikana.
 
Metal Up Your Ass!
Mare552
05.12.2006 11:09:53
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eiköhän tuo että on jo soittoa ja musiikkiharrastusta takana noinkin paljon, auta viulunkin kanssa kehittymisessä.
 
Tuota en osaa sanoa, miten nuorena on hyvä aloittaa, enkä tiedä onko jopa haittaa, jos oikein nuorena opettelee ilman ohjausta ja ihan väärää tekniikkaa. Voi olla että siitä pois oppiminen on vaikeaa.
 
Toiseksi luulen että ei ole väliä aloittaako koko soittamisen vaikka 20 vuotiaana, silti voi kehittyä helposti tasolle jolla pärjää musiikkimailmassa aivan täysin. Siis tämä minun mielipide.
 
Lienee on niin, että musiikin superlahjakkuus jos aloittaa aivan nuorena oikeassa ohjauksessa, pääsee maailman huippujen harvalukuiseen joukkoon.
 
Ite oon 51 vee, harkitsin jopa halvan viulun ostoa äskettäin, mutta taidan sittenkin rakentaa hieman kehittyneemmän version nauhattomasta yksikielisestä tonnikalapurkkikitarasta, jonka vaimoni osti minulle siskonsa pojalta.
 
Aloin näet laulutunnit hiljattain, opettelen mm. laulamaan solmisaatioita eri sävellajeissa.
Tällä tonnikalapurkkikitarallakin ja viritysmittarilla voi testata sävelkorvansa tarkkuutta.
 
"Vanhoja poikia viiksekkäitä" juuri äsken viritysmittarin kanssa soittelin, ihan hyvin osui nuotit kohilleen (menihän välillä pieleenkin), kun katsoi alkusävelen joka tuossa oli D. Mutta esim. A oli aina melkein tapissa kohdallaan.
 
Minä olen koko ikäni hyvin satunnaisesti rämpytellyt kitaraa, joskus hieman kosketinsoitinta, nyt vasta puolitoista vuotta lähes päivittäin kitaraa.
Todella paljon kehittyy vieläkin koko ajan, enkä edes ole kovin musikaalinen, ainakaan alakoulun (laulu 7) mukaan. Neljännen jälkeen en enää laulanut ollenkaan, kun en kasia saanut.... :)
Laulunopettajani oli kyllä sitä mieltä että tuo seiska on ollut aika alakanttiin, silloinhan laulettiin vain talvella "Joulupuu on rakennettu" ja keväällä "Jo joutui armas aika", mutta silti en ole mikään lahjakkuus.
Mutta onneksi ihminen kehittyy joka saralla kun vaan on intoa harrastaa.
Sen toki ymmärrän että ei minusta enää studiomuusikkoa tule, mutta moni voi silti erehtyä luulemaan että osaan soittaa. Saati sitten vuoden parin päästä.
 
Meinaan monipuolistaa harrastustani myös koskettimiin uudestaan, sillä monipuolisuus on kivaa, ja kun ei kuitenkaan huipulle missään vaikka miten tahkoaisi.
 
Vertaapa omaa ikääsi minun ikääni, minäkin olen vielä hyvin positiivinen oppimiseni suhteen..... :))
 
micant
06.12.2006 19:46:02
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Entisenä viulistina ja nykyisenä alttoviulistina voin sanoa, että ominpäin viulua soittamaan opetteleminen ei kannata. Kyseessä on kuitenkin sen verran vaativa soitin, että väärät soittoasennot voivat totaalisesti viedä fyysisen terveyden. (Näin voi käydä jopa huonon opettajan ohjauksessa.) Kannattaa kuitenkin joltain pitkälle ehtineeltä viulistilta pyytää, joska tunteja saisi tai opastusta.
 
Kyllä viulun soittamisen voi aloittaa 16-vuotiaana (Sibelius aloitti 15-vuotiaana) tai jopa 27-vuotiaana. Noin myöhään aloittaessa on kyllä totuttava ajatukseen, että todennäköisesti ei ihan huippuviulistia synny.
 
