Muut soittimet ›

Viime vuosien jännittävimpiä ilmiöitä on Suomeen Ruotsista napattu triolipolska. Sen soittaminen ja etenkin säveltäminen on varsin haastavaa. Oletko kokeillut?
 
En nyt ihan täysin allekirjoita tätä väitettä. Onhan se triolipolska ihan jees, muttei se mikään mielenkiintoisin asia ole. Makuasioita sanoi koira, kun muniansa nuoli.
 
Triolipolska, jossa triolit osuvat neljäsosille ja jossa yhdistetään vierekkäisten kahdeksasosatriolien viimeinen ja ensimmäinen sävel, alkaa olla rymisesti sen verran oikukas, etten aivan ensikuulemalta pysy perässä.
 
Suosin kaikissa akustisissa rämpyttimissäni John Pearsen kielisettejä. Käytössä hyväkiksi havaittuja kieliä. Soundaa hyvältä ja hyvä soundi kestää ainakin omilla kätösilläni pitkään, klähmäräpylät ovatkin sitten eri juttu.
 
Saitenkatalog myy Pearsen mandoliinisarjoja hintaan 10,65 €, joten hinta on siedettävä. Täytyypä kokeilla niitä, jos Newtonet osoittautuvat pettymyksiksi.

Mandoliinipapoissa on melkoisia persoonallisuuksia.
 
Selvä, mutta olisi kuitenkin hyvä, jos nimen omaan nuoret kiinnostuisivat mandoliinista. Minusta on ihan hyvä, että soittavat vaikka komppia, siitä voi herätä laajempikin kiinnostus, maniskassa on paljon potentiaali muihinkin genreihin kuten bluesiin, jazziin yms. jotka ehkä kiinnostavat enemmän nuoria ainakin täällä etelässä.

... Andy Statman. ... on hyvä.

Triolipolska, jossa triolit osuvat neljäsosille ja jossa yhdistetään vierekkäisten kahdeksasosatriolien viimeinen ja ensimmäinen sävel, alkaa olla rymisesti sen verran oikukas, etten aivan ensikuulemalta pysy perässä.
 
Kyllä siihen tottuu. Suomalainen triolipolska on kohtalaisen puuduttavaa sitten kun sitä kuulee ja säveltää tarpeeksi...

Selvä, mutta olisi kuitenkin hyvä, jos nimen omaan nuoret kiinnostuisivat mandoliinista. Minusta on ihan hyvä, että soittavat vaikka komppia, siitä voi herätä laajempikin kiinnostus, maniskassa on paljon potentiaali muihinkin genreihin kuten bluesiin, jazziin yms. jotka ehkä kiinnostavat enemmän nuoria ainakin täällä etelässä.
 
Maniskapapat vetävät pelkästään melodiaa.:D
 
Etelässähän minäkin asun, syvässä metropolissa...
 
Folk-väki on myrkyttänyt omaa musiikillista tajuntaansa liikaa ameriikan ja irlannin musiikilla. Kaikki akustisesti soitettu musa pitää kuulostaa ameriikan blyyssiltä tai blyygräässiltä tai iirinmaan reeliltä. Tässä voi olla myös syy miksei suomalainen perinnematsku kiinnosta. Yhtälailla folkkikansa putoaa samaan kaivoon kuin populäärimusiikin kuuntelija... Tässäpä hieman provoa:D
 
Ymmärrän kuitenkin pointtisi siitä, että nuorisoa pitäisi saada kiinnostumaan mandoliinista ja sen mahdollisuuksista. Mutta minkäs teet? Nuoriso pitäisi saada oikeasti kiinnostumaan kansanmusiikista/folkmusiikista/maailmanmusiikista. Musiikkiopisto-opetuksesta 1-2% on kansanmusiikin opetusta...