Korvaa kehittävä soitin todellakin, sillä pääsee helposti sisälle luonnonpuhtaaseen viritykseen.
 
Mare552
07.12.2006 23:26:13
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Korvaa kehittävä soitin todellakin, sillä pääsee helposti sisälle luonnonpuhtaaseen viritykseen.
 
Tuo on uusi termi minulle, luonnonpuhdas viritys. Siis olen käsittänyt että soittimien viritys ei ole aivan sama kuin (onko juuri tämä luonnonpuhdas viritys) olisi oikea säveltaajuuksien ero oktaavilla. Eli A=440 Hz ja seuraava oktaavi 880 Hz ja seuraava 1760 ei hertsilleen pidäkään paikkaansa?
 
Oliko nuo minun oktaavini muutenkaan oikein?
 
Laulunopettajani jotain taisi mainita, että pelkästään laulettuna, esim. kuorossa, tulee puhtaat sävelet, samalla kun hieman noitui pianonsa virettä.
 
Kuten tuossa aiemmin jo mainitsin, tuo sävelkorvan kehitys kiinnostaa minua, mutta en aio viulua hankkia, vaan rakentaa helpon nauhattoman näppäiltävän kielisoittimen. Sillä kun voi skaaloja harjoitalla silloinkin, kun kurkku on kipeä, ja helppo mittarilla testailla välillä. Kuin tikanheittoa harjoittelisi.
 
thekimble
08.12.2006 00:03:46
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mä otin viulun käteen 32 vuotiaana ja kyllä sillä jotain saa vinguteltua vaikken sitä käytännössä treenaakkaan, treeni määrät voi melkein laskea tunneissa.Keikalle kehtaa jo ottaa mukaan, niin ainakin maallikoille menee täydestä että olis enemmänkin soitellu.
 
Illalla hilpeenä kaljaa, aamulla hilpeenä kaljaa.:sananlasku remix
Cmoon
08.12.2006 16:54:09
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mä aloin soittamaan 5 vuotiaana, sillon pienenä oli varmaan helpompi aloittaa. kyllä siinä kestää oppia.. varsinkin vanhempana. voishan se onnistua, jos kovasti harjoittelee ja saa _oikeita_ ohjeita soittoasennosta ym.
 
micant
10.12.2006 20:37:07
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tuo on uusi termi minulle, luonnonpuhdas viritys. Siis olen käsittänyt että soittimien viritys ei ole aivan sama kuin (onko juuri tämä luonnonpuhdas viritys) olisi oikea säveltaajuuksien ero oktaavilla. Eli A=440 Hz ja seuraava oktaavi 880 Hz ja seuraava 1760 ei hertsilleen pidäkään paikkaansa?
 
Oliko nuo minun oktaavini muutenkaan oikein?
 
Laulunopettajani jotain taisi mainita, että pelkästään laulettuna, esim. kuorossa, tulee puhtaat sävelet, samalla kun hieman noitui pianonsa virettä.
 
Kuten tuossa aiemmin jo mainitsin, tuo sävelkorvan kehitys kiinnostaa minua, mutta en aio viulua hankkia, vaan rakentaa helpon nauhattoman näppäiltävän kielisoittimen. Sillä kun voi skaaloja harjoitalla silloinkin, kun kurkku on kipeä, ja helppo mittarilla testailla välillä. Kuin tikanheittoa harjoittelisi.

 
En mene nyt noista oktaaviluvuista mitään sanomaan, kun en varmaksi muista. Sen voin sanoa, ettei oikein missään enää käytetä 440 vaan 442 tai 443. Luonnonpuhdasviritys tarkoittaa sitä, ettei viritystä ole temperoitu (kuten piano). Täten kaikki sävelvälit voidaan soittaa/laulaa täysin puhtaasti. Ja sävelen paikkahan vaihtelee riippuen siitä, minä osana sävel on soinnussa ja sävelasteikossa. Esim. jousisoittimilla ja vaskipuhaltimilla voidaan soittaa luonnonpuhtaalla vireellä, vaikka esim. jouset ovatkin pythagoralaisia soittimia (eli ne viritetään kvinttien mukaan).
 