... Folk-väki on myrkyttänyt omaa musiikillista tajuntaansa liikaa ameriikan ja irlannin musiikilla. Kaikki akustisesti soitettu musa pitää kuulostaa ameriikan blyyssiltä tai blyygräässiltä tai iirinmaan reeliltä. Tässä voi olla myös syy miksei suomalainen perinnematsku kiinnosta. Yhtälailla folkkikansa putoaa samaan kaivoon kuin populäärimusiikin kuuntelija... Tässäpä hieman provoa:D
 
No ei se mitään, provotaan takas;-) Jos ei tykkää suomalaisesta niin ei tykkää, minkäs teet. Kotimaan musiikkia on kuullut jo nuoresta, mutta itse opin vasta vanhalla iällä tietämään blyygräässistä ja iirinmaan reeleistä ja samalla huomasin, että onhan sitä näköjään olemassa kiinnostavaakin kansanmusiikkia, jota voisi vaikka itsekin yrittää soittaa. :D

No ei se mitään, provotaan takas;-) Jos ei tykkää suomalaisesta niin ei tykkää, minkäs teet. Kotimaan musiikkia on kuullut jo nuoresta, mutta itse opin vasta vanhalla iällä tietämään blyygräässistä ja iirinmaan reeleistä ja samalla huomasin, että onhan sitä näköjään olemassa kiinnostavaakin kansanmusiikkia, jota voisi vaikka itsekin yrittää soittaa. :D
 
Eli kyse ei suinkaan ole siitä, ettei Suomesta löytyisi mandoliinille sopivaa musaa, vaan musiikkimakusi huonoudesta:D
 
Suomalainen kansanmusiikki on paljon muutakin kuin Karjalanpoikia ja Mehtäkukkia. Kannattaa tutustua esimerkiksi vanhoihin polskiin, sieltä löytyy hienoja kipaleita. Omasta mielestäni suomalainen kansanmusiikki tarjoaa paljon mielenkiintoisempaa ja monipuolisempaa soitettavaa kuin bluegrass ja irlantilainen kansanmusiikki.
 
Tykkään kyllä bluugräässistä ja pienellä varauksella myös irkkumusasta. Mielestäni näissä genreissä biisit eivät useinkaan ole kovinkaan kummoisia tekeleitä. Karrikoidusti sanotuuna: "kun olet kuullut yhden levyllisen irkkumusaa, niin olet kuullut kaiken":D. Enemmän ratkaisee se, että miten niitä soitetaan. Ja ameriikan pojat ja iirin pojat kyllä soittaa komiasti. Toki sieltäkin löytyy hienoja biisejä myös. Tämän nimenomaisen seikan vuoksi oma innostukseni bluegrassiin ja irkkumusaan on laantunut todella paljon. Mitä järkeä on pidemmän päälle soittaa toisen kulttuurin musaa, jota ei kuitenkaan koskaan pysty soittamaan niin hienosti kuin sen kulttuurin ihmiset sitä soittavat? Tähän vielä lisättynä se seikka, että hyvää suomalaista kansan soittamaa musiikkia löytyy läjäpäin.
 
Kansanmusassa tuntuu, että enemmän ratkaisee miten soitetaan eikä mitä soitetaan. Jos esimerkiksi ihannoimasi mandolinistit vetäisivät vaikka suomalaista polkkaa tai polskaa, niin todennäköisesti tykkäisit siitä. Uskoisin, että kyse on enemmänkin mandoliinin estetiikasta/musiikin estetiikasta kuin kappaleista.
 
Suomalaisen kansanmusiikin elinvoimaisuudesta täytyy vielä mainita sen verran, että monet bändit "tahkovat rahaa" enemmän ulkoimailla kuin Suomessa. Suomalainen kansanmusiikki ei tunnu kiinnostavan Suomessa kuin kansanmusiikin harrastajia. Monet bändit kiertävät esim. Keski-Euroopassa (etenkin Saksassa), Amerikassa ja Japanissa.

Jotain itse aiheeseen liittyvääkin.
 
Minulla on ollut n. 4 vuotta Weberin Sage #2 oktaavimandoliini http://soundtoearth.com/inst_ot_sage_2.htm
 
Olen ollut todella tyytyväinen soittimeen. Soundi miellyttää korvaa, soitin pitää vireensä ja soittimesta löytyy hyvin dynamiikkaa. Pienen kokoinenhan tuo on, mutta soundi ei mielestäni ole mitenkään pieni. Soi omaan korvaani paremmin mitä testaamani isompikoppaiset irkkubusukit.
 
Pitkän pähkäilyn jälkeen tilasin soittimen sveitsiläisestä nettikaupasta. Yritin hankkia soitinta Suomesta, mutta ei ollut tarjolla muuta kuin Trinity Collegea. Kysyin myös soitinrakentajilta, mutta se olisi A) tullut liian kalliiksi ja B) kestänyt liian kauan. Lueskelin aika paljon arvioita netistä, arviot olivat positiivisia, joten tilasin soittimen sikana säkissä. Onneksi en joutunut pettymään, oli se kuitenkin sen verran kallis sijoitus.
 