Luonnonpuhtaalla soittaminen/laulaminen ei ole mahdotonta, mutta vaatii todellakin hommia sitä haluavalta. Korvaa voi harjoittaa laulamalla skaaloja eri sävelistä lähtien (soittaa pohjasäveltä esim. pianosta). Tampereen yliopiston musatieteen sivuilla on asiasta enemmänkin juttua, ja varmasti selitetty paremmin kuin minä täällä. Käykää siis lukemassa sieltä.
 
Mare552
12.12.2006 08:33:14
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Pitääpä käydä sitäkin kurkkaamassa. Itse juuri lauleskelen skaaloja eri sävellajeissa, mutta pimputtelen koskettimista tukea.
 
Eli tässä vaiheessa varmaan ei minun ole syytä alkaa luonnonpuhdasta harjoittelemaan vaan koettaa pysyä soittimien kanssa samassa sävelessä.
 
Länsimäinen korva kuulemma on tottunut tasavireeseen.
 
Tuolla on muuten puhaltimilla soitettu puhtaalla ja tasavireellä.
 
Minusta tuo puhdas varsinkin loppua kohden soi ikään kuin kevyemmällä henkäyksellä, en tiedä onko plaseboa, vaimon käskin kuunnella, hän vähän hätäisesti kuunteli ja sanoi että tasavire parempi, ei tiennyt mitä eroa niissä pitäisi olla, ei siis mitään puhtaasta ja tassavireestä, kunhan kuunteli (hieman kärttyisänä).
 
(http://www.uta.fi/mute/)
 
Mikä on mielipiteenne?
 
micant
12.12.2006 13:35:05 (muokattu 13.12.2006 17:15:06)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tuolla on muuten puhaltimilla soitettu puhtaalla ja tasavireellä.
 
Minusta tuo puhdas varsinkin loppua kohden soi ikään kuin kevyemmällä henkäyksellä, en tiedä onko plaseboa, vaimon käskin kuunnella, hän vähän hätäisesti kuunteli ja sanoi että tasavire parempi, ei tiennyt mitä eroa niissä pitäisi olla, ei siis mitään puhtaasta ja tassavireestä, kunhan kuunteli (hieman kärttyisänä).
 
(http://www.uta.fi/mute/)
 
Mikä on mielipiteenne?

 
No sanoisinko, että luonnonpuhtaalla soitettu soi paljon paljon paremmin. Kuuntelepa vaikka King's singersejä, joka on maailman parhaimpia, ellei jopa paras, yhtyeä laulupuolella. Soinnin eron huomaa kyllä jo vertaamalla vaikka Radion sinfoniaorkesteria ja jotain vähän suuremman maailman bändiä keskenään (vaikka Wienin filharmonikkoihin). Kun oikein tarkkaa kuuntelee niin luonnonpuhtaassa alkaa soida esim. juurisävelet kvinttejä soitettaessa, pianossa kun ne jäävät ärsyttävän vajaiksi. Pianon tyyppisten soittimien kohdalla tasavireisyys on ihan hyvä keksintö, koska silloin niillä voi soittaa jotenkuten oikein, kun taas luonnonpuhtaalla virityksellä ne alkaa falskata sitä mukaa, mitä enemmän tulee korotuksia tai alennuksia sävellajiin.
 
Mase
20.12.2006 07:28:50
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Väliaikatietoa: Posti kantoi eilen kotiin HB:n sähköviulun ja pikaisesti tuota kerkesin jopa eilen kokeilemaan ;) Ulkomuistista soittelin joululaulua "en etsi valtaa, loistoa" ja vaimo(myöskin muusikko) jopa tunnusti biisin ;) 8-viikkoinen tenavamme itki lähes koko soiton ajan pinnasängyssään, mutta voihan se olla muustakin kuin soitosta johtuvaa, voihan? Ei tuo äkkiseltään niin ylivoimaisen vaikealta soittimelta vaikuta kuin luulin, joten eiköhän tuota eläkeikään mennessä opi soittamaan ;)
 
Ostetaan dynaaminen mikki(SM58, e845...), tarjoa!
Harasoo
07.01.2007 22:18:04
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Klassista kitaraa takana 3 vuotta, sähköä puoli vuotta.
 