Irkkubusukeissa ja oktaavimandoliineissa on kokemukseni pohjalta sellainen ero, että: irkkubusukit helisevät kauniisti -> ei kovinkaan kummoista dynamiikkaresurssia
Oktaavimandoliinit eivät helise niin paljon -> enemmän dynamiikkaa
 
Todella syvääluotaava analyysi:D Irkkubusukeissa on tavallisesti myös pidempi mensuuri, mutta nehän vaihtelevat rakentajakohtaisesti aika paljon joka tapauksessa.
 
Tykkään rouhia välillä myös kunnolla, joten oktaavimandoliini sopii omaan kouraani paremmin.
 
En ole niin syvällisesti tutustunut oktaavimandoliinin mahdollisuuksiin. Soitan pääasiassa kitaraa, mandoliini ja oktaavimandoliini ovat olleet enemmänkin sivusoittimia. Oktaavimandoliinin ja busukin soundi on niin hieno, että usein komppaaninen kuulostaa vähemmällä vaivalla paremmalta kuin kitaralla. Tämä tietysti riippuu paljon kontekstista.
 
Melodiasoittoa ja soolosovituksia on lähiaikoina tullut harrastettua paljon enemmän kuin komppaamista. Useimmiten bändeissä kaivataan enemmän kitaristia kuin oktaavimandolinistia.

Jotain itse aiheeseen liittyvääkin.
 
Minulla on ollut n. 4 vuotta Weberin Sage #2 oktaavimandoliini http://soundtoearth.com/inst_ot_sage_2.htm
 
Hieno peli! Mensuuri lienee 58.42 cm. Nyt tärkeä kysymys: millaisia kieliä käytät? Jouduin ostamaan Trinity Collegen, kun kaupassa ei muuta ollut ja ulkomailta tilaaminen tuntui liian uhkarohkealta ja kalliiltakin vaihtoehdolta. Kotimaisten soitinrakentajien hinnat ovat ymmärrettävistä syistä johtuen turhan korkeat ainakin minulle. TC:n mensuuri on vain 53 cm, joten normaalit oktaavimandoliinin kielet tuntuvat hieman liian ohuilta. Aion kokeilla pakuuksia 48-36-24-14. Laitimmaiset kuorot ovat tällä hetkellä jonkinmoinen ongelma.
 
Irkkubusukeissa ja oktaavimandoliineissa on kokemukseni pohjalta sellainen ero, että: irkkubusukit helisevät kauniisti -> ei kovinkaan kummoista dynamiikkaresurssia
Oktaavimandoliinit eivät helise niin paljon -> enemmän dynamiikkaa
 
Harkitsin minuutin verran TC:n bouzoukin ostoa. Luovuin ajatuksesta kokeilun jälkeen. Sointi oli ohut, voimaton.
 
En ole niin syvällisesti tutustunut oktaavimandoliinin mahdollisuuksiin. Soitan pääasiassa kitaraa, mandoliini ja oktaavimandoliini ovat olleet enemmänkin sivusoittimia. Oktaavimandoliinin ja busukin soundi on niin hieno, että usein komppaaninen kuulostaa vähemmällä vaivalla paremmalta kuin kitaralla. Tämä tietysti riippuu paljon kontekstista.
 
Hommasin äskettäin oktaavimandoliinioppaan sekä "kelttiläisen" säestyksen oppaan vain sen vuoksi, että haluan perehtyä irlantilaiseen säestyskäytäntöön. En ole erityisen kiinnostunut irlantilaisesta musiikista, skottimusiikki viehättää jonkin verran enemmän. Tarkoituksenani on soveltaa irlantilaisia säestystekniikoita omiin kappaleisiini.
 
Melodiasoittoa ja soolosovituksia on lähiaikoina tullut harrastettua paljon enemmän kuin komppaamista. Useimmiten bändeissä kaivataan enemmän kitaristia kuin oktaavimandolinistia.
 
Voihan olla niin, etteivät päntiliiterit tunne oktaavimandoliinien mahdollisuuksia säestyssoittimena. Suomessa komppi perustuu liikaa funktionaalisen harmonian perussointuihin ja humppabassotyyliin. Muitakin mahdollisuuksia olisi tarjolla.

Eli kyse ei suinkaan ole siitä, ettei Suomesta löytyisi mandoliinille sopivaa musaa, vaan musiikkimakusi huonoudesta:D
 
Älä nyt suotta hermostu. Voihan se tosiaan olla, että klassisella taustalla ei pysty ymmärtämään suomalaisen kansanmusiikin monotoonisuuden kauneutta. :D
 
Omasta mielestäni suomalainen kansanmusiikki tarjoaa paljon mielenkiintoisempaa ja monipuolisempaa soitettavaa kuin bluegrass ja irlantilainen kansanmusiikki.
 
No sehän on sitten kiva, että edes joku tykkää.
 
Enemmän ratkaisee se, että miten niitä soitetaan. Ja ameriikan pojat ja iirin pojat kyllä soittaa komiasti. .... Kansanmusassa tuntuu, että enemmän ratkaisee miten soitetaan eikä mitä soitetaan.
 
Tähän voin yhtyä. Eräs esimerkki tulee heti mieleen sillä Sharon Shannon haitarilevyllä on eräs suomalainen sävelmä, jonka nimeä en nyt juuri muista ja hän tosiaan osaa ottaa siitä kaiken irti.
 
Jos esimerkiksi ihannoimasi mandolinistit vetäisivät vaikka suomalaista polkkaa tai polskaa, niin todennäköisesti tykkäisit siitä. Uskoisin, että kyse on enemmänkin mandoliinin estetiikasta/musiikin estetiikasta kuin kappaleista.
 
Näin saattaa hyvinkin olla ja tässä palataan takaisin siihen mitä sanoin aiemmin eli, että Suomessa ei ole hyviä esikuvia, jotka inspiroisivat nuoria mandoliinin soittamiseen.

Hieno peli! Mensuuri lienee 58.42 cm. Nyt tärkeä kysymys: millaisia kieliä käytät? Jouduin ostamaan Trinity Collegen, kun kaupassa ei muuta ollut ja ulkomailta tilaaminen tuntui liian uhkarohkealta ja kalliiltakin vaihtoehdolta. Kotimaisten soitinrakentajien hinnat ovat ymmärrettävistä syistä johtuen turhan korkeat ainakin minulle. TC:n mensuuri on vain 53 cm, joten normaalit oktaavimandoliinin kielet tuntuvat hieman liian ohuilta. Aion kokeilla pakuuksia 48-36-24-14. Laitimmaiset kuorot ovat tällä hetkellä jonkinmoinen ongelma.
 
Oho, onpas siinä lyhyt mensuuri. Oman mensuuri lienee tuota luokkaa mitä esitit, 23,5"=n. 59cm.
 
Olen käyttänyt tällaista settiä: 45-32-21-12.
 
Harkitsin minuutin verran TC:n bouzoukin ostoa. Luovuin ajatuksesta kokeilun jälkeen. Sointi oli ohut, voimaton.
 
Entisessä koulussani oli tuollainen TC busuki. Ihan hyvältä se aluksi tuntui, mutta sen soundi on kyllä aika ohut ja voimaton. Sopii varmastikin irkkutyyliseen sointujen raapimiseen.
 
Hommasin äskettäin oktaavimandoliinioppaan sekä "kelttiläisen" säestyksen oppaan vain sen vuoksi, että haluan perehtyä irlantilaiseen säestyskäytäntöön. En ole erityisen kiinnostunut irlantilaisesta musiikista, skottimusiikki viehättää jonkin verran enemmän. Tarkoituksenani on soveltaa irlantilaisia säestystekniikoita omiin kappaleisiini.
 
Mitä oppaita hankit?
 
Voihan olla niin, etteivät päntiliiterit tunne oktaavimandoliinien mahdollisuuksia säestyssoittimena. Suomessa komppi perustuu liikaa funktionaalisen harmonian perussointuihin ja humppabassotyyliin. Muitakin mahdollisuuksia olisi tarjolla.
 
Kyllähän se tuuppaa usein olemaan funktionaalisen harmonian puolella tuo musisointi.
 
Olen kuitenkin soittanut aika paljon ns. "arkaaista" musiikkia (kalevalamittaista tai muuten "yksinkertaista"). Siinä taas mennään hyvin pitkälle bordunapohjalta. Siinä hommassa on tullut kuitenkin käytettyä enemmän kitaraa ja 12-kielistä kitaraa, joka on viritetty C-G-D-G-C-G -vireeseen.
 