Nyt aion aloittaa viulun soittamisen, lähinnä itsenäisesti parin tutun viulistin opettaessa oikean soittoasennon jne. perusperusteet.
 
Onko kokemuksia muilla tälläisistä yrityksistä, onko mahdollisuutta päästä tasolle, jolla voisi ymmärtää soitinta sävellystarkoituksissa, siis järkevässä ajassa?
 
Ja tietysti, jos voitte antaa neuvoja, viulistit, olisin kiitollinen.

 
Itsellä on ollut samanlainen tilanne tässä viimeisen reilun vuoden ajan. Ikää on 25 vuotta ja siitä ajasta olen soittanut ensin pianoa opetuksen kanssa 6 vuotta ja sen jälkeen kitaraa (sähköä ja akustista) ilman opetusta ja ilman suurempia kunnianhimoja ihan näihin päiviin asti.
 
N. 3 vuotta sitten ostin viuluni kirpputorilta ja pari vuotta meni itsenäisesti soitellessa niitä näitä, tavoitteena lähinnä se, että juuri melodian tunnistaisi. Välillä viuluun ei koskenut kuukausiin. Mitään kunnollista tietoa viulunsoitosta minulla ei ollut, virekin oli ns. "pelimannivire", e,a,d,g... juuri jousen osasin kiristää :)
 
Nyt kuitenkin reilun vuoden ajan olen pyrkinyt soittamaan viulua päivittäin ja kyllä mielestäni tässäkin ajassa kehittyy paljon, jos on vain motivaatiota. Soitan eräässä pienessä kokoonpanossa, ja pystyn kyllä tekemään kappaleisiin viululle omat sovitukset jne. Tosin itsellä on musiikintekeminen ollut muutenkin lähellä sydäntä. Itse olen tällä hetkellä jo jokseenkin tyytyväinen soittooni, erityisesti pitkään niin kateissa ollut sävelpuhtaus alkaa olla hanskassa, ei kuitenkaan aivan yläasemissa... Välillä totta totisesti on ikävä kitaran otelaudan nauhoja! Soittoon alkaa tulla myös sellaista tiettyä elävyyttä, ettei ole aivan silkkaa "sahaamista" se soittaminen. Suosittelen kuuntelemaan mahdollisimman paljon erilaista viulumusiikkia, niistä saa paljon virikkeitä siihen, mitä sillä viululla pystyy tekemään. Itse kuuntelen aika paljon itäeurooppalaisia kulkurisävelmiä, koska niissä on useimmiten vain 1 tai 2 viulistia, joten tuota musiikkia voi sitten itsekin yrittää soittaa mielellään. Klassista musiikkia on mielestäni aika tylsää yrittää toisintaa, jos ei soittokavereita ole... Myös kansanlaulut ovat hyvää soittomateriaalia.
 
Kannattaa aina välillä tarkistuttaa oma soittonsa, eli käydä näyttäytymässä jonkun asiasta enemmän tietävän luona, jotta ne kaikkein pahimmat virheet saadaan poiskitketyiksi. Itsellä kävi juuri näin, että vuosi sitten kävin hakemassa muutamaa vinkkiä täkäläiseltä kansalaisopiston viulunsoitonopettajalta ja sillä reissulla meni uusiksi niin jousikäden kuin kaulakädenkin otetavat ja niitä olikin sitten hankalaa muuttaa. Harmitti myös se, että jos olisi heti alussa opetellut nämä asiat oikein, olisi moni muu asia ollut paljon helpompi oppia kun perusta olisi ollut kunnossa. Kirjastosta lainattavat viulukoulut ovat oikein hyödyllisiä ja niillä välttää suurimmat virheet, jos niitä vain jaksaa tutkia. Itsellä on ollut lainassa Leena Siukosen Viulukoulut I-III.
 