Ehkä se johtuu siitä enemmän, että kitara on se turvallinen säestyssoitin. Oktaavimaniskallahan tulee kuitenkin soitettua melkein aina sointujen käännöksiä. Enpä tiedä. Toisaalta taas, kun kitaraa tarvitaan aina, niin omaa laiskuuttani en myöskään ole ollut kauppaamassa niin himona tuota oktaavimaniskaa bändeihin. Vähemmän roudattavaa keikoille.

Tähän voin yhtyä. Eräs esimerkki tulee heti mieleen sillä Sharon Shannon haitarilevyllä on eräs suomalainen sävelmä, jonka nimeä en nyt juuri muista ja hän tosiaan osaa ottaa siitä kaiken irti.
 
Näin saattaa hyvinkin olla ja tässä palataan takaisin siihen mitä sanoin aiemmin eli, että Suomessa ei ole hyviä esikuvia, jotka inspiroisivat nuoria mandoliinin soittamiseen.
 
Kyseessä lienee Ievan polkka, joka on hieno mollimelodia. Siksi onkin hämmästyttävää, kuinka tehokkaasti Jalasjärven Mandoliinimiehet osaavat poistaa siitä kappaleesta energian ja musiikilliset ideat. Tämä on niin monen pelimanniyhtyeen ongelma maassamme. Mandoliinimiesten version voi kuunnella heidän kotisivuillaan, jos haluaa epäinspiroitua. Tai sitten voi inspiroitua tekemään itse paremman sovituksen.

Älä nyt suotta hermostu. Voihan se tosiaan olla, että klassisella taustalla ei pysty ymmärtämään suomalaisen kansanmusiikin monotoonisuuden kauneutta. :D
 
No sehän on sitten kiva, että edes joku tykkää.
 
Minusta nyt kyllä tuntuu siltä, että et ole tutustunut juuri yhtään suomalaiseen viulumusiikkiin. Sanoistasi huokuu tietämättömyys... Se on tietysti sinun menetyksesi, ei minun.
 
Useimmiten taustalla on se, että on kuullut pelimanniyhtyeitä ja haitaristeja -> suomalainen kansanmusiikki on pelkkää mehtäkukkia ja kauheata viulun vingutusta.
 
Monotonisuutta? Onko sinun mielestäsi esimerkiksi Matti Haudanmaa, Taklaks, Otto Hotakainen, Kustaa Järvinen, Tuure Niskanen ja Konsta Jylhä monotonisia soittajia, tai onko heidän musiikkinsa monotonista? Jos nimet eivät sano mitään, niin et taida tietää kauheasti suomalaisesta kansanmusiikista mitään.
 
Tähän voin yhtyä. Eräs esimerkki tulee heti mieleen sillä Sharon Shannon haitarilevyllä on eräs suomalainen sävelmä, jonka nimeä en nyt juuri muista ja hän tosiaan osaa ottaa siitä kaiken irti.
 
Osaa ottaa kaiken irti... Oletko kuullut Kalaniemen Marian tai Pohjosen Kimmon soittoa, hekin osaavat ottaa kyllä kaiken irti kappaleistaan. Vai onko heidänkin musiikkinsa monotonista?
 
Näin saattaa hyvinkin olla ja tässä palataan takaisin siihen mitä sanoin aiemmin eli, että Suomessa ei ole hyviä esikuvia, jotka inspiroisivat nuoria mandoliinin soittamiseen.
 
Suomessa on todella hyviä mandoliininsoittajia. Mielestäni oletuksesi on tyhjä. Se ei johdu esikuvien puutteesta, vaan siitä, ettei Suomessa osata arvostaa akustista musiikkia yhtä paljon kuin Amerikassa. Amerikka on vissiin ainoa läntinen maa, jossa myydään enemmän akustisia kitaroita kuin sähkökitaroita.
 
ps. Eikö olisi parempi myöntää, ettet ole oikeasti tutustunut kunnolla suomalaisen kansanmusiikin kentään, kuin se, että esität tietämättömyyttä huokuvia argumentteja:D Kyllähän minunkin kuvani suomalaisesta kansanmusiikista oli hyvin samankaltainen kuin sinun ennen kuin aloin tutustua asiaan paremmin. Jos olet vielä muutaman vuoden asiaan perehtymisen jälkeen samoilla linjoilla, että se on vain monotonista hinkkausta, niin sitten voin jo kunnoittaa mielipidettäsi.