Ei minullakaan ole suurempia haaveita siitä, että joskus olisi jossain huipulla tässä lajissa. Kyllä sitä varten varmasti olisi pitänyt aloittaa jo silloin kun eletyt vuodet oli laskettavissa yhden käden sormilla. Kuitenkin, sitä mieltä olen, että vanhempana ihmisenä motivaatio soittoon on aivan erilainen kuin lapsena ja varmasti asiat ovat paljon nopeammin omaksuttavissa nyt, eikä niiden opetteluun tarvitse niin montaa vuotta koska yleensä ymmärrys musiikkiin on nyt niin paljon kehittyneempi.
Sinullakin varmasti tuon soittotaustan omaavana on aivan täydet mahdollisuudet kehittyä viulussa ikäsi puolesta vielä vaikka mihin!
 
Mutta minullakin olisi pari kysymystä: Micant (tai muutkin saavat vastata), viritetäänkö viulu aina 442:een? Ainakin konserttiviulistit tietääkseni soittavat siitä, mutta itse soitan itäeurooppalaisia kulkurilauluja kitaran ja laulun kanssa, ja olen virittänyt viuluni tuohon 440: een, johon kitarakin on. Kannattaisiko siis kuitenkin pitää viulu vähän korkeammassa vireessä kuin kitara?
 
Entä onko kukaan kuullut ikinä sellaisesta viulunrakentajasta kuin P. Hedenström? Oma viuluni sisältä löytyy tuollaista nimeä kantava lappu. Siitä löytyy myös valmistusvuosi, 1846... mutta olen varma että se on väärennös, ainakaan kukaan asiantuntija ei ole ajoittanut sitä kauemmaksi kuin ehkä 1960-luvulle. Vanha se kuitenkin on, ja elämää nähnyt.
 
Murgo
08.01.2007 07:33:25
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Väliaikatietoa: Posti kantoi eilen kotiin HB:n sähköviulun ja pikaisesti tuota kerkesin jopa eilen kokeilemaan ;) Ulkomuistista soittelin joululaulua "en etsi valtaa, loistoa" ja vaimo(myöskin muusikko) jopa tunnusti biisin ;) 8-viikkoinen tenavamme itki lähes koko soiton ajan pinnasängyssään, mutta voihan se olla muustakin kuin soitosta johtuvaa, voihan? Ei tuo äkkiseltään niin ylivoimaisen vaikealta soittimelta vaikuta kuin luulin, joten eiköhän tuota eläkeikään mennessä opi soittamaan ;)
 
Tuollaisella HB:lla myös aloittelin silloin vuosi sitten ja on edelleen täydessä käytössä, toiseksi viuluksi ostin samaa hintaluokkaa edustavan kiinanpojan tekeleen pari kuukautta sitten. Kummastakaan ei tosiaan pahaa sanottavaa näin noviisin näkökulmasta, kielten vaihdolla ja pienellä säätämisellä ovat ihan kivoja soittimia. Kiinalaisesta piti hiukan kieliä laskea sekä tallasta että satulasta, olivat aika korkealla. Ei siinä kauaa mennyt että kappaleet olivat tunnistettavissa, mutta soiton sujuvuudessa on kyllä vielä vuosiksi tekemistä. Lähinnä venäläisiä kansansävelmiä sekä "ikihirveitä" on tullut soiteltua(Uralin pihlaja, Rosvo Roope, Pettäjän tie,tuossa joulun aikoihin esim. Sylvian joululaulu,Varpunen jouluaamuna jne.) Tykkään viulun äänestä enemmän hitaissa ja "tunnelmallisissa" kappaleissa, ei oikein iske sellaiset "pelimannityyliset" rallatukset.
 
Jos soundi lähtee sormista,niin miksi mun sormet kuulostaa eri kamoilla erilailla paskalta?
micant
12.01.2007 20:51:28 (muokattu 12.01.2007 20:52:18)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mutta minullakin olisi pari kysymystä: Micant (tai muutkin saavat vastata), viritetäänkö viulu aina 442:een? Ainakin konserttiviulistit tietääkseni soittavat siitä, mutta itse soitan itäeurooppalaisia kulkurilauluja kitaran ja laulun kanssa, ja olen virittänyt viuluni tuohon 440: een, johon kitarakin on. Kannattaisiko siis kuitenkin pitää viulu vähän korkeammassa vireessä kuin kitara?
 
Viulua ei aina viritetä 442:een. 440 on virallinen a, joka on esim. ääniraudoissa. Monet pianot (ainakin Lahden konservatoriolla) viritetään 445:een (kuulostaa pikkasen korkealle, btw). Sinfonia Lahti taas soittaa 443. Käsittääkseni orkestereissa se vaihtelee 442 ja 443 välillä. Tuo a on noussut vuosisatojen aikana huimasti ja jatkaa nousuaan varmaan vieläkin.
 
Jos soitat jonkin soittimen kanssa, niin a:t kannattaa virittää samalle taajuudelle, jotta hirveiltä rilleiltä (eli riitasoinnilta) vältytään. Esim. itse viritän kiltistä vaikka 445, jos pianon kanssa soitan. Yleisesti kannattaa kuitenkin soitin pitää tietyllä korkeudelle, koska puu elää ja tottuu siis siihen ja alkaa soimaan toisella tavalla. Ja pysyy vireessä. Eli kitara ja viulu 440:een, jos haluat. Periaatteessahan sillä a:n korkeudella ei väliä ole, kunhan on sinne päin ja kaikki soittimet ovat samassa vireessä.
 
Entä onko kukaan kuullut ikinä sellaisesta viulunrakentajasta kuin P. Hedenström? Oma viuluni sisältä löytyy tuollaista nimeä kantava lappu. Siitä löytyy myös valmistusvuosi, 1846... mutta olen varma että se on väärennös, ainakaan kukaan asiantuntija ei ole ajoittanut sitä kauemmaksi kuin ehkä 1960-luvulle. Vanha se kuitenkin on, ja elämää nähnyt.
 
Enpä ole ikinä moisesta rakentajasta kuullut. Voihan se olla väärennös tai oikea. On nähty sellaisiakin tapauksia, joissa soitin ei ole ollut sitä, mitä lappu sanoo. Hyvät soitinrakentajat kyllä aika hyvin soittimet tunnistaa.
 
pgroves
13.01.2007 11:06:22
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Oon nyt soittanu viuluu 4 vuotta ja aion kyl jatkaa.
Mut asiaan:
Soittoasennot on kaiken A ja O. Jos on hyvät asennot ja on rento, niin viulusta tulee paljon kauniimpi ääni kuin "väärässä" asennossa ja "jäykkänä". En suosittele kenellekkään et alkaa harjoitteleen yksin ilman opettajaa. Mut iällä ei oo kauheesti väliä. Siis kannattaa ottaa viulutunteja.
 
Joku huonon ja hyvän välilt...
Velemu
14.01.2007 02:05:11
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ensimmäisen viulutunnin otin 4 vuotiaana. Sen jälkeen sitten soittelinkin aktiivisesti 12 vuotta. Suoritin musiikin perusasteen päättötutkinnon (3/3) ja sain erinomaisen arvosanaksi. Viulutunneista suurimman osan otin konservatoriossa.
 
Miksi viulunsoitto pitää aloittaa nuorena? Miksi kitaraan voi tarttua vaikkapa 100 vuotiaana ensimmäistä kertaa? Riippuen siitä minkälaiseksi viulistiksi aikoo kehittyä, on aloitusiällä äärimmäisen tärkeä rooli. Viulun on perusrakeenteeltaankin soittamisen kannalta haastava laitos. Kitaraan suurimman eron tekee sävelien lähekkyys ja nauhottamuus otelaudalla. Pelkkää sormen kulmaa vaihtamalla muuttuu äänen taajuus / korkeus huomattavasti. Sävelkorvattomille tämä on varsinkin huono asia, koska he eivät välttämättä itse edes huomaa eroa. Jos siihen ei puututa, ei korvakaan kehity. Soitonopettaja auttaa tässä.
 