Mitä oppaita hankit?
 
John McGann, Guide to octave mandolin & bouzouki. Opas koostuu lyhyestä johdannosta, jossa selostetaan melodian koristelua, sointuotesäestyksestä vapautumista. Sitten seuraa tarkasti nuotinnettuja erityylisiä kappaleita. On irlantilaista musiikkia, hieman bluegrassia, jazzia, bluesia ja venezuelalainen valssi. Nuotinnokset on myös tabuloitu. Mukana on levy.
 
Chris Smith, Celtic back-up for all instrumentalists. Kirjanen on oikeastaan itseopiskelukurssi, jonka aluksi esitetään 14 säestystekniikkaa. Sitten oppilaan tulee tehdä valtavasti soittoharjoituksia oheislevyn säestyksellä. Mukana on myös "kelttiläistä" kirkkosävellajiteoriaa. Kirjanen harjoituttaa myös oppimis- ja muistitekniikoita. Liitteissä käydään läpi kirkkosävelasteikkojen sointuasteita ja analysoidaan muutamia sävelmiä ja niiden säestyksiä.
 
Olen kuitenkin soittanut aika paljon ns. "arkaaista" musiikkia (kalevalamittaista tai muuten "yksinkertaista"). Siinä taas mennään hyvin pitkälle bordunapohjalta. Siinä hommassa on tullut kuitenkin käytettyä enemmän kitaraa ja 12-kielistä kitaraa, joka on viritetty C-G-D-G-C-G -vireeseen.
 
Juuri jostain tuon tapaisesta olen ollut viime aikoina kiinnostunut.

... et taida tietää kauheasti suomalaisesta kansanmusiikista mitään....
 
Kuule, sovitaan niin, niin saadaan tämä jankuttaminen loppumaan.

.. Chris Smith, Celtic back-up for all instrumentalists. .... Liitteissä käydään läpi kirkkosävelasteikkojen sointuasteita ja analysoidaan muutamia sävelmiä ja niiden säestyksiä.
 
Kannattaa sitten olla tarkkana, kirjassa on nimittäin aika paljon virheitä sointuasteiden soinnuissa.

Kuule, sovitaan niin, niin saadaan tämä jankuttaminen loppumaan.
 
Sovitaan niin? Vai menikö luu kurkkuun?:D
 
Vai pitäisikö sopia niin, että sinähän Risto tiedät kaiken suomalaisesta kansanmusiikista. Se on pelkkää monotonista hinkkaamista. Muualla maailmassa tehdään niin paljon parempaa musaa ja siellä on paljon parempia soittajia ja esikuvia...:D
 
Mehän olemme vain tällainen pieni ja vähäpätöinen kansa syrjäisessa kolkassa. Eihän meidän kannata vaalia omaa musiikkiperinnettä, qu se o nii huonoo ja tylsää. Aletaan vaan kaikki soittaa irkkumusaa, bluegrassia ja turbofolkkia, sehän meiltä luonnistuu.
 
Siinä provoamista...

Kannattaa sitten olla tarkkana, kirjassa on nimittäin aika paljon virheitä sointuasteiden soinnuissa.
 
En ole ehtinyt paneutua Smithin opetuksiin kuin pintapuolisesti, joten kiitos varoituksesta. Pitääkin katsoa, millaisia virheitä sointuasteissa on. Tosin en usko, että minun täytyy opetella niitä sointuasteita erikseen, koska tunnen ne jo ennestään. Yhden näkemyksen mukaan ne kuuluvat musiikilliseen yleistietoon.

Sovitaan niin? Vai menikö luu kurkkuun?:D
 
Ei siinä mitään, varmasti sinä tiedät enemmän suomalaisesta kansanmusiikista kuin minä. Mutta asiasta enempi keskustelu on tässä vaiheessa selvästikin hyödytöntä.

Kannattaa sitten olla tarkkana, kirjassa on nimittäin aika paljon virheitä sointuasteiden soinnuissa.
 
Olet varmaankin perehtynyt Smithin kirjaseen. Oletko mielestäsi oppinut siitä jotain uutta? Onko kirjan harjoitustehtävistä ollut apua?