Jos kieltä painetaan oikeasta kohdasta äänen tuottamista varten, ollaan päästy noin 1/100 matkasta mitä tarvitaan edes perusäänen tuottamiseen. Vielä vähemmän ollaan saavutettu kun halutaan jotain vähäkään monimutkaisempaa, staccatoa tai muuta härvellystä. Äänenmuodostus jousella on asia jota monet väheksyy, mutta josta itseasiassa 80% koko soitosta ja tulkinnasta tulee. Otetaampa esimerkki, annat musiikkitaustattomalle kaverillesi kitaran ja käsket häntä soittamaan sävelen. Hän varmaankin kykenee näppäilemään sävelen joka soi. Todennäköisesti :P. Mutta annappa amatöörille viulu ja käske tekemään sama. Edes välttävää ääntä ei tule syntymään. "Hyvän" tai kohtalaisen perusäänen tuottamisen oppimiseen menee vuosia jos viulunsoiton aloittaa lapsena. Mielestäni hyvää ääntä sain tuotettua vasta opiskeltuani viulunsoittoa ~7 vuotta aktiivisesti. Harjoitusmäärä niihin aikoihin oli kutakuinkin 2h/ päivässä, 2½ tuntia orkesteria viikossa, 2x45min soittotunteja viikossa ja noin 60 min erinäisiä kamarimusiikki / säestystunteja. Jos joku alle 5 vuotta viulua soittanut henkilö väittä osaavansa soittaa viulua, nauran hänelle avoimesti. Jos viulunsoiton aloittaa myöhäis-iällä, on oppiminen vielä hitaampaa. Harmillista.
 
Kaikki viulunsoiton kannalta oleelliset pikkuasiat, kuten esimerkiksi jousikäden sormien ja ranteen asennot tulee opetella heti oikein. Nämä "pikkuasiat" ovat äänenmuodostuksenkannalta jättimäisiä. Kitaraa pystyy räimimään plektralla jo aloittelija jotenkuten, mutta viulua voi soittaa niin monella tavalla väärin, että ilman jotain asiantuntevaa ohjastusta on lähes mahdotonta muodostaa 4-vuotiaana viulunsoiton aloittaneen mielestä tyydyttävää ääntä. Sanon "lähes", koska aina löytyy jokin ihmemies joka siihen kykenee.
 
Aloitin kitaransoittamisen aktiivisesti lopetettuani viulunsoiton reilut 3 vuotta sitten. Sitä ennen olen kitaraa soittanut viitisen vuotta. Tiedän siis kitaransoitostakin jotain ja voin suoraa todeta että se ei ole missään nimessä verrattavissa viuluun. Mutta sitä en sano etteikö viulua voisi oppia soittamaan, vaikkapa vielä hyvin. Neuvoisin kuitenkin ottamaan ainakin muutaman vuoden viulutunteja. Koska tätä soitinta ei oikeaoppisesti (joka on äänenmuodostuksen kannalta edelleen tärkeää :) ) opita hallitsemaan kuten kitaraa tai bassoa. Lisäksi 3h päivässä treenausta vähintään ja monipuolisesti. Sillä joka viulun soittimekseen valitsee, on edessään uusi maailma. Sujuvasti siinä maailmassa pyörimiseen ei ole oikotietä onneen ja laiskat siellä eivät selviä.
 
Koska tiedän minkälaisen työn olen tehnyt oppiakseni viulunsoiton saloja edes jonkinverran, sanon suoraan etten alkaisi viulua soittamaan nyt, ollessani 18 vuotias. Työmäärä olisi järisyttävä enkä silti usko että pääsisin ikinä tuloksiin jotka saavutin aikoinani. En varmasti. Kitaraa nyt osaan rämpätä jotenkin viulupohjallani, mutten pidä itseäni hyvänä kitaristina. Mielipiteeni HYVÄSTÄ soittajasta ovat muokkautuneet kokemuksieni perusteella ja uskon että monille riittää vähempikin. Viulua voi oppia soittamaan mutta se subjektiivinen asia, soittaako sitä hyvin, on minun taustojeni takia selvä. Viulua ei opi soittamaan puoliammattimaisesti jos harrastusta ei ole aloittanut hyvin nuorena. Ja täytyy olla vähintäänkin puoliammattilainen jotta viulun ääni olisi muutakuin raastavaa ulkopuolisista, jotakin viulunsoitosta ymmärtävistä. Mutta kyllä viulunsoittamisesta iloa silti aina irti saa itsellensä :)
 
micant
14.01.2007 14:26:56
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Velemulla oli kirjoituksessaan paljon asiaa, mutta itse olen kyllä sitä mieltä, että viulunsoiton aloittaminen liian nuorena ei ole kovin hyvä asia. Itse olen tavannut viulisteja, jotka ovat 4-vuotiaana aloittaneet soiton ja tällä hetkellä onkin sitten kasa niitä teknisiä ongelmia. Kun soittamisen aloittaa vanhemmalla iällä, käsien motoriikka on kehittynyt tarpeeksi eikä soittotunnit kulu leikkimiseen kuten nuorilla. 4-vuotiaalla ei ole viulunsoittoon vaadittavia hienomotorisia taitoja vielä kehittynyt. Siksi Optimaalisin ikä aloittaa soittaminen olisi ehkä ala-asteiässä, silloin motoriikka on kehittynyt (eli on valmiudet HIENOmotorisiin taitoihin), innostusta vielä riittää ja mahdollisuudet hyväksi ja taitavaksi ammattilaiseksi vielä löytyy.
 
Vähän vanhemmalla iällä aloittanut kyllä etenee suht koht nopeasti soitossa, vaikka työtä siinä todellakin on, kuten monessa muussakin soittimessa. Harjoittelussa täytyy olla ahkera ja virheet korjata heti. Valitettavasti suomalaisissa soitonopettajissa on paljon sellaisia, jotka eivät vain viitsi alkaa korjaamaan esim. jousikäden asentoa, vaikka huomaisivat virheen. Onneksi itsellä on opettaja, joka kiinnittää huomiota pienimpääkin tekniseen virheeseen.
 
Gondoli-Tero
18.01.2007 22:05:39
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

En jaksanut lukea kaikkia kirjotuksia, mutta heräsi halu avata sanallinen arkku.
Eli kaikki tuo puhe valtavasta työstä ja että ei kannata ja on se vaan miltei mahdotonta...
 
Onko sävelkorva? Onko kaks kättä ja kymmenen sormea?
Sitten oppii soittamaan ihan kivasti jos näkee vaivaa. Kuka tahansa.
 
Kehoitukset.:
Kannattaa ottaa soittotunteja hyvältä viuluniekalta.
Kannattaa hurahtaa viuluun.
Kannattaa kattoa ja kuunnella kun toiset viulistit soittaa. Mitä enemmän, sitä parempi.
Kannattaa soittaa toisten kanssa. Paljon.
Kannattaa harjotella aina kun tulee mieleen. Jos on käsi kipeenä ni menee kattoon jotain keikkaa ja oluelle.
 
Ja ihan riittävän hyvät käden asennot ja otteet sun muut oppii minkä ikänen tahansa jos on muutoin musikaalinen. Sibelius-viulukilpailussa ei pärjää, mutta jos ylimääräisen ilon ja elinikäisen ystävän haluaa niin viulua oppii soittamaan pikku hiljaa ja sitten paremmin ja lopulta mukiinmenevästi tai hienosti. Mikä itselle riittääkään.
 
Mää opiskelen Sibelius-Akatemiassa ja voi kuulkaa mestarit... monenlaista on kädenasentoa ja otetta täälläkin ja kaikenikäisenä alotetaan, mutta soitto soi kuin viimeistä päivää.
 
Se, saako syövän tai tuleeko telkusta surkeeta ohjelmaa, ei ole omasta tahdosta kiinni, mutta soittaminen on ainoastaan siitä.
 
Paljon ihania hetkiä kaikille! Soittakaa ja laulakaa loppuun asti.
toivoo GT.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